Myssla ja Kleppa

Huom huom

2011-01-03T11:34:00.003+02:00

Kyllästyin bloggerin toimimattomuuteen, kun se koko ajan herjaa jotain, eikä kuviakaan meinaa saada laitettua kuin kamalan tappelun jälkeen, jos silloinkaan. Näinpä ollen, wordpressin otin koeajalle ja meidän juttuja voi sieltä käydä lukaisemassa tästä etiäpäin.

Osoite on http://karvamaailma.wordpress.com

Välipysäkki

2010-12-27T19:45:00.003+02:00

Kotosalla äiskän luona olla napotetaan. Koirat saivat joululahjaksi oululaiselta pukilta (aka pikkusiskoni ja äitini) ihan itsetehdyt heijastinliivit ja ompa muuten vielä hyvin pysyvät. Myssla ja Kleppakin tykkää kun ne voi kääntää supermiesviitaksi selkään, eikä hidasta vauhtia. Kuvia tapahtumasta myöhemmin, kunhan aurinko paistaa ja saan aikaiseksi! Lisäksi käytiin Lemmikkiasemalla hakemassa Klepalle uusi panta kun edellinen rupesi käymään turhan kapeamalliseksi. Siitäkin kuvia myöhemmin. Kuten myös yritämme ottaa kunnon poseerauskuvia, saa nähdä miten käy. Nykyään kaikki ottamani kuvat ovat enemmän ja vähemmän huonoja ja epäonnistuneita. Mistähän johtuu, vaikka en suinkaan väitä vanhojenkaan kuvien mestariteoksia olleen. Saipahan niistä selvää ainakin.

Huomenna tarkoitus olisi treffata kaverin koiraa Mimosaa, kun ajellaan Rovaniemen ohi. Pitääpä laittaa kamera toimintakuntoon, että saa siitäkin tytöstä kuvia. Jos huomenna olisi mukavan vähän asteita, aurinko paistaisi ja kaikkea kivaa ja naiivia toivoa, kun luvassa on pitkä ajomatka.

Tänään käytiin kanssa Veilan omistajan kanssa ilman Veilaa (veila oli mökillä) lenkillä ja oli hauskaa. Kuvia ei saanut pimeällä, pahoittelen.
Mysslalle käydään hakemassa matkapahoinvointilääkkeitä, kun se on niin levoton autossa. Parempi kokeilla ja katsoa tapahtuuko mitään kummempaa, jos ei tapahdu, etsitään syitä muualta. Kuvittelenko vain, vai onko nykyään koko ajan jotain kummallista tapahtumassa? No, voihan se olla oman pään sisällä ja koira ei tykkää matkustamisesta ajajan ajotyylin vuoksi. En minäkään tykkäisi, ei sen puoleen, ja varmasti protestoisin, jos joutuisin omaa lauluääntäni koko matkan kuuntelemaan! Mutta yrittänyttä ei laiteta sen matolääkkeen kanssa. Olisin kokeillut homeopatialääkettä tähän, mutta "luottohankkijallani" ei ollut sopivaa lääkettä. Joten apteekin tuotteilla mennään, ei sinänsä, etteivätkö olisi hyviä.

Hyvää Joulua!

2010-12-26T21:47:00.004+02:00

Hyvää joulua Mysslalta ja Klepalta näin jälkeenpäin ja Onnellista Uutta Vuotta! Tytöt sai ison pehmokäärmeen, joka tuntuu olevan mieleinen ja ruuaksi porkkanalaatikon ja kinkun lisäksi maksalaatikkoa ja viiliä.

Huomenna lähdetään aamusta pohjoiseen reissuun.

Pissanäyte saatiin, maksoi 20e ja ell sanoi, että normaali. Ell tosiaan sanoi myös, että olisi normaalia nartuilla kehittyä hitaasti, mutta en olekaan vielä tästä tämänikäisestä kuullut, ettei olisi... munuaiset voisi vielä tutkia, mutta katsoo nyt loman jälkeen miten sitä rupeaa tutkimaan jos rupeaa vielä ollenkaan.

Eläinlääkäriä ja muuta sellaista

2010-12-21T21:09:00.003+02:00

Klepalla valeraskaus. Laskin juoksusta, niin kaippa siitä on se 8 viikkoa suunnilleen. Sille ei maistu aamusin ruoka ja on pirun ärhäkällä päällä. Maitua ei tuu, eikä hoivaile pentuja, onneksi. Eiköhän tästä selvitä.

Eläinlääkärissä käytiin rokotuksilla ja samalla olisi pitänyt ottaa pissanäyte, mutta eipä ole vielä onnistanut. Koko ajan yritetään, että saisi sen vietyä sen sitten syynättäväksi... Pitäisi sitä tutkia, johtuuko se esim. sairaudesta, kun se ei ole sisäsiisti vieläkään. Eli siitä tarkistetaan tulehdusarvot ja poikkeamat, kunhan sen nyt saisi edes... Ei meinaa millään onnistua. Ell punnittiin, Kleppa painaa melkein 9 kg. Röhkiminen tutkittiin otukselta myöskin, ei sydämessä mittään vaikuttanu olevan ja nenäpunkkilääke saatiin. 10 pv välein yksi tabletti sitä jotain lääkettä. Että tallaista.

Mysslalle on karvat kasvamassa. Jibii, tosin näyttää melkoiselta linnun persaukselta.. :'D Ressukka. Harjataan joulun kunniaksi!

Sitruunapanta jälleen

2010-12-15T18:38:00.002+02:00

Nyt ollaan kokeiltu sitruunapantaa sisätiloissa ja aaah, kun se oikeasti toimii! Kleppa on muutenkin tosi rauhallinen se kaulassa, tekee näköjään siitä paljon rennomman. Toisin kuin silloin kun sitä pidettiin ulkona, jolloin se suunnilleen juoksi ympyrää tyylillä "OTA SE POIS". Kai tuo koti on sille niin turvallinen paikka.

On se muutenkin oppinut. Yhtenä päivänä soi ovikello ja kumpikaan ei haukkunut! Kleppa tuli hakemaan minua ja vinkui että meeeeeee nyt, vauhtia. Myssla taas ei hauku kun ei koe tarvetta. Ja tänään kun tulin päivälenkiltä puolenpäivän aikaan, yläkerrassa haukkui koira. Kumpikaan ei vastannut, napottivat minua ja menivät sisään omaan kämppään kun sain oven avattua.

Aaah, voittaja-fiilis, pitkästä aikaa!

Vapautta ja varotuksia

2010-12-07T20:37:00.002+02:00

Käytiin sunnuntaina Kontiomäellä Kuuraa morjenstamassa ja päästettiin koirat juoksemaan pellolle vapaana. Hyvin se meni, kuvia laittelen galleriaan tuossa jossain vaiheessa, kunhan saan aikaiseksi. Lunta oli koirille jalkojen verran, joten teki varmasti hyvää lihaksille. Korvat olivat tallessa, ja hienosti olivatkin.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tavattiin sitten Kellaa, Foaa ja Leeviä Sotkamossa ja käytiin metsikössä pitkähkö lenkki. Kleppa yritti paimennella hiihtäjiä, mutta loppuretkestä rupesi jo uskomaan että mammalta saadut broilerin sydämet on hiihtäjiä parempia.

Tänään sain sitten ensimmäisen varotuksen koirien haukunnasta. Pilasi vähän niin kuin hyvän fiiliksen, mutta ajatuksissa on kyllä kytenyt pitkään että kohta varmaan sellanen tuleee. Katsoo nyt mitä tekee asialle... Järettömästi tekemistä ympäri kämppää? Huisin pitkä lenkki aamulla? Kun tietäs. Vähän jo kyselin Seppälän koirakeskuksesta "ainaispaikkaa", mihin koirat voisi nakata koulupäivän ajaksi. Saa nähä millaisen hintasuunnitelman ne vääntäisi lukuvuodeksi, melekosen ison varmaan. Kai sitä pittää muuttaa pellon keskelle omakotitaloon. Löytyiski vielä sellanen...

Islanninkarvatonkoira

2010-11-29T17:41:00.003+02:00

Kuten edellisessä postauksessani taisin mainita, Myssla on pudottanut jok ikisen pohjavillanpalasen poissa. Eli toisin sanoen meidän arktinen karvanaama on nyt samassa asemassa kuin kuka tahansa pohjavillaton puudeli (ei millään pahalla kenellekään ;)). Aamulenkillä katseltuani sellaisessa -20 C pakkasessa kuinka kauheasti tämä paleli, päätin käydä hakemassa helpotusta asiaan. Nyt Mysslalla on talveksi fleecevuorinen mantteli ja samalla ostin lohiöljykuurin. Jos vaikka karva kasvaisi nopeammin takaisin ja päästäisiin tähän "luonnolliseen" lookkiin takaisin.

Päivälenkillä laitoin sitten manttelin päälle ja Myssla oli ihan erilainen kuin aamulla. Siitä näki, että nyt oli mukava olla ulkona, eikä tarvinut kärvistellä odottamassa Klepan haisteluita. Myssla jopa jäi haistelemaan itse! Väittäisimpä sen olevan siis hyvä ostos. Mukamas kuviakin otin asian tiimoilta, mutta tänään kaikki tekniikka on minua vastaan. Pahoittelen ja laitan myöhemmin jos koneet sen sallivat.

Klepalla taas ei mitään ongelmaa asian tiimoilta ole.

Kaveritapauksia

2010-11-28T20:48:00.006+02:00

Viikonloppu oltiin tuolla vanhassa kodissa Oulussa ja nähtiin totta kai Veilaa. Bonuksena Kella oli tullut Oulussa käymään (omistajansa Vuokko on kouluttaja ja tarkoituksena oli pitää koirankoulustusvkl, mihin kuului luento ja käytäntö mutta piti perua kun ei osallistujia tullut. Treenasimme siis kolmestaan).

Torstai oli kummallinen päivä, kun Myssla on aloittanut autossa hermoilun. En yhtään tiedä mistä se voisi johtua, mutta yhtä kaikki puolet matkasta meni huutamiseen (Mysslan osalta). Ihmeen kohdalla vaihdoin sen sitten etupenkille ja loppumatka meni hiljaisesti, joskin levoton se edelleen oli ja olisi tahtonut syliin rauhoittumaan. Autolla ajaessa en moista ajatusta kannattanut, joten Mysslan etutassut oli reiteeni kiinni, mutta muuten oli ihan omalla paikallaan. Kleppa on taas hyvin rauhallinen matkustaja, joka oli koko matkan hiljaa ja mitä todennäköisemmin nukkui.

Ja ei, Mysslan levottomuus ei johtunut hädästä, kun käytin sen kolmesti lenkillä matkan aikana...

Perjantai meni rauhallisesti kun olimma koko päivän kotosalla pikkuveljeä vahtimassa, se kun oli sairaana. Koirat riehui tavalliseen tapaansa ja käytin melko lyhkäsillä lenkeillä sinä päivänä. Yöllä Myssla oli taas levoton, mutta käytin yöllä kakalla ja suljin sen samaan huoneeseen nukkumaa nniin rauhoittui.

Lauantai-iltana käytiin Veilan ja Kellan kanssa lenkillä, mihin vierähti parituntinen. Sen jälkeen uni maistui hyvin sekä koirille että omistajalle ja sänkyyn eksyttiin melko pian tämän pimeän lenkin jälkeen. Klepan valjaisiin sidoin sellaisen vilkkuvalon (jota ei alunperin oltu suunniteltu koiralle) mutta näkypähän hyvin! Mysslan kaulassa olevaa valopantaa (<--- Klepan panta, joka on iso Klepalle. Kleppa myöskin hajoitti Mysslan pannan) ei kyllä huomannut kuin tarpeeksi läheltä ja oikeasta suunnasta ja oikeaan paikkaan katsottuna. Kamalan kapea ja pitkän karvan alla, huoh!

Sunnunaina olikin sitten taas enemmän äksöniä koirille! Vuokko piti meille parituntisen koirankoulutus-rupeaman Limingantullissa olevalla hallilla (koirakoulu.infon halli se kai oli) ja ai että tytöt teki hienosti töitä! Mysslalle opetettiin kunnolla paikoillaan oloa (istumisesta), mikä liitetään myöhemmin agilityyn. Lisäksi sille opetettiin vasen-oikea -juttua ja sekin meni mahtavasti. Ilman opetusta Mysslan katsekontakti ja luoksetulo ja seuraaminen oli aivan mahtavaa! Veilan omistajalta saatiin joululahjaksi sellainen pallo, missä oli naru, ja se on meillä reenileluna. Molemmat ihan innoissaan asiasta. Klepalle opetettiin paikallaoloa ja riman ylittämistä (ei hypännyt vielä) agilityä varten. Nyt yritetään pidentää paikallaoloa (istumasta) pikkuhiljaa. Hyvin se jo sujuu. Senkin luoksetulo ja kontakti oli kyllä omaa luokkaansa, ei voi muuta sanoa kuin harvoin kai tulee noin tyytyväisenä harjoituksista!

Tämän koulutusrupeaman jälkeen mentiin vielä koirien kanssa läheiseen koirapuistoon päästämään paineita ja kyllä ne ihme vain juoksivat vielä. Lähdettiin sieltä melko nopeaa pois kun sinne oli tuotu ripuloiva Leonbergin koira. Olisin laittanut kuvia, mutta Blogger kiukuttelee taas. Ei se mitään, ei ne hyviä kuvia ollutkaan. Opettelen vasta käyttämään pokkariani.

Näiden jälkeen matka Oulu-Kajaani sujui todella rauhaisasti ja koirat ovat nukkuneet koko illan. Kyllä se tuollanen on aina poikaa silloin tällöin.

Ajattelin muuten sanoa jollekulle, että Myssla on islannin karvaton koira ja Kleppa kääpiökarhukoira. Menisiköhän läpi? (Myssla on pudottanut _kaikki_ karvansa! Huomenna lohiöljyn hakuun, kuulemma nopeuttaa tapahtumaa.)

Makupaloina käytin Hauhaun Tonnikalamakupaloja (100 % lihaa) Kuvassa näkyy! ja kuivattuja kananhelttoja (en muista merkkiä, löysin Stockmannilta.). Veilan omistaja antoi kuivattua lihaa (ei hajuakaan merkistä) ja lisäksi ostin yllä näkyvässäkin kuvassa "kanafileitä" joita nyt en kokeillut, mutta kokemuksesta tiedän niiden olevan erittäin hyviä.

Tassulan Puodista kävin hakemassa NEUta ja kanansiipiä.

Kaupunkireissu

2010-11-23T20:10:00.003+02:00

Kuva löytyy täältä

Tänään tehtiinkin varsinainen pistokoe sen suhteen, miten Klepalla sujuu haukkumattomuus remmissä. Mentiin ihan keskustakeskustaan kävelemään, eikä haukahtanut kuin kerran ihmiselle. Eikä kyllä haukkunut millekään muulle, pyörätkin antoi mennä rauhassa ohi! Todella hieno kontakti oli minuun ja tekemisiini koko ajan ja palkkaa sateli reilunpuoleisesti hienoista tuloksista. Mysslakin käyttäytyi ihmisiksi, kyllä sekin osaa. Loppulenkistä mentiin parin puiston läpi, missä saivat haistella ja pissailla ihan oman mielen mukaan, kun keskusta-alue on oikeastaan niitä viimeisimpiä paikkoja mihin tekevät. Lumihanki tai tienposki pitää olla. Mikä on kyllä hyvä asia.

Nyt nukkuvat kuin viimeistä päivää, sen verran rankkaa olla koko ajan käskyn alla. Ei me kuitenkaan käydä tuolla oikeassa keskustassa kovinkaan usein, eihän se ole koiran lenkkeilypaikka.

Tänään aamulenkillä kun Myssla teki kakkansa Ortodoksisen kirkon eteen, eräs mummo käveli ohitse ja vilkuili vielä taaksekin keräänkö sen. No, ei sattunut pussia mukaan, mutta tarkoitus olikin, että kävisin hakemassa viereisestä puistossa olevista koirankakkapussitelineistä pussin ja sitten ne kakat, kun se ehti vähän ennen aikaisesti ne ponnistella. Harmittaa kyllä aiheuttaa tuollaista närää turhan takia, en vain kehdannut perään rueta huutaan että kyllä minä ne kerään, kunhan pussin saan käsiini. Sain pahat katseet osakseni kun lähdin siitä kävelemään. No, oma häpiänsä sillä mummolla, pakkoko ajatella kaikesta pahaa :D

Tynnyrikoirat

2010-11-14T19:53:00.002+02:00

Olin lauantaina kaupungilla ja kun tulin takaisin kotiin, sain huomata, että eräs ruokasäkki oli kaadettu ja sieltä oli mutusteltu useampikin nappula. Säkkiä kuitenkin säilytin suht korkealla sellaisella paikalla, mistä en uskonut niiden saavan sitä. Kuitenkin, onneksi säkissä ei kauheita määriä ollut jäljellä ja osa oli jätetty myös pohjalle. Ilmeisesti maha oli tullut täyteen kesken syömisen, varsinkin sen turpoamisen jälkeen....

Mahat pullottavat edelleen, tänään ovat olleet visusti paastolla. Saa nähdä jatkanko sitä vielä huomenna. Pienillä lenkillä ollaan ainoastaan käyty, vatsalaukunkiertymän ja muiden pelkojen vainotessa niskaan. Jotain tietoa vatsalaukunkiertymästä löytyy täältä.

Häkkiratkaisu

2010-11-12T21:49:00.002+02:00

Kleppa ei nykyään ahmi ruokaansa enää niin vauhdikkaasti kuin ennen. Päättelin tämän johtuvan niin kutsutusta "häkkiratkaisusta", eli siirsin Klepan ruokailun häkkiin. Välistä laitoin oven ihan lukkoon, ja aukaisin kunhan oli saanut syötyä (ehei, en vahdannut siinä sen aikaa vaan kävin mutkan jossain muualla). Päätarkoituksenahan oli vain tehdä häkistä Klepalle turvallinen rauhoittumispaikka, missä se pääasiassa saisi olla rauhassa yksinään. Kyllähän sinne kaksi mahtuu, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että molemmat tunkeutuisivat sinne yhtä aikaa täysin vapaaehtoisesti. Se kuitenkin vaatii melkoista solidaarisuutta. Kyllä Mysslakin siellä käy möyhäämässä mattoja, eikä siitä olekaan tullut minkäänlaista kinaa. Mysslan ruokailun siirsin keittiöön. Ehkä Klepan ruokailun rauhoittumiseen liittyy myös se, että häkin ja keittiön oven välissä on ruokapöytä ja oviaukko, joten tila vaikuttaa jaetulta jopa koirien mielestä. Tiedä häntä, mutta ainakin olen tyytyväinen!

Mehtään!

2010-11-10T19:24:00.003+02:00

Suunnattiin Kellan, Foan ja Leevin seurana Vuokatin metsien syvyyksiin ja ai että oli mukavaa - sekä omistajalle että koirille. Loppuvaiheessa jostain tuli kipinä Mysslan ja Foan välille ja tuli rähinä, mutta eipä niissä mitään näkynyt kähäkän jälkeenkään. Semmosia hupakoita nuo kyllä on.

Sain hyviä vinkkejä Klepan koulutukseen ja purettua hieman ajatuksia vaivaavia asioita, kuten esimerkiksi Klepan sisäsiisteys, joka on ottanut vähemmän sisäsiistejä askelia takaisinpäin. Nythän napero on 11kk ja yhä edelleen tekee asioitaan sisälle. Vähemmän niitä suurempia kuin pienempiä, mutta pisulitkin on rasittava luututa, varsinkin kun periaatteessa koira voisi olla jo sisäsiisti. Noh, Vuokkohan epäili, jotta mahdollisesti voi johtua Klepan pienestä koosta, sillä siis voisi olla pieni rakko. Tai sitten intopissoja. Neuvo asiaan: Kokeillaan viedä parin tunnin välein ulos, eli kohtapuoliin pitäisi seuraavan kerran käydä kuskaamassa ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa. Saa nyt nähdä tajuaako se sitten. Huoh.

Tänään tulee Saiva illasta, saa nähdä millainen hulabaloolai tulee tänne... Toivottavasti rupeavat sitten nukkumaankin jossain vaiheessa! Onneksi ei ole ihan aamusta herätystä, muuten voisi olla ilo irti omistajallakin.

Ruokaan lorautin eilettäin rypsiöljyä, tänään tulee mössöä ála allekirjoittanut, mihin raksujen lisäksi lukeutuu raaka jauheliha ja raaka kananmuna. Proteiinipitoista ruokaa ja ehkä varsin herkkua. Kokeillaan, kokeillaan...

Lumisade, jee!

2010-11-07T18:37:00.002+02:00

Viikonloppuna oltiin Oulussa vanhoilla kulmilla :) Junamatka on yhtä hevon persettä Klepan kans mentäessä - kiitos räksytyksen. Nyt se rupee jo pikkuhiljaa oppimaan että hiljaisuus on hyve. Varsinkin asemalla meinaa ipana innostua räkyttämään kaiken maailman otuksille, oli ne sitten olemassa tahi ei. Junassa se osaa olla hiljaa - jos muita ei näy. Ohikulkevat ihmiset on vielä huomionarvoisia ihmisiä, vaikka ne yleensä ei pysähtelekään. Joskus konnari jää silittään useamman kerran, varsinkin jos Kleppa on ehtinyt tottua sen edestakaiseen menemiseen ja pysyy hiljaa ja vain odottaa. Kajaani-Oulu välillä juna on onneksi kuitenkin vanhempaa mallia, jossa eläinvaunu on aina päässä. Näin ollen sellaista turhaa ravaamista siellä on vain vähän, toisin kuin näissä "nykyaikaisissa" IC junissa, missä eläinvaunu on pöljästi tungettuna keskelle junaa ja väkiä ramppaa kuin lauantain markkinoilla.

Perjantaina nähtiin Veilaa metsälenkkeilyn merkeissä ja ai että oli kivaa! Käytiin uusia polkuja kokeilemassa ja tällä kertaa se oli aika hyvä lenkki. Kesti sellaisen tunnin se ja sitten käytiin vielä Tassulan Puodissa ja Veila sai treeninameiksi kivipiiraa ja Myssla ja Kleppa ei tällä kertaa mitään. Ehkä ensi kerralla.

Lauantaina nähtiin Saivaa koirapuistoilun merkeissä. Tytöillä oli kova vauhti päällä ja painitkin sujuivat yksiin. Kleppaa jätettiin välistä ulkopuolelle ja kostoksi tyttö roikkui Mysslassa ja ärisi kun tämä yritti leikkiä Saivan kanssa. Eipä siinä, hauskaa oli ja naatteja olivat kun kotiin päästiin. Ainakin hetken aikaa.

