Ja jälleen asiamme liittyy yöhön.
Juuri, kun Herra Sammakko sai viimein unen päästä kiinni, päätti rakas kirppusäkkimme oksentaa syömänsä jyrsijän Herra Sammakon lähes-puhtaalle matolle. Eli ei muuta kuin matto rullalle ja ulos, koirakin oli sen jälkeen erittäin pirteä, mutta onneksi pisti nukkumaan vielä.
Äiti ilahtui, kun kävin sille ilmoittamassa ja kysymässä mitä tehdä sille perhanan matolle. Neljän aikaan yöllä. Olen minä vain ihana lapsi.
Edessä siis maton pesua, kattellaan.
maanantaina, tammikuuta 26, 2009
sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009
Ja jälleen keskellä yötä.
Niin se vain on, että tuo koira on oppinut pahoille tavoille. Ilman suurempaa hätää, haukkuu ja raapii ovea. Toissayönä se uskoi kun käski loppumaan mutta nyt viime yönä... Ja kaikki vain, koska pikkuveljeni oli juuri herännyt ja mennyt vessaan. Kiitos siis tästä.
Ihmiset täällä päin päästävät koiransa haistelemaan kysymättä. Yleensä, kun koira kerätään vierelle, vihjaistaan, ettei koiraa päästetä muiden luokse. Voihan sesse olla vaikka vihainenkin. Tai, niin kuin omassa tapauksessani, yritän opettaa koiran ohittamaan hihnassa vetämättä. Mutta milläs tämän sitten opetat, jos lähes jokainen päästää koiransa haistelemaan? Tänään aamulenkillä sitä kyllä kysyttiin, mutta vasta kun ne koirat olivat jo haistelemassa. Että hieman ehkä parempaan suuntaan? Muttei tarpeeksi siltikään.
Mikä nykyajan koiranomistajia vaivaa?
Ihmiset täällä päin päästävät koiransa haistelemaan kysymättä. Yleensä, kun koira kerätään vierelle, vihjaistaan, ettei koiraa päästetä muiden luokse. Voihan sesse olla vaikka vihainenkin. Tai, niin kuin omassa tapauksessani, yritän opettaa koiran ohittamaan hihnassa vetämättä. Mutta milläs tämän sitten opetat, jos lähes jokainen päästää koiransa haistelemaan? Tänään aamulenkillä sitä kyllä kysyttiin, mutta vasta kun ne koirat olivat jo haistelemassa. Että hieman ehkä parempaan suuntaan? Muttei tarpeeksi siltikään.
Mikä nykyajan koiranomistajia vaivaa?
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009
No niinpä taas..
Eli. Eräänä kauniina iltana pohjolan pienessä kaupungissa pakkasen paukutellessa henkseleitään eräs Herra Sammakko päätti lähteä koiransa kanssa koirapuistoon. Siellä he viipyivät tovin jos toisenkin, koira leikkien, Herra Sammakko jutellen. Kuin lastenpuistossa, mitä nyt lapset karvaisia ja nelijalkaisia. Eräs henkilö sitten kertoo oman koiransa olleen juuri vähän aikaa sitten tiputuksessa, vatsataudin takia. Herra Sammakko kiittää onneaan, että hänen rakkaalla hallillaan ei ole niin herkkää vatsaa.
Mutta hän ei tiennyt mitä oli edessä päin.
Kun Herra Sammakko sitten suuntasi autolla kotiinsa päin, poiketen matkalla kauppaan, ja perille päästyään huomasi jotain outoa penkissä, ja ylipäätään autossa.
Ja eli niinpä tietenkin, tuo meidän pieni hurtta oli oksentanut autoon. Sitä en tiedä mitä se oli syönyt joko siellä puistossa tahi autossa, mutta se mitä minä tiedän: pakkasta parikymmentä lasissa, pimeä ilta, ahdas auto, inhottava ihminen. Sormet jäässä, meinaten jäätyä mihin tahansa kiinni, hermot muutenkin kireällä ja sisulla siivoamaan. Ainoastaan keskikonsoliin jäi tahroja, mutta saa nyt jumaliste selvitä siitä kun ei pesuaineellakaan lähtenyt! (Ei sinänsä, se näytti puhtaalta siinä pimeässä illassa, joten minua ei teknisesti ottaen voi syyttää asiasta).
Mutta hän ei tiennyt mitä oli edessä päin.
Kun Herra Sammakko sitten suuntasi autolla kotiinsa päin, poiketen matkalla kauppaan, ja perille päästyään huomasi jotain outoa penkissä, ja ylipäätään autossa.
Ja eli niinpä tietenkin, tuo meidän pieni hurtta oli oksentanut autoon. Sitä en tiedä mitä se oli syönyt joko siellä puistossa tahi autossa, mutta se mitä minä tiedän: pakkasta parikymmentä lasissa, pimeä ilta, ahdas auto, inhottava ihminen. Sormet jäässä, meinaten jäätyä mihin tahansa kiinni, hermot muutenkin kireällä ja sisulla siivoamaan. Ainoastaan keskikonsoliin jäi tahroja, mutta saa nyt jumaliste selvitä siitä kun ei pesuaineellakaan lähtenyt! (Ei sinänsä, se näytti puhtaalta siinä pimeässä illassa, joten minua ei teknisesti ottaen voi syyttää asiasta).
Kaik on mänt
Sinne meni joulu, uusivuosi, juhlapyhät... Vihdoinkin. Nyt alkaa jälleen arki ja sitä voikin sitten miettiä että mitäs perkelettä siitä. Kun ei ole koulussa eikä töissä, ei lomakaan tunnu lomalta.
Älkää nyt helvetissä silti sosiaalipummiksi haukkuko. Tässä vain on tällainen muutaman kuukauden pähkäilyaika jatkosta.
Itse asiassa... Ei edes sitä muutamaa kuukautta.
No siis, kuitenkin. Takaisin asiaan. Eli, mitä tein lomalla? En yhtään mitään ja vähän jotakin. Kuten aivotärähdyksen hankkiminen ja katkeruuden tunteminen kun palautin vuokralaudan takaisin vuokraamoon. Oli sen verran mukava laskea omankokoisella laudalla. Silkkaa luksusta. Nyt tekisi mieli voittaa lotossa ja ostaa sellainen. Päästää pikkuinen lautaparkani ansaitulle eläkkeelle.
Telkkaria paremmaksi ohjelmanumeroksi osoittautui pieni karvainen koirani, joka hallitsee viihdyttämisen taidon myös suurten ihmismassojen keskellä. Harvinaisen pöljä otus, mutta sallittakoon se hänelle.
Älkää nyt helvetissä silti sosiaalipummiksi haukkuko. Tässä vain on tällainen muutaman kuukauden pähkäilyaika jatkosta.
Itse asiassa... Ei edes sitä muutamaa kuukautta.
No siis, kuitenkin. Takaisin asiaan. Eli, mitä tein lomalla? En yhtään mitään ja vähän jotakin. Kuten aivotärähdyksen hankkiminen ja katkeruuden tunteminen kun palautin vuokralaudan takaisin vuokraamoon. Oli sen verran mukava laskea omankokoisella laudalla. Silkkaa luksusta. Nyt tekisi mieli voittaa lotossa ja ostaa sellainen. Päästää pikkuinen lautaparkani ansaitulle eläkkeelle.
Telkkaria paremmaksi ohjelmanumeroksi osoittautui pieni karvainen koirani, joka hallitsee viihdyttämisen taidon myös suurten ihmismassojen keskellä. Harvinaisen pöljä otus, mutta sallittakoon se hänelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)