Että niin, karvapalloni päätti että on huutava vääryys nukkua ennen jouluaattoa. Vaikka idiootti ei edes tiedä mikä se on. Mutta tämä kuitenkin johti siihen, että sain koko yön kuunnella epämääräistä haukkumisen ja urinan sekoitusta. Viiden aikaan meni sitten totaalisesti hermo, heitin penikan ulos ja annoin olla siellä jotan viisi minuuttia. Oi että oli nöyränä sen jälkeen, paineli suoraa nukkumaan, kuten minäkin. Sitten jossain vaiheessa heräsivät kääpiökasvuiset vaahtosammuttimet ja voi helvetti sitä meteliä... Kiskoin siis itseni ylös sängystä ennen 10.
Uskokaa pois, vähäinen unen määrä ei ole ollut se paras asia joulussa. Ei edes hilpeydenluojana. Huomaahan sen, kun tässä olen.
Että tämmöinen joulu, huomenna muualle. Adios, amigos.
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
23 päivä
Eikä minulla ole edelleenkään sitä paniikkia. Hah. Siitäs saitte.
Ja tein tänään jouluostoksia. Ostin jopa kaksi lahjaa. Hyvä minä. Ja sitten innostuin ostamaan itselleni asioita. Enkä paketoinut niitä. Että hahhah. Olen itsekäs.
Mikä oli todistettavaa.
Koirapuistoon pääsin vasta seitsemän jälkeen. Tiesin ettei siellä ollut ketään, mutta jos nyt satuitte kuulemaan/näkemään hullun huutelemassa kaikkea omituista, se satoin olla minä. Älkää siitä välittäkö, olen suurimmaksi osaksi harmiton. Mutta sitten vaihdoin piruuttani puistoa ja - tadaa - sinne saapui heti tuttu koira ja mukava omistaja. Jippii.
Ja tein tänään jouluostoksia. Ostin jopa kaksi lahjaa. Hyvä minä. Ja sitten innostuin ostamaan itselleni asioita. Enkä paketoinut niitä. Että hahhah. Olen itsekäs.
Mikä oli todistettavaa.
Koirapuistoon pääsin vasta seitsemän jälkeen. Tiesin ettei siellä ollut ketään, mutta jos nyt satuitte kuulemaan/näkemään hullun huutelemassa kaikkea omituista, se satoin olla minä. Älkää siitä välittäkö, olen suurimmaksi osaksi harmiton. Mutta sitten vaihdoin piruuttani puistoa ja - tadaa - sinne saapui heti tuttu koira ja mukava omistaja. Jippii.
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
Rairairai
Että tällaista tänään, Herra Sammakko huokasi päätään pudistellen.
Myssla on aina se, joka lentää koirapuistossa selälleen. Ei aina siis alistumalla, usein riittää että koira juoksee Mysslan ohi, tai siis päältä ja kompastuu Mysslaan. Tänään oltiin koirapuistossa lähes kaksi tuntia ja Myssla kompastui erääseen Sulo-nimiseen cairnterrieriin. Mukavan ärhäkkä tapaus se pikkukoira.
Vaan ei jää toiseksi meidänkään sesse. Eilen varasti naapurin uroksen luun ja yritti puolustaa sitä hampaat irvessä jopa minua vastaan. Ei nyt liene vaikea arvata kumpi sen tappelun voitti...
Oikea vastaus: Minä, Herra Sammakko. Hä, hä.
Tänään opin joulusta uuden asian: se on pilalla jos on sotkuista. Siis normaalia. Ei edes sotkuista. Hemmetti vieköön, joulu on ihan paska asia.
Myssla on aina se, joka lentää koirapuistossa selälleen. Ei aina siis alistumalla, usein riittää että koira juoksee Mysslan ohi, tai siis päältä ja kompastuu Mysslaan. Tänään oltiin koirapuistossa lähes kaksi tuntia ja Myssla kompastui erääseen Sulo-nimiseen cairnterrieriin. Mukavan ärhäkkä tapaus se pikkukoira.
Vaan ei jää toiseksi meidänkään sesse. Eilen varasti naapurin uroksen luun ja yritti puolustaa sitä hampaat irvessä jopa minua vastaan. Ei nyt liene vaikea arvata kumpi sen tappelun voitti...
Oikea vastaus: Minä, Herra Sammakko. Hä, hä.
Tänään opin joulusta uuden asian: se on pilalla jos on sotkuista. Siis normaalia. Ei edes sotkuista. Hemmetti vieköön, joulu on ihan paska asia.
lauantaina, joulukuuta 20, 2008
Koiruuksia
Koirapuistossa tänään tuo meidän pikkuinen räppänä noteerasi vähän turhankin innokkaasti sellaisen ihan pienen pikkuruisen pennun, joka innoissaan kirmaili aidan toisella puolella. Eihän siinä, lukemattomien kaivaudun-aidan-ali tai yritän-päästä-karkuun-tästä-aidan-raosta-josta-en-missään-nimessä-mahtuisi -tapauksien jälkeen pienen pieni koiranalku nostettiin meidän höyryjyrän luokse leikkimään.
