Talomme alle on pesiytynyt kärppä, ja koira sitä jaksaa haistella, mutta ainakaan suuri metsästäjämme ei vielä sen kummemmin siihen reagoi. Tuskin alkaakaan.
Lomailemasta palasin ilman koiraa eilen, alkusuukkojen jälkeen karvainen kaverini mökötti minulle kuin sanoakseen "missä sitä on oikein oltu". Onneksi ei ole pitkävihainen tapaus, vaan nukkui illasta jo jalkoihin painautuneena ja järsi tuliaisiksi tuomaa palloa hajalle onnellisena.
Huomenna tullaan näkemään saman rotuisia tuttuja ja sunnuntaina tulee tämä hoitokoira sitten ja lähdemme mökille. Joten ei Mysslalta ainakaan kavereita puutu. Joululahjatkin on jo varattu, enää pitää vain paketoida, että vaavi pääsee repimisen makuun : 3 On sitä suloista katsella.
perjantaina, joulukuuta 18, 2009
sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009
Koirapuisto
Tänään käytiin koirapuistossa pitkään aikaan, ja Myssla oli kyllä niin innoissaan kun vain voi koira olla. Meillä oli Bella-kaveri mukana ja sekin innostui leikkimään, vaikka ei aina olekaan se innokkain kaveri... Aluksi siellä oli sakemanniuros, mutta se lähti samalla kun me tultiin, joten siitä ei saanut kaveria.
Kattellaan jos tässä pääsis kohtapuoleen uudelleenkin tuonne koirapuistoon, ehkäpä huomenna :)
Kattellaan jos tässä pääsis kohtapuoleen uudelleenkin tuonne koirapuistoon, ehkäpä huomenna :)
torstaina, joulukuuta 03, 2009
HIIHTÄMÄÄN
Eli kuten otsikosta voi jollain yliluonnollisella tavalla päätellä, kävimme ostamassa valjakkohiihtokamppeet. Husky-valjaathan meillä jo valmiiksi olikin, mutta tarvitsimme minulle vyön ja joustavan remmin. Joten nyt kun lähdemme tuossa talven tullen kokeilemaan tätä hiihtämistä, saamme jälleen uuden harrastuksen siirrettyä listaltamme "aiomme kokeilla" listaan "kokeiltu". Saa nähä miten käy!
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Elämää, elämää...
Partacollien tapaaminen meni äärimmäisen hyvin, enköhän selviä kahdesta viikosta niiden kanssa. Mysslallakin voi olla todella mukavaa kun saa reuhata rauhassa kaverin kanssa. Itsekin odottelen innolla. 
Tänään oli mukava herätä katsomaan, kuinka koira nukkui pää tyynyn alla (ei siis sen tyynyn, jonka päällä minä nukun) ja kun herätin sen, se vain vilkaisi pikaisesti ja tunki päänsä takaisin tyynyn alle. Tyylinsä kullakin, mutta aamun se pelasti kyllä. Ja kun höyrypesimellä pesin suihkukaapin oven, oli lieviä vaikeuksia pitää utelias kuono pois kuuman höyryn tieltä. Ikinä en arvannut, että koiranomistamiseen tarvittaisiin akrobaattisia taitoja!
Tänään oli mukava herätä katsomaan, kuinka koira nukkui pää tyynyn alla (ei siis sen tyynyn, jonka päällä minä nukun) ja kun herätin sen, se vain vilkaisi pikaisesti ja tunki päänsä takaisin tyynyn alle. Tyylinsä kullakin, mutta aamun se pelasti kyllä. Ja kun höyrypesimellä pesin suihkukaapin oven, oli lieviä vaikeuksia pitää utelias kuono pois kuuman höyryn tieltä. Ikinä en arvannut, että koiranomistamiseen tarvittaisiin akrobaattisia taitoja!
sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009
Kaveriasiaa
Käytiin tänään kattomassa miten hyvin Myssla tullee toimeen partacollien kanssa, joka olis tulossa hoitoon jouluksi :) Hyvin meni ja ne juoksi kyllä niin paljon että huh huh! Ei siis odotettavissa rauhaisaa joulua, mutta ei se mitään, en olis halunnutkaan. Ja ehkä nyt en joudu syömään montaa viikkoa jouluruokia putkeen kun on kaksi herkkusuuta muutenkin (toivossa on hyvä elää).
Ainakin se on varmaa, että paljon tulen olemaan ulkona ja tylsää tuskin tulee mökilläkään.
Ainakin se on varmaa, että paljon tulen olemaan ulkona ja tylsää tuskin tulee mökilläkään.
lauantaina, marraskuuta 28, 2009
Ruokintaa
Pitäisi tyhjentää pakastinta lihoista joulua varten ja valmistaa koiralle jotain hyvää. Saa nähdä kuinka paljon nirsoaa tällä kertaa niitä minun keittotaitojani. Tosin tällä kertaa en anna raakana lihaa, paistan sen ja sekoitan vaikkapa riisiin tai johonkin. Kokeilen ehkä yrjölän puuroa?
Yrjöän puuron resepti (en tiedä onko ainoa oikea originelli Yrjölä ja olen liian laiskalla päällä ottaakseni selvää):
1 dl ohrasuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita
1 dl luonnonriisiä
500 g lihaa/mahaa
raastettua porkkanaa tms.
Laita ainekset ja 2 l vettä vuokaan, hauduta noin 150-200 asteessa noin kaksi tuntia. Puuroon voit lisätä esimerkiksi öljyä, 1-2 valkosipulin kynttä (kuureina) yms.
Tuon reseptin kaivoin http://www.yannods.net/jutut/puuro.htm . Ja itse varmaan teen siitä vähän omalaiseni version. Esimerkiksi sillä tyylillä, ettei kauppaan tarvitse lähteä. Tattaria ainakin löytyy, kun kukaan ihmisolento ei niitä meidän perheessä syö, koira on ainakin joskus tykännyt. Että niin ikään. Voisinpas tästä lähteä vaikka kokeilemaan ja katsomaan mitä meiltä löytyy.
Yrjöän puuron resepti (en tiedä onko ainoa oikea originelli Yrjölä ja olen liian laiskalla päällä ottaakseni selvää):
1 dl ohrasuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita
1 dl luonnonriisiä
500 g lihaa/mahaa
raastettua porkkanaa tms.
Laita ainekset ja 2 l vettä vuokaan, hauduta noin 150-200 asteessa noin kaksi tuntia. Puuroon voit lisätä esimerkiksi öljyä, 1-2 valkosipulin kynttä (kuureina) yms.
Tuon reseptin kaivoin http://www.yannods.net/jutut/puuro.htm . Ja itse varmaan teen siitä vähän omalaiseni version. Esimerkiksi sillä tyylillä, ettei kauppaan tarvitse lähteä. Tattaria ainakin löytyy, kun kukaan ihmisolento ei niitä meidän perheessä syö, koira on ainakin joskus tykännyt. Että niin ikään. Voisinpas tästä lähteä vaikka kokeilemaan ja katsomaan mitä meiltä löytyy.
perjantaina, marraskuuta 27, 2009
koirakoulutusta jälleen
Yritin opettaa murua keräämään lelunsa. Tämän päivän lopputuloksena oli, noh, se osaa ottaa sen yhden lelun suuhunsa silloin tällöin ja tuoda minulle, ja koriin, mikäli itse olen tarpeeksi nopea laittaakseni sen korin sinne lelun alle. Tietenkin ongelmana on, että jos otan korin väärään aikaan, Myssla kiinnittää huomionsa koriin ja tiputtaa sen lattialle - paikkaan, mihin se ei saisi tiputtaa mikäli mielii oppia tämän tempun.
Mutta mikäli koiratemppuideoita on ihmisillä niin niitä vastaanotetaan mielellään. Oma mielikuvitukseni taso on tällä hetkellä sitä luokkaa että viimeksi opetin koiran nostamaan etukäpälät pöydälle -temppu mistä ei koskaan tule olemaan mitään hyötyä. Ainakaan todennäköisesti.