Sunnuntaina treffattiin myös Saivaa eri koirapuistossa, annoin eräälle Wind-Up Toyn tuttavalle lainaan Mysslan vetovaljaat malliksi. Klepalle olen miettinyt niiden ostamista, mutta se nyt vielä kasvaa kuitenkin, niin en sitten tiedä.. No, puistosta lähdettiin sitten suoraa Kajaaniin ajamaan ja paikoitellen oli melkoinen keli. Kuitenkin koirat olivat onnensa kukkuloilla kun lunta oli oikeasti maassa, ei vain mitään valkoista muka-lumikerrosta. Siellä oli kiva pyöriä ja telmiä tutun koiran kanssa lähipuistossa. Ja nyt on hyvä nukkua.

Puistoilua pimeällä

2010-11-02T19:24:00.003+02:00

Nyt en ole koulusta päässyt ennen 4 pois, joten puistoon ja lenkille päästään puoli viiden jälkeen, jolloin ei ihan vielä hämärry. Sen verran hämää, että kun tiedän, että viideltä on _pimeää_ niin sitä voisi mahdollisesti laittaa ne heijastinliivit ja valopannat. Helpottaisi huomattavasti, nyt kun puistossa ollaan käyty. Ei siellä näe, ei. Ei siellä ole valoja, nih.

Ehkä huomenna?

Tänään puistossa ollessa siellä kaksi urosta tapansa mukaan rähähtivät toisilleen, mutta hiisi vie kun toisen uroksen pentukaveri meni rohkeasti mukaan "tappeluun" ja sitten kun rupesi sitä ääntä kuulumaan (räyhräyh ei viuviu) niin TOTTA KAI meidän tytöt on menossa tunkemaan kuononsa siihen. Kleppa nyt vielä kuuntelee hieman, mutta olen ihan varma että Myssla haukkuu "tappelu! tappelu! tappelu!" Että semmosta. Varulta sitten otan tämän meidän äiti teresan hännästä kiinni (en saanut pannasta) ja vedän sen vähän kauemmaksi, jottei saa edes vahinkohampaasta. Kun sittenhän sen ilo vasta yltyisi jos meidän flikka päättäisi lähteä mukaan tappeluun.

Kamalan leikkisällä tuulella ovat olleet nyt, ja sain jopa ilmoitettua itsemme agilitykurssille TassuTellen koirakouluun. Vielä tarvitaan osanottajia kuitenkin, että saadaan ryhmä kasaan.

Koirapuistoilua

2010-10-29T21:48:00.002+03:00

Löysin tänään kuolleen täin ja Klepan juoksukin alkaa olla takana päin.

Joten tänään käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Mentiin ihan piruuttaan sellaiseen aikaan, ettei siellä taatusti ollut ketään. No, muuten meni hyvin, mutta poislähtiessä Myssla tahtoi ruveta vääntämään kättä eikä tullut luokse, juoksi vain karkuun. Paskanmarjat rupea sen perässä juoksemaan, vaan laitettiin Klepan kanssa portti kiinni ja muka-lähdettiin pois. Vähän matkan päästä käännyttiin takaisin, että haluaako Myssla silti tulla mukaan. Ei halunnut, tämä toistettiin kolmesti. Sen jälkeen laitoin Klepan kiinni puiston ulkopuolelle, ja menin itse puistoon. Ajoin Mysslan uhkaavilla eleillä ja murinalla ensin pois, sen jälkeen käänsin sille selkäni ja kävelin vähän matkan päähän ja tuijotin vain eteeni. Se haisteli kauempana, lähempänä, puuhaili omiaan, kävi välistä tarkistamassa onko Kleppa kunnossa kun se kitisi siellä aidan toisella puolen ja muutaman kerran tuli varovaisesti haistelemaan minuakin. Osan aikaa se taas asettui istumaan selkäpuolelleni, n. 3 metrin päähän ja katseli vain minua.

Puoli tuntia me tätä jatkettiin, ennen kuin käännyin Mysslaan päin ja kyykistyin ja "päästin takaisin laumaan". Sen jälkeen se seurasi kuin lammas, ainakin portille asti. Saa nähdä saako seuraavalla kerralla tapella myös, vai mitä pitää keksiä.

Allergiakuvia

2010-10-29T18:42:00.007+03:00

Lupasin teille näitä allergiakuvia ja nyt viimein sain aikaiseksi laittaa ne tänne...

Torstai

Torstai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Hyi täi!

2010-10-27T13:54:00.005+03:00

No, tälleensä mahdollisesti löytyi syy Mysslan allergiselle reaktiolle, nimittäin täi, jos tunnistin oikein moisen otuksen. Useastihan minä tuon karvanaaman tarkistan, vaan eipä löytynyt mitään aikaisemmin satunnaisotannalla. Ei se pysyisi paikoillaan niin kauaa että saisin koko komeuden täikammalla (jota ei ole) tutkittua. Mutta tänään tuli napakymppi ja löysin yhden ötökän ja _ehkä_ toisen, tosin en siitä täysin varma voi olla kun en saanut mokomaa hyppysiini. Eipä siinä muuta kuin Frontlinea pipetissä apteekista, kävipä juuri niinkin, että paskanmarjat selvisin yhdellä paketilla. Piti ostaa molemmille omat kun olivat 5-10 kg ja 10-20 kg ja toiselle annostus oli liian iso ja toiselle liian pieni. Toinen maksoi 32,84 € ja toinen 26,74 €, mihin sitten menikin reilusti loppukuun ruokarahat. Opiskelijan onnea <3.

Tällainen otus se mahdollisesti oli, en ole täysin varma. Tämä yksilö on nimeltään Linognathus setosus ja lisätietoa otettu osoitteesta http://www.exspot.fi/muut-ulkoloiset/koiran-tai.asp :

Koiran täi (Linognathus setosus)

Täi on koiran yleisin ulkoloinen. Se on noin 2 mm:n pituinen ruskehtavan värinen siivetön hyönteinen, joka elää koko elämänsä koiran iholla ja karvassa. Se käyttää ravinnokseen koiran verta. Täin imemä veri näkyy tummana sen takaruumiissa.

Täi tarttuu koirasta toiseen tai saastuneiden hoitovälineiden välityksellä. Koirasta toiseen se tarttuu helposti, erityisesti talvella, jolloin kaupunkikoirat ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa esim. koirapuistoissa. Täitartunnan leviämisen kannalta otollisia ovat näyttelyt, kokeet ja muut koiratapahtumat, jotka keräävät paljon koiria yhteen.

Tavallisin täitartunnan oire koiralla on jatkuva voimakas kutina ja siitä seuraava raapiminen, koska täiden puremat ovat hyvin kutiavia. Varsinaiset ihovauriot ovat yleensä raapimisen seurausta, joka johtaa karvanlähtöön ja sekundaarisiin bakteeritulehduksiin. Jotkut koirat saattavat olla oireettomia kantajia tai niillä on vain vähäistä kutinaa. Täin puremat kutiavat vielä pitkään sen jälkeen, kun itse täit ovat jo kuolleet. Kutinan jatkuminen ei välttämättä merkitse sitä, että hoito on epäonnistunut.

Vaikka loisen koko elinkierto tapahtuu koirassa, munia ja yksittäisiä aikuisia yksilöitä saattaa olla myös koiran ympäristössä, joten huolelliseen häätöön kuuluu koiran lähiympäristön (makuupaikat ja matot sekä hoitovälineet, kuten harjat) puhdistaminen. Koiran täi on eri laji kuin ihmisen päätäi, eikä tartu ihmiseen.

Minä epäilen, että Mysslan karvanlähtö on kuitenkin luonnollista, eikä punkista johtuvaa.

Turvotusta iltasella

2010-10-22T10:32:00.003+03:00

Eli jatkoa edelliselle postaukselle. Illallahan turvotus rupesi uusiutumaan, joten annoin kyytabletin ja seurailin yöllä vähän väliä miltä se koira näyttää. Eli heräilin kahden tunnin välein seuraamaan tilannetta ja kyllä se siitä lähti sitten laskeutumaan.

Verinen kuono johtuu siitä, että siinä yhdessä paikassa on iho kadonnut jonnekin, olisiko sitten raapimisen syytä. Yhtä kaikki soitin eläinlääkärille että millä sitä hoidan ja ainakin Betadinea sekoitettuna veteen, että näyttää laihalta teeltä se väri ja sitten jotain pulveria, jonka nimen voin kertoa kunhan muistan mitä se on. Jos kuono rupee mätimään, eikä meinaa milläsäkään parantua, turvotus uusiutuu jatkuvasti ja näinikään niin ei muuta kuin takaisin eläinlääkärille. Lupasi kyllä, että tuskin tänä viikonloppuna tarvii mennä käymään, mutta koska sitä ei ikinä voi tietää, otin siis selvää (jo eilen illalla) päivystävän numeron ja sitten nyt kävin googlettamassa kemin kaupungin eläinlääkärin numeron kaiken varalta. Hyvää ennaltaehkäisyä!

Allergiaa ja eläinlääkäreitä

2010-10-21T19:32:00.005+03:00

Viime viikonloppu vietettiin äidin luona Oulussa, nähtiin samalla ajokoira Tunea, islanninlammaskoiria Kvennaa lenkin merkeissä ja Tuhkista ja Hiltua ja Hiltun 3viikon ikäisiä pentuja, sekä Veilaa. Oli mukavaa ja koirillakin oli vaihtelua vapaana juostessaan. Kleppakin on ollut niin äksy kaikille että ei ole mitään ongelmaa pitää vapaana - eihän se päästä ketään vierasta koiraa ihan heti lähelle ;) Veilan se kyllä muistaa ja Tunea se ei nähnyt, niin typerä en sentään ole. Mysslan kanssa käytiin sitten Tunea morjenstamassa. Olipa mukava lenkki kun ei kukaan räyhännyt turhaa.

Tänä aamuna sitten aamulenkin jälkeen huomasin Mysslan kasvoissa jotain omituista. Sen kuono oli turvonnut ja siinä oli verta. Soitin sitten eläinlääkärille, joka käski tuoda saman tien näytille. Siihen mennessä Mysslan silmänympärykset olivat myös turvonneet ja kirkkaan punaiset ja korvatkin vaihtoivat värinsä tähän punaiseen. Kutina rupesi vaivaamaan kehossa myöskin.

Allerginen reaktio, vähän sama asia kuin ihmisillä pähkinäallergia, joskaan nämä oireet eivät tukkineet Mysslan hengitysteitä (Onneksi!!). Sitä mistä se tuli ei varmaan ikinä saada selville, mutta olen kyllä miettinyt allergiatestien tekemistä. Tämä lysti nyt sattumoisin vain maksaa sen 200 euroa suuntaan tai toiseen, joten harkiten, harkiten... Ja lainaten.

Tunti oltiin lääkärin juttusilla, ja sen ajan Myssla oli tipassa. Ressukka mökötti kun sille laitettiin kuonokoppa kaiken varalta. Karvoja ajeltiin etukäpälästä ja siihen laitettiin katetri, suonen sisään sai kortisonia. Nyt on silmät ja korvat palautuneet ennalleen, mutta kuono on edelleen turvonnut ja nestettä pukkaa läpi siitä. En ole enää täysin varma onko se verta, mutta... Jotain, kuitenkin. Myssla oli kyllä melko reipas käveliä (eli käveli itse ihan mielellään sinne lääkäriin, kuitenkin asutaan sen verran lähellä) ja sieltä pois. Ja tosi reipas tyttö lääkärissä. Lääkäri sanoi myös, että kannattaa paastota tämä päivä ja antaa tuttua ruokaa vähän aikaa. Lisäksi ei tänään ainakaan pitkiä lenkkejä, vain niitä pissakakkalyhyitä kävelyjä.

Ensiavuksi vastaavan varalle lääkäri neuvoi kyytabletteja - poistavat turvotusta. Joten suoraa apteekkiin.

Koulusta otin päivän vapaaksi, kun en uskaltanut jättää tyttöä yksin. Lääkäri sanoi, ettei se ole välttämätöntä, mutta että ei voi kuitenkaan taata, etteikö se turpoisi uudelleen. Mitäs sitten, jos meneekin hengitystiet tällä kertaa? Ehei, jäin kotiin.

Tai no kotiin ja kotiin, lähdettiin Kemiin mummolaan. Hyvin likat reissun otti ja nyt ovat nukkuneet paljon. Kleppaa ärsytti lääkärissä kun kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota... :D

Huom! Kuvia allergiatapauksesta tullee kuhan pääsen omalle koneelle!

Juoksemista ja sisäsiisteyttä

2010-10-13T19:34:00.003+03:00

Klepalla alkoi juoksu, joten nyt ei päästäkään koirapuistoon aikoihin. Harmittaa tuo hiukan, mutta ehkä sitä lievittää pieni kyllästyminen aina samaan kaavaan, josta ei vain laiskuuden takia jaksanut päästä irti. Nyt siis pakko käydä k ävelyillä ja ainakin yksi tosi mukava reitti ollaan löydetty. Siitä saa joko sellaisen reilun puolentunnin tai vähän vajaa puolentoistatunnin lenkin, mielen mukaan. Upeita kuvauskohteitakin reitin varrella on. Tosin kaksi asiaa kyseisessä reitissä häiritsee: 1) Ei voi pitää vapaana, kun se on ihan kaupungin vieressä ja ihmisiä tulee vastaan harvakseltaan, mutta kuitenkin sen verran tiheään, ettei uskalla pitää. 2) se menee joenvartta pitkin, joten koirat hinkuu uimaan... "jee". Jatkolenkkiosuus (aka puoltoistatuntinen) kiertääkin sitten kaupungin lammen, missä koirat pääsi kesällä uimaan. Joten sinnekin kauhea kiskominen. Toisaalta lenkki on hyvä sen takia, että siellä saa pitää vähän löysemmällä remmillä, tie on hiekkapohjaista ja kaupungilta kuitenkin suojassa, mutta vastaan tulevat ihmiset ja koirat tekee hyväksi keinoksi opetella kontaktia penkan päällä tai vastaavaa.

Tarkoitus olisi ensiviikolla yrittää löytää vähän uutta reittiä. Haastehan tässä on se, ettei voi mennä suoraa koirapuiston ohitse, kun kamala vetäminen sinne on hivenen ärsyttävää. Ja ainakaan tällä hetkellä kärsivällisyys ja energia riittää juuri ja juuri niiden ihmisten ohitusten koulutukseen.

Asiasta saappaaseen.

Eilen illalla nukkumaanmennessä huomasin mukavaksi yllätykseksi miinan sängyssäni. Siis ruskean miinan, if you know what I mean... Vaikka kyseessä oli yksittäinen, jo pidempään ilmeisesti ollut ja vähän sotkeva yksilö, päätin silti vaihtaa lakanat. No, ei siinä mitään, Myssla valvotti illalla pitkään kun se oli haistanut ennen lenkille menoa vaatekaapissani säilyttämäni vinkulelut, mitä se piti poikasinaan (lahjoitin ne sitten naapurille sillä ehdolla, että se haki ne lenkin aikana pois) ja pääsin sitten nukkumaan joskus 12 jälkeen...

Aamulla heräsin siihen, että jalkani osui johonkin tunnistamattomaan aineeseen. Ei muuta kuin valot päälle ja voi sitä näkymää. Ruskeita vauhtiraitoja ja kakkakikkareita pitkin mattoja ja sänkyä. Hetken aikaa ei voinut kuin istua ja katsoa, sitten Klepalta housut pois, mistä putkahti nämä "kuningas" pökäleet. Ressukka, kuin kauan lie ollut, eikä mitään sanonut. Ainakaan ei ollut polttanut takamukseen jälkiä. No, sitten matot rullalle, lakanat pyykkiin, pöksyt pyykkiin, koirat ulos ja vilkaisu kelloon. Puoli kuusi. Eipä siinä auttanut kuin rallatella, kun puolen tunnin päästä oli kuitenkin herätys. Ja kaikki, jok ikinen lakana sattui olemaan pesussa. Että kiitos siitä.

Koulusta sain sitten hyvällä syyllä osan päivää vapaaksi ja mattopyykille mars. Kävin ostamassa mäntysuopaa ja mattoharjan, pääsin pyykkitupaan ja huomaan, että ilmeisesti ihan yleisessä käytössä sielläkin olisi mokomat olleet... No, ompahan ostettu. Eli tämän päivän saldo: Kolme koneellista pyykkiä ja neljä pestyä mattoa. Tämän lisäksi vielä lenkki päälle ja olen valmis hautaan.

Jostain syystä en käynyt kuin sen puolen tunnin lenkin...

Tokoilua

2010-10-05T20:42:00.007+03:00

Nythän tehtiin sellainen päätös, että ei olla niin kauaa puistossa kun tuo Kleppa vaan tuntuu laihtuvan, ettei ole liiasta liikunnasta kyse. Noh, ollaan oltu sellaista puolta tuntia siellä ja harrasteltu hieman tokoa ja naminetsintää samalla aivotyöskentelyksi, kunhan ne pahimmat höyryt on päästetty pois.

Eli melko aktiivisesti, joskin vähänlaisesti päivässä ollaan Klepalle ja Mysslalle opetettu sekä maahanmenoa, että sivullaolemista/sivulletulemista.

Ainakaan tänään tämä ei ole onnistunut vähentämään pennun virtaa, päin vastoin. Ja varsinkin Mysslalla riittää energiaa, kun Kleppa haluaisi vain äristä luunsa kanssa rauhassa. Meni hetki tajuta mistä kuuluu semmoinen pitkä ja tasainen rrrrrrrrrrrrrrrrr.... ääni, ensin ajattelin että kuuluu ulkoa kun on niin vaimea ääni. Sitten tajusin, että ei, kyllä se sohvan alta kuuluu ja siellähän se Kleppana luunsa kanssa oli ja piti silmällä Mysslaa. Hohhoijjaa, mitähän tuon tyttösen kanssa oikein pitäisi tehdä.

Ajattelin kuitenkin aktiivisuudenpuuskassani viedä ne pitkälle iltalenkille, harjoittelemaan kaupungilla kävelyä tiukassa valvonnassa. Hoh hoh, ammun varmaan pääni hajalle kun kuvittelen saavani kulkea siellä rauhassa näiden kanssa. Ehei, eiköhän siitä melko varmasti tule yhtä järkyttävä lenkki-yritys kuin aina. Jos joku vielä ihmettelee miksi menen aina tuohon viereiseen puistoon.

Ne kynivät oikein kunnolla Skineez-lelun, joten kävin ostamassa uuden. Samalla mukaan tarttui sokkona Hurtan valjaat, jotka vielä sopi Klepalle. Pitäisi joku päivä käydä viemässä meille epäsopivia koiratarvikkeita Kainuun Eläintarvikeliikkeeseen, ilmeisesti toimittavat niille Rescuekoiratarhoille niitä. Meillähän niitä tavaroita riittää... Enkä ole varma onko se täysin hyvä asia!

Nämä ryökäleet olivat syöneet koulusta tullessani kynsisakset! Kerpele näitä piskejä kun välistä tekevät tuollaisia... tosin syy oli minun, kun kaikki luut olivat loppuneet/nostettu ylös rähinän estämiseksi.

VINKKI: Näin teet aktivointilelun. Ota rikkimennyt skinneez-lelu, pudota reiästä sisään pari namia, tee leluun solmu ja anna se koiralle. Tulipa muuten rauhallista tähän, kun Mysslalle tein noin. Hah, haa. Kleppakin makaa tyytyväisenä minun vieressäni, eikä edes uhoa luusta. On varmaan eka kerta ;)

Kaikkien Kuvien Kuvaaja: Tiia Eskelinen

Wind-up: Meillä "Hyi" on menettämässä merkitystään. Tulepas pelottelemaan se uudelleen?

Vieraita ja viimeinkin rauhaa

2010-10-03T22:44:00.003+03:00

Dodiin, perjantaina Wind-up Toy lähti Saikkulin kanssa kohti muita maailmoja ja heti perään perjantaina tulikin allekirjoittaneen äitimuori käymään. Lähinnä oli hoitamassa koiria, kun jouduin lauantaina olemaan töissä 12-20, mikä tuli juuri ikävästi koirien kakka-ajan päälle. Ja tokihan on mukavaa kun on vieraita. Varsinkin koirien mielestä, vieraat kun tuo yleensä herkkuja.

Myssla sai tässä vasta uuden pannan, laitan kuvia tulemaan kuhan kerkiän. Klepalle olisi tarkoitus jossain vaiheessa uudet valjaat hommata, mistäköhän rahat? Eläinkaupassa käytiin niin samalla tarttui mukaan UrineOff-aine, jolla toivon mukaan saisi Klepan pissimään ulos entistä enemmän. Koirat sai myös uudet kynsisakset, koska edelliset oli suoraa sieltä mustasta aukosta. Kamalan jäykät, ikävää.

Äiti osti koirien häkkiin täydellisesti sopivan maton, missä on kumipohja. Jee. Myssla ainakin rakastaa sitä, käy petaamassa sen ainakin kahdesti illassa.

Myssla syö aterialla n. 1,5 dl ja Kleppa syö järettömät 2 dl aterialla. Jo on kumma jos paino ei rupea nousemaan sillä. Huomenna matolääkkeen ostoon.

Rähinää, perskule.

2010-09-28T20:19:00.005+03:00

Faaaak....

Ja rähinän aiheena on tänään... Myssla!

Tänään koirapuistossa Mysslalla ei kemiat natsanneet yhtään erään parsonin kanssa. Aluksi Saiva haukkui yrittäen saada tätä kyseistä leikattua urosta leikkimään, mutta tämä poikahan sitten ärsyyntyi ja Myssla meni ilmeisestä puolustamaan Saivaa ukon näyttäessä tytsylle jotta häntähän ei kannata ärsyttää. No, ei siinä mitään, tappelu saatiin loppumaan alkuunsa ja sen jälkeen Myssla kävi kertomassa poitsulle jotta oltaisko kavereita. Sehän ei passannut tälle herralle lainkaan, liekö vielä kiihdyksissä tai mitä (ei ihan totta hajuakaan), jotta ärähti sitten Mysslalle ja tämähän rupesi sanomaan vastaan... = tappelu osa 2. Kyllähän sitä nyt perhana siitäkin selvittiin, vaan kun Kleppa päätti olla iso ja rohkea ja karvat pystyssä rähisi tälle ukolle siinä vieressä, kiitos Wind-up Toyn, joka sai napattua Klepan minun pitäessäni Mysslasta kiinni (joka kyllä oli valmis heti puolustamaan Kleppaa, jos vain poitsu olisi ärähtänyt...). Herra ei kuitenkaan välittänyt Klepasta sen enempiä (onneksi, oltais saatu kitkeä sitä pois todennäköisesti pitkääääään....*). No sitten nää rauhottuivat tässä välissä pitkään, pidettiin viitisen minuuttia erillään ja sitten haistelivat. Ei siinä meinannut sopua syntyä herran kautta, ei sitten millään. Tässä vaiheessa Mysslakin rupesi olemaan hippusen varautunut tämän suhteen, mutta meni pois kun käskin. (selvittiin siis ennen tappelua). Sitten se parsonin omistaja päätti lähteä ja myö saatiin jäädä puistoon. Olisin kyllä itsekin voinut lähteä, jos se olisi sanonut jotain. Ja Wind-up Toy on hyvä ja kertoo jos selostus meni päin heiniä.