Se ei ole kovinkaan vaikeaa arvata miten siinä käy. Ihan totta ei.
Meno oli vähän kuin olisi Karvisen ja Oskun leikkiä katsellut, poikkeuksena se, ettei kumpikaan ole kissa ja kokoeroa on jokseenkin paljon enemmän (ja kumpikaan ei ole lihava). Tuo meidän ketunpoikanen siis pomppi sen pennun päällä ja oli erittäin innoissaan kun oli kerrankin pienempi olento joka ei sanonut vastaan! Melkein kuin pehmolelu joka juoksi karkuun. Toivottavasti pennulle ei jäänyt elinikäiset traumat tuosta... Ainakin tapauksen jälkeen se jatkoi iloista kirmailuaan aidan toisella puolen ja meidän räppänän pakoyritykset jatkuivat.
Ah niin ihanaa.
Se ei ole kovinkaan vaikeaa arvata miten siinä käy. Ihan totta ei.
Meno oli vähän kuin olisi Karvisen ja Oskun leikkiä katsellut, poikkeuksena se, ettei kumpikaan ole kissa ja kokoeroa on jokseenkin paljon enemmän (ja kumpikaan ei ole lihava). Tuo meidän ketunpoikanen siis pomppi sen pennun päällä ja oli erittäin innoissaan kun oli kerrankin pienempi olento joka ei sanonut vastaan! Melkein kuin pehmolelu joka juoksi karkuun. Toivottavasti pennulle ei jäänyt elinikäiset traumat tuosta... Ainakin tapauksen jälkeen se jatkoi iloista kirmailuaan aidan toisella puolen ja meidän räppänän pakoyritykset jatkuivat.
Ah niin ihanaa.
Joulu lähestyy....
... mutta paniikki ei kasva. Ehkä sitten 23 päivä. Tai sitten ei. Kuka tietää?
En minä ainakaan.
Yöllä oli täysin rauhaisaa, jokainen nukkui syvää unta. Poikkeuksen muodosti pari kiiluvia silmiä tuijottottaen keskittyneesti pimeää nurkkaa huoneessa. Katseen voima ei tuntunut tehoavan. Oli aika otta kovemmat aseet käyttöön. Olento aukaisi suunsa paljastaen valkoiset, suuret ja terävät hampaansa, joihin kuun valo osui välähtäen. Samassa pieni äännähdys purkautui olennon kuonosta:
'vuh?'
Eli siis kyllä, pieni pallero pörröturkkini herätti minut keskellä yötä vessakäynnille. Siinä sitten mentiin yöpaita päällä kohti ulko-ovea, jonka takaa paljastui... lumisade! Siinä ihminen kuin ihminen herää hetkessä, kirmailee hangessa ympäri, ympäri, ympäri pihaa nauraen onnesta ja tehden lumienkeleitä ja... Tai sitten vain kylmässä värjötellen käyttää koiransa mahdollisimman nopeasti paskalla ja menee takaisin lämpimän peiton alle jatkamaan keskeytynyttä untaan. Hymy naamallaan tosin, lumisade voittaa kuusi-nolla eilisen vesisateen ja ehkä tästä sittenkin tulee valkoinen joulu!
En minä ainakaan.
Yöllä oli täysin rauhaisaa, jokainen nukkui syvää unta. Poikkeuksen muodosti pari kiiluvia silmiä tuijottottaen keskittyneesti pimeää nurkkaa huoneessa. Katseen voima ei tuntunut tehoavan. Oli aika otta kovemmat aseet käyttöön. Olento aukaisi suunsa paljastaen valkoiset, suuret ja terävät hampaansa, joihin kuun valo osui välähtäen. Samassa pieni äännähdys purkautui olennon kuonosta:
'vuh?'
Eli siis kyllä, pieni pallero pörröturkkini herätti minut keskellä yötä vessakäynnille. Siinä sitten mentiin yöpaita päällä kohti ulko-ovea, jonka takaa paljastui... lumisade! Siinä ihminen kuin ihminen herää hetkessä, kirmailee hangessa ympäri, ympäri, ympäri pihaa nauraen onnesta ja tehden lumienkeleitä ja... Tai sitten vain kylmässä värjötellen käyttää koiransa mahdollisimman nopeasti paskalla ja menee takaisin lämpimän peiton alle jatkamaan keskeytynyttä untaan. Hymy naamallaan tosin, lumisade voittaa kuusi-nolla eilisen vesisateen ja ehkä tästä sittenkin tulee valkoinen joulu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)