Mutta mikäli koiratemppuideoita on ihmisillä niin niitä vastaanotetaan mielellään. Oma mielikuvitukseni taso on tällä hetkellä sitä luokkaa että viimeksi opetin koiran nostamaan etukäpälät pöydälle -temppu mistä ei koskaan tule olemaan mitään hyötyä. Ainakaan todennäköisesti.
torstaina, marraskuuta 26, 2009
Agilityilyä
Piti tänne tulla oikein kertomaan kuinka ylpeä olen tuosta pallerosta! Tänään kun kävin täyttämässä hiekkasäkkejä agilityhallilla, otin koiruuden mukaan, jotta sen kanssa saisi ehkä treenattuakin. Nyt kun on ollut näitä poissaoloja luvattoman paljon. Hallillakaan ei tuosta iltapäivästä ketään ollut, joten meillä oli täysi rauha.
JA VOI ETTÄ SE MENI HIENOSTI! Reenattiin puoli tuntia siellä valmiina olevilla esteillä ja Myssla alitti kerran ja pudotti riman kerran mutta sen jälkeen se meni kyllä niin hienosti, että en muista milloin olisi viimeksi mennyt niin hyvin! En sitten tiedä oliko tuo siitä, kun on ollut niin pitkään käymättä ja kun ei ollut muita koiria, mutta nyt muistan taas miksi harrastan tuota lajia enkä voi odottaa että pääsen seuraavalla viikolla taas treenaamaan ryhmän kanssa!
JA VOI ETTÄ SE MENI HIENOSTI! Reenattiin puoli tuntia siellä valmiina olevilla esteillä ja Myssla alitti kerran ja pudotti riman kerran mutta sen jälkeen se meni kyllä niin hienosti, että en muista milloin olisi viimeksi mennyt niin hyvin! En sitten tiedä oliko tuo siitä, kun on ollut niin pitkään käymättä ja kun ei ollut muita koiria, mutta nyt muistan taas miksi harrastan tuota lajia enkä voi odottaa että pääsen seuraavalla viikolla taas treenaamaan ryhmän kanssa!
keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009
Pitipä sattua kerran kullekin
Eli meninpäs sitten leikkaamaan yhden kynnen liian lyhyeksi. Kannuskynnen vieläpä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Aika hyvä saavutus.
Ja mitäs sitten, vähän aikaa nenäliinalla painelin niin kylläpä se vuoto loppui aika nopeaan. Eikä koirakaan sanonut mitään missään välissä. Joten näillä mennään.
Viime sunnuntaina hukkasin sen 5m jälkiremmin. Hyvä minä. Onneksi Mirjalla oli monitoimiremmi, joten siinä se sitten meni samassa remmissä kaksi koiraa. Siis koirat molemmissa päissä. Ei lainkaan hassumpaa. Varsinkin kun Mysslalla oli juoksu vielä silloin. Ja siitä lenkistä tulikin mieleeni, että kun päästimme koirat vapaaksi metsässä juoksemaan, yhtäkkiä Mysslan luona oli ajokoira, uros, tutkapanta kaulassa. Ensimmäinen kommentti minulta taisi olla semmoinen perus voi helvetti. Mysslan sain kuitenkin saman tien kiinni, eikä tämä uroskaan ollut (ainakaan heti) hyppimässä Mysslan selkään. En tiedä olisiko myöhemmin yrittänyt, mutta estin aikeet pitämällä sen kaukana Mysslan persiistä. Kiva sitten kun pitkään lenkillä seurasi meitä. Ei voinut koiriakaan pitää vapaana.
Ja voi olla, että hoitoon tulee jouluksi Mysslalle kaveri, mutta sen nyt näkee sitten. Olisi viikonloppuna tarkoitus mennä sitä katsomaan, jotta tuleeko ne ollenkaan toimeen. Epäilen, jotta tulevat, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Ja mitäs sitten, vähän aikaa nenäliinalla painelin niin kylläpä se vuoto loppui aika nopeaan. Eikä koirakaan sanonut mitään missään välissä. Joten näillä mennään.
Viime sunnuntaina hukkasin sen 5m jälkiremmin. Hyvä minä. Onneksi Mirjalla oli monitoimiremmi, joten siinä se sitten meni samassa remmissä kaksi koiraa. Siis koirat molemmissa päissä. Ei lainkaan hassumpaa. Varsinkin kun Mysslalla oli juoksu vielä silloin. Ja siitä lenkistä tulikin mieleeni, että kun päästimme koirat vapaaksi metsässä juoksemaan, yhtäkkiä Mysslan luona oli ajokoira, uros, tutkapanta kaulassa. Ensimmäinen kommentti minulta taisi olla semmoinen perus voi helvetti. Mysslan sain kuitenkin saman tien kiinni, eikä tämä uroskaan ollut (ainakaan heti) hyppimässä Mysslan selkään. En tiedä olisiko myöhemmin yrittänyt, mutta estin aikeet pitämällä sen kaukana Mysslan persiistä. Kiva sitten kun pitkään lenkillä seurasi meitä. Ei voinut koiriakaan pitää vapaana.
Ja voi olla, että hoitoon tulee jouluksi Mysslalle kaveri, mutta sen nyt näkee sitten. Olisi viikonloppuna tarkoitus mennä sitä katsomaan, jotta tuleeko ne ollenkaan toimeen. Epäilen, jotta tulevat, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
torstaina, marraskuuta 19, 2009
Ihan ilman sanottavaakin
Nyt ollaan käyty niissä virallisissa lonkkatesteissä, tässä tuloksia odotellessa. Ihan hyvät lonkat kai pitäisi tulla, eikä eläinlääkärikään löytänyt mitään vikaa polvista tai kyynäristä. Joten ihan positiivisella mielellä odotellaan :) Tosin siinä hommassa tuntui joku olevan hyvin paljon vastaan, nimittäin kaksi tuntia siinä meni ja loppuvaiheessa koirakin rupesi heräilemään jo nukutuksesta. Mutta ei kai siinä, kuvat kuitenkin lopulta saatiin.
Tässä käytiin tiistaina moikkaamassa taas suomenlapinkoira Saivaa (sitä pientä pentua, josta aikaisemminkin olen maininnut), nyt taitaa se penikka olla jo kolme kuukautta. Voi että oli kasvanut ja aluksi meinasti Myssla vain rähistä mutta innostui sitten leikkimään. Ärtyneisyys saattoi tietysti johtua vain juoksusta, että ei tarvitse todennäköisesti huolestua mistään sen kummemmasta. Huomenna taas ollaan menossa sinne kyläilemään, lähinnä lapsenvahdiksi pennulle. Pääsen tätä pentukuumetta lievittämään hieman muistelemalla yhden illan ajan millaista oli pennun kanssa... ;) Ja nyt kun on toinen taulapää tässä seurana niin eihän se voi olla mitään muuta kuin toiminnantäyteinen ilta!
Ja tulipas tuossa huomattua, tai ehkä pikemminkin tajuttua, että jonkinasteinen eroahdistus koiralla on. Oudoissa paikoissa sillä herää tuhoamisvietti, minkä johdosta sitten jouduin ostamaan 14kg maksavikaisten (kallista) ruokaa, koska typerys meni ja järsi siihen reiän. Nyt on sitten mekein 30kg ruokaa, ei pitäisi olla sitäkään ostamassa ihan heti!
Tässä käytiin tiistaina moikkaamassa taas suomenlapinkoira Saivaa (sitä pientä pentua, josta aikaisemminkin olen maininnut), nyt taitaa se penikka olla jo kolme kuukautta. Voi että oli kasvanut ja aluksi meinasti Myssla vain rähistä mutta innostui sitten leikkimään. Ärtyneisyys saattoi tietysti johtua vain juoksusta, että ei tarvitse todennäköisesti huolestua mistään sen kummemmasta. Huomenna taas ollaan menossa sinne kyläilemään, lähinnä lapsenvahdiksi pennulle. Pääsen tätä pentukuumetta lievittämään hieman muistelemalla yhden illan ajan millaista oli pennun kanssa... ;) Ja nyt kun on toinen taulapää tässä seurana niin eihän se voi olla mitään muuta kuin toiminnantäyteinen ilta!