Ja nämä kaksi ovat ennenkin tavanneet toisensa, nyt oli vain sopimaton päivä ja huono valo ja.

* Kleppa pelkää hitusen höselöitä isompia koiria, kun sen päälle on epähuomiossa pari kertaa juossut Tune, nuori ajokoirauros. Ei tarvitse edes olla paljoa isompi. Pystyy silti olemaan puistossa samaan aikaan ja saattaa jopa uskaltautua leikkimään niiden kanssa hetken katseltuaan. Eli ollaan parempaan suuntaan menossa, toivottavasti joskus ei enää aristele!

Sattumuksia

2010-09-27T15:52:00.004+03:00

Kuura

Eilen käytiin Saivan siskon Kuuran kanssa riehumassa koirapuistossa. Myssla löysi sieltä ihanaksi kaveriksi pittbullin joka oli vasta noin 7kk ja tykkäsi painimisesta. Pitkään painivatkin kahdestaan, kunnes tälle pennulle muuttui liian rajuksi otteet ja puri Mysslaa luomeen, ihan silmän viereen. Siinä vaiheessa meinasivat ruveta kunnolla tappelemaan, mutta saatiin eroteltua ne kyllä. Mun mielestä olisi ehkä ollut parempi, että olisivat saaneet rauhassa selvittää ne välinsä, pentu olisi varmasti uskonut jossain vaiheessa. Mutta eipä siinä, rauhoittuivat hetken ja kun totesin, ettei silmä näyttänyt pahalta tai mitään sai Myssla jatkaa leikkimistä. Enää ei sellaisiin painirientoihin tahtonut osallistua, mutta kuitenkin leikki sen koiran kanssa, mikä mielestäni on erittäin hyvä asia.

Klepan totesin taas laihtuneen tuolla aikuisruualla, joten kävin ostamassa vielä säkin junnumuonaa, vielä jotain toooooodella energiapitoista Royal Caninin ekstrakallista herkkua. Kahtottee mitä siitä tullee, tulleeko mittää ja ruppeeko läski kasvamaan. Koirallahan jos ei ole yhtään läskiä missään, ruumis ottaa lihaksista tarvitsemaa rasvaa mikä aiheuttaa kaikenmaailman vikoja ja vaivoja. Jotta yritetään saada rasvaprosentti nousemaan ja jotain kylkiluiden aukkojen kohdalle.

Tottelevaisuutta ja lenkkeilyä

2010-09-27T15:42:00.003+03:00

Lauantaina käytiin Veilan ja Kellan kanssa lenkillä jossain Kajaani-Sotkamo-Vuokatti -alueella (allekirjoittanut ei ole täysin varma missä päin). Kleppa innostui uimaan, vaikka sää oli kylmä ja märkä muutenkin, Myssla juoksi innoissaan muiden perässä. Itsekin olin ihan innoissaan kun se on taas ruvennut leikkimään. Jee.

Lenkin jälkeen mentiin Vuokatin Hovin eräälle minigolf/nurmikentälle treenailemaan tokoa ja se meni äärimäisen hyvin :) Myssla ja Kleppa saivat lainata ihanan vaaleanpunaista häkkiä, jotteivat hajoita autoa, joten tietenkin hajoittivat patjan sieltä häkistä. Ei se mitään, se tullaan korvaamaan!

Treenauksen jälkeen väsyneet omistajat jättivät koirat hetkeksi autoon ja kävivät syömässä Vuokatin Hovissa oikein mukavan seisovan pöydän aterian, ennen kuin suunnistivat kohti Kellan kotia moikkaamaan Foaa (Kellan äiti) sekä Leeviä (vanha shelttipoika). Yhteensä tässä reissussa kului jotakuinkin kuusi tuntia. No, pari tuntia nukuttuaan Kleppa päätti ruveta riehumaan Mysslan kanssa, ei siinä mitään kun riehuivat rauhassa eivätkä häirinneet naapureita.

Paimennus

2010-09-20T19:11:00.003+03:00

Viikonloppuna käytiin kotona Oulussa ja lauantaina sitten paimentamassa eräällä lammasfarmilla Kiimingissä. Itse asiassa paimennuspaikka oli sama kuin silloin paimennustesteissä. Paimentamassa ei ollut kuin me Mysslan ja Klepan kanssa ja Veila ja tarkoitus on jatkaa paimentamista tällä porukalla :) Tietty, jos joku vielä haluaa mukaan niin rohkeasti ottaa yhteyttä.

Koko lysti maksoi 10€/henkilö, eli ei maata kaada tuo summa olleskaan! Olin jopa yllättynyt näin halvasta hinnasta, pelkäsin jotain paljon pahempaa... Mutta tuolla summalla voi hyvinkin käydä useammin paimentamassa ja mennäänkin, kuten tuolla ylempänä sanoin jo.

Ensi alkuun jaloittelutarhassa oli kaksi nuorempaa lammasta, jotka eivät oikein liikkuneet mihinkään. Lisäksi koirat oli alussa kiinni, että saivat tutustua hommaan rauhassa. Klepalla oli aluksi suuret puheet ja kova ääni, mutta kun päästiin tarpeeksi lähelle lampaita, oli enemmän tai vähemmän minun jalkojen lähellä turvassa. Myssla sai näihin ensimmäisiin lampaisiin peräti parin askeleen verran liikettä, mutta kun huomasi, ettei homma edisty, keskittyi Kleppaa seuraten lampaankakan syömiseen.

Toisella kierroksella oli hieman vanhemmat lampaat (2kpl), jotka jo liikkuivat. Molemmat työskentelivät saman tien vapaana. Kleppa kyllä liikutti lampaita, muttei ihan uskaltanut mennä jaloitteluaidan toiseen päähän yksinään, vaan jäi odottamaan minua siihen puoleen väliin (lampaat kyllä pysy siellä toisessa päässä) ja kahteli minua, jotta mihin jäin. Eli hyvin se sujui kunhan minä vain olin lähettyvillä tukena ja turvana, eikä paimennuksessa nyt siitä olekaan kyse, että koira tekisi yksin kaiken työn.
Myssla taasen alusta asti kokosi lampaita hienosti, eikä tarvinnut sellaista tukea kuin Kleppa, joskin täytyy muistaa, että Keppana on vasta vauva... Hienosti sain Mysslan avuksi pienillä viittauksilla, lisäksi lammasfarmarit saivat apua Mysslasta lampaiden sisälle saamiseen lampolaan. Olempas minä ylpeä.

Ylemmästä linkistä tosiaan pääsee sinne postaukseen, missä kerron lyhkäsesti paimennustaipumustestistä. Mysslahan sai "Heikkoja taipumuksia" tai jotain tulokseksi, mutta kyllä tämä kerta osoitti että mitään lieviä ole, vaan kunnolla osaa hommansa hoitaa ja ihan luonnostaan.

Kiitokset vielä farmarille ja lampaille kokemuksesta!

Ja kuvia löytyy Galleriasta.

Kuvakilpailu

2010-09-13T19:44:00.001+03:00

Tassulan Puodin facebook sivuilla on kuvakilpailu, missä on Mysslasta yksi ja Saivasta yksi kuva! Käykäähän äänestämässä niitä! (Myssla sivulla 15 ja Saiva sivulla 16!)

Valeraskautta ja kylävieraita

2010-09-13T19:22:00.004+03:00

Mysslalla valeraskaus jatkuu. Ei (vielä) imetä, joten paremmassa kondiksessa on kun viime kerralla. Nyt ollaan tosin annettu homeopatialääkkeitä kahta erilaisia, mikä voi olla jokseenkin myös syynä tähän ei-niin-pahaan valeraskauteen. Vaan eihän sitä ole niin kauaa ollut, neljäs päivä menossa. Vielä ehtii imettää ja tulehtua nisät ja.. Tai sitten ei.

Se mikä on erilaista eiliseen verrattuna, että Myssla ei yrittänyt päivälenkillä kääntyä kertaakaan takaisin kotiin, mikä mahdollisesti johtui siitä, ettei sillä hetkellä ollut pentuja hellittävänä. Mutta lenkiltä tulon jälkeen löytyi taas vinkuva pehmo - tuota noi, miksiköhän tuota kuvaisi? Ei se pallo ole, littanampi, muttei mikään täysin littana... No tuommoinen pehmolelu, joka vinkuu ja joka ei muistuta oikein mitään. Sen kun illalla piilottaa jälleen saa yön nukkua rauhassa ja ehkä huomenna on taas parempi päivä, tai sitten ei. Tuohan on jo pentu #3.

Mukava huomattava seikka on se, ettei pennut toistu samoina valeraskaudesta toiseen. Tällä kertaa ei possu ole kelvannut, ei sitten ollenkaan. Eipä sinänsä, että olisin edes yrittänyt.

Edelliseen valeraskauteen verrattuna erilaista on myös se, että Myssla syö!! Ruoka maistuu hyvin, joten sitä on ollut helppo vähentää. Tämähän on poikkeuksena ollut jokaiseen juoksuun, ikinä ennen sille ei ole ruoka maistunut. Toisaalta nyt on perheessä toinen koira ja pitemmällä kyläreissulla vielä kolmas (Saiva), että... Olisiko sillä jotain tekemistä asian kanssa?

Kleppa ja Saiva saavat ainakin energiansa kulumaan hyvin, kun riehuvat vähän väliä sisällä ja koirapuistossa, ensimmäisen yön jälkeen jaksavat jopa nukkuakin hyvin. Myssla vahtii pentunsa kanssa sivusta nuorison touhuja eikä sisällä ota osaa niihin, mutta ompa sekin nähty että puistossa lähtee juoksemaan mukana vielä ihan tyytyväisen näköisenä. Ruokakiistojakaan ei ole vielä ollut, luojan kiitos, mutta ehtiihän tässä. Lisäksi mitään näkyvää tuhoa ei ole tehty sinä aikana kun me omistajat raahaudumme aamusella kouluun ja kolmikko jää keskenänsä tänne oleskelemaan. Myöskään naapurit eivät ole sanoneet asiaan mitään, joten luultavasti ihan nätisti osaavat olla.

Kleppa on oppinut taas jälleen aavistuksen hiljaisemmaksi kuin ennen, joten JEE asialle. Nyt ollaan opeteltu ihan varta vasten rauhoittumista, mikä tarkoittaa istumista... Myssla tosin välistä ärsyttää Klepan tahallaan haukkumaan koirille (Myssla haukahtaa kerran, Kleppa jatkaa loputtomasti). Istuminen jopa tepsii hieman, sitä vain harjoitellaan tässä joka kerta lenkillä sopivassa tilaisuudessa.

Jos vaikka huomenna tai keskiviikkona ehtisi eläinkauppaan?

Koirahoitola ja valeraskautta

2010-09-10T14:40:00.002+03:00

Eilen olin koululla tallihommissa 06.00-19.30 jotakuinkin, joten koirat olivat hoidossa Seppälän koirakeskuksessa sillä välin. Kauhistutti jättää muut näiden armoille, mutta reippaasti olivat kuulemma olleet ja ääntäkin oli lähtenyt (ei kyllä mikään yllätys). Aamulla mentiin pyörällä, jolloin Myssla ravasi nätisti vierellä ja Kleppa matkasi kassissa suurimman osan aikaa. Kuitenkin, koska matka on melkein kokonaan ylämäkeä, Kleppa sai jalotella aina kun talutin pyörääni. Reilu 4km meni noin 45 minuutissa.

Takaisintulo menikin sitten kävellessä melko lailla, en jaksanut edes yrittää saada yliaktiivista pentukoiraa pysymään siellä kassissa. Väsynyt oli, ja pyöri täysillä ylikierroksilla. Myssla osasi olla muuten asiallisesti, mutta tietäessään kodin olevan lähellä alkoi mahoton vetäminen. Kun viimein päästiin sisään, Myssla meni suoraa päiväpeiton päälle (lattialla) ja rupesi nukkumaan. Kleppa noudatti esimerkkiä, kunhan ensin varmisti, etten vain livistäisi mihinkään enää.

Aamusta jäivät sitten aikaisin taas yksin kun painelin navettavuoroon eikä talossa näkynyt mitään merkkejä mistään muusta kuin nukkumisesta - joka on jatkunut koko päivän. Ilmeisesti eilinen oli varsin väsyttävä retki, joten tänään ollaan vain vähän aikaa koirapuistossa ja lähdetään sen verran ajoissa, ettei siellä olisi koiria ainakaan kovin montaa. Saavat juoksennella ja haistella kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa.

Aamulla koin kuitenkin järkytyksen. Heti kun Myssla heräsi, se haki lelukorista vinkulelun ja rakensi sille pesän. Kun tulin kotiin, se haki toisen vinkulelun ja on nyt nukkunut se vieressään minun vieressäni tässä koneen ääressä istuessani. Ehkä Myssla totesi, ettei se toinen vinkulelu ole enää kovinkaan "hengissä" kun Kleppa on ties kuinka monesti kävellyt sen päältä. Tätä toista vinkulelua (jonka Myssla sai muuten synttärilahjaksi Saivalta ja sen emännältä) se ei ole uskaltanut ottaa Mysslalta pois, yhdessä välissä kävi haistelemassa Mysslan pitäessä tiukasti vahtia. Tosin minä saan ottaa "pennun" ja uskaltaa välistä jopa päästää silmänsä siitä irti, mutta herää aina välistä tarkistamaan onko se vielä tallella. Onneksi Saivan emäntä tulee huomenna, niin voi piilottaa kaikki lelut sillä välin kun jompikumpi on lenkillä koirien kanssa. Muuten ei tule lasta eikä paskaa jos Myssla näkee mihin se menee. Muistelen vain viimeistä valeraskautta kun "pennuksi" kelpasi kaikki leluista pantoihin. Lisäksi vaikka ei nähnytkään mihin se piilotettiin aina lenkin aikana, se löysi sen ihan itse! Tosin ilme näytti hölmistyneeltä kun laitettiin kaulaan se panta, jota se hoivasi silloin...

Nyt on lääkkeenä Veilan omistajalta saatu homeopatialääke, minkä pitäisi helpottaa Mysslan oloa. Annan sen illalla ja katson toimiiko. Kerrompa mahdollisesti sitten täällä asiasta.

Kleppa on 9kk, eikä sillä ole vielä tullut juoksua. Yhteen väliin ajattelin alkoiko sillä, kun sänkyyni oli tullut tuntematon veripisara Klepan vakiopaikan lähettyville, mutta sen jälkeen ei ole mitään näkynyt eikä törsä ole turvonnut tai mitään, joten väitän, ettei ole juoksua. Mysslallakin alkoi ekat juoksut vasta 11kk ikäisenä, joten eipä tässä kiirettä. Saisi vain tulla nyt syksyllä kun meidän harjoittelut on pääasiassa jäässä uuden elämäntilanteeseen tottumisen ajan. Pelottelen vain itseäni sillävälin sillä, että tuleekohan sille samanlaiset valeraskaudet kuin Mysslalle. Pahempia en usko että on?

Ah, ihanaa

2010-09-02T19:35:00.004+03:00

Klepan remmilenkit sujuu jo paljon paremmin, vaikka ei remmi olisikaan kiedottu mahan alta joka kerta. Osaa kulkea nätisti ainakin silloin, kun ei ole kauhea hätä ja kauheissa täpinöissä päivän yksinolon jälkeen. Hieman vetää ja joillekin ihmisille haukkuu, mutta pyöräiliät ja takana tulevat koirat saa olla jo lähestulkoon rauhassa! Tutuille ihmisille varsinkin haukkuu ja kiskoo niiden luo, pitääpä siihen keksiä joku juju. Tähän mennessä tehnyt lähinnä vain niin, että se saa mennä kun on sen verran rauhottunut että istuu. Ellei kyseinen ihminen ole ehtinyt tulla jo luokse...

Koska koirat ei saa haukkua sisällä, eikä mielellään lenkeillä, saa ne haukkua vapaasti vapaanaollessaan, leikkiessään ulkona ja totta ihmeessä koirapuistossa. Kleppa varsinkin toteuttaa siellä luontaista pihavahtimisviettiä ja haukkuu uskollisesti kaikki ohikulkijat. Paimentamista ei olla vielä päästy toteuttamaan sen kummemmin, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Jos vaikka ostaisin itselleni lammaskatraan ja... No, eihän sitä koskaan tiedä. Tämän siis kerron sen takia, että minulta tullaan puistossa asiaa jostain syystä kysymään paljon. Enkä tiedä miksi, ehkä siksi, etten komenna koiraani näissä asioissa?

Muuttaessani ajattelin kukkien olevan vaarassa, nämä lehmät kun syövät viherruokaa ulkona hyvinkin paljon. Mutta eivätpähän ole kertaakaan yrittäneetkään, mutta saa nähdä jos saan palmun lattialle, jotta kauanko se elää... :D

Mysslaa olen hyppyyttänyt koirapuistossa "tokoesteen" yli, joka on minua johonkin puoleen reiteen asti oleva este. Lähinnä, että saa jotain tekemistä kun harvoin juoksee siellä toisten koirien kanssa, joskin tänään innostui muutamaan otteeseen pinkomaan kahden saksanpaimenkoirasekoituksen kanssa. Lisäksi siellä on helppo tehdä häiriötreenejä kun Myssla ei niin hirveästi välitä muista koirista, enemmänkin hakee minun huomiotani jos tietää makupaloja olevan tarjolla. Lähinnä maatemenoa (n. 1-2m päästä "kaukotreeniä") sivullaoloa yms. normaalia. Kleppaa opetan rauhottumaan aina kun tulee minun luo harjaamalla välistä tai muuta, välistä saa vain makupalan ja käsken sen mennä takaisin leikkimään. Kleppaa olen "hyppyyttänyt" nilkkakorkuisen puunpalan yli.

Sisko tuli kylään

2010-08-29T16:00:00.002+03:00

Tänään tosiaankin nähtiin Klepan sisko Manta, joka vaikutti isolta ja karvaiselta Klepan vieressä. Galleriassa löytyypi kuvaa siskosta, valitettavasti ei niiden leikeistä kun kamera unohtui kotiin puistoon mentäessä. Jäin vain miettimään sitä, kuinka Kleppa näyttää niin pennulta ja pieneltä ja onkin niin pieni siskoonsa verrattuna. Mutta ehkä se siitä, sehän voi johtua vaikka vain siitä että Kleppa kehittyy hitaammin tai on vain tuollainen. No biggie. Tapaaminen meni kaikkiaan tosi hyvin, siskokset riehuivat ja Mysslakin vähän vaivautui menemään pentujen perässä valeraskaudestaan huolimatta. Maitoa ei vielä tule, sitä odotellessa.

Vuorasin keittiön lattian vahakankaalla (joka osottautui liian pieneksi) ja sanomalehdillä ja jätesäkillä. Suljin tilan häkillä. Näin ollen olen luonut koirilleni raakaruokintapaikan, missä saavat mutustaa kaikessa rauhassa sotkevia ja raakaa lihaa sisältäviä luita yms ruokia. Olenko mää nero vai mitä. (Ennenhän siis syötin ne pihalla, mutta kerrostalossa sitä ei voi tehdä..) Tästäkin ihmeestä kuvia Galleriasta, mihin löytyy linkki siitä vasemmalta puolen.

Aika kuluu...

2010-08-28T21:07:00.003+03:00

Sen jälkeen kun palautettiin sitruunapanta on Klepan haukkuminen ollut ihan ennallaan. Kuonopantaa kokeilin, mutta se ei auta kun Mysslan on aavistuksen liian iso enkä kuitenkaan viitsi ostaa pienempääkään kun se ei välttämättä mene enää kauaa. Mutta, kehitin toisen tempauksen, josta kuva tulee myöhemmin galleriaan, jahka löydän kameran johdon. Nyt tyydyn huonosti selittämään asian, olen pahoillani mikäli kukaan ei ymmärrä. Ei vaineskaan. Mutta siis! Remmi kierretään mahan ns pehmeän kohdan ympäri niin, ettei koira pääse loikkaamaan pois siitä. Jos koira vetää -> remmi kiristyy ja tuntuu hyvin hyvin epämukavalle koiran mielestä (kyllä tuntuis minustakin jos naru kiristyis mahan ympärillä). Eli Kleppa on vetämättä ja kun se ei vedä, se näköjään osaa kulkea hiljaakin! Eli tämä systeemi siis toimii ainakin jotenkin. Tokihan sitä pitää haukkua toisille koirille, mutta nyt aina kun remmi kiristyy mahan ympärillä osaa koira katsoa minua ja lakata haukkumasta joissain tapauksissa. Hei, olen ylpeä. Ehkä jossain vaiheessa päästään tästä toiminnosta eroon ja minulla olisi kaupunkikelpoinen koira.

Yksinolot ovat sujuneet erittäin mallikkaasti, naapurit ovat sanoneet näiden olleen häiritsemättä ja siitähän ei voi tulla kuin hyvälle mielelle. Lisäksi karvanaamat ovat olleet tuhoamatta muuta kuin palapelin palasia, joten ollaan siihenkin tyytyväisiä. Tosin Klepan pihavahtiominaisuudet ovat aika vahvalla päällä, mutta osaa kuin osaakin elää kerrostalossa. Myssla nyt on aina niin hiljainen, että harvoin muuta kuin ovikellon perään (vaikka soisi naapurissa) ja totta kai Klepalle ja minulle haukkuu. Toisaalta Mysslalle pointsit menee jo siitä, että on pennusta asti tottunut enemmän ja vähemmän kerrostaloasumiseen, mitä olen pallotellut äidin ja oman asunnon välimaastossa.

Klepalla on karvanlähtöaika, lienkö sanonut aikaisemmin, en muista. Minulla on flunssa, joten annettakoot olla tämän kerran (hyi hyi minä) mutta tänään otin furminaattorn ja karstan koirapuistoon ja totesin furmiksen toimivan paremmin tällä otuksella. Mysslasta ei karstaan edes irronnut paljon mitään, joten se siitä. Yhä siitä vaan lähtisi karvaa, mutta ehkä se siitä, jos rupeaisi aktiivisemmaksi harjaajaksi...?

Metsään on ikävä lenkkeilemään, mutta koulukaverini asuu sen verran syrjässä, että jos saan auton lainaan niin körötellään hänen luokseen ja Myssla ja Kleppa pääsevät leikkimään Kuuran, Saivan siskon kanssa! Jee. Sitä odotellessa.

Lehmän hajuisiin vaatteisiin eivät koirat enää paljoa kiinnitä huomiota. Olen siis koulun puolesta ollut viikon joka päivänä (paitsi nyt vkl) navetassa ja kun ekaa kertaa tulin kotiin niin oli varsinainen tarkastus että missä sitä oltiin oltu. Mutta eipä siinä, odotellen tallivuoroja!

Ja huomenna näemme Klepan siskoa Mantaa, jee. Uusia kavereita, jeejee. Suunnitelmissa on mennä koirapuistoon riehumaan. Siitä mahdollisesti kuviakin sitten tulossa!

Laukkumatkaaja

2010-08-17T20:08:00.003+03:00

Viime viikonloppuna riitti koirille rapsuttelioita ja mukavaa aikaa, kun pikkusiskoni ja entinen naapurini tulivat käymään kylässä. Mysslakin valitsi mieluummin vieraat unikaveriksi kuin minut, mutta se sallittakoon hänelle.

Tulevaisuutta ajatellen rupesin kouluttamaan Kleppaa laukussa matkustamiseen (kuva). Ihan vain, koska kouluni on n. 4-5 km päässä, mihin Myssla jaksaa kyllä ravata vierellä, mutta Kleppaa en halua vielä juoksuttaa pyörän vierellä, ikää kun tuolla on vasta se 8kk. Meillä siis on aina välistä työvuoroja koululla, jossa voi mennä hyvinkin pitkään, joten koirat pitää ottaa mukaan. Lisäksi eläinlääkärille voi joutua kantamaan laukussa... Kaiken varalta. Tällaista se on kun autoa ei omista.

Lisäksi ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä käymään kotosalla, toivottavasti ehdimme nähdä myös koirakavereita (Veilaa ilmeisesti ei ehditä omistajansa poissaolon vuoksi), mutta Saivan kanssa olisi suunnitelmia jo valmiina (ainakin melkein).

Ja ensi viikolla olisi tarkoitus nähdä Klepan siskoa Mantaa, mitä odotan innolla, että pääsee näkemään onko Kleppa oikeasti kamalan pieni vai näyttääkö vain tuon meidän ison karvakasan vierellä.

Koulutusta, koulutusta

2010-08-11T21:15:00.005+03:00

Ah, en tiedä mitä teen tuolle haukunnalle, mutta enköhän jotakin keksi! Ja kun keksin, ilmoitan sen myös täällä, sen lupaan. Tuota järkyttävää räyhäämistä ei jaksa, ei millään.

Ja viimeinkin sain viestiin apuohjaajan!! Olen kyllä tyytyväinen, kun aloitetaan se tässä muutaman viikon päästä, että taidan saman tien opettaa Klepallekin sen kun tykkää juoksennella paljon. Nyt tosiaan odotellaan muutama viikko aloitusta kun on kuitenkin vielä melko lämmin ja Mysslakaan ei ihan ole pirteimmillään. Mutta eiköhän se siitä...!

Valeraskautta odotellessa.

Kleppa osaa melkein tulla jo sivulle, mutta nyt alkaakin sellainen teho-opetus, että kohta osaa jo kenties jotain enemmänkin. Toivon mukaan. Syytän lämpimiä ilmoja, itsekään en toimi silloin.

Agilitykoiraksi tuo pentu voisi olla aika hyvä, kengguru kun on, mutta en ole ihan varma kuumuuko liikaa siinä. Pitää kokeilla joskus. Jos tässä syksyn päällä ehtisi käydä kentällä Mysslaakin kouluttamassa, saisi läskinsä liikkumaan pelkän makoilun sijaa.

Sisäsiisteys on hyvissä kantimissa, Kleppa tekee asiat muutoin ulos, paitsi jos hätä yllättää koulupäivän aikana, jolloin se käy vessan lattialle pissimässä. Sitäkin harvoin, joten eläköön! Ehkä sille oli jäänyt muistot äidin luona sisälle asioimiseen, en tiedä. Pääasia, että se nyt (melkein) osaa jo tehdä tarpeet ulos, eiköstä juu?

Ensimmäinen viikko takana

2010-08-08T19:10:00.003+03:00

Nyt ollaan oltu viikko täällä Kajaanissa ja kun ei vielä ole nettiä niin ei ole oikein voinut päivittää... Älkää kysykö miten sen nyt teen!

Sitruunapanta pitää palauttaa huomenna, tosin olen vielä ehkä hiinä ja hiinä sitä mieltä, että pidän mahdollisesti toisen viikon sitä. Kleppa räksyttää edelleen, tosin saattaa johtua kuumuudesta ja painostava ilmasta, mietin myös pitäiskö se ottaa vasta kun ilmat viilenee jos sitä ei saa siihen mennessä kuntoon räksyttämistä. Myös kuonopanta voi olla kokeilun arvoinen, sitä katsotaan muutaman päivän sisään.

Sitruunapannan kanssa kävi siis niin, että Kleppa oli kyllä haukkumatta kun panta oli päällä, mutta ei sitten välittänyt oikeastaan ensimmäisen päivän jälkeen muuten. Rupesin miettimään, että sittenhän se pitää olla koko ajan... Ehkä? En tiedä. Kokeillaan nyt vielä.

Perjantaina kävi Saiva kylässä ja kylläpä oli tytöillä hauskaa! Viipyivät useamman tunnin vielä niin ehtivät jopa välissä levähdellä kunnes jatkoivat painimista.

Huomenna alkaa koulu omistajalla, koiruudet jäävät keskenään asuntoon. Saa nähdä miten menee!!

Uusi koti

2010-08-03T09:55:00.002+03:00

Eli nyt on pari päivää asuttu uudessa kodissa Kajaanissa. Ensimmäisen päivän Kleppa oli aika rauhaton ja haukkui melkein kaikki äänet mitä kuului - sinänsä ikävää, että koska ulkoa kuului myös ääniä ikkunan ollessa auki kun oli niin kuuma. No, rauhoittavien singaalien pitkäpiimaisen käytön jälkeen Kleppa rauhoittui ja nukkui yön hyvin. Myssla stressasi nukkumalla muuton, senhän se on kokenut jo pari kertaa muutenkin.

Eilen olivat ensimmäistä kertaa kahdestaan kotosalla, kun päätin käydä kaupassa ja mitä alakerran naapureilta kuulin niin eivät olleet kuin muutaman kerran haukahtaneet. Onneksi! Kaupasta tarttui vuokralle mukaan sitruunapanta (Eläinplaneetta, pieni panta 15e/viikko, iso panta 13e/viikko) johtuen lenkillä kauheasta rähisemisestä. Ainoastaan autot olivat sellaisia mille ei rähissyt, kaikki muu liikkuva kyllä piti huutaa.

Sitruunapannan käytöstä:
PV 1
Vain yhdellä lenkillä pidettiin koko aika pantaa ja se auttoi. Kleppa ei tosin nauttinut siitä ja arasteli laitetta jonkin verran.

Seuraavilla lenkeillä se oli taskussa, pari kertaa Kleppa meinasi aloittaa rähinän, mutta kun laite yhtäkkiä ilmestyi lähelle ja suihkautti ainetta rähinä loppui lyhyeen.

Hyvällä mallilla siis mennään. Kai?

Kemin näyttely

2010-07-26T11:21:00.004+03:00

Kemin näyttelystä Myssla sai AVO1, ERI, PN3 ja VaraSERT. Lisäksi matkaan tarttui kasa halpoja luita ja olisiko ollut kanan siipiä, kuivattuja sellaisia mistä saa hyviä treeninameja.

Arvostelu:

Erinom tyyppiä oleva. Hyvinkäyttäytyvä narttu jolla kaunis pää ja ilme. Riittävä raajaluusto. Hyvä runko ja häntä, voisi olla paremmin kulmautunut kummastakin päästä. Liikkuu hyvin. (om. kommentti: En tajua miten niin kun maa haisi niin hemmetin hyvälle, että sai kiskoa sitä perässä koko ajan ja pää kulki maata pitkin) Esiintyy ja esitetään hyvin. Hyvä turkki.

Tuomarina oli Matti Tuominen.

Ja Kleppa oli nätisti käyttäytyvä turisti.

Turvonnut tassu

2010-07-18T11:49:00.003+03:00

Jälleen kerran Mysslalla oli tassussa vikaa kun uintireissun päätteeksi rupesi ontumaan. Illan mittaan tassu sitten turposi komeaksi ja ensiapuna annettiin kyytabletinpuolikas, ja aamuun mennessä oli tassu sitten jo parantunut normaaliksi. Joten säikähdyksellä selvittiin.

Kleppa on alottanut sellaset vinkeet, että kun on nukkumaanmenoaika se rupeaa riehumaan. Minä ja Myssla ei sitä arvosteta mitenkään älyttömästi - meillä kun on normaali unirytmi. Tähän sitten päätän tehdä sellaisen tempauksen, että joko tokoa tai jälkeä kunnolla molemmille ennen nukkumaanmenoa. Luulisi väsyttävän.

Oulun KV

2010-07-11T19:11:00.003+03:00

Tytöt teki tänään niin suuren urotyön kun jaksoivat reippaasti olla ihan ryhmäkehään asti paikalla (siis 12-17 suunnilleen)!

Aluksi tuli omistajalla ja Mysslalla pieni takaisku, kun ei sattunut rekisteripaperit mukaan, että olisivat osanneet tarkistaa onhan rokotuspaperit oikealla koiralla.. Joten lainasin naapurin autoa (jonka kyydissä olin tullut), jätin Klepan naapurin tytölle siksi aikaa, ajoin toiselle puolen kaupunkia kotiin, hain paperit, ajoin takaisin, sain auton parkkiin portin lähelle, juoksin Mysslan kanssa portille, huomasin pudottaneeni rekisteripaperin, juoksin takaisin autolle ja löysin sen siitä vierestä, juoksin takaisin portille ja raviradan läpi kehän laidalle joka oli myöhässä. Pääsimme siis sittenkin näyttelyyn.

Ja sitten arvosteluihin, tuomarina oli siis Tuula Savolainen.

Kleppa: pentu1, KP, ROP

7kk, hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet , oikealinjainen vielä hieman kapea pää, kuonon tulee vielä vahvistua, hyvät korvat, hyvänmuotoinen runko tasapainoisesti kulmautunut, takaraajoissa kaksoiskannukset, hieman alaskiinnittynyt häntä voisi asettua selälle paremmin, liikkeessä pentumaista löysyyttä, hyvä karva reipas käytös

Myssla: AVO2, EH

2v 2kk, hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet, hyvä pää, oikean kokoiset ja asentoiset korvat, hyvä tilava runko, polvikulmaa saisi olla enemmän, hyvä etuosa, hyvä laajaluusto, kaksoiskannukset takana, liikkeessä ahtautta, sivuliikkeessä taka-askel jää lyhyeksi ja voimattomaksi, hyvä turkki & häntä

Pelkäsin Mysslalla H, kun se oli aika flegmaattinen, mutta onneksi sentään ei tullut.

Näyttelyä odotellessa

2010-07-10T22:11:00.004+03:00

Omistajaa jännittää, koiria ei!

Match Show

2010-07-08T21:22:00.003+03:00

Tänään jätin Klepan yppösen yksin kotia harjoittelemaan ja jätin sille Suuret Määrät tekemistä:
- kylvin nappuloita lattialle
- väkertelin kahdesta wcpaperihylsystä pientä aivotyöskentelyä
- laitoin exvinkulelun sisälle Kong-vaahtoa (maksanmakuista), koska Kongia en löytänyt ja lelu oli molemmista päistä syöty.
- jätin pari puruluutikkua
- uuden pienen herkkuluun, jonka syömisessä menee aikaa

Näillä luulisi viihtyvän, mutta koska en ollut ensimmäisenä kotona, en tiedä miten paljon on haukkunut. Huomenna uudelleen, jos saan talon tyhjäksi.

Mysslan kanssa lähdettiin sillä välin Match Showhun, Kleppaa en ottanut kun eilen oli häiriötreenit, ja huomiseksi olisi luvassa lisää samantyylistä. Joten Myssla meni mätsäriin ja sai punaisen nauhan muttei sijoitusta. Lisäksi kävi vierailemassa Veilan nuoremman omistajan kanssa Junior Handler kehässä, ei sijoitusta. Ei sinänsä, muuten meni varsin hyvin ekaksi handlauskerraksi!

Lisäksi tein pienen kokeilun: Tein ohuesta pyyhkeestä loimen, jonka kastoin veteen, puristin vedet pois ja laitoin Mysslalle. Tuntuu viilentävän ihan mukavasti, mutta nyt katsellaan vielä tarkasti kaiken maailman hotspottien varalta ennen kuin ruvetaan sen suurempia sitä katselemaan.

Häiriötreenejä

2010-07-07T19:42:00.003+03:00

Tänään allekirjoittaneen piti lähteä käymään Kajaanissa katsomassa tulevaa asuntoa ja sillä välin koirat jäi hoitoon Veilan seuraan, kiitos hoitajille!! Kuulemma meni todella hyvin, Kleppakaan ei haukkunut! Leuka putosi varmaan metrillä alaspäin, mutta kun auto tuli taas vastaan niin löytyihän sitä ääntä. On se yhä sama koira. Mysslahan nyt yleensäkin käyttäytyy todella nätisti, siitä en ollut kamalan ihmeissäni :) Kävivät vielä kuulemma tunnin ja puolentoista tunnin lenkit ennen kuin ehdittiin takaisin Ouluun, joten sanonpa vain että oli väsyneet koirat.

Sellainen tunti ehdittiin olla kotona kun lähdettiin Klepan kanssa turisteilemaan agilitykisoihin, missä islanninlammaskoira Tuhkis osallistui mini-luokkaan (todella pieni islantilainen) ja Veilan mamma oli talkoolaisena. Hyvin jaksoi Kleppa istua ja napottaa ja olla välittämättä (paljoa) muista koirista ja oli jopa hiljaa (suurimman osan) ajasta. Tästä se lähtee, kun syöttää jatkuvana syöttönä makupaloja.

Ehkä Kleppa ei opi karkailemaan agikentällä, kunhan sinne asti taas päästään?

Mysslahan nimittäin karkailee. Sain pätevän kuuloisen neuvon, että vie se turistiksi kisoihin, ja nyt olisin kyllä ottanutkin, ellei Myssla ole juoksussa. Harmittaa suuresti. Mutta, huomenna Myssla osallistuu Match Showhun, esittäjänä Veilan nuorempi emäntä, joka harjoittelee tulevaa Junior Handler -kehää varten sunnuntaina. Saa nähdä miten Myssla jaksaa siellä. Ja sitten pitääkin antaa molemmille paljon aikaa yksin ja erikseen ja rapsutella ja helliä ja...

.. Ja jatkaa niitä yksinyksinoloja, jotka unohtuivat hetkeksi jonnekin. Olen pahoillani.

Klepalla lähtee karva.

Uimareissu

2010-07-06T21:11:00.001+03:00

Käytiin Saivan kanssa Jäälissä uimassa, ikinä en ole yhtä paljon siellä nähnyt porukkaa kuin nyt! Ei uskaltanut koiria vapaana pitää, Mysslaa tuskin muutenkaan, mutta nyt saivat remmissä riekkua. Kleppakin jopa innostui uimaan, Mysslakin pari kertaa kunnolla, muuten vietti elonsa vain rantavedessä. Veila oli samoissa maastoissa jäljestämässä, joten kävivät siinä morjenstamassa ja pulahtamassa pikaisesti.

Klepan haukunta on rajoittunut mukavan paljon, nykyään aina välillä uskoo kun komennan. Silti tahtoisi kaikk autot huutaa ja paimentaa :/ No, yrittänyttä ei laiteta!

Uimassa

2010-07-05T14:35:00.005+03:00

Päätettiin lähteä Veilan kanssa uimaan ja metsälenkkeilemään Jäälin maastoihin ja Mysslankin uskalsin pitää vapaana. Hyvimpä se pysyi, eikä edes yrittänyt lähteä mihinkään.

Roskia ihmiset olivat taas jättäneet miten sattuu, kiitos niistä telkkarin rikotuista laseista ja kaikesta muusta paskasta mitä ikinä jätättekään pohjavesialueelle ja muualle luontoon!! Ärsyttävää kun pitää vahtia ettei kukaan syö mitään tai astu mihinkään vaaralliseen.

Noh, metsälenkki sujui hyvin ja lämpöisesti, Kleppa ja Veila lähtivät jossain vaiheessa ajattamaan lintuja takaa, mutta tulivat kyllä takaisin kun huudettiin.

Ja uimapaikalle päästyä Kleppa ja Veila riekkuivat keskenään pitkin maita ja mantuja (siinä vieressä) ja Myssla kahlaili emännän jalkojen läheisyydessä ja mietti, että uskaltaisiko sitä mennä uimaan. Pari kertaa kävikin.

Mutta!! Kleppa ui ensimmäistä kertaa kunnolla! Veilan perässä meni, meidän hieno tyttö, ilman keppiä tai mitään.

Jussin viettoa

2010-07-05T14:14:00.004+03:00

Mökillä vietettiin juhannusta käristemakkaran ja saaristoelämän merkeissä. Automatka etelään sujui lähestulkoon kivuttomasti; Myssla vikisi ja vinkui ja ulisi ja haukkui aina välistä ja ei millään olisi jaksanut istua paikoillaan. Syyksi päättelin kuumuuden, mökille menon (harvoin lähetään siihen suuntaan muuten) ja tulevan juoksun. Kleppa taas autuaana nukkua posotti lähes koko matkan. Mysslan juoksutkin oli helppo ennustaa kun Kleppa kulki Mysslan perässä nenä takapuolessa kiinni.
Ja niinhän se teki, juoksut alkoivat heti ensimmäisenä yönä. Sellaiset kaksi päivää pidettiin housuja jalassa ja sen jälkeen ei tiputellut yhtään, joten housut jäivät laittamati jalkoihin- aina välistä. Sitä kun oli NIIN vaikea muistaa ottaa ne housut pois kun saattoi vain avata oven ja päästää ne juoksemaan järven rantaan. Näin ollen Myssla kakkasi housuihinsa kun en saanut sitä tarpeeksi nopeasti kiinni. No, sitä varten meillä oli toiset housut matkassa!

Myssla ui, eikä aina edes tajunnut, että silloin kannattaa tulla vedestä pois kun rupeaa palelemaan. Kleppa taas ei ihan uinut, kahlasi kyllä rintaa myöden. Uusi tapa jakaa työt koirien välillä: Myssla käy uimassa kauempaa, Kleppa kantaa sen sitten rantaan kun Myssla pudottaa sen.

Pöydältä on hyvä tarkastella uimareita

Muutaman kerran koiruudet karkasivat saaressa muiden tonteille joissa ei luojan kiitos ollut poikakoiria - ja harvoin ihmisiäkään.. Yritin kyllä pitää koirat kiinni, mutta aina välistä joku päästi koirat vapaana juoksemaan. Ei sitä karkailua tapahtunut montaakaan kertaa ja yhden kerran jälkeen loppui kokonaan: sain umpimetsässä raahata Mysslaa melkeimpä noin 0.5 km niskasta pidellen kun sillä ei ollut edes pantaa! Että kiitos tästä. Kleppa harvoin yksinään, mutta kerran se sai Mysslan houkuteltua mukaan. Muuten pääasiassa seurasi perässä iloisena itsenään.

Junassa paluumatka oli kärsimysten taival: ilmastoinnista huolimatta asteita oli +34 C ja monet lapset kävivät silittelemässä meidän karvakasoja. Ylivieskasta kohti hyppäsi sitten ensimmäinen uroskoira kyytiin ja Mysslalla oli häntä vinossa. Kleppa sitten käski koiruuden pysyä kaukana ja omistajansakin asetteli omat laukkunsa näkösuojaksi. Eipä siitä sitten pitkä matka enää Ouluun ollutkaan, onneksi! Kleppakin oli nätisti ja viihtyi suurimmaksi osaksi penkkien alla/takana nukkuen. Seinäjoen kohdalla ehdin käyttää nämä pihalla pissalla, mutta kylmemmästä ilmasta ei ollut toivoakaan. Lämmin pasaatituulikaan ei auttanut mahdottomia, varmaan ensimmäistä kertaa kaipasin kylmää pohjoistuulta!

Kotona Myssla meni ensimmäisenä emännänsä makuuhuoneeseen ja rupesi haukkumaan. Raukkaparka oli ihan hämillään kun sänky ei enää ollutkaan patja lattialla tai vuodesohva lattianrajassa vaan herranjesta ihan oikea, korkea sänky! Tuli kuitenkin yöllä sisäänajamaan sitä Klepan kanssa ja voi että se uni maistui!

Iltalenkki ja sisäsiisteys

2010-06-17T22:52:00.003+03:00

On se kumma! Vaikka kävin n. tunti sitten Klepan kans ulkona kun pyöri sisällä, ei se tehnyt mitään. Kiersin talon niin ei ollut sinnekään tehnyt mitään! Ja kun tuossa kävin 20 minuutin pidemmän iltalenkin, ei Kleppa rauhoittunut ollenkaan pissalle vaan loikki ympäriinsä uudessa remmissään. Kiersin jälleen talon, eikä pissan pisaraakaan missään. Tuli semmoinen 'oho' olo.

Paska remmi, uusi kaivattu tuli taloon

2010-06-17T22:13:00.003+03:00

Eilen käytiin iltapissat tekemässä ajokoirauroksen Tunen kanssa, tuommoinen suht lyhyt lenkki. Myssla ja Kleppahan riekkui hihnassa kuka mitenkin päin ja osasivat jopa kävellä nätistikin. Noh, alkulenkistä tuli naapurin tolleri-Jessekin vastaan ja sitäkin moikattiin suurella innolla.

Eipä siinä mitään, mutta kun Jesseen törmättiin vielä niiden pihalla ja samaan lössiin oli ilmestynyt toisen naapurin harmaa norjan hirvikoira (eli norjanharmaa, kuten sanon sivistymättömästi) ja Mysslahan oli ihan että JES!! Niin oli kyllä Kleppakin, mutta sen osalta se oli enemmänkin räyhäämistä. Sekunnin päästä siitä kun Myssla oli huomannut koirat jäin pöljänä miettimään että miksi Myssla on koirien luona kun minulla on remmi kädessä edelleen. Katsoin tarkemmin niin sain huomata, että sehän oli napsahtanut katki nätisti ns. punoksen kohdalta, mikä pitää lukkoa kiinni remmissä. Vajaa vuosi sitten ostettu Keskiseltä, ja mikäli en ihan väärin muista niin 2 metrin nahkaremmin hinta oli jotakuinkin 6 € luokkaa. Nyt siis selvisi miksi se kapistus oli niin halpa... Mutta hyvinhän se kesti kuuden euron verran! Vaikka oli kyllä niin kapeakin, että poltti välillä kättä jos Myssla innostui vetämään kunnolla.

Ei se mitään, aamulenkki meni vanhalla 180cm mittaisella naruremmillä (jonka ostin joskus vuonna suuri peruna, hintaa en muista) ja iltapäivästä käytiin mutka Mustissa ja Mirrissä ostamassa uudet remmit molemmille. Klepan hyvässä markettinahkaremmissä (n. 11 €, Mysslalle alun perin ostettu) ei mitään vikaa ole, mutta mielestäni 180 cm on ihan liian lyhyt. Flexiä en suostu käyttämään kuin uimisen tai vastaavanlaisessa tilanteessa, missä pitää oikeasti olla pituutta jos ei vapaana uskalla pitää. Mutta M&M:stä löytyi kaksi monitoiminahkaremmiä, 3 metriä pitkät, BGB lukolla. N-n talutin (tarkistin kuitista, en muista merkkiä ulkoa) on 8 mm leveä jonka alkuperäinen hinta oli 28.90 €, mutta mm:n kanta-asiakaskortilla 26,01 €. Jokke Viking talutin on 10 mm leveä ja alkuperäinen hinta oli 38,90 €, mutta alennuksen kanssa 35,01 €. Näitä olen himoinnut ja nyt viimeinkin oli hyvä sauma ostaa ne, eli vaikka lompakkoni itkee verta niin olen silti tyytyväinen. Vielä kun saadaan ne kulutettua sellaiseksi mukavaksi käteen!

Jälleen mätsäri

2010-06-16T20:10:00.004+03:00

Tultiin juuri Match Showsta, Kleppa sai pentuluokasta sinisen nauhan ja tuli viidenneksi. Myssla oli pikkusiskoni handlaamana ja tuli neljänneksi sinisten nauhojen luokassa.

Hoitokoiria ja mätsäreitä

2010-06-15T10:03:00.003+03:00

Tuossa 8.6 käytiin Match Showssa molempien koirien kanssa. Mysslaa en itse käyttänyt, vaan pikkusiskoni Lapsi ja koira -kehässä tuli viidenneksi ja naapurintyttö neljänneksi Junior Handler -kehässä. Eli hienosti meni, vaikka pelkäsin kaikkea muuta. Toki piti naapurin koiralle rähistä (niillä on jotain toisiaan vastaan) ja siinä samassa sain sitten kauniit hampaanjäljet jalkaani. Kiitos Myssla. (Ja seuraavana päivänä kävin ottamassa jäykkökouristusrokotuksen kun haavaan pääsi kaikennäköistä moskaa sen mätsärin aikana, se pistettiin suoraa suoneen, se keräsi kai märkää ja tulehtui.) Mutta ei se mitään. Olen silti ylpeä koirastani.

Kleppa taas meni pentukehässä todella hienosti, ei räyhännyt kehän sisäpuolella yhtään, ei kiskonut remmistä, ei juossut, ei... Sai punaisen nauhan ja tuli vielä kakkoseksi!!! Saatiin palkintokassi (Musti ja Mirri kangaskassi), missä oli pieni pussi ruokaa ja lelu ja jotain alennuskuponkeja. Jipii.

Klepalla ei muuten käytetty näyttelyhihnaa ollenkaan kun Mysslan kehät oli samaan aikaan. Ne meni kaikki jotenkin jännästi päällekäin. No ei se mitään.

Ja nyt viime lauantaina tuli Veila meille hoitoon yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Lauantain se hieman itkeskeli oven luona, mutta Myssla lohdutti kunnon kaverin tavoin ja yön jälkeen kaikki olikin paremmin. Iltaruualla meinasi rähinää tulla, mutta sekin saatiin ratkaistua. Seuraavana aamuna tuli sitten vielä toinen hoitokoira, Veilan vanha tuttu, kettuterrieri Ippu. Se oli melkolailla omissa oloissaan itkemässä ja ei pahemmin välittänyt näistä nuoremmista (kun on itse 8v). Kotiinlähdön aikana sitten Veila ja Myssla rupesi jostain syystä rähisemmään keskenään, mutta onneksi sekin saatiin nopeasti ratkaistua...

Pitkästä aikaa

2010-06-03T10:28:00.005+03:00

Kleppa ja Viti

Nyt on ollut pikkasen taukoa tässä kirjoittamisessa omistajan flunssasta ja muusta aktiviteetistä johtuen.

Ilmoitin Mysslan Oulun näyttelyyn ja jopa Klepan sinne pentuluokkaan, kun täyttää juuri sopivasti sen 7kk 8.7. Lisäksi Myssla käy pyörähtämässä vielä Junior Handler -kehässä. Siitäpä tulee aktiivinen päivä, mutta siihen on onneksi vielä aikaa.

8.6 on Match Show, mihin Mysslan pitäisi mennä JH kehään pikkusiskoni kanssa - pelottaa ajatella mitä siitä tulee, mutta antaa lapsen kokeilla. Kleppa käy pentuluokassa siellä, toivottavasti ei räyhää jokaiselle siellä!!

Tiistaina käytiin koirapuistossa, missä nähtiin omistajan vanhaa luokkakaveria, joka oli ottanut suomenlapinkoirauroksen Vitin itselleen, tällä hetkellä poika on 9kk vanha. Leikkiminen sujui mahtavasti, ja tarkoitus olisi nähdä vielä uudelleen ennen kuin painuvat takaisin kotikaupunkiinsa.

Eilen nähtiin Saivaa jälleen, käytiin metsässä ja tultiin siihen tulokseen, että seuraavaa kertaa varten otetaankin hillittömät kasat hyttyskarkotetta mukaan. Saivan blogissa näkyy kuvasta hyvin, miten paljon siellä niitä itikoita oli.

Veilan kanssa ollaan käyty paljon lenkillä ja viime lauantaina käytiin Rovaniemellä hurraamassa koiranäyttelyssä turisteina. Mukava reissu oli, vaikka satoikin vähän vettä, mutta käytiin samalla Kemin Mustissa ja Mirrissä, ostin sieltä sitten yhden Skineeez lelun, makupaloja ja Profine pennunruokaa.

Ruuasta puheen ollen nostin Mysslan ruoka-annosta 3 desilitrasta 4 dl, ja katson miten käypi.

Tein lisäksi eilen makkarajäljet molemmille, ja se meni erittäin hyvin!

Rähinää

2010-05-27T22:51:00.003+03:00

Kleppa on muuten oikein mukava otus, mutta se jatkuva rähinä käy hermoille. Siihenkin ollaan yritetty yhtä jos toista keinoa - ja lisää kaivataan. Mysslan kanssa pääsinkin luvattoman helpolla kun sain hiljaisen koiran, jonka kanssa löytyi saman tien oikea sävel ja tapa kouluttaa. Mutta ei se mitään! Emme aio luovuttaa ja Kleppakin lopettaa räyhäämisen pyörille, mopoille, lenkkeilijöille, seisojille, lapsille, aikuisille, rullalaudoille, rullaluistimille, toisille koirille, metsälle, eläimille, liikkeelle, paikallaanololle... Toisin sanoen se haukkuu kun siltä tuntuu ja kenelle tuntuu. Heti kun löytyisi Se Oikea tapa. Ideoita?

Tänään käytiin Saivan luona leikkimässä pitkästä aikaa ja voi elämä sitä menoa ja meininkiä. Myssla, ahne sika, ei tahtonut antaa luita kummallekaan muulle, vaan päätti haluta syödä kaiken yksin. Jossain vaiheessa Kleppa sai käsiinsä toisen luista ja Myssla tietää varsin hyvin, ettei toiselta mennä ottamaan jos se sitä syö.

Eilen käytiin koirapuistossa näkemässä Veilaa ja siellä oli Klepalle kaveriksi 3,5 kk ikäinen leonbergin koira. Oli jo kaksi kertaa Keppanan kokoinen, mutta mitäs pienistä, kyllä se perässä meni.

Oulaisten näyttely

2010-05-24T13:11:00.004+03:00

Kuva: Tiia Eskelinen

Nyt kävi kyllä semmonen vahinko, että Oulaisista tuli AVO1 (mikä ei ihmetytä, kun avonarttuja ei ollut muita) ERI, PN1, SERT ja VSP. Eli tätä slangia tuntemattomalle: Avoimen luokan 1, arvosteluna Erinomainen, Paras narttu kehän 1, serti ja vastakkaisen sukupuolen paras. Olen kyllä niin ylpeä, että...! Klepastakin todella ylpeä, vaikka se ei kehässä käynytkään. Mutta oli melko hiljaa koko näyttelyn ajan, joten siitä siitä sietääkin olla ylpeä!

Kleppa on myös ryhtynyt salaattilinjalle, mutustelee voikukkia ja tulppaaneja. Äiti tykkää tosi paljon...

Ajattelin koirat lisäksi ilmoittaa Oulun näyttelyyn. Kleppakin pääsee hilkulla mukaan, kun täyttää 8.7 7 kuukautta ja näyttely olisi 11.7. Saa nyt vielä nähdä. Mutta tarkoituksena olisi myös käydä muutamassa match showssa tässä piakkoin. Ainakin Klepan kanssa, Mysslasta en mene takuuseen.

Kuumuus jatkuu

2010-05-19T21:26:00.003+03:00

Näin kauhialla helteellä ei kyllä tule liikkumaan koirat eikä emäntä... Uimassa ollaan käyty kerran leirin jälkeen joen rannassa, ja ai että nauttivat. Uimapaikat vain tahtovat olla sen verran kaukana meiltä, että sinne ei pennun kanssa lähdetä ilman autoa.

Lenkkejäkin tehään se pakollinen parin korttelin matka, minkä aikana kieli roikkuu koirilla jo maassa asti melkein. Tänään tosin käytin ne koirat erikseen, joten samalla tuli koulutettua ja siinä tuhlattua energiaa. Loppuenergia tuhoutuu pihalla maatessa ja maailman menoja katsellessa.

En tiedä johtuiko Klepan lihotuskuurista (nokare voita/ruoka + kerran viikossa keitetty kananmuna) vai lyhyistä lenkeistä mutta paino on noussut 7,5!! Lisäksi jouduimme tänään vaihtamaan pannan isomaan, kun meinasi se Mysslallakin ollut pentupanta jäädä jo hieman tiukaksi. Seuraava panta piti vähän lyhentää, kun sinne jäi niin kamalan pitkä häntä, mikä häiritsi Kleppaa koko ajan, mutta nyt on sitten isojen tyttöjen panta!

Huomenna olisi nätö harkat, saa nähdä tuleeko sitiä yhtään mitään ja tuleeko porukkaa paikalle.

Leiri

2010-05-19T17:30:00.006+03:00

Käytiin viikonloppuna Vuotungissa PK leirillä, Pohjoisten Belgien järjestämällä. Viime vuonnahan osallistuimme vain toko-leirille, mutta tänä vuonna ei sitä järjestetty niin pääsimme jälkiryhmään, vaikken belgiä omistakaan. Kaverikin saapui sinne vantaalta asti oman kultaisennoutajansa kanssa, joten päätimme yöpyä teltassa kun majapaikkaa ei leirirakennuksesta riittänyt. Listaampa aikani kuluksi leirin tapahtumat.

- Myssla söi oman ja Klepan uudet monitoimiremmit (2-2,5m pitkät).
- Myssla yritti vapautua teltasta keskellä yötä, joten leirin loppuyöt menikin sitten jouhevasti henkilöautossa nukkuessa. Siis me kaikki, kaksi ihmistä ja 3 koiraa.
- Mysslalle tehtiin makkarajälkeä, onnistui hyvin!!- Klepalle tehtiin saman tien keppijälkeä, ilmaisi jo kolme keppiä!!! Ainakin melkein ilmaisi, mutta löysi ne kuitenkin!
- Myssla söi jälkiliinan poikki
- Hirvittävä helle, huono koirille
- Myssla kävi uimassa, Kleppa kahlasi ja roiski! Ei ainakaan peljännyt!!

Eli hyvä oli leiri, vaikkakin on vielä sen verran nuutunut etten jaksa kovin pitkää sepustusta kirjoittaa.

Hellepäivät

2010-05-14T09:41:00.003+03:00

Eilen käytiin koirapuistossa ja nähtiin Tatua pitkästä aikaa! Siitä oli kasvanut kyllä semmonen menomakkara, ettei voi sanoa kuin että komia on pojasta tullut. Kleppa oli ihan onnessaan omakokoisesta kaverista ja helteestä (n. 20 C) huolimatta juoksenteli pojan kanssa pitkin puistoa ja kävi ojan pohjalla vielä olevissa mudissa uimassa. Myssla tyytyi haistelemaan ja nyhjäilemään paikoillaan siellä, vaikka saikin myöhemmin aikuista seuraakin. Ei vain leikki maistunut.

Päivän viettivät lähestulkoon kokonaan narun päässä kotipihalla nauttien kuumuudesta samalla ku perheen vanhimmat ähersivät kukkaistutuksiensa kanssa. Eipä illalla tarvinnut käyttää mitenkään superpitkää lenkkiä kun molemmilla kieli valui ulkona ja askelkin oli aika raukea. Hitaasti mäntiin eteenpäin niin että asiat tuli hoidettua ja palattiin kotipihan rauhaan. Uimassa meinasin käyttää mutten ihan viitsinyt, vesi saattaa olla vielä aika kylmää pennulle. Ehkä viikonlopun jälkeen tai jotain, pitää katsoa.

Tänään tutustutaan uuteen kaveriin, kultaiseennoutajaan Mantaan, joka tulee Etelästä tänne leirille ja peuhaamaan näiden karvanaamojen kanssa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee kun teltassa pitäisi nukkua...

Paino

2010-05-10T21:42:00.003+03:00

Keppana painaa 6,5kg!
Kuva: Tiia Eskelinen

Kajaanissa

2010-05-10T20:59:00.003+03:00

Minulla itselläni oli tänään soveltuvuuskokeet kouluun, joten pakkasin omat koirat, sekä Wind-up Toyn Saivoineen autoon ja lähdin köröttelemään aamu kahdeksalta kohti Seppälän koirakeskusta. Myssla jonkin verran kitisi autossa, nyt menomatkalla perhanan piski yritti päästä koko ajan joko minun tai Toyn sylkkyyn. Totesimpa siinä, että ei pidä enää laittaa kiinni siihen osaan tyrvavyötä, joka menee keskiruumiin "läpi" kun antaa periksi niin älyttömästi. Noh, päästiin kunniakkaasti tunti etuajassa perille ja minun ilmoittautuessani toimistoon Toy pissatti koiria pihalla. Siellä tavattiin eräs samanpaikkakuntalainen jolla oli sakemannin ja labbiksen (ja jonkun muun?) sekoitus ja päätettiin käydä joku kerta koirapuistossa yhdessä.

Noh, testien jälkeen (minkä ajan Toy ystävällisesti peräänkatsoi minunkin koirani) mentiin moikkaamaan Mysslan tätiä ja serkkua Fóaa ja Kellaa. Lisäksi siellä oli sellainen vanha shelttiuros Leevi, josta ei oikein tullut leikkikaveria. Fóakin oli oikeastaan kiinni ja erossa muista koko ajan, jotta ei olisi vahingossakaan ruvennut puolustamaan Kellaa (pentuaan). Muuten kaikki sujui älyttömän hyvin siellä ja kaikki nauttivat olostaan.

Paluumatkakin sujui jännissä olosuhteissa kun piti jännittää jotta riittääkö se bensa lähimmälle asemalle. Riitti se.
Ja nyt kaikki nukkuu (ainakin melkein). Mysslakin sai kaipaamaansa ylämäkijuoksua.

Pellon näyttely

2010-05-09T15:42:00.007+03:00

Aamulla herättiin kello 5, eikä kumpikaan koirista olisi millään jaksanut nousta ylös. No, raahattuani ne lenkin jälkeen sisälle, menivät ne nukkumaan saman tien uudelleen minun pakatessa näyttelytavarat ja jännittäessäni. Semmoisilla 5 tunnin huonoilla yöunilla oli fiilis melko mahtava.

Kyyti tuli 7 aikaan hakemaan ja sitten lähdettiin kohti Pelloa. Tiet oli mukavan tyhjät ja kun mentiin Micralla, niin tunnelmakin oli leppoisa. Koirat jatkoivat Veilaa lukuunottamatta katkenneita yöuniaan, Myssla välistä takaikkunalla (vaikka olikin kiinni) ja Kleppa aika pitkälle takapenkin jalkotilassa.

Myssla ja paras tapa matkustaa

Tornion jälkeen pysähdyttiin keskellä ei-mitään ja päästettiin koirat hetkiseksi juoksemaan metsään vapaana. Siellä oli vielä kantavaa lunta ja siitähän se vasta riemu repesikin... Kleppa ja Veila pyörivät ihan innoissaan, Mysslan haistellessa kaikessa rauhassa.

Perille päästiin sellainen parisen tuntia ennen kehän alkua ja heti löydettyämme kehät kävimme lenkillä ja näimme jäniksen/rusakon/jonkinmoisen pitkäkoiven ja ah, sen perään olisi ollut niin kiva mennä mutta paskat emännät ei tahtoneet päästää. Mutta ei se mitään, se unohtui varsin nopeasti kun pääsi syömään sen jättämiä papanoita heinikon seasta.

Kleppa oli varsin hienosti ja aika hiljaakin suurimman osan ajasta siellä. Silloin piti haukkua kun emäntä ja Myssla lähti juoksemaan ympyrää kehään, mutta se ei ainakaan Mysslaa häirinnyt. Kehä muuten oli varsin huonolaatuinen, se oli tungettu mahdollisimman syrjään ja ahtaaseen paikkaan, se oli täynnä isoja kiviä ja kehä oli kooltaan varsin pieni. Ei se mitään, tuli AVO 1 (mikä ei taatusti johtunut siitä, että Myssla oli ainoa kehässä), ja EH eli Erittäin Hyvä. Olimme tyytyväisiä heti kun saimme unta kalloon ja ruokaa mahaan.
Päätimme kehien jälkeen testata Pellon koirapuiston, mitä moni ihminen ei tiennyt olevankaan. No, voin vakuuttaa, että se oli parempi luulo. Puisto nimittäin käsitti pienen aidatun alueen keskellä metsää, missä ei siis pahemmin pysty juoksemaan. Lisäksi puiden väliin oli sidottu rengas, niin että jokainen toistaitoinen koiratietämätön ihminen voi hyppyyttää koiraansa ja antaa sen loukata/liukastua käpyihin ja. Kyllähän sitä piti kokeilla meidänkin kun me siellä olimme mutta aika hyvin putsasimme sen edestä ja takaa kävyistä ja muista ylimääräisistä. Hienostihan Myssla ja Veila hyppäsi. Kotona oltiin siinä viiden aikaan. Pysähdyttiin taas keskelle ei mitään ja päästettiin purkamaan paineita juoksentelemalla pitkin metikköä. Illalla maistui uni ja ruoka.

Veila ja viiden minuutin tauko

Kuvatuksia

2010-05-08T21:35:00.005+03:00

Koirapuistokuvia edelliseen postaukseen liittyen. Kuvat: Tiia Eskelinen

Koirapuistoilua ja koulutusta

2010-05-06T20:56:00.001+03:00

Tuossa käytiin tiistaina Saivan kanssa uudessa koirapuistossa ja voi jee siellä oli hauskaa. Minäkin tykkäsin kun puisto oli jo kuiva, niin ei pahemmin kuraista koiraa tullut mukaan. Toisin kuin keskiviikkona, kun mentiin Veilan kanssa tuttuun koirapuistoon, missä oli ojia, missä oli vettä ja missä maakin oli vielä mutainen... No, Myssla ei sentään uinut ojissa kuten Veila ja Kleppakin vain vahingossa "putosi" kun hyppy jäi liian lyhyeksi. Tuli sitten suihkussa käytettyä koirat, ennen näyttelyähän pitää olla nättinä!

Ja olisin muuten laittanut kuvia mutta tämä =(/#&!=)!()= blogger ei suostunut sitä tekemään. Oliskohna jo palautteen aika...

Tänään sitten hommailtiin enemmän ja vähemmän koulutusjuttuja. Mysslan kanssa opettelin kaukokäskyissä maahan menoa ensimmäistä kertaa. Sisällä tehtiin tätä ja se sujui hyvin, vaikka huomasi, että jossain vaiheessa meni liian monelle toistolle kun meni jo valmiiksi maahan makaamaan ennen käskyä :D Samalla tuli opeteltua paikallaoloa, mikä kaipasi pientä petrausta. Klepan kanssa opeteltiin muutama kerta maahanmenoa (minkä se jo aika hyvin tajuaa) ja paikallaoloakin kokeiltiin. Se meni äärettömän hyvin, jaksoi olla paikoillaan kahden askeleen verran!

Yksin joutuivat taas "pitkästä aikaa" olemaan niin, että jätin soittimen nauhoittamaan metelöintiä. Jätin vielä herkulliset henkitorvet tytöille ennen lähtöä, minkä jälkeen eivät huomanneet poistumista, tai ainakaan eivät haukkuneet/ulvoneet!! Puolitoista tuntia olivat yksin, jossain vaiheessa pistivät kunnon painit pystyyn, mutta sen enempää meteliä ei kuulunut. Olen NIIN ÄÄRETTÖMÄN YLPEÄ asiasta!! Joten koiralle jotain ekstra hyvää iltapalaksi.

Vappureissu

2010-05-03T18:30:00.004+03:00

Menomatka meni kivuttomasti, junamatka yllättävän rauhallisesti. Aluksi meinattiin myöhästyä junasta, mutta se olikin "hivenen" myöhässä, joten meillä ei ollutkaan mitään kiirettä. Saivan mamma auttoi lastaamaan koirat junaan, ne kun piti nosta yksitellen sinne. Kivoja nämä taajamajunien portaat... Noh, reilu tunti myöhässä juna lähti liikkeelle ja karvanaamat aloittivat rauhaisan ja unisen tuhinansa siinä jalkojen juuressa. Junavaunu oli kyllä niin kuuma, että itselläkään ei oikeastaan onnistunut kuin nukkuminen.

Yö oltiin Kemissä mummolassa ja kolmen koiran lenkitys oli haastavaa mutta mahdollista. Saiva tykkäsi kovasti vetää remmissä, eikä Kleppa halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi... Joten tosi, tosi kivaa!

Torstain automatka meni rauhallisesti, pari kertaa pysähdyttiin ja käytettiin koiria ulkona. Järven jäällä käytiin myös kun löydettiin sellainen mukava taukopaikka Rovaniemen jälkeen aika lailla. Siinä oli kotia ja uimarantaa ja... Noh, yhtä kaikki, Kleppa löysi KALAN sieltä ja naminami oli hyvää ja itseltä pääsi perkele kun en ehtinyt estää sitä syömästä. Mökin pihalla vapautettiin koirat ja ne pinkoikin jo sellasta vauhtia että huh huh.

Reissun aikana pari kertaa pääsivat karkaamaan pihasta hiihtäjien perään, pahoittelut heille! Poron paska maistui tosi hyvälle! Onneksi porot käveli talojen ohi sillä välin kun olimme paikallisessa syömässä ja koirat autossa odottamassa. Olisi voinut helvetti olla irti sen jälkeen.

Paluumatkakin sujui todella nätisti, koirat vain nukkua tosottivat sekä autossa että junassa. Hyvä reissu oli ja toiste uusiksi kanssa!

Eilen huomattin että Saivassa on PUNKKI, joten eikun pihdit esille ja naps. Säästettiin se elävänä Wind-up toylle, ja nimesin sen Anssiksi. Ensimmäinen punkkini.

Lisää kuvia Galleriassa

Lainalapsi

2010-04-27T19:00:00.002+03:00

Saiva oli tänään hoidossa täällä ja hyvin meni :) Käytiin Veilaakin morjenstamassa ja tekemässä tunnin mittainen mehtälenkki, missä koirat sai juosta vapaana. Saivakin ihan nätisti totteli minua alkukankeuden jälkeen (= tajusi, että saa hitto vie herkkuja) ja vaikken oma mamma ollutkaan. Siinä sitten riitti vilinää ja vilskettä sekä hulinaa ja huisketta. Jopa 7 tunnin jälkeen jaksoi riehua ja remuta kun oli ensin autossa rauhoittunut kun kaupassa piti käydä. Kuvia en valitettavasti ottanut, mutta mitäpä tuosta.

Huomenna lähdetään reissuun, Lappiin. Suunnitelmissa on mennä minä, Myssla, Kleppa ja Saiva junalla Kemiin, mistä jatkamme autolla matkaa pohjoiseen. Voi minua, voi minua, mmitähän junamatkasta tuleekaan. No, onneksi Saivan emäntä auttaa koirien lastaamisessa, konnarihan voi aina auttaa meidät ulos.

Tosiaan, Saiva onkin loppuviikon taas hoidossa ja täytyy sanoa että odottelen sitä kauhunsekaisella innostuksella. Miten ihmeessä selviän kolmen leikkisän koiran kanssa lenkityksistä - sitä en tiedä, mutta ainahan voi yrittää pitää vapaana... Tai valjastaa apuvoimia sukulaisista.

Wind-up Toylle tiedoksi ja pahoitteluksi, että voi olla, että Saiva oppii sängylle siellä ollessa, ite kun en herää sellaisiin enää yöllä :D

Tänne!

2010-04-24T22:48:00.002+03:00

Käytiin iltalenkillä pururadalla ja päästimpä koirat irti, kuten normaalistikin. Eipä muuta, mutta Myssla ei kuunnellut edes puolella korvalla. Joten ainakin kahdesti piti mennä piiloon, mikä oli enemmänkin "piiloon" kuin oikeesti piiloon. Näin vetisenä kautena on äärimmäisen vaikea hypätä metsään kun tietää että se on täynnä vettä. Ja en ole ihan niin kapea, että lyhtypylvään taakse maastoutuisin. Mitä kyllä yritin.

Noh, sain vasta toiset haukut siitä että koirani ovat irti (2 vuotta meni ennen kuin tuli yhtäkään ja nyt tuli toiset jo lyhyen ajan sisällä. Missä mättää?) Mutta pakkohan pentu on opettaa vapaanakin olemaan, ei siitä muuten tule härän häntääkään.

Noh, lenkki meni sitten melkolailla siihen, että huusin aina vähän väliä tänne-käskys ja pikkuhiljaa sain koirat tottelemaan... Totta kai järin fiksua kun ottaa huomioon Mysslan ripulin.

Kleppa on niin kamalan pieni ja hiljainen ja huomaamaton sillon kun ei hauku tai murise, niin se on jo 3 suljettu kodinhoitohuoneeseen ja kerran eteiseen. Tänään ne kaksi kertaa. Rupesin miettimään, kun varjo ei seuraakaan jokaista jalanjälkeä. Mutta sieltähän se löytyi.

Ja nyt pissoja siivoamaan....

Maksaa maksaa maksaa

2010-04-24T13:23:00.002+03:00

Nyt on uunissa kolme pellillistä (4 maksaa) kuivumassa. Ei mennyt kuin tunti niitä pilkkoessa, 15-20 minuuttia siivoamisessa. Maksan kuivaamisen ohjehan löytyy täältä, suhteellisen helppoa ja haisevaa, vaikka viekin paljon aikaa. Ja siis itsellenihän en toki kaikkia neljää maksaa ajatellut, yksi niistä menee Veilalle ja yksi Saivalle. Pidän itse kaksi, niin riittää ehkä tulevalle leirille + näyttelymatkoille, mitä tuossa toukokuussa onpi tulossa.

Eilen tosiaan löysin Klepan hampaan, ensimmäisen irronneen ja poimin sen talteen. Tosin rupesin miettimään, että mihinkähän sen oikein laitoin MUTTA NOH, eiköhän se jossain tallessa ole.

Kleppa on jostain syystä taas rohkaistunut räksyttämään, joten suihkupullo kulkee mukana yleensä lenkeilläkin. Paha vain, jos yöllä lähtee kiertämään taloa ympäri iltapissoja tekemässä ja ajattelee ettei sitä pulloa sellaiseen matkaan tarvi niin aina tulee koira vastaan, joka pitää haukkua... Eikä sitä itsekään ikinä viisastu, eipä sen puoleen. Suihkepullonkanssa kulkeminen on näköjään tullut koiramaailman muoti-ilmiöksi, niin paljon niitä on näkynyt ö_Ö Että sen puoleen. No, toimiva keino, että mikäs siinä...

Verta ja lääkäreitä

2010-04-23T19:37:00.003+03:00

Hah hah haa, taisimpas pelästyttää? Ei mitään ihan noin vakavaa kuitenkaan ole tapahtunut.

Soitin tänään eläinlääkärille, joka käski mennä päivystävälle, joka sanoi, että mene yliopiston apteekkiin tunnin päästä. Silloin olisi Mysslalle lääke siellä. Kun ressukkahan on ollut ihan tajuttomassa ripulissa, viime yönä herätti minut ainakin 6 kertaa. Ja tänään oksensi sappinesteensä pihalle ja ruoka ei maistu ja... No, kuitenkin, päivystävä oli laittanut antibiotit meille ja heti ensimmäisen annoksen jälkeen Myssla sai energiapiikin. Jipii, koirani on kenties kohta terve. Ja maitohappobakteerikuuri jatkuu.

Ja Myssla söi ensimmäistä kertaa tänään. Puuroriisiä. Huomiseksi valmistan seitiä lisukkeeksi.

Klepalla taas taisi irrota ensimmäinen hammas, kun luu oli aika verinen siltä puolen mistä Kleppa sitä söi. Yritin etsiä sitä, mutta enpä löytänyt. Mysslalta kun on yksi hammas tallessa, toivottavasti saan Klepaltakin.

TIEDOTUS!

2010-04-22T20:11:00.000+03:00

Vammala / Sastamala HUOM! Sorakuopilta löytynyt 2-4kk ikäinen b&t kääpiöpinseri, painoa 2kg, tapettuna kuljetuskopassa. Ulkomainen siru, urospentu. Jos sinulla on mahdollista tietoa tästä koirasta, otathan yhteyttä eläinklinikka Viksu:un: 0400-507570. Levitä tietoa eteenpäin, jotta tekijä saataisiin vastuuseen !!!!!!!!!

Agilityä

2010-04-22T20:01:00.003+03:00

Mysslan kanssa käytiin tänään pikkaisen agilityilemässä hetkisen, pitkään ei jaksettu tehdä eikä mitään über-rasittavaakaan kun ressukalla on vuorostaan ripuli. Ollut tosi vetämätön tänään sen jälkeen. Aamulla herätti puoli 5, 8 ja sitten erinäisiä kertoja päivän mittaan käynyt ulkona tekemässä löysänvetiset kakat. Ressukka. Yritin tuossa kuumeen mitata, mutta ilmeisesti vaatii vielä harjoitusta, kun tulokseksi sain 36.9-37 C. Näin ollen Mysslalla olisi alilämpöä. Ei sentään vakavaa sellaista, mutta pitää seurailla ja yrittää vielä mittailla.

(Kuume on eläimelläkin elimistön puolustureaktio taudinaiheuttajia vastaan sairastuttaessa. Koiran normaalilämpö on noin 38,5 astetta. Kuumetta koiralla on jos lämpöä on yli 39 astetta ja korkea kuume koiralla on jos kuumemittari näyttää 40-43 astetta.

Alilämpöä koiralla on jos lämpö jää alle 38 asteen.

Koirien lämpö mitatataan peräsuolesta, mieluiten nopealla kuumemittarilla. Kärkiosaan laitetaan vähän rasvaa (esim. valkovaseliinia) ja sen jälkeen kärki työnnetään varovasti koiran peräsuoleen. Mittaa koiran lämpö pari kertaa peräkkäin mittausvirheen välttämiseksi. )

Klepan kanssa käytiin koirapuistossa, kun jätettiin Myssla nukkumaan kotio äidin kanssa. Puistossa olivat Saiva ja Tune ja lisäksi pari muutakin karvakuonoa, joiden riehumista Kleppa seurasi omistajan jalkojen lähettyvillä/aidan vieressä ja välistä haukkuen täyttä huutoa muille. Leikkimään ei kauheasti uskaltanut kun oli niin railakasta menoa. "Hiihtoladulla", eli lähes sulaneella hiihtoladulla uskalsin päästää Klepan irti ja voi että sitä menoa. Kun en piiloon päässyt mihinkään, saatoin yhtäkkiä vaihtaa suuntaa, että Kleppa oppisi katsomaan missä mennään.

Painonpunnitus

2010-04-19T18:47:00.001+03:00

Kleppa painoi 5.5kg ja Myssla 11kg

Synttärikuvia

2010-04-19T14:04:00.004+03:00

Ha ha haa, keksimpäs tänään muuten mahtavan keinon saada Kelppa olla tekemättä yöllä asioitaan. Muistelin miten Myssla tykkäsi herätellä siinä 5-6 aikaan aamusta pissalle ulos, joten laitoin kellon soimaan 5, nakkasin koirat pihalle ja jonkin ajan päästä hain ne takaisin, menin nukkumaan ja nukuin ilman kakan kikkarettakaan tai lätäkön yritystäkään yhdeksään asti. Olen minä fiksu.

Klepalla edelleen ripuli, huomasin, että maitohappobakteerini olivat vanhentuneet (en siis antanut niitä koiralle), joten tänään ostamaan sitä ja jotain promaksia tai vastaavaa vatsaa rauhoittavaa.

Perjantain koirapuisto

2010-04-18T20:52:00.004+03:00

Myssla ja Saiva

Synttärit

2010-04-18T20:22:00.004+03:00

Mysslalla oli eilen kaksivuotis syntymäpäivät. Kakun halusin tehdä ja lahjan ostaa - totta kai kun perheenjäsen on ja tykkään leipomisesta. Mutta yks kaks niistä muodostuikin kunnon pirskeet kun Saiva tuli kylään ja tytöillä oli sellainen vauhti päällä! Lahjankin Myssla sai, eikä pelkästään minulta. Taisi saada kaksi luuta, ja 3 vinkulelua ja 1 pallon :D Klepalla ja Saivalla tuli vähän kränää luusta (muistaakseni), ja siinäpä sitten samalla huomasin, ettei niillä ole ikäeroakaan kuin 4 kuukautta. Mikä sinänsä muodostuu ehkä ongelmaksi jossain vaiheessa. Toiveissa se, että selvittävät välinsä kerran ja that's it, pahemmissa skenaarioissa tappelevat sitten alituiseen että kuka se onkaan se The Boss. Mutta se ei ole vielä ihan tähdellinen asia, joten se siitä.

Tänään käytiin Match Showssa, mihin meni 5 euroa ihan turhaan. Nimittäin pentuluokassa (ainakin isot pennut) oli jotain 30-40 koiraa ja siinä meni 2,5 tuntia niiden arvioimisessa. Ihan tosi, se tuomari juoksutti koiria ainakin 5 minuuttia ympyrää! Ja sen lisäksi siellä oli Isoja Aikuisia (missä ryhmässä me siis olemme) jotakuinkin ennen meitä lähemmäs 50 koiraa. Että siinä jonkun aikaa hortoiltuamme, käyskenteltyämme, lenkkeilyämme ja autoiltuamme päätimme lähteä samaan aikaan Veilan kanssa poies kun molemmat keksi miljoona parempaa asiaa kuin siellä kylmässä jäätyminen. Olipas harvinaisen huonosti SPL organisoinut asian. Ehkä ennakkoilmottautuminen on hyvä asia jokaisessa mätsärissä? Ennakkoilmottautuminen ja suunniteltu aikataulu. Jonotukseenkin kun meni reilusti yli puoli tuntia.

Klepalla oli ripuli taas hieman, tässä muutama päivä. Ei kuitenkaan mitään sen pahempaa, paranee aika nopeasti ja on oma iloinen ja adhdinen itsensä. Sitä en kuitenkaan sen ripulin takia viitsinyt viedä mätsäriin, joten se jäi kotiin harjoittelemaan eroa meihin kahteen - vaikkei se yksin jäänytkään. Ilmeisesti tulee tarpeeseen kun ei suostunut syömään mitään sillä välin ja oli aika surullisen näköinen kuulemma. Noh, elämä kouluttaa, siihenkin asiaan voisi vaikuttaa helposti.

Omistajalle taas tuli sellainen tenkkapoo, että Kainuun Ammattiopiston eläintenhoitajalinjan asuntolaan saa viedä vain yhden koiran :D Että jos sinne lähtee niin asunnon etsiminen on aika ässä juttu. Ensi kuussa alkaakin kunnolla kerrostalokäytöksen oppitunnit.

Kaikkia vieraita kiinnostaa todella paljon Klepan osaaminen kävellä yllättävän pitkäänkin kahdella takajalalla. Minä taas tokaisen että joo, perso on koira, eikä sitä nyt koko aikaa tarvitsisi opettaa tuollaiseen pelleillyyn, ettei opi pöydältä varastamaan uusilla ulottuvuuksillaan.

Perjantaina käytiin koirapuistossa ja ah - niin ihanan rapaset koirat! Siellä oli samaan aikaan Saiva ja Veila ja isot lätäköt ja mutaa!

Koulutusta

2010-04-12T19:21:00.005+03:00

Suihkepullo koulutus tehoaa, haukkuminen on huomattavasti vähentynyt. Ollaan ylpeitä kaikki, eikös juu :) Tosin öisin joudun nukkumaan suihkepullo toisessa kädessä kun Kleppa haukahtaa/murisee jos joku menee esimerkiksi vessaan... Ja juuri sen verran, että ehdin saada sen putelin käsiini. Sitten se tulee ja kahtoo jotta mitäs sää touhuat ja jatkaa uniaan. Ainoa vain silloin kun Myssla haukahtaa kerran, niin toinen jatkaa useamman kerran.

Sisäsiisteys on joinakin päivinä parempi, joinakin taas huonompi. Tänään esimerkiksi käytiin yli tunnin lenkki ja kun päästiin sisälle niin teki kahdet pissat. Kun taas parina edellisenä päivänä ollut taas mukavan aktiivinen tuonne ulospäin.

Mysslan kanssa ovat matkustaneet nyt auton takakontissa häkissä. Ensimmäiset matkat ovat nyt olleet sellaisia 10 minuutin matkoja koirapuistoon ja takaisin. Nyt rupesi jo kuulumaan pientä valitusta takaa ja pitäisi jotain keksiä niihin ikkunoihin, ettei kesäaurinko paahda suoraa sisään. Mietin valkoista lakanaa, sehän heijastaa lämmön pois (?), mutta sitten ei koirat kyllä nää ulos. Ehdotuksia? Menetelmän tulisi olla siirrettävissä toisiin autoihinkin.

Kleppa säntäilee koirapuistossa melko heti leikkimään toisten koirien kanssa, usein riippuu siitä missä minä olen. Se nimittäin lukee tosi paljon enemmän kuin Myssla, kun jos jään portin lähelle juttelemaan ja haahuilemaan, se jää portin viereen kyyhöttämään. Jos menen kauemmas, se menee kauemmas. Jos en lähesty vierasta koiraa/ omistajaa, sekään ei välttämättä lähesty. Myssla yleensä vain menee että "JIPPII!!!!"

Kleppa 4kk

2010-04-08T21:14:00.004+03:00

Rokotuskäynnillä

2010-04-08T18:02:00.003+03:00

Kleppa on kyllä aivan ihana jättää autoon, kun tietää, ettei se tee mitään. Toisin kuin Myssla, joka syö auton pelkästä tylsyydestä.

Tänään käytiin Klepan rokotukset ottamassa ja voi että se oli melkolailla nätisti! Pyöri ja hyöri ympäriinsä, eikä millään olisi antanut katsoa hampaita, mutta noh, laskettakoot pieneksi tekosyyksi, että ulkoa kuului koiran haukuntaa samalla. Ja sitähän piti haukkua takaisin. Mutta sekä rabies että nelosrokotus otettiin vastoin suosituksia, eipä niistä ennenkään ole mitään tullut...

Eläinlääkärin tuomio: erittäin puhtaat silmät, ja korvat, iho ja karva älyttömän hyvässä kunnossa, ei liian laiha eikä liian lihava, jäntevä.

Paino: 5,1kg

Kaupunkia ja agilityä

2010-04-07T19:42:00.004+03:00

Eilen käytiin Klepan kanssa kahdestaan kaupungilla tutustumassa maailman meluun. Bussilla vieläpä mentiin, jotta tottuisi siihenkin. Mysslan kanssahan tuli aikoinaan kuljettua melkein joka päivä, kun asuin hetken aikaa kaupungin toisella laidalla ja piti pikkusiskoani käydä kotosalla hoitelemassa päivittäin. Ensimmäiset 15 minuuttia Klepalla sujui vain ihmetellessä ja kuunnellessa kaikkea. Pidän pentua sylissä, jotta ei pääse tekemään asioitaan vahingossakaan. Lisäksi jotkut paikalliset bussikuskit väittävät islanninlammaskoirasta, ettei se ole sylikoira. Sillä onkin monta kertaa saatu kuskeille pitkä nenä. Lopulta Kleppa rauhoittui sen verran, että uskalsi ääntä käyttää, mutta onneksi ei tauotonta räpätitiräpätää.

Kaupungissa ensimmäiset hetket olivat taas kauhunsekaisia, niin paljon meteliä ja ihmisiä ja kaikkea, että Kleppa ei tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt kulkea. Ei siihen kauaa mennyt, niin rauhoittui jo sen verran, ettei ihan kaikkialle tarvinnut kiskooa. Shoppailemassa kävimme Suomalaisessa kirjakaupassa, Stockmannilla ja Lilzoossa. Ainoa paikka, mistä ostimme jotain, oli Lilzoo, eläinkauppa. Koiralle herkkuja. Ja nyt kaikilla varmasti pyörii mielessä, että ei kai Stockalle saa koiraa viedä?! Mutta kyllä saa, vaan ei elintarvikeosastolle. Ainakaan meitä ei ole koskaan häädetty poies sieltä.

Ja sit loppuvaiheessa nähtiin pikkasen Saivaakin, hiukan haistelivat puistossa keskenään bussia odotellessa. Lisäksi Saivan omistaja lainasi pyyhkeen, kiitos vain, kun keppana oli niin älyttömän kurainen. Vaan lopputulos oli se, että kun pääsin bussiin ja mukamaste rupesin pikkasen pyyhkimään tassuja (vaikka housut ja takki oli jo aivan kurassa) niin koirapa nukahti saman tien, eikä paljoa herännyt ennen omaa pysäkkiä.

Tunnin verran ehdin kotona istua ja syödä, ennen kuin lähdin Mysslan kanssa pitkälle lenkille ajokoirakaveri Tunen kanssa. 2 tuntia siinä meni, ja kuulin että Kleppa oli koko ajan odottanut oven vieressä ja nukkua tuhissut. Mysslallakin oli hauskaa, kun sai minut kokonaan itselleen lenkin ajaksi. Kevään tullen tutusta poiketen teimme remmilenkin, metsään kun ei tahdo olla asiaa kuin pitkillä saappailla ja kunnon jalkalihaksilla. Lenkin jälkeen Mysslalla riitti vielä energiaa kun yritti Kleppaa saada leikkimään. Välistä penikka lähtikin, mutta taisi olla niin väsynyt aamusta, että suurimmaksi osaksi jätti väliin.

Tänään sitten oli agility, ja pitkästä aikaa menin autolla. Näin ollen otin Klepankin mukaan. Mysslan kanssa meni aika hyvin, otettiin eteenmenoa remmissä nurkalla, pahaisella kun on tapa karkailla. Otettiin myös sivulle menoa ja seurausta ja hyvin meni! Ihan yllättävän hyvin siihen nähden, etten ole nyt muutamaan viikkoon saanut sitä kunnolla tottelemaan. Paitsi eilen siellä lenkillä, kun ei Kleppaa ollut mukana. Silloin se meni kuin unelma. Mutta tosiaan, sitten pikkasen ilmeisesti väsytti kun piti harjoitella rataa ja omistajakin munaili (kuten tavallista). Lähtöjä pitää harjoitella, Myssla kun ei millään jaksaisi odotella siellä kauempana lähtölupaa. Lisäksi pitää opetella irrottautumista. Siinäpä haastetta hetkeksi.

Klepan kanssa otin pitkän suoran putken reenien loppuvaiheessa ja ai että meni hyvin! Ensimmäisellä kerralla ei ihan tajunnut että mitäihmettä, mutta toisella kerralla jo meni rohkeammin. Kyllä siitäkin vielä agikoira tulee :D

Haukkumisen koulutusta

2010-04-05T21:18:00.003+03:00

Tänään aloitettiin Klepalta haukun kitkeminen suihkepullolla sekä sisällä että ulkona. Penikalla kun on tarvetta räksyttää vähän kaikelle. Toki tiedän, että on haukulla työskentelevä rotu, joten en katso pahaksi asiaksi jos ovikellon soidessa kuuluu kerran tai kaksi hau, mutta jos se on yhtäjaksoista hauhauhauhauau kaikelle niin menee jo hermot. Mutta suihkepullo näyttää toimivan hyvin, joten tästä jatketaan :) Mukavan hiljainen päivä ollut!

Myssla taas on varsin hiljainen kaveri rotuunsa nähden, joten sitä ei pahemmin ole asian tiimoilta tarvinnut opettaa.

Aktivointia ja ruokintaa

2010-04-04T12:57:00.006+03:00

Annoin aamupalaksi koirille vähän nappuloita ja suurimmaksi osaksi spagettia ja jauhelihakastiketta. Ai että vetivät napaansa niin nopeasti ja nuolivat kuppeja pitkäänkin sen jälkeen. Eilen annoin nappuloiden kanssa Pirkan lammasateria-lihamössöä. Pirkan kuivamuonaa en suosittele kenenkään koiran syötäväksi, ostin nimittäin Pirkan penturuokaa joskus ja hyi hevonen se koira haisi. Enkä kyllä muutenkaan olisi ostanut, mikäli vaihtoehtoja olisi ollut, mutta ruoka loppui silloin yllättäen ja piti tyytyä hätätapaukseen. Mutta nuo purkkiruuat ovat olleet ihan päteviä vaihteluita nappuloihin aina välillä, eivätkä ole edes kalliita. Lammasaterian lisäksi löytyy liha-ateria ja sydänateria.

Sitten tein pienen aktivointipläjäyksen molemmille perinteisillä keinoilla, eli piilotin vessapaperinhylsyihin hieman makupaloja. Hyvin tykkäsivät ajanvietteestä, malttoivat jopa keskittyä omiin hylsyihinsä.

Kynsien leikkuuta

2010-04-03T20:54:00.004+03:00

Tänään leikkasin koirien kynnet, Klepalta siis ensimmäistä kertaa. Kyllähän tuo aluksi rimpuili, mutta uskoi sitten lopulta, ettei siitä ole mitään hyötyä. Mysslan "Isojen" kynsien jälkeen nuo vauvakynnet oli uskomattoman pelottavat leikata, mutta hyvinhän se meni :) Eikä mennyt edes verikynnelle yksikään. Mustia kannuskynsiä en vielä uskaltanut leikata, ne eivät vaikuttaneet tarpeeksi pitkiltä leikeltäväksi. Itse asiassa kummankaan jalan kannuskynsiä ei tarvinnut leikellä vielä. Joten sitä odotellessa. Mysslakin rimpuili, mutta luovutti sitten nopeammin kuin Kleppa. Ei voi sanoa, että tämä olisi mitenkään nautinnollista, mutta pakkohan se on.

Viikottainen punnitseminen: Kleppa painaa 4.5, sama mikä viime viikollakin. Kasvanut se on, joten sinne varmaan mennyt kaikki energiat. Itsehän ei sitä paljoa yleensä huomaa, paitsi nyt huomasin, että Klepan korvat ovat kasvaneet huomattavasti.

Käytiin tänään lisäksi Veilan kanssa lenkillä, tekee hyvää molemmille koirille päästä tuulettumaan muidenkin tuttujen kanssa. Kleppakin jaksoi koko pitkän lenkin, vaikkakin meni nukkumaan suoraa sen jälkeen.

Joillakin talvipennuilla on ilmeisesti ongelmana lumen sulaminen ja sen aiheuttama mihinkä-tätä-nyt-pissaisi-ongelma. Nyt päätellen ei ainakaan meidän neidillä tule sitä olemaan kun tänään teki useammat pissat lenkillä sulalle maalle. Tietenkään en niin innoissani ole, kun pitää siellä mutavellissä tallustella mutta noh.

Huomenna ajattelin pitää tokopäivän molemmille, ah ihanaa. Mysslan kanssa jotain perusliikkeitä, Klepan kanssa seuraamista. On Kleppakin oppinut katsomaan silmiin kun ennen luvan saamista ruokakupille, sen pitää rauhoittua ja katsoa silmiin pidemmästi kuin sekunnin. Mysslalle ei sitä ongelmaa ole, se katsoo aina silmiin että "jaha, oletko tosissasi?" Vaikka ruoka meneekin paremmin nyt kun on toinenkin täällä syömässä.

Kokeilin myös sitä, kuinka hyvin jotain, mistä Myssla ei tykkää, menee alas kun talossa on ahmatti. Eli ostin pussillisen (4kpl) siankorvia lähikaupasta ja annoin molemmille omansa. Ei kelvannut ei, katseli vain kun Kleppa ahmi napaansa korvaa ja haisteli sitä, että onko se tosiaan noin hyvää. Vähän epäuskoiselta näytti. Höntti.

Lisäilin muuten gadgetteihin kalenterin, mistä voipi katsoa Mysslan ja Klepan punnitukset, rokotusajat ynnämuut "tähdelliset" asiat.

Yksinoloa

2010-04-02T19:06:00.003+03:00

Hemmetti vieköön. Vajaan kahden tunnin yksinolossa haukkuivat aina 10-20 minuutin välein, Kleppa useammin kuin Myssla. Ei sitä haukkua kauan ikinä kestänyt, 5 minuuttia korkeintaan. Yhtä kaikki, voisin opettaa niitä pienemmillä yksinoloilla, yksin ja erikseen. Pitkä urakka, mutta onhan tässä koko kevät aikaa.

Tänään sen 07.30 sijaa koirat nukkuivat yli 9 herättämättä kertaakaan ja itse asiassa minä olin se, joka potki karvakuonot hereille. Toisten töihin ja kouluun lähdöllä on kai suuri vaikutus asiaan. Kleppakin oli tehnyt yöllä vain yhdet pissat, aamupalan (jonka annoin saman tien) jälkeen teki kahdet ja sain nakattua ulos ovesta ennen kakan tuloa. Hyvä minä, hieno Kleppa!

Aktiivitäyteinen päivä

2010-04-01T19:51:00.003+03:00

Kuvia lisää galleriassa

Tänään kävi jälleen Saiva kylässä, ja olikin meillä lähemmäs kolme tuntia. Pentua rupesi jossain vaiheessa väsyttämään, menikin sitten nukkumaan ja jäi sinne kun lähdimme käymään pienen iltalenkintapaisen tuossa pyöräteitä pitkin. Totesimme sen mukavaksi vaihteluksi, normaalisti kun olimme siellä metsässä käyneet vapaana pitämässä. Kleppa vain oli niin väsynyt, etten tohtinut ottaa sitä mukaan. Ei edes ovelle tullut moikkaamaan. Haukkuakaan ei kuulunut kun tultiin, joten liekö ollut hiljaa koko ajan, tai ainakin loppuajan. Sitten saivat koirat harjoitella kahdestaan yksinoloa kun omistaja hilippasi kauppareissulle. Eipä silloinkaan haukkua enää kuulunut kun tulin, joten päättelin silloinkin niiden olleen ehkä toivonmukaan hiljaa. Pitäisi löytää vanha, vielä teipillä koossapysyvä mp3-soitin, jolla saisin äänitettyä, että mitä tekevät. Siis silloin kun minä tahtoisin ottaa sen uudemman mukaani. Työn alla, sekin.

Tokoilua Klepan kanssa: nakkasin Mysslan pihalle seuraamaan elämää siksi muutamaksi sekunniksi, mitä Klepalle opetin sivullaoloa. Hyvin lähti sujumaan, aika nopeasti näytti tajuavan missä se oikea paikka onkaan. Eri asia sitten se, malttoiko laskea takamuksensa alas, vai hyppiä namin perässä miten sattuu... Mutta ei se mitään, olen yhä toiveikas!

Vähemmän hauskaa on se, että koirakaverillamme on nenäpunkki, jota nyt yritetään päätellä tarttuiko se näihin kahteen. Toivottavasti ei, mutta. Aina ei voi voittaa. Silmät auki ja puhelin kouraan, soittelimpa melkein jokaiselle koiralle, jonka kanssa tässä ollaan lähiaikoina oltu tekemisissä. Kaikille joiden numeron tiesin. Mutta eiköhän se tästä.

Ostin myös pääsiäisen kunniaksi purkkiruokaa, jotain lammasmössöä. Mysslalle on ennen ainakin maistunut, joten eiköhän mene nytkin alas.

Lisää yksinoloharjoituksia tulee tässä lähiaikoina harjoiteltua enemmänkin, kun olen lupautunut hoitamaan naapurin ulkokoirat. Pitää käyttää eriaikaan lenkillä kun nartulla saattaapi olla/alkaa piakkoin juoksu ja se uros vasta riemastuisi asiasta.

Ripuli ja uusvanha kaveri

2010-03-31T15:13:00.003+03:00

Tänään aamusta Kleppa teki kakat ulos, mikä mielestäni on ihan mahtava juttu.

Matolääke annettiin myös tänään, minkä Kleppa ahmi hetkessä ja kerjäsi lisää, kun taas Mysslalle sai tunkea kurkkuun, jotta se nielaisi sen. Pöljiä molemmat, mutta tulipaha annettua.

Suomenlapinkoira Saiva tuli lenkille tänne ja Mysslahan oli asiasta ihan innoissaan. Kleppa aluksi taas arasteli kaveria, mutta piankos ne jo touhusi kolmestaan siellä iloisesti. Loppuvaiheessa lenkkiä rupesin kantamaan Kleppaa, kun näytti olevan niin väsynyt. Lenkin jälkeen uni maistui kyllä älyttömän maittavasti.

Noh, jo lenkillä huomasin, että Mysslalla on vatsa löysällä, mutta kotona se väänsi rehelliset ripulit sanomalehdelle (eikä mennyt pisaraakaan lattialle) ja hetken päästä ulos. Ihana, kun sillä on niin älyttömän pitkät perskarvat, niin totta kai niissä oli sitten löysää kakkaa ja se piti pestä pois. Ulkona, vieläpä, kun alakerran kylpyhuone oli varattu likapyykille. Mutta eipä tuo näyttänyt menoa haittaavan.. Korkeintaan sitä, ettei tänään mennä agilityyn.

Vanhempia tekstejä

2010-03-31T14:42:00.003+03:00

Totesin, että on hyvin rasittavaa kirjoittaa samoista asioista kahteen kertaan, joten liitän molemmat blogit tähän yhteen ja samaan. Eli tässä siis Klepan aikaisemmasta blogista tekstejä, vanhimmat alimmaisena.

tiistai 30.3.2010
Yksinoloharjoitus osa 2

Tein Klepalle yksinoloharjoituksen ja hyvin toimivana tekniikkana jätin mp3-soittimeni äänittämään, että kauanko tämä meidän murunen täällä huutelee yksinään. Noh, pääpiirteittäin se meni niin, että se huuteli täällä pieniä kuuntelutaukoja pidellen 20 minuuttia. Sitten oli noin 5 minuuttia hiljaa. Sitten huusi 5 minuuttia. Ja oli yli 10 minuuttia hiljaa, kunnes sitten pikkusiskoni tuli kotiin ja tuo aloitti huutamisen. Mietiskelin tässä, että jatkanko samalla linjalla asian suhteen, jotta annan sen vain huudella yksinään täällä pitkän aikaa kunnes oppii, että siitä ei ole niin minkäännäköistä hyötyä. Vai otanko vain pienempiä taukoja tuossa yksinolossa. Ideoita? Mielipiteitä?

maanantai 29.3
Koirapuisto

Eilen uskallauduttiin koirapuistoon sellainen pikakäynti. Kleppa ei oikein innostunut ajatuksesta, aika lailla kyyhötti aidan vieressä ja mietti että mitä pitäisi tehdä. Ei siellä hirveästi koiria ollut, yksi basset fauve de bretagne, chowchow, järjettömän iso dobberi ja rotikka. Ei kukaan niistä ollut mitenkään huonostikäyttäytyvä, mutta eipä tuo meidän vauva vielä uskaltanut leikkiä niiden kanssa. Ajattelin, että mennään seuraavalla kerralla niin, että siell on ainakin yksi pentukaveri. Niitäkin kun on nyt niin paljon.

Ja pientä painoinfoa: Kun Kleppa meille saapui, se painoi 4kg. Nyt se painaa 4.5kg.

perjantai 26.3.
Raakaa Kalaa

Käytiin tänään lenkillä meren jäällä Veilan kanssa. Kleppa jaksoi hyvin mukana, eilinen yksityislenkki teki selvästi hyvää kun kulki minun eikä Mysslan perässä. Menomatkalla matka meni ihan hyvin, vaikkakaan ei kukaan ollut öisen lumisateen jälkeen tehnyt moottorikelkkalatuja, mitä pitkin olisi voinut käppäillä. Siispä sukat märäksi heti alkuunsa, kun oli sellainen plussakeli...

Siinä vaiheessa kun käännyttiin takaisin Kleppakin tajusi mitä ihmettä se Myssla kaiveli vähän matkan päässä. Sitä vain ei tajunnut miksi emäntä näytti vihaista naamaa kaverille. Myssla kun palasi rakkaan harrastuksensa pariin - pilkkijöiden kaloja syömään... Noh, eipä siinä Kleppa teki perässä... Ja mamma sai huutaa sydämensä kyllyydestä. Lopuksi saimme haistella kolmea kalalle lemuavaa koiraa pienessä autossa. Ah ihana elämä.

Kotiin päästyä nuo kaksi sitten suoraa kylppäriin ja suihkuun. Kalanhaju hävisi ja mamma on hyvin tyytyväinen.

Paitsi siihen kalansyöntiin. Siitä en tykkää yhtään.

torstai 25.3
Yhteislenkki ja epävarmuus

Käytiin tänään Klepan kanssa kahdestaan lenkillä, missä sitten tajusin, että pitää rueta viettämään paljonpaljon aikaa kahdestaan. Nimittäin pikkaisen vaati huomionhakua itseltä että sain sen kuuntelemaan minua. On vissiin vain ottanut Mysslasta mallia aina, nyt rupeankin käymään ainakin kerran päivässä sen kanssa kahdestaan lenkillä. Eli menee varmaan niin, että ensin käytän Mysslan aamulenkillä ja heti perään toisen, jos pakkaset antavat periksi. Tänään jäi aamulenkki pienellä aamupäivään kun oli taas se -17 C ja teki kaikki mahdolliset asiansa sisälle ennen kuin pääsin edes lähelle ulko-ovea.

Viime yönä äitini kulki ovemme ohitse ja Kleppa vielä suht epäluuloisena kaikesta uudesta murisi ja ärisi oven takana. Äitini tokaisi sitten aamulla, että jos hän ei olisi tiennyt millainen rääpäle oven takana on, niin sitä olisi voinut luulla isoksikin pedoksi. Hah, tulevaisuuteni on turvattu ;) Vaikka mielelläni opettaisin sen pois murinasta. Nyt kokeilen täydellistä välinpitämättömyyttä asian suhteen, luin muutaman artikkelin koiran epävarmuudesta.

http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/remmirayha.html

keskiviikko 24.3
Lenkkeilyä

Tänään aamusta oli -18 C, joten käytin Klepan talon kulmalla pissalla ja vein sisälle kun rupesi palelemaan. Sinne se jäi pikkuveljeni kanssa odottamaan aika nätisti, että sain tuon isomman neidin käytettyä lenkillä. Siinäpä oli siis tämän päivän yksinolot.

Tänään myös pääsi ensimmäistä kertaa vieraat sisälle katsomaan pentua, kylässä kävivät muun muassa isovanhempani ja veljeni ja pikkusiskoni kaverit. Kleppa otti ne iloisesti vastaan, eikä edes murissut kuten sillä tapana on! Pitää vahvistaa neidin itsetuntoa, koska jatkuva murina ja haukkuminen tuskin on edes koirasta kivaa.

Imuriinkin ehdittiin tutustua tarkemmin tänään - Kleppa kun osoittaa lievää pelkoa ja ihmetystä tätä outoa joskin fiksua keksintöä kohtaan. Pysytteli turvallisen välimatkan päässä, muttei silti jättänyt imuria silmistään. Siinä vaiheessa kun Mysslaa piti töniä pois imurilla pois tieltä oli pentu ihan kauhuissaan. Mutta hyvin selvisi molemmat kaverit tästä koettelemuksesta ja eipä siinä kuin imuroimaan useammin. Äitini riemastuu.

Sitten päivemmällä käytiin hieman pidemmällä lenkillä lähimetsäpätkässä käppäilemässä hieman, ja hienosti jaksoi pentu. Kotiin tultua lirautti saman tien pissat lattialle ja meni tyytyväisesti nukkumaan. Tosin vain hetkeksi kun islanninlammaskoira Veila tuli yllättäen lenkille Mysslan kanssa ja pentu päätettiin ottaa mukaan. Ainahan sitä voisi kantaa kun ei jaksa. Mutta pirajahan yllätti ihmeesti, jaksoi nimittäin kävellä ihan törkeän pitkään isojen kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa nappasin sen sitten syliini takin sisälle kun alkoi näyttää turhan väsyneeltä (vaikka olisikin vielä halunnut leikkiä ja riehua), mutta tyytyi kohtaloonsa. Lenkin jälkeen törmättiin vielä naapurin Jesseen (tolleri), johon oli myös tosikiva tutustua.

tiistai 23.3
Yksinoloa

Jätettiin ensimmäisen kerran n. 5 minuutiksi yksin, ilman Mysslaa. Soitin Saivan emännälle ja pyysin kuunnella miten käyttäytyy, kun en löytänyt vanhaa kunnon mp3-soitinta, että olisin voinut äänittää sen. Mutta niin, ilmeisesti haukkui/vinkui koko ajan, eli perkule sentään. Tietenkin pitää nyt vähän enemmän jättää sitten yksinään niin, että vie roskia ja käy vessassa jne. koko ajan ilman Mysslaa, että tottuu siihenkin. Toivottavasti kuitenkin oppii olemaan. Ja kun osaa jotenkuten (mielellään kyllä täydellisesti) olla yksinyksin niin voi jättää yksin Mysslan kanssa. En epäile ollenkaan, että siellä tulisi jotain väkivaltaista tapahtumaan, jos jotain niin peruskyykytystä ja leikkimistä.

Perjantaina olisi tarkoitus mennä Veilan kanssa emäntineen jäälle tallustelemaan noin tunnin lenkki, joten rupean totuttamaan Kleppaa olemaan repussa. Lämpimämpää kuin sylissä ja erinomainen paikka olla jos ja kun väsähtää kesken leikin. Mysslallekin tekee hyvää käydä vähän pidempi lenkki.Ei se mitään sanonut, ihan nätisti siellä viihtyi. EastPackin reppu on ihmeellisen isokokoinen, joten siellä on lokoisat oltavat. Vilttiäkin vielä mahtuu laittamaan.

Klepalta olen myös huomannut hauskan "harrastuksen" - siinä missä Myssla tuijottelee ikkunasta ulos, Kleppa tuijottaa itseään peilistä... :D

maanantai 22.3
Pissa

Heräsimpäs tänään niin, etten kertaakaan astunut pissaan tai kakkaan, koska en löytänyt niitä huoneestani ollenkaan! HA HA HAA. Fiksu koira, Kleppa :3

maanantai 22.3
LenkkeilyäEnsimmäiset

Heti ensimmäisenä päivänä nimesin tulokkaan pikkupirajaksi, tuo kun niin mielelllään näyttää ja käyttää hampaitaan. Ei ehkä minuun kuitenkaan niin paljon kuin "siskoonsa", mutta kuitenkin. Yrittipähän tämä jo ensimmäisenä päivänä pimittää luunkin minulta! Aikaimoinen pakkaus, täytyy myöntää. Piti sitten äristä takaisin ja ottaa se vain pois. Hetken päästä annoin jo takaisinkin sen ja osasi olla kyllä nätisti. Sanoo myös vastaan Mysslalle, mutta eiköhän Mysslakin pistää taaperoa muutaman päivän päästä ruotuun. Vinkui ainoastaan silloin, kun menin vessaan, eikä se päässyt kaveriksi sillä kertaa.

Ensimmäisenä yönä en herännyt kertaakaan yöllä, joten olipa se reipas pentu. Nukkua tosotti koko ajan vieressä, aamulla käveli jopa päälle syömään luuta. Herättiin siinä puoli 7 - 7 aikaan, käytiin ulkona ja syötiin. Kova on ruokahalu pennulla, ihan erilainen ahmimaan kuin Myssla. Ja siis nimenomaan ahmimaan.

Tämään, kunhan vähän lauhtuu tuo pakkanen, käydään vähän pidemmällä lenkillä kuin taloa ympäri :)

Koirapuistoilua

2010-03-30T21:14:00.004+03:00

Käytiin tänään koirapuistossa iltalenkin sijaa ja Mysslahan oli ihan innoissaan. Pääsi leikkimään tuttujen kavereidensa kanssa, kun niiden kanssa olin sopinut jo tapaamisen sinne :) Eli sai juoksennella aikuisemmassa seurassa, mikä varmasti teki hyvää päällekin jo.

Klepallehan puistokäynti oli vasta toinen, ja lähinnä sen takia uskallaudutaan sinne ennen toisia rokotuksia, koska Kleppa tuntuu olevan sen verran epävarma toisista koirista ja muuten, jotta jos siellä vaikka saisi itseään kasaan. Aluksihan se taas meni siihen, että pelkäsi vähän kaikkea (siellä oli muun muassa mustia mopseja) ja pentukaveriksikin oli hälyytetty portugalinvesikoiranpentu, joka on nyt jotain 4kk. Se vain oli vähän turhan riehakka ilmeisesti, Kleppa ei ainakaan tällä kertaa lämmennyt leikkimään. Mutta erona viime kertaan, niin tällä kertaa mentiin pienten puolelle.

Myssla yritti seurailla välistä Klepan jälkiä, mutta vaikka hanki kantoi pienempää, ei se sentään Mysslaa kantanut koko aikaa. Luoksekin tuli melkolailla heti, mikä sinänsä on jo parannusta - jonkun aikaa nyt on ollut sellainen en kuuntele -vaihe menossa, mikäpä siis sen hauskempaa. Karkailu on kivaa ja sitä rataa. Siispä parempaan kuriin tällä kertaa, eli iltapissallekin vain remmin kanssa. Sitä saa mitä tilaa...

Siinä vaiheessa Kleppa uskaltautui kunnolla haistelemaan kun puistoon tuli lisää islanninlammaskoiria, niitä se ei aristellut läheskään yhtä paljon kuin muita rotuja - vaikka ei ollut nähnytkään ennen kyseisiä kavereita. Loppua kohden Kleppa rupesi olemaan yhtä itsevarma kaikkien kanssa, ja vaikka uudeksi kaveriksi tuli 4kk ikäinen lyhytkarvainen collie ei Kleppa pelännyt mennä tutustumaan samaa tietä. Eli hyvää tulee!

Kalaa, kalaa

2010-03-26T16:12:00.004+02:00

Käytiin tänään meren jäällä Veilan kanssa ja voi jehna siellä on taas niitä kaloja! Lisäksi pilkkijöitä oli ja yksi vanhempi mies sanoi että "ei se haittaa, ne jätetään aina variksille" mikä sinänsä varmaan ilahduttaa variksia vaan ei ainakaan meitä koiranomistajia. Nimittäin nämähän pisteli poskeen, eikä auttanut vaikka kuinka huutelin ja karjuin ja hihkuin ja... Nämä omat koirat eivät sentään PYÖRINEET siinä kuten Veila, mutta yhtä pahalta ne silti haisi keskenään. Kotia päästyä meni koirat sitten suoraan suihkuun... Enää ei haise kuin märkä koira. Tai no - sekään ei enää...

Lenkkeilyä

2010-03-24T20:47:00.003+02:00

Tänään Veila tuli yllättäen lenkille meidän kanssa, joten tuli tehtyä semmoinen pitkä lenkki. Otettiin myös pentu mukaan, joka jaksoikin yllättävän pitkään roikkua mukana. Myssla antoi Veilan rauhassa tutustua karvapalloon ja leikkivät tosi nätisti kolmestaankin. Koko ajan aikuiset kaverukset pitivät silmällä, että pentu pysyi tallessa. Mysslakin sai pitkästä aikaa kunnon lenkin mehtäsä!

Mammavapaa

2010-03-23T20:30:00.003+02:00

Kävimme Mysslan kanssa kahdestaan noin puolen tunnin mehtälenkillä tänään. Oli itsellekin mukavan rauhallinen lenkki ja koirakin tykkäsi kahdenkeskeisestä ajasta :)

Rauhallista(ko)

2010-03-23T08:13:00.002+02:00

Pikkaisen vaatii tarkkaa silmää ja nenää, kun pitää komentaa noita. Enemmän ehkä Kleppaa, se kun ei millään pitäisi siitä, että Myssla tulee luokse jos Kleppa rauhoittuu viereen. Eli se murisee ja näyttää hampaitaan. Joudun siis torumaan Kleppaa ja houkuttelemaan Mysslan luokseni, kun se ei ole ihan varma onko sen sallittua enää. Hitto vie, tuommosta en kyl rupee kattoon yhtään! Sais se Myssla opettaa pennulle sen kaapin paikan, ennen kuin oikeasti rupee pomottaan liikoja! Ehkä se tässä muutaman päivän päästä, nyt Myssla sai etuoikeuden nukkua mun sylissä, kun Kleppa sille äsken ärisi.

Kuvatuksia

2010-03-22T11:01:00.003+02:00

Ja kotia kohti

2010-03-21T19:17:00.002+02:00

Tänään pääsimme vihdoin ja viimein kotia. Eihän tässä viikonlopun aikana istuttu kuin jotakuinkun 10 tuntia junassa. Nyt on jalat turvonneet ja mieli rentoutuu tässä sängyllä istuessa ja valittaessani tänne kaikki kuulumiset...

Ihan ensimmäiseksi menomatkalla juna oli tupaten täynnä myös eläimiä joten voitte vain kuvitella mitä siitä tuli... Pienet yöunet taustalla ja ah niin ihana ruuhka. Meinasi käämit palaa, mutta suunnattoman kärsivällisyyteni avulla selvisin tehtävästä. Eipä siinä, enon luo oli ihan mukava mennä. Mummokin oli mukana ja tietäähän sitä miten mummot käyttäytyy koiran ja ruuan kanssa.

Lauantaina näyttelyssä menin ihan älyttömän hyvin! Tuomarina oli Paavo Mattila, joka kuulemma (ainakin saksanseisojien keskuudessa) on hyvin, hyvin tiukka tuomari. Mutta lopputuloksena ERI NUK1 PN4. Ei ruusuketta, mutta seuraavassa sitten!

Sunnuntaina lähdettiin hakemaan Kleppaa, ja voi että Myssla innostui tytöstä! Leikkivät innokkaasti autossa ja junassa ja kun päästiin kotiin niin yhtä rallia talonpäästä päähän. Kova on tyttö sanomaan vastaan ja ihan Mysslaakin ihmetyttää pieni pirajanrääpäle, mutta hyvin se otti sen vastaan! Ei ole kyllä moitteen sijaa. Aivan loistavaa. Arjen aloittamista odotellen...

Ja väsyneenä matkasta totta kai iskin tämän tekstin väärään paikkaan... Aluksi. Tämä on korjattu versio.

Matkaan jo käy...

2010-03-18T21:56:00.003+02:00

Viimeiset päivitykset ennen pentua ja koiranäyttelyä! Huomenna lähdetään matkaan - junalla, koska autoille oli luvattu niin mukavat pääkallokelit. Mutta ei se mitään, en lannistu vähästä ja sitä paitsi mummoni aikoi tulla joka tapauksessa mukaan auttamaan junassa. Joten tällä kertaa pääsen ehkä vessaankin, mikä tietää hyvää matkaa. Kuinka moni on joskus pidättänyt sen 5-8 tuntia, kun ei ole päässyt vessaan, kun koiraa ei uskalla jättää yksin? Mutta joo. Stressitaso on korkealla, tosin nyt olen melko varma, että lähes kaikki on pakattu. Kaikki, mitä en tarvitse huomenaamulla. Ja silloin pakkaan loput.

Huomenna tuleekin Saiva vielä viemään Mysslan energiat pois, jotta junamatka sujuisi rauhallisesti. Tosin äitini tokaisi tähän ihan mahtavan kommentin: "Uneksi sinä vain". Kiitos, äiti, se lohdutti.

Ja panikoin loppuillan. Tarvinko vielä jotain?!?!?

Kalaa, kalaa

2010-03-17T22:55:00.003+02:00

Oltiin tänään Veilan kanssa jäällä kävelemässä aamusta. Koirakin sai syödäkseen kunnolla kun ärsyttävät pilkkijät olivat jättäneet saaliinsa jäälle. Siis ihan oikeasti, jos pitää pilkkiä, vie kalat vaikka naapurin kissalle tai nakkaa takaisin veteen tai vaikka pilki ilman syöttiä! Roskakalastus on niin perseestä, eikä ihmiset ajattele. Ihan hyviä kaloja oli, ihan kunnon kokoinen ahvenkin löytyi! Hiisi vieköön, olisin voinut itse viedä sen, mutta ihan kuin minulla mitään pussia olisi ollut mukana. Mikä idea on kalastaa, jos ei haluta pitää saaliita? Tällaiset kalastajat voisi tunkea siitä pilkkireiästä jään alle. Nyt on todella kivaa, jos koira saa jonkun loistartunnan niistä kaloista, mutta onneksi ei oltu makean veden päällä kävelemässä. Ei niin paha asia. Mutta silti! Ja kun Veilakin pyörii niissä, on mahtanut olla hyvät aromit loppuillan... Että haistakaa paska te jotka ette osaa pilkkiä kunnolla.

Ja tuon pienen purkauksen jälkeen muihin aiheisiin. Agilitytreenit oli tänään peruttu, eikä minulle oltu kerrottu mitään. Kivakiva. Kävin sitten 10 minuuttia treenaamassa yksinään, mutta koirakin oli sen verran väsynyt, että lähdimme kohti kotia melkein saman tien. Ei ole minun vikani, että ohjaajalla ei ole numeroani, koska olen sille useamman kerran soittanut. Tiedä sitten, miksi ei ollut ottanut ylös sitä.

Muuten on koira nukkunut koko päivän. Huomenna pakataan kimpsut ja kampsut ja perjantaiaamusta lähdetään kohti Tamperetta. Talo alkaa pikku hiljaa olla pennuntulokunnossa, mattoja on otettu osittain jo pois ja loputkin häipyy viikonlopun aikana viimeistään. Huomenna pitääkin väkertää autoon semmoiset pressusysteemit, että ihan heikompia hirvittää. Ei vaan, että koirat voisivat matkata takapenkillä.Ideaalia. Pitääpäs nyysiä vanha lakana sitä varten.

Remmilenkkejä ja pikkuvauvoja

2010-03-14T20:29:00.003+02:00

Tänään käytiin Mysslan kanssa pitkästä aikaa kunnon remmilenkki. Toki sitten pääsi vapaaksikin välistä, kun käveltiin läheisellä jäällä, mutta enimmäkseen kuitenkin remmissä. Aika nätisti vielä muisti kulkea, mistä olen erittäin, erittäin ylpeä. Kaksi tuntia me tuolla pakkasessa kuljeskeltiin ja kyllä tuota koiraa nyt väsyttää.

Ohituksetkin sujui tosi hyvin, vaikka kaverin koira välistä provosoikin haukkumaan. Yhden koiran kanssa tuo vain innostui haukkumaan, en tiijä miksi se oli niin mielenkiintoinen, mutta kolme - neljä muuta koiraa meni vallan mainiosti syöden.

Ja sitten otsikon toiseen viittaukseen pikkuvauvoista. Myssla saapi itselleen koiravauvakaverin! Haemme sen ensi viikon sunnuntaina, se varmistui tänään! :) Penikka on noin 3kk ikäinen karvakaveri Kleppa. Islanninlammaskoiranarttu. Sille pitänee tehdä oma blogi, jonka osoitteen lykkään sivuun myöskin. Ellen innostu tähän samaan siitä räpeltämään asiaa. Kahtoo nyt.

Pitkiä lenkkejä

2010-03-12T16:47:00.003+02:00

Tänään käytiin taas Hiltun, Kvennan ja Veilan kanssa semmoisella puolentoistatunnin mehtälenkillä. Kauhea oli vauhti ja sääkin suosi - aurinko paistoi ja ilma lauhtui -15 C -8 Chen siinä lenkin aikana. Että hiki tuli ja polutkin olivat paikoitellen hieman lumiset. Ärsyttää hieman itseä ja muita, kun joutuu kävelemään aika pitkään polkua, joka on todella kapea. Vähäsenkään kun astuu sivuun niin upottaa kertaheitolla syvälle. Ja vielä sekin, kun keskustelu ei kolmen ihmisen voimin toimi jos kävelee jonossa kuin köyhän talon porsaat. Pitäisiköhän joskus tuumata nuille moottorikelkkaihmisille, että jos viitsisivät vetää sinne jotain leveämpää väylää?

Ja sitten myöhemmin käytiin pyöräilemässä kaupalla, kun minun piti saada itselleni jotain mahantäytettä. Taas meni hienosti, vaikka haukkuikin muille koirilla ja kaupan pihalla. Lisäksi laitoin hakemukset Oulaisen ja Pellon näyttelyihin viimeinkin. Vaikka Oulaisen kanssa meinasi tulla semmoinen virhe, että kirjoitin kuoreen Oulun... Mutta noh, aina on hyvä pitää kynää matkassa, näin tämäkin asia korjaantui. Toukokuusta tuleekin sitten rankka kuukausi, kun kolmena peräkkäisenä viikonloppuna on jotain: Ensin Pellon näyttely, sitten Pohjoisten Belgien järjestämä PK-leiri ja sitten vielä Oulaisten näyttely. Että huh huijakkaa.

Pyöräilyä ja kevättä rinnassa

2010-03-08T16:19:00.006+02:00

Siitä tietää, että kevät on tullut kun koira ei osaa päättää haluaako se olla sisällä vai ulkona. Joten se ravaa sitten viiden minuutin välein sisälle ja ulos, rupesin jo miettimään aitaanko pihan ja hommaan koiranluukun. Ei tarvisi koko ajan olla ovimiehenä. Tosin tuossa ulkonaollessakin on oltava aika valppaana, nythän tuo koira on meidän oven edessä vajaa 10 m narussa. Pelottaa vähän, että tuleeko lumet alas koiran päälle, mutta ajattelin koiralla olevan sen verran aivoja, korvia ja vaistoja, että hakeutuu pois alta ennen kuin se tapahtuu. Nyt tosin oven edestä tippui jo aikaisemmin lumet suoraa Mysslan viltin päälle, eli nyt ei pitäisi olla ihan hetkeen mitään hätää. Ja siis, Myssla ei ollut viltillä silloin.

Itse asiassa olimme pyöräilemässä aurinkoisen sään vuoksi. Verrattuna kesän ja syksyn pyöräilyyn koira juoksi kuin unelma. Ei pysähdellyt omiaan, vaan aina kun sanoin että "vapaa" niin sai tehdä asiansa ja haistella vähän tarkemmin. Muuten piti harjoittaa tuota penkkojen pikalukutaitoa.

Lisäksi kun kaksi koiraa tuli vastaan, ei niille sanonut yhtään mitään. Toinen koira, irlanninsetteri, tuli suoraa vastaan, joten silloin pysäytin pyörän ja syötin sille kasan makupaloja. Keskittyi suoraa käteeni, eikä paljoa vilkaissutkaan setteriin. Toinen koira tuli taas sivutieltä, niin sen ohi päästiin pysähtymättä. Mieleen on herännyt, alkoiko se remmihaukku pyöräillessä kun "pakotin" sen juoksemaan toisia koiria vastaan, eikä siis ehtinyt näyttää olevansa viaton karvapallo, joka ei tahdo kenellekään mitään pahaa. (Sinänsä jännä, koska se maatessaan tuijottaa kuitenkin uhkaavasti). Mutta yhtä kaikki, ollaan edistytty asian kanssa huimasti, rupean varmaan taas harjoittamaan pyöräilyä näillä kevätkeleillä. Viimeistään siinä vaiheessa kun metsäpoluille ei pääse...

Note: Islanninlammaskoirahan on ravaajakoira, ei laukkatyyppi. En siis pistä juoksemaan, vaan annan ravata ja yleensä koira määrää vauhdin.

Makupalatestejä ja agilityä

2010-03-03T19:20:00.003+02:00

Kuivattu jauheliha onnistui ihan mahtavasti! Koira on ihan sulaa vahaa käsissä. Ja kun päätin piruuttani kokeilla että miten ohitus sujuu näillä herkuilla niin voi vehnä - sujuihan se ja hyvin sujuikin! Kolme koiraa ohitettiin, neljännen kanssa päästin sitten leikkimään.

Agilityssä oltiin kymmenen minuuttia myöhässä kun meidän metsäpolut, jota kautta kuljemme paikalle, oli niin huonossa kunnossa jatkuvan lumentulon takia. Siihen mennessä ohjaajakin oli lähtenyt, hitto vie, joten harjoittelimme keskenämme puolisen tuntia. Siellä oli jotain random-treenaajia, ja Myssla mieluummin keskittyi niiden tekemiseen kuin omaan työskentelyyn.

Agilityn huono keskittyminen johtui todennäköisemmin väsymyksestä. Nyt levähdetään pari päivää ihan kaikessa rauhassa ilman kavereita, ellei satu lenkillä tulemaan vastaan. Sitten voi morjenstaa. Saman tien kun päästiin kotiin sieltä treeneistä, niin koira simahti tuohon sängylle. Voi ressukkaa.

Makupalatestejä osa jotain

2010-03-02T18:56:00.004+02:00

Tänään käytiin agilityhallilla kolmen viikon tauon jälkeen. Viime viikollahan se jäi sen tassun takia poies. Mutta nyt meni ja osasikin jopa hyvin! Meillä rupee sujumaan pujottelukin jo aikamoisen hyvin, vaan ei kannata minun mielipidettä uskoa - alun perinhän opetin koiran siihen väärin. Kokeiltiin myös muutaman esteen sarjaa, lähinnä putki - hyppy -tyylistä. Kerran alitti esteen, mutta minun vika, kun päästin sen kävelemään niin lähelle estettä, ettei hypystä olisi kyllä tullut mitään. Ilmeestäkin näin, että meinaa alittaa. Mutta noh, jos sitä vaikkapa joskus fiksuuntuisin minäkin... Ja koska kaikkia varmasti kiinnostaa minkä korkuisia esteitä me pompitaan niin kyllä se on kaikkea 45 cm asti. Vielä en ole täysin varma onko tuo midi vai maksi, niin siksi mennään noinkin korkeita.

Puomilla osasi myös pysähtyä oikeaan paikkaan, eli etutassut hiekalla. Senkin olin kuulemma opettanut väärin, kun olin opettanut sen vain pysähtymään lopussa. Mutta noh - tämän siitä saa kun menee yksinään opettelemaan.

Saiva emäntineen tuli myöskin mukaan. Saivahan on vielä niin pikkunen, ettei sille mitään hyppyjä tehty, mutta putkea, pussia ja puomia kokeiltiin. Näppärästihän se meni ne :)

Sitten itse otsikon asiaan:

Nyt tällä hetkellä olen kuivattelemassa jauhelihaa, saa nähdä millainen lopputulos on. Tällaisella reseptillä:

Mahdollisimman vähärasvaista jauhelihaa kannattaa käyttää. Itsellä ei tainnut olla, mutta noh.

Keitä aluksi jonkin aikaa. (Voi myös paistaa, mutta keittämisellä lähtee rasvat kuulemma paremmin).

Sitten painele talouspaperien välissä, niin saa imettyä vielä loppuja rasvoja.

Levitä mahdollisimman ohueksi kerrokseksi uuniin (kiertoilma päälle tai uunin luukku raolleen) noin 60C. Itse laitoin pellille ritilän ja siihen ne lihat (leivinpaperin päälle), pääsee ilma paremmin kiertämään?

Mitähän meinaisin pitää lämpöä, varmaan jotain 4-5 tuntia ainakin, laitan pois kun menen nukkumaan. Kiertoilman jätän yöksi päälle.

Reseptin löysin jostain vaellussivulta, sieltä löytää oikeastaan mitä vain. Ajattelin syksymmällä käydä sienimetsällä ja kuivatella niitä sitten koiralle herkuiksi jos vaan tykkäävät. Ja katsoo nyt mitä muuta innostun tekemään. Porkkanoita en päässy kuivaamaan, kun meillä ei niitä tällä kertaa ole, mutta ehkä joskus! Ja katsoo mitä muuta keksii kuivata herkuiksi.

Niin, ja jos harrastaa vaellusta, niin tämä sama reseptihän kelpaa myös ihmisille. Liha vain kannattaa ensin maustaa jne. niin voi maistua paremmalta!

Kerronpa huomenna tarkemmin, miten onnistuin.

Koulutusnameja

2010-03-01T22:56:00.003+02:00

Täsä tuumailin, jotta vaikka ostelinkin kaupan makupaloja, voisin silti tehdä lisää kuivattuja herkkuja tuolle räppänälle. Näin ollen ajattelin viimekertaisen maksan ja sydämen sijaa kuivata vaikka vähän porkkanaa ja jauhelihaa tässä lähipäivinä. Ehkäpä jo huomenna, riippuen vähän asiasta jos toisestakin.

Porkkanasta tosin se, että ei välttämättä imeydy kunnolla. Mutta pieninä määrinä tuskin haittaakaan on, kun "laihiksellakin" sitä keitettynä annoin. Pitääpä sitten ilmoitella ja ohjeita pistää jos ja kun saan aikaiseksi!

No huh huh

2010-03-01T19:27:00.001+02:00

Aamulla mentiin Veilan ja omistajansa kanssa lenkille. Aluksi piti islanninlammaskoira Breki tulla mukaan, mutta ressukalla on ripuli. Joten menimme kahdestaan, ja kävelimme - tai oikeastaan tarvoimme - 2,5 tuntia. Valehtelematta. Lisäksi nollakeli jatkui, joten lumi oli raskasta ja pitkäänkin oli polkukin aika huonossa kunnossa. Myssla kuitenkin jaksoi hienosti! Veilakin, vaikka sillä oli valeraskaus meneillään.

Noh, myöhemmin päivällä saimme soiton suomenajokoira Tunelta, joka kysyi kaveria koirapuistoon. Iltalenkkihän pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa tehdä joten miksikäs ei, hetkeksi. Se hetki venyi sitten tunniksi, ja siellä näkyi tuttujakin tyttökoiria! Mysslalla oli kyllä mukava päivä, nyt onnellisena tuhisee tuossa vieressä. Jospa se huomisen ottaisi rennommin, ajattelin kokeilla hierontaa! Sellaisenkin kurssin olen joskus käynyt :D

Nollakeli!

2010-02-28T12:36:00.005+02:00

Ennen:

Jälkeen:

Mysslalla siis karvanlähtöaika ja kolmisen viikkoa näyttelyyn. Jibi.

Lisäksi nyt on nollakeli, joten lumipalloja tuli heiteltyä aamutuimaan koirille, kun Saiva emäntineen tarpoi tänne lenkille. Mukavaa kuntoilua tallustella poluilla, jotka eivät ole kunnolla auki.

Normipäivä

2010-02-26T23:40:00.004+02:00

Aamulla käytiin melko rauhallinen lenkki Veilan ja omistajansa kanssa mehtäsä. Semmonen reilu tunti siellä mäni, sen jälkeen tuo ikuinen energia tahtoi vielä leikkiä miun kanssa! Hitto vie, kiinnostaa tietää mistä se repii kaiken sen energian...

Noh, muru varastelee jälleen ruokaa pöydältä. Kuulemma jo melkein suustakin. Ei tietenkään minulta, eihän se herttinen sitä uskaltaisi, mutta pienemmiltä lapsilta kyllä toki ja pöydältä. Siksipä tänään koulutin sitä hieman. Jätin pöydännurkalle kinkunsiivun, missä oli ihan mukavanoloisesti perus mustaapippuria. Noh, eipä auttanut... kuulemma. Siskoni siis otti koiran sisälle pihalta ja en ehtinyt todistamaan asiaa. Eipä siinä, seuraavaksi laitoin juustonpalan, missä olikin sitten vähän runsaammalla kädellä laitettu chiliä. Tämä yhdistelmä sai huvittavan näköisen ilmeen koiran naamalle, ei tainnut olla oikein mieleen. Ehkäpä se tästä sitten lähtisi taas vaihteeksi ei-varastelevaksi.

Ollaan yritetty testata sitä Furminaattoria, mutta täytyy kyllä sanoa, että ei sillä nyt kauhean paljon enempää lähde kuin perus karstallakaan. Mutta koska olen harjannut koiraa sellaiset 2-3 kertaa päivässä, ei siellä varmaan ole paljoa enää lähdettävääkään. Veilan omistaja sanoi, että Mysslan turkki näyttää tosi nätiltä! Mistä olen hyvin iloinen, koska kohta (3vk) on se näyttely.

Ja testasimme heijastinliivin iltalenkillä, joka oli myös tunninmittainen vapaanajuoksutusta metsässä. Hyvin näkyi, hyvin sopi ja hyvä on.

Iltaruuaksi tein keitettyjä porkkanoita, uuniohrapuuroa ja raksuja. Kuulinpas, että tuon kokoiselle koiralle pitäisi olla 1,5dl raksuja. Yritetään nyt pudottaa painoa tuolla vielä, vaikka olikin laihtunut jo ihmeellisesti ½kg! Olen ylpeä!