Ja tulipas tuossa huomattua, tai ehkä pikemminkin tajuttua, että jonkinasteinen eroahdistus koiralla on. Oudoissa paikoissa sillä herää tuhoamisvietti, minkä johdosta sitten jouduin ostamaan 14kg maksavikaisten (kallista) ruokaa, koska typerys meni ja järsi siihen reiän. Nyt on sitten mekein 30kg ruokaa, ei pitäisi olla sitäkään ostamassa ihan heti!
tiistaina, marraskuuta 10, 2009
koulutusta
Mysslalla on juoksu alkanut, joten nyt on taukoa sitten ainakin agilitystä. Ehkä se on sinällään ihan hyvä, kun tuo karvakasa ainakin viime kerralla siellä räksytti taukoamatta. Ja yleensä muutenkin räksyttää siellä. Jospa se ihmeellisesti katoaisi tuona aikana? Optimismia elämään...
Mutta nyt olemma ruvenneet käyttämään toisenlaista koulutusopastusta, menin nimittäin ostamaan kuonopannan. Koira osaa pääosin kulkea aika nätisti remmissä, mutta tietyissa paikoissa vetää ja on aloittanut joillekin harvoille koirille räyhäämisenkin. Joten tällä toivomme saavamme asiaan aika piankin vaikutusta. Joko huonompaan tai parempaan suuntaan, who knows... Ilmoitellaan täällä sitten!
Ja huomenna ollaan menossa kuvauttamaan lonkat yms! Joten ei muuta kuin sitä odotellessa, samoten kun taivaalle tähytessä jos siellä jossain vaiheessa jotain pysyvää valkoista tulisi!
Mutta nyt olemma ruvenneet käyttämään toisenlaista koulutusopastusta, menin nimittäin ostamaan kuonopannan. Koira osaa pääosin kulkea aika nätisti remmissä, mutta tietyissa paikoissa vetää ja on aloittanut joillekin harvoille koirille räyhäämisenkin. Joten tällä toivomme saavamme asiaan aika piankin vaikutusta. Joko huonompaan tai parempaan suuntaan, who knows... Ilmoitellaan täällä sitten!
Ja huomenna ollaan menossa kuvauttamaan lonkat yms! Joten ei muuta kuin sitä odotellessa, samoten kun taivaalle tähytessä jos siellä jossain vaiheessa jotain pysyvää valkoista tulisi!
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
Kissakavereita
Tuossa lauantaina lähdettiin Mysslan kanssa käymään kaverini luona kyläilemässä. Kaverini seurana asustelee kaksi kissaa, mikä tietysti vähän pisti miettimään, että mitäköhän siitä tulee. Ongelmia, ainakaan väkivaltaisia, en odottanut, tämä karvakasa kun on tunnetusti kaikkien kaveri.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
tiistaina, lokakuuta 27, 2009
Viestileiri
Olin tuossa sunnuntaina muutaman tunnin mittaisella viestileirillä. Aluksi oli teoriaa, ja sitten näki kysiestä hommaa ihan käytännössäkin. Mielenkiintoiselta vaikutti ja kun kokeilin oman koiran kanssa, laji vaikutti sopivan kuin nokka päähän. Myssla kun tykkää juosta...
Tänään käytiin morjenstamassa 9k ikäistä suomenlapinkoirakaveria Saivaa ja voi että meno oli mahtavaa. Kun päästiin kotia, kaatui koira hymy huulilla kuolemanväsyneenä oven eteen tuhisemaan unissaan. Reppana :3
Omistajan pentukuume on (jostain syystä) kova.
Tänään käytiin morjenstamassa 9k ikäistä suomenlapinkoirakaveria Saivaa ja voi että meno oli mahtavaa. Kun päästiin kotia, kaatui koira hymy huulilla kuolemanväsyneenä oven eteen tuhisemaan unissaan. Reppana :3
Omistajan pentukuume on (jostain syystä) kova.
maanantaina, lokakuuta 05, 2009
Long time no see, eh, mate?
Tässä on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista ja oikeastaan ei mitään.
Jälki on uusi laji, jota ollaan ruvettu harrastamaan. Opeteltiin sitä islantilaisten PK leirillä, missä sitten innostuttiin :) Alkutekijöissä ollaan vielä, mutta eiköhän se tästä, kun omistakakin jaksaa ehkä joskus vaivautua tekemään kunnolla jotain...
Agility sujuu loistavasti, ollaan tosiaan ryhmässä ja saadaan apua paljonkin kehityksen suhteen.
Viime lauantaina tyttöparka putosi suolla jäihin, mihin piti sitten itse hypätä pelastamaan tuo karvapallo... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kummallekaan ei tullut mitään :)
Hunduriin olen myös kirjoittamassa artikkelia, ainakin puolikasta. Lukekaa tai jättäkää lukematta, miten haluatte :D
Ja tästä tuli vähän tällainen pikapäivitys, mutta joskus paremmalla ajalla kaikkea jännää sitten!
Jälki on uusi laji, jota ollaan ruvettu harrastamaan. Opeteltiin sitä islantilaisten PK leirillä, missä sitten innostuttiin :) Alkutekijöissä ollaan vielä, mutta eiköhän se tästä, kun omistakakin jaksaa ehkä joskus vaivautua tekemään kunnolla jotain...
Agility sujuu loistavasti, ollaan tosiaan ryhmässä ja saadaan apua paljonkin kehityksen suhteen.
Viime lauantaina tyttöparka putosi suolla jäihin, mihin piti sitten itse hypätä pelastamaan tuo karvapallo... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kummallekaan ei tullut mitään :)
Hunduriin olen myös kirjoittamassa artikkelia, ainakin puolikasta. Lukekaa tai jättäkää lukematta, miten haluatte :D
Ja tästä tuli vähän tällainen pikapäivitys, mutta joskus paremmalla ajalla kaikkea jännää sitten!
tiistaina, elokuuta 25, 2009
Makupalatestit osa 2 ja treenausta
Makupalatestestien jatko-osasta sen verran, että Musch koiranmakkara on loistava keksintö :D Se on meillä nyt ollut muunmuassa koirapuistossa mukana ja ensimmäistä kertaa koira hätisti muut kauemmaksi, että varmasti sai itse kaikki. Sitä myös käytetään nyt treenimakupalana.
Elikkäs semmosta treenausta tässä tällä hetkellä että opetan koiran vetämään - näin kesällä pyörää. Huskyvaljaat mentiin ostamaan ja niillä onkin ollut mukava treenata. Tosin tuon valjaidenpureskeluvimman kanssa saa olla kyllä niin mahdottoman tarkkana siinä, että ei jätä vahingossakaan yksin ne valjaat päällä. On muuten mennyt viitisen kymppiä vessasta alas jos näin pääsee tapahtumaan.
Eikä tämä koira ole todellakaan vetokoira. Liian pieni sellaiseksi kunnolliseksi :D Mutta jos vähän saisi tuota vauhtia nyt pyörän ja talvella suksien kanssa, niin mikäs siinä. Koiran mukaan mennään.
Ja sitten vähän sitä miten olen lähtenyt opettamaan koiraani:
Ensinnäkin totutin sen valjaisiin vain niin, että lähdin polkemaan ne päällä.
Muutaman päivän päästä tein sitten muutaman sellaisen harjoituksen, että nappasin ihmisen, josta koira pitää ja jonka perään se on, vähän matkan päähän. Sieltä sitten avustaja kutsuu koiraa makupalan kanssa. Vähän juoksi kauemmas ja "kuumensi" koiraa kutsumalla sitä luokseen. Pikkuhiljaa koira rupesikin jo sitten vetämään, vaikka olikin ihan pihalla että ai, sekö onkin nyt sallittua se vetäminen. Kauheat kehut ja muutaman kerran uudestaan. Ei kuitenkaan kolmea enempää, sillä vetäminen on kuitenkin raskasta puuhaa.
Seuraavana päivänä tein saman uudestaan ja nyt lähti jo paremmin vetämään - johtuisikohan paremmista makupaloista vai vain siitä että ymmärtää pikkuhiljaa homman jujun. Ei edelleenkään pitkiä matkoja eikä montaa kertaa ettei koira kyllästy!
Jatkoa piisaa jahka päästään itse opetuksessa eteenpäin :D Enkä todellakaan tiedä toimiiko tämä, sillä olemme tosiaan vasta aloittaneet...
Elikkäs semmosta treenausta tässä tällä hetkellä että opetan koiran vetämään - näin kesällä pyörää. Huskyvaljaat mentiin ostamaan ja niillä onkin ollut mukava treenata. Tosin tuon valjaidenpureskeluvimman kanssa saa olla kyllä niin mahdottoman tarkkana siinä, että ei jätä vahingossakaan yksin ne valjaat päällä. On muuten mennyt viitisen kymppiä vessasta alas jos näin pääsee tapahtumaan.
Eikä tämä koira ole todellakaan vetokoira. Liian pieni sellaiseksi kunnolliseksi :D Mutta jos vähän saisi tuota vauhtia nyt pyörän ja talvella suksien kanssa, niin mikäs siinä. Koiran mukaan mennään.
Ja sitten vähän sitä miten olen lähtenyt opettamaan koiraani:
Ensinnäkin totutin sen valjaisiin vain niin, että lähdin polkemaan ne päällä.
Muutaman päivän päästä tein sitten muutaman sellaisen harjoituksen, että nappasin ihmisen, josta koira pitää ja jonka perään se on, vähän matkan päähän. Sieltä sitten avustaja kutsuu koiraa makupalan kanssa. Vähän juoksi kauemmas ja "kuumensi" koiraa kutsumalla sitä luokseen. Pikkuhiljaa koira rupesikin jo sitten vetämään, vaikka olikin ihan pihalla että ai, sekö onkin nyt sallittua se vetäminen. Kauheat kehut ja muutaman kerran uudestaan. Ei kuitenkaan kolmea enempää, sillä vetäminen on kuitenkin raskasta puuhaa.
Seuraavana päivänä tein saman uudestaan ja nyt lähti jo paremmin vetämään - johtuisikohan paremmista makupaloista vai vain siitä että ymmärtää pikkuhiljaa homman jujun. Ei edelleenkään pitkiä matkoja eikä montaa kertaa ettei koira kyllästy!
Jatkoa piisaa jahka päästään itse opetuksessa eteenpäin :D Enkä todellakaan tiedä toimiiko tämä, sillä olemme tosiaan vasta aloittaneet...
keskiviikkona, elokuuta 19, 2009
stressiä
Eläinlääkärin mukaan koira voi olla stressaantunut. Syö tassujaan.
Eli tässä on mietitty onko koirani yliaktiivinen, jolla ei ole tarpeeksi aktiveettejä vai onko hän koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Tämän muutaman päivän aikana, jolloin olen vähentänyt pyöräleikkejä (osaksi myös siksi, että koira söi valjaansa - jälleen - enkä ole vielä saanut ostettua uusia) ja muutenkin aktiviteettejä, on osoittanut että koirani ei ole koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Kokeilu jatkuu kuitenkin ainakin seuraavaan viikkoon, sillä tahdon olla varma. Ellei elämäni muutu kunnolla Helvetiksi ennen sitä. Koiralla nimittäin on ollut jokseenkin vaikeuksia rauhoittua ja se on enemmän ollut ylikierroksilla kuin pitkään aikaan.
Sitten kokeilemme taas lisätä aktiviteettejä ensi viikolla. Ehkä se rauhoittaa koiraa?
Ja tässä pieni vinkki näihin aktiviteetteihin: Mitä enemmän harrastat urheilua, sitä kovempi kunto koiralle tulee ja sitä enemmän saat vastakin sitä juoksuttaa. Tämä ei silti tarkoita, että koiraa ei pitäisi juoksuttaa ollenkaan. Päin vastoin. Parasta urheilua ovat leppoisan päivälenkin lisäksi vapaana juokseminen, toisen/toisten koirien kanssa juokseminen ja sopivassa määrin esimerkiksi agility. Paras tapa väsyttää koira on antaa sen käyttää aivoja ja nenää. Esimerkiksi etsintäleikit, aktivointilelut, toko... Ideoitahan riittää. Kunhan muistaa että koira tarvitsee myös tarpeeksi lepoa...
Eli tässä on mietitty onko koirani yliaktiivinen, jolla ei ole tarpeeksi aktiveettejä vai onko hän koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Tämän muutaman päivän aikana, jolloin olen vähentänyt pyöräleikkejä (osaksi myös siksi, että koira söi valjaansa - jälleen - enkä ole vielä saanut ostettua uusia) ja muutenkin aktiviteettejä, on osoittanut että koirani ei ole koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Kokeilu jatkuu kuitenkin ainakin seuraavaan viikkoon, sillä tahdon olla varma. Ellei elämäni muutu kunnolla Helvetiksi ennen sitä. Koiralla nimittäin on ollut jokseenkin vaikeuksia rauhoittua ja se on enemmän ollut ylikierroksilla kuin pitkään aikaan.
Sitten kokeilemme taas lisätä aktiviteettejä ensi viikolla. Ehkä se rauhoittaa koiraa?
Ja tässä pieni vinkki näihin aktiviteetteihin: Mitä enemmän harrastat urheilua, sitä kovempi kunto koiralle tulee ja sitä enemmän saat vastakin sitä juoksuttaa. Tämä ei silti tarkoita, että koiraa ei pitäisi juoksuttaa ollenkaan. Päin vastoin. Parasta urheilua ovat leppoisan päivälenkin lisäksi vapaana juokseminen, toisen/toisten koirien kanssa juokseminen ja sopivassa määrin esimerkiksi agility. Paras tapa väsyttää koira on antaa sen käyttää aivoja ja nenää. Esimerkiksi etsintäleikit, aktivointilelut, toko... Ideoitahan riittää. Kunhan muistaa että koira tarvitsee myös tarpeeksi lepoa...
sunnuntaina, elokuuta 16, 2009
Makupalatestejä
Kuten nimikin jo sanoo, tänään kerromme hieman erilaisista makupaloista.
Aloittakaamme sitten vaikka perusinfolla: emme käytä koirankeksejä. Miksi? Koska ne lihottavat paljon enemmän kuin vaikkapa nakit ja juusto (näin olen kuullut). Ja ainakin jotkut keksit ovat olleet niin perin kovin isoja noin pieneen suuhun. Makupaloissa mielestäni on ainakin mukavaa se, että koira ei jää sitä syömään seuraavaksi puoleksi tunniksi. Tokihan ne voisi pilkkoakin, mutta ah, ne muruset ja ah nuo hermoni. Nimittäin kokeilin joskus.
Ei sinänsä, pilkon minä yleensä makupaloja sopivan kokosiksi.
Parhaiten on tähän päivään mennessä tainnut tepsiä kuivatut maksapalat, jotka valmistin itse. Helppoa, haisevaa, eikä taatusti lisäaineita. Tässäpä helppo resepti: keitä maksaa ensin n. tunti vedessä. Sen jälkeen pilko sopivan pieniksi palasiksi. Iske palaset pellille ja heitä pelti uuniin pienelle lämmölle vähintään viideksi tunniksi. Kannattaa tarkistaa tuo resepti, nimittäin en ihan tarkasti muista tuota. Netistä kuitenkin luulisi löytyvän montakin tapaa. Pieni varoitus kotikokeille: Maksa sitten haisee pahalta ja pitkään. Hyvät uutiset: se ei haise enää niin paljoa kun on kuivanut ja pussissa. Eikä sotke käsiä!
Myös kuivattu kana on ollut todellinen palvonnan kohde, mutta perin juurin kallista, se mitä kaupasta ostin silloin.
Sitten olemme kokeilleet jos jotakin kaupan makupaloista. Aika kallista ja loppuvat turhan nopeaa. Eivät toisaalta sotke käsiä, kuten esimerkiksi nakit. Loistava hätävara kuitenkin.
Juustot: koirani on välistä hyvinkin kranttu niille juustoille jota minä ostan, joten harvemminpa tulee käytettyä. Eipä niistä sen enempää, toimivat kenelle toimivat.
Musch: Koiranmakkara, joka pikatestien (keittiössä) jälkeen sanoo seuraavaa: sotkee käsiä yhtä paljon kuin nakit, helppo napata sopivan kokoinen palanen käteen nopeasti, halpaa ja sitä on paljon. Palailkaamme asiaan kun on päästy tositoimiin esim. agilitykentälle.
Koiran raksut: eläinkauposta saa ilmaisnäytteitä, mitkä yleensä toimivat myös varsin hyvinä makupaloina. Tuleepahan halvaksi.
Palaamisiin.
Aloittakaamme sitten vaikka perusinfolla: emme käytä koirankeksejä. Miksi? Koska ne lihottavat paljon enemmän kuin vaikkapa nakit ja juusto (näin olen kuullut). Ja ainakin jotkut keksit ovat olleet niin perin kovin isoja noin pieneen suuhun. Makupaloissa mielestäni on ainakin mukavaa se, että koira ei jää sitä syömään seuraavaksi puoleksi tunniksi. Tokihan ne voisi pilkkoakin, mutta ah, ne muruset ja ah nuo hermoni. Nimittäin kokeilin joskus.
Ei sinänsä, pilkon minä yleensä makupaloja sopivan kokosiksi.
Parhaiten on tähän päivään mennessä tainnut tepsiä kuivatut maksapalat, jotka valmistin itse. Helppoa, haisevaa, eikä taatusti lisäaineita. Tässäpä helppo resepti: keitä maksaa ensin n. tunti vedessä. Sen jälkeen pilko sopivan pieniksi palasiksi. Iske palaset pellille ja heitä pelti uuniin pienelle lämmölle vähintään viideksi tunniksi. Kannattaa tarkistaa tuo resepti, nimittäin en ihan tarkasti muista tuota. Netistä kuitenkin luulisi löytyvän montakin tapaa. Pieni varoitus kotikokeille: Maksa sitten haisee pahalta ja pitkään. Hyvät uutiset: se ei haise enää niin paljoa kun on kuivanut ja pussissa. Eikä sotke käsiä!
Myös kuivattu kana on ollut todellinen palvonnan kohde, mutta perin juurin kallista, se mitä kaupasta ostin silloin.
Sitten olemme kokeilleet jos jotakin kaupan makupaloista. Aika kallista ja loppuvat turhan nopeaa. Eivät toisaalta sotke käsiä, kuten esimerkiksi nakit. Loistava hätävara kuitenkin.
Juustot: koirani on välistä hyvinkin kranttu niille juustoille jota minä ostan, joten harvemminpa tulee käytettyä. Eipä niistä sen enempää, toimivat kenelle toimivat.
Musch: Koiranmakkara, joka pikatestien (keittiössä) jälkeen sanoo seuraavaa: sotkee käsiä yhtä paljon kuin nakit, helppo napata sopivan kokoinen palanen käteen nopeasti, halpaa ja sitä on paljon. Palailkaamme asiaan kun on päästy tositoimiin esim. agilitykentälle.
Koiran raksut: eläinkauposta saa ilmaisnäytteitä, mitkä yleensä toimivat myös varsin hyvinä makupaloina. Tuleepahan halvaksi.
Palaamisiin.
lauantaina, elokuuta 08, 2009
Kesä meni
... Tai ei ehkä vielä siltikään. Sulamisvaara on edelleen olemassa, sekä omistajalle että koiralle.
Mutta niin on jälleen aikaa männyt siitä viimeisestä päivityksestä ja tiedän, että voisi ehkä yrittää tiukentaa tahtia. Ja keksiä jotain uutta sanottavaakin välistä. Siksipä ajattelin että voisin tähän kirjoittaa lähes menestyksekkäästi tapahtuneita koirankoulutussessioita, ehkäpä joku joskus hamaassa tulevaisuudessa pitää niitä jopa hyödyllisinä vinkkeinä! Tai sitten ei, mutta tuleepahan vaihtelua omaan elämääni.
Tähän ensimmäiseksi tempuksi voisin iloisesti kertoa vaikkapa sen viimeisimmäksi opetellun tempun: "leiki kuollutta". Klassista ja hauskaa tässä nykyajan ah-niin-perin-kovin-väkivaltaisessa-maailmassa.
Tarvikkeet: pirusti makupaloja, aikaa ja koira. Mieluiten pirteä koira, jotta opetus on muuta kuin suuri vitutuksen aihe molemmille.
Ja näin se lähtee: Pyydä koira ensimmäiseksi makaamaan ja vie sitten makupalalla houkutellen koira kyljelleen. Kehu ja palkitse. Tee näin useita kertoja, voit ottaa jo vaikka toisen käsimerkin käyttöön (esimerkiksi "sormiaseen", kuten meidän tapauksessa).
Kun koira menee mielellään jo maahan, ja miksei sellälleenkin, riippuen omistajan tahdosta, miten ikinä haluaakaan sen opettaa, voi ottaa myös sanan käyttöön (esim. PAM). Tee tätä useampi kerta ja vähennä pikkuhiljaa toisen käsimerkin (siis lakkaat ohjaamasta sitä makupalalla kyljelleen) vaikutusta.
Kun koira osaa mennä ilman erillistä ohjaamista kyljelleen jo pelkästä sanasta ja esim sormiaseesta, voit vaikeuttaa temppua esimerkiksi nousemalla itse kyykkyyn (jos olet istunut) ja siitä seisomaan.
Siinä vaiheessa kun koira suorittaa kuolemansa yhä uudelleen onnistuneesti niin että seisot, voit ruveta opettaan koiraasi kuolemaan muustakin asennosta, siis opettamaan sen maahan-käskyn siinä alussa pois.
Muistahan pitää taukoja, ettei koira väsy hetkessä kyseiseen temppuun, ruoki sitä kuin pientä porsasta, kehu iloisesti ja vilpittömästi, tee eri paikoissa ja kasvata häiriöympäristössä toimimista (siinä vaiheessa kun koira osaa sen vähemmän häiriöisessä ympäristössä) ja mikä tärkeintä: LOPETA AINA ONNISTUNEESEEN SUORITUKSEEN. Tämä on helpointa siinä vaiheessa kun koira ei ole liian väsynyt toimiakseen.
Hupaisia koirankoulutushetkiä! Kysymyksiä, mielipiteitä ja kritiikkiä vastaanotetaan neuvosta :D
Mutta niin on jälleen aikaa männyt siitä viimeisestä päivityksestä ja tiedän, että voisi ehkä yrittää tiukentaa tahtia. Ja keksiä jotain uutta sanottavaakin välistä. Siksipä ajattelin että voisin tähän kirjoittaa lähes menestyksekkäästi tapahtuneita koirankoulutussessioita, ehkäpä joku joskus hamaassa tulevaisuudessa pitää niitä jopa hyödyllisinä vinkkeinä! Tai sitten ei, mutta tuleepahan vaihtelua omaan elämääni.
Tähän ensimmäiseksi tempuksi voisin iloisesti kertoa vaikkapa sen viimeisimmäksi opetellun tempun: "leiki kuollutta". Klassista ja hauskaa tässä nykyajan ah-niin-perin-kovin-väkivaltaisessa-maailmassa.
Tarvikkeet: pirusti makupaloja, aikaa ja koira. Mieluiten pirteä koira, jotta opetus on muuta kuin suuri vitutuksen aihe molemmille.
Ja näin se lähtee: Pyydä koira ensimmäiseksi makaamaan ja vie sitten makupalalla houkutellen koira kyljelleen. Kehu ja palkitse. Tee näin useita kertoja, voit ottaa jo vaikka toisen käsimerkin käyttöön (esimerkiksi "sormiaseen", kuten meidän tapauksessa).
Kun koira menee mielellään jo maahan, ja miksei sellälleenkin, riippuen omistajan tahdosta, miten ikinä haluaakaan sen opettaa, voi ottaa myös sanan käyttöön (esim. PAM). Tee tätä useampi kerta ja vähennä pikkuhiljaa toisen käsimerkin (siis lakkaat ohjaamasta sitä makupalalla kyljelleen) vaikutusta.
Kun koira osaa mennä ilman erillistä ohjaamista kyljelleen jo pelkästä sanasta ja esim sormiaseesta, voit vaikeuttaa temppua esimerkiksi nousemalla itse kyykkyyn (jos olet istunut) ja siitä seisomaan.
Siinä vaiheessa kun koira suorittaa kuolemansa yhä uudelleen onnistuneesti niin että seisot, voit ruveta opettaan koiraasi kuolemaan muustakin asennosta, siis opettamaan sen maahan-käskyn siinä alussa pois.
Muistahan pitää taukoja, ettei koira väsy hetkessä kyseiseen temppuun, ruoki sitä kuin pientä porsasta, kehu iloisesti ja vilpittömästi, tee eri paikoissa ja kasvata häiriöympäristössä toimimista (siinä vaiheessa kun koira osaa sen vähemmän häiriöisessä ympäristössä) ja mikä tärkeintä: LOPETA AINA ONNISTUNEESEEN SUORITUKSEEN. Tämä on helpointa siinä vaiheessa kun koira ei ole liian väsynyt toimiakseen.
Hupaisia koirankoulutushetkiä! Kysymyksiä, mielipiteitä ja kritiikkiä vastaanotetaan neuvosta :D
lauantaina, heinäkuuta 18, 2009
Taas pitkä tauko vaihteeksi ollut...
Mutta älkäätten peljätkö, sillä nyt tulee taas tekstiä. Todennäköisesti unohdan aina puolet asioista ja näin, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa.
Elikkäs, oltiin ensimmäisessä näyttelyssämme! Tuloksena oli EH3, mikä, ainakin omasta mielestäni, oli loistava ensimmäiseksi tulokseksi. Tuloksena olisi voinut olla ERI, jos omistaja ei olisi jännittänyt.... :/ No, mutta nyt innostuttiin (ainakin toistaiseksi) kyseisestä hommasta, ja kattellaan jos meitä näkyilee jossain pienemmässä kuin erikoisnäyttelyissä. Eihän sitä koskaan tiedä.
Sitten, meillä oli paimennustaipumustesti. Hyvin meni, osoitti Heikkoja Taipumuksia. Vähän kuumeni ja innostui liikaa, joten meni sähläämiseksi, mutta pääasia että oli hauskaa.
Tuossa kai ne pääasiat, nyt vietetään viikko hiljaiseloa ja katsotaan sitten josko sitä tulisi taaperrettua jollain konstilla takaisin agikentille treenaamaan. Tosin uhmaikäisenä se vähän niinkuin ei välttämättä PYSY siellä kentällä, mutta... niin. No, ehkä se joskus oppii?
Elikkäs, oltiin ensimmäisessä näyttelyssämme! Tuloksena oli EH3, mikä, ainakin omasta mielestäni, oli loistava ensimmäiseksi tulokseksi. Tuloksena olisi voinut olla ERI, jos omistaja ei olisi jännittänyt.... :/ No, mutta nyt innostuttiin (ainakin toistaiseksi) kyseisestä hommasta, ja kattellaan jos meitä näkyilee jossain pienemmässä kuin erikoisnäyttelyissä. Eihän sitä koskaan tiedä.
Sitten, meillä oli paimennustaipumustesti. Hyvin meni, osoitti Heikkoja Taipumuksia. Vähän kuumeni ja innostui liikaa, joten meni sähläämiseksi, mutta pääasia että oli hauskaa.
Tuossa kai ne pääasiat, nyt vietetään viikko hiljaiseloa ja katsotaan sitten josko sitä tulisi taaperrettua jollain konstilla takaisin agikentille treenaamaan. Tosin uhmaikäisenä se vähän niinkuin ei välttämättä PYSY siellä kentällä, mutta... niin. No, ehkä se joskus oppii?
maanantaina, kesäkuuta 22, 2009
Sinne mäni Jussi
Vietettiin Juhannus tuolla Kemissä ja oli lämmintä... Koirakin tykkäs, paitsi ehkä siitä kohdasta kun se söi tummaa suklaata ja ainoa ensiapu mikä tuli mieleen oli oksettaminen - kaiken varalta.
Käytiin myös koirapuistossa siellä suunnassa... Ihmeellisiä nuo kemiläiset, ainakin kun sinne tuli kaksi naista koiran kanssa ja pitivät koiransa kiinni + käskivät meidän (siellä oli siis yksi muukin nainen koiransa kanssa) pistää ne "rakit" kiinni. Selvästi olivat juhannustunnelmissa jo, vaikkakin autolla liikenteessä... Piti siinä sitten pitää sanaharkkaa koirapuiston säännöistä ja lopulta kun sinne muitakin tuli niin uskoivat ja lähtivät. Melkein luulin jo toisen jossain vaiheessa potkaisevan Mysslaa ja silloin olisi ollut piru irti. Mutta nöyrästi lähtiessään pyysivät anteeksi.
Agility on aloitettu, mitään ei pelätä. Kahden kerran jälkeen on jäljellä kokeilusta ainoastaan keinu ja siihen mennään ehkä jonkun ajan päästä. Yritetään nyt opetella ensin nämä muut, niissäkin on jo suuri työ.
Käytiin myös koirapuistossa siellä suunnassa... Ihmeellisiä nuo kemiläiset, ainakin kun sinne tuli kaksi naista koiran kanssa ja pitivät koiransa kiinni + käskivät meidän (siellä oli siis yksi muukin nainen koiransa kanssa) pistää ne "rakit" kiinni. Selvästi olivat juhannustunnelmissa jo, vaikkakin autolla liikenteessä... Piti siinä sitten pitää sanaharkkaa koirapuiston säännöistä ja lopulta kun sinne muitakin tuli niin uskoivat ja lähtivät. Melkein luulin jo toisen jossain vaiheessa potkaisevan Mysslaa ja silloin olisi ollut piru irti. Mutta nöyrästi lähtiessään pyysivät anteeksi.
Agility on aloitettu, mitään ei pelätä. Kahden kerran jälkeen on jäljellä kokeilusta ainoastaan keinu ja siihen mennään ehkä jonkun ajan päästä. Yritetään nyt opetella ensin nämä muut, niissäkin on jo suuri työ.
perjantaina, toukokuuta 29, 2009
Hakukoulutusta
JES! Päästiin Mysslan kanssa hakukoulutukseen, mikä on vähän niinkuin dream come true, mutta ei silti kuitenkaan :D Mukava päästä kokeilemaan lajia, toivon mukaan päästään joskus kokeilemaan myös kilpailua jos laji tuntuu oikealta. Ja mikäli islanninlammaskoirat säilyttää pk oikeudet!
mutta tulevaisuutta odotellessa!
mutta tulevaisuutta odotellessa!
torstaina, toukokuuta 28, 2009
Valeraskaus
Elikkäspelikkäs, meillä on meneillään valeraskaus, joka on jotain... ärsyttävää. Koira rauhoittui kun piilotin lelut, mutta se on aika masentunut. Tai no, nyt piristynyt. Käytiin tuossa eilen eläinlääkärillä ja sinänsä hyvään aikaan että nisät olivat tulehtumassa (kuumottivat jo hieman) mutta vielä ei tilanne ollut niin paha että olisi kunnolla tulehtunut.
Sunnuntaina olin kyllä soittanut jo kunnaneläinlääkärille päivystykseen, mutta siellä sanottiin vain että "kärsi nainen", eivätkä kuunnelleet puhelimessa lainkaan mitä sanoin. Siitä puhelusta ei jäänyt hyvä fiilis, joten tuskimpa enää soittelen kunnalliselle eläinlääkärille, vaikka ymmärtäähän sen oikeastaan sillä, että valeraskaus on aina valeraskaus ja yleensä menee ohitse itsestään. Mutta pitäisihän sitä silti kuunnella, entä jos kyseessä olisi ollut vaikkapa kohtutulehdus..? Varsinkin kun kyseessä on kokematon koiranomistaja!
Itse asiassa syy miksi soitin ylipäätään eläinlääkärille oli syömättömyys. Koira ei ollut syönyt suunnilleen mitään yli viikkoon, EDES KINKKUA, joten pakkohan siitä oli jo vähän huolestua. Eläinlääkäri ihan fiksuna sanoikin että kannattaa tutkia ettei mistään muusta syystä ole syömäti.
Mutta nyt on siis antibiotit.
Lääkäri myös kertoi että mikäli aion tehdä pennut, kannattaa asia tehdä mahdollisimman nuorena. Valeraskaudet kun voivat pahentua iän myötä. Eli kunhan saan terveystarkastukset ynnä muut pakolliset ja vähemmän pakolliset (mainitsinko joskus, mennään paimennustaipumustestiin kesällä? Ja näyttelyyn! Nyt ollaan jopa ilmottauduttu molempiin...!) voisi asiaa harkita. Ehdotin myös kasvattajalle, että jos heitä kiinnostaa tehdä, koska epäilen ettei itselläni ole aikaa eikä varaa moiseen puuhaan. Kasvatta oli kyllä kiinnostunut, mutta sanoi että asiaa harkitaan vasta kun asia on ajankohtaisempi: voihan koira saada paskan terveystodistuksen tai jotain. Mutta ehkä siinä 3 vuoden iässä sitten tarkemmin ja lähemmin :)
Ja mikäli pahenee todella paljon, voi olla että leikkautan koiran ennen pentuja! Katsellaan koiran kannalta se paras mahdollinen valinta.
Sunnuntaina olin kyllä soittanut jo kunnaneläinlääkärille päivystykseen, mutta siellä sanottiin vain että "kärsi nainen", eivätkä kuunnelleet puhelimessa lainkaan mitä sanoin. Siitä puhelusta ei jäänyt hyvä fiilis, joten tuskimpa enää soittelen kunnalliselle eläinlääkärille, vaikka ymmärtäähän sen oikeastaan sillä, että valeraskaus on aina valeraskaus ja yleensä menee ohitse itsestään. Mutta pitäisihän sitä silti kuunnella, entä jos kyseessä olisi ollut vaikkapa kohtutulehdus..? Varsinkin kun kyseessä on kokematon koiranomistaja!
Itse asiassa syy miksi soitin ylipäätään eläinlääkärille oli syömättömyys. Koira ei ollut syönyt suunnilleen mitään yli viikkoon, EDES KINKKUA, joten pakkohan siitä oli jo vähän huolestua. Eläinlääkäri ihan fiksuna sanoikin että kannattaa tutkia ettei mistään muusta syystä ole syömäti.
Mutta nyt on siis antibiotit.
Lääkäri myös kertoi että mikäli aion tehdä pennut, kannattaa asia tehdä mahdollisimman nuorena. Valeraskaudet kun voivat pahentua iän myötä. Eli kunhan saan terveystarkastukset ynnä muut pakolliset ja vähemmän pakolliset (mainitsinko joskus, mennään paimennustaipumustestiin kesällä? Ja näyttelyyn! Nyt ollaan jopa ilmottauduttu molempiin...!) voisi asiaa harkita. Ehdotin myös kasvattajalle, että jos heitä kiinnostaa tehdä, koska epäilen ettei itselläni ole aikaa eikä varaa moiseen puuhaan. Kasvatta oli kyllä kiinnostunut, mutta sanoi että asiaa harkitaan vasta kun asia on ajankohtaisempi: voihan koira saada paskan terveystodistuksen tai jotain. Mutta ehkä siinä 3 vuoden iässä sitten tarkemmin ja lähemmin :)
Ja mikäli pahenee todella paljon, voi olla että leikkautan koiran ennen pentuja! Katsellaan koiran kannalta se paras mahdollinen valinta.
perjantaina, toukokuuta 22, 2009
Leiri
Oltiinpas tuossa pikkuisen kanssa toko-leirillä ja voi että se meni nätisti! Oli kahden päivän leiri, Pohjoisten Belgien järjestämä. Oon todella ylpeä sekä itsestäni että pikkuisestani kun meni kyllä niin loistavasti se koko juttu, niin älyttömän hyvin jaksoi! Ja itsekin opin paljon, nosti itsetuntoa ja kaikkea kun sai kuulla opettaneensa itsenäisesti ihan oikein. Nyt sitten kehitytään ja katsotaan mitä tuleman pitää, eiköstä juu.
Ja ollaan aloitettu arkitottelevaisuuskurssi, jota on nyt ollut kaksi kertaa... ei yhtä tehokas kuin leiri (leirillä oli enemmän yksilöopastusta) mutta kyllähän tuolla nyt mennee ja varmasti jotain opitaan. Ihan mukava tapakin viettää aikaa. Ja katsellaan että jos nyt kehitytään johonkin suuntaan. Toivottavasti siihen parempaan.
Ja ollaan aloitettu arkitottelevaisuuskurssi, jota on nyt ollut kaksi kertaa... ei yhtä tehokas kuin leiri (leirillä oli enemmän yksilöopastusta) mutta kyllähän tuolla nyt mennee ja varmasti jotain opitaan. Ihan mukava tapakin viettää aikaa. Ja katsellaan että jos nyt kehitytään johonkin suuntaan. Toivottavasti siihen parempaan.
lauantaina, huhtikuuta 25, 2009
Long time no see, eh?
Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa... Energiat olleet vähissä ja kaikkea semmosta, mutta laitetaan nyt sitten kaikkea kivaa kuulumisia tähän samaan pakettiin.
Ensinnäkin, Mysslalla on todella loistavasti menny yksinolot päivisin! Hra Sammakko on vihdoin ja viimein päässyt kiinni työelämään, joten siellä kuluvat päivät rattoisasti. Pitkään ei kuitenkaan koirankaan tarvitse yksin olla, kun kotona tuota porukkaa on paljon ja pisinkin koulupäivä kestää Hra Sammakon pikkusisarella 4 tuntia. Mutta tosiaan, hyvin menee sen suhteen. Ei ongelmia.
Koputtakaamme puuta.
Täytimme 1 vuotta!! Lahjaksi Myssla sai semmoisen pehmokirahvin, joka oli todella hauska hajoittaa sen päivän aikana kun omistaja oli töissä. Mitäs me pienistä, hyvä että tykkäsi lahjasta! Kakkukin tehtiin (ihan vain kermakakku, jota Hra Sammakko pystyi itsekin syömään) ja voi että oli hyvää!
Harrastepuolelta sen verran että pääsimme arkitottelevaisuuskurssille! Alkaen sunnuntaina, saa nähdä mitä hyötyä siitä on. Mehän nyt ollaan muutenkin niin mallikansalaisia, ettei parempia saa hakea *hyvin viatonta viheltelyä*. Lisäksi pääsimme mukaan hakuiltaan, missä saa kokeilla kyseistä lajia ja päättää mitä siitä pitää :') Ehkä kohta päästään jopa agilityyn?
Ja vaikkei nyt ehkä ihan heti agilityyn, mutta kesälle on varattuna näyttelyyn (ei ihan vielä ilmottauduttu, mutta pikapuoliin, pikapuoliin...) ja heti perään paimennustaipumustestiin päästiin mukaan. Innolla odotellen sitä jälkimmäistä. Ensimmäistä ehkä lievällä pakokauhulla.
Ja vanha kunnon pyöräily sujuu nyt loistavasti. Koira on pikkuhiljaa oppinut jopa vetämään, ei tosin paljoa mutta kuitenkin. Ei nyt sinänsä että olisi huono juttu, vauhtia tulee mukavasti lisää. Pitkiä matkoja ei edelleenkään tehdä, ei todellakaan. Silleen kuitenkin että saa energiaa purettua.
Kiitos ja näkemiin, muistakaa olla ajamatta humalassa!
Ensinnäkin, Mysslalla on todella loistavasti menny yksinolot päivisin! Hra Sammakko on vihdoin ja viimein päässyt kiinni työelämään, joten siellä kuluvat päivät rattoisasti. Pitkään ei kuitenkaan koirankaan tarvitse yksin olla, kun kotona tuota porukkaa on paljon ja pisinkin koulupäivä kestää Hra Sammakon pikkusisarella 4 tuntia. Mutta tosiaan, hyvin menee sen suhteen. Ei ongelmia.
Koputtakaamme puuta.
Täytimme 1 vuotta!! Lahjaksi Myssla sai semmoisen pehmokirahvin, joka oli todella hauska hajoittaa sen päivän aikana kun omistaja oli töissä. Mitäs me pienistä, hyvä että tykkäsi lahjasta! Kakkukin tehtiin (ihan vain kermakakku, jota Hra Sammakko pystyi itsekin syömään) ja voi että oli hyvää!
Harrastepuolelta sen verran että pääsimme arkitottelevaisuuskurssille! Alkaen sunnuntaina, saa nähdä mitä hyötyä siitä on. Mehän nyt ollaan muutenkin niin mallikansalaisia, ettei parempia saa hakea *hyvin viatonta viheltelyä*. Lisäksi pääsimme mukaan hakuiltaan, missä saa kokeilla kyseistä lajia ja päättää mitä siitä pitää :') Ehkä kohta päästään jopa agilityyn?
Ja vaikkei nyt ehkä ihan heti agilityyn, mutta kesälle on varattuna näyttelyyn (ei ihan vielä ilmottauduttu, mutta pikapuoliin, pikapuoliin...) ja heti perään paimennustaipumustestiin päästiin mukaan. Innolla odotellen sitä jälkimmäistä. Ensimmäistä ehkä lievällä pakokauhulla.
Ja vanha kunnon pyöräily sujuu nyt loistavasti. Koira on pikkuhiljaa oppinut jopa vetämään, ei tosin paljoa mutta kuitenkin. Ei nyt sinänsä että olisi huono juttu, vauhtia tulee mukavasti lisää. Pitkiä matkoja ei edelleenkään tehdä, ei todellakaan. Silleen kuitenkin että saa energiaa purettua.
Kiitos ja näkemiin, muistakaa olla ajamatta humalassa!
maanantaina, huhtikuuta 13, 2009
Ulkomailla
Myssla piipahti ensimmäistä kertaa Suomen rajojen ulkopuolella, Haaparannassa :) Oli jännää ja sen reissun jälkeen pikkuinen oli aivan naatti vielä seuraavanakin päivänä. Eläinkaupassakin käytiin ja se oli kyllä isoin näkemäni! DjurMagazine Ikean vieressä... Ostettiin sieltä makupaloja, vaikka teki mieli ostaa leluja ja hihnoja ja... Ja eräs nainen tuli ihastelemaan Mysslaa (ruotsiksi aluksi, vaihtoi englantiin kun tajusi ettei puhuta näitä toisia kotimaisia) ja minusta tuntuu, että hän kuuli roduksi "Atlantic sheepdog" eikä "Icelandic sheepdog" niin kuin tarkoituksena oli.
keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009
Match Show
Se jäi sitten siihen punaseen nauhaan. Vaan ollaan me ylpeitä, kun viime kerralla saatiin sininen ja se oli meidän eka.
ja taas!
Kävin sitten eilen ostamassa uudet hienot valjaat (samanlaiset kuin entisetkin, tosin tällä kertaa punamustat. Pitäähän sitä välistä olla väriäkin elämässä). Ja eikös se tänään saanut syötyä puoliksi NEKIN valjaat! Ne sentään pystyi pelastamaan vielä jesarilla. Mutta silti! 25 euroa mennyt kuukauden sisään KAHDESTI, kyllä silloin saa jo karjaista pienen perkeleen. Ainoa positiivinen pieni valonsäde, joka tunkeutui tähän risukasaankin oli, että sain sen kiinni itseteosta. Seuraavaksi siis voitelemme saamarin sitruunaa niihin valjaisiin. Kyllä näin on näreet.
Ja sitten kun tänään kävin ostamassa lisää koulutusnameja, eikö tuo retale tunkeutunut laukulleni ja pistellyt naamaansa koko pussillisen! Ainoastaan kaksi jäi jäljelle! No, se nyt oli vain 3 euron menetys...
Ehkäpä ei pitäisi tuijottaa lompakkoa tämän koiran kanssa eläessä. Juh.
Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Pesasin eilen tuon karvaturrin, kyllä nyt on mukavan puhtaan tuntoinen. Eikä haise enää :D
Ja hain hakutreeneihin. Saa nähdä pääseekö.
Iltapäivästä Match show, ehkäpä jaksan tulla tänne kommentoimaan miten meni. Jos tuo vaikka tällä kertaa olisi sen verran aikuinen ettei pomppisi remmissä :D Hampaat se antaa kyllä tutkia ja sorkkia muutenkin itseään varsin reippaasti! Nyt päästään sitten testaamaaan tätä uutukaista näyttelyremmiä...!
Ja sitten kun tänään kävin ostamassa lisää koulutusnameja, eikö tuo retale tunkeutunut laukulleni ja pistellyt naamaansa koko pussillisen! Ainoastaan kaksi jäi jäljelle! No, se nyt oli vain 3 euron menetys...
Ehkäpä ei pitäisi tuijottaa lompakkoa tämän koiran kanssa eläessä. Juh.
Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Pesasin eilen tuon karvaturrin, kyllä nyt on mukavan puhtaan tuntoinen. Eikä haise enää :D
Ja hain hakutreeneihin. Saa nähdä pääseekö.
Iltapäivästä Match show, ehkäpä jaksan tulla tänne kommentoimaan miten meni. Jos tuo vaikka tällä kertaa olisi sen verran aikuinen ettei pomppisi remmissä :D Hampaat se antaa kyllä tutkia ja sorkkia muutenkin itseään varsin reippaasti! Nyt päästään sitten testaamaaan tätä uutukaista näyttelyremmiä...!
maanantaina, huhtikuuta 06, 2009
-ing -ing -ing!
Tuo -ing koira meni syömään lähes uudet valjaansa! Omistajaa ottaa aivoon mutta kun koirallekaan ei siitä mitään voi sanoa, niin kauan kun ei sitä itse teossa kiinni saanut! Eli korvista nousee höyry ja naama muuttuu teepannuksi, mutta väliäkös tuolla, pienen kihinän ja pihinän jälkeen voi löysätä taas ja antaa asian olla. Harmi vain, kun oli niin hyvät valjaat. Ehkä suuntaan illalla kauppaan ja ostan uudet JA PIDÄN HUOLEN ETTEI SE SYÖ TAATUSTI NIITÄ.
Ja siis nuo oli jo toiset... Tai siis ei valjaat mutta kuitenkin. Seuraavaana päivänä kyseisten asioiden ostopäivästä koirani päätti pistää poskeensa sen lähes 20 euroa maksaneen pannan... Sitten se on pureskellut heijastinliivit. Huivin. Ja ties mitä.
Milläs tuota nyt kouluttamaan rupeaa. Upottaa tabaskosaaviin seuraavat valjaat?
tai sitten on vain pitämättä koiraa pihalla remmissä ilman valvontaa.
Sen lisäksi Mysslasta on tullut varsinainen hienoperse. Se ei voi astua lätäkköön, eikä hypätä sen yli :D Ainakaan vapaaehtoisesti. Autostakin piti nostaa koira kun ei millään voinut kun oven edessä oli hieman märkää. Mutta sitten se jumittaa autotielle jos sen ja pyörätien välissä on lätäkkö. Mikä sinänsä ei ole fiksuin ratkaisu.
Ja siis nuo oli jo toiset... Tai siis ei valjaat mutta kuitenkin. Seuraavaana päivänä kyseisten asioiden ostopäivästä koirani päätti pistää poskeensa sen lähes 20 euroa maksaneen pannan... Sitten se on pureskellut heijastinliivit. Huivin. Ja ties mitä.
Milläs tuota nyt kouluttamaan rupeaa. Upottaa tabaskosaaviin seuraavat valjaat?
tai sitten on vain pitämättä koiraa pihalla remmissä ilman valvontaa.
Sen lisäksi Mysslasta on tullut varsinainen hienoperse. Se ei voi astua lätäkköön, eikä hypätä sen yli :D Ainakaan vapaaehtoisesti. Autostakin piti nostaa koira kun ei millään voinut kun oven edessä oli hieman märkää. Mutta sitten se jumittaa autotielle jos sen ja pyörätien välissä on lätäkkö. Mikä sinänsä ei ole fiksuin ratkaisu.
sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009
yhteislenkki ja pillikoulutusta
Eli tänään oli islantilaisten yhteislenkki tuosta aamupäivästä :) 4 koiraa oli paikalla ja Myssla peuhasi siellä kiitettävän ajan ja autoon päästessään oli kyllä niin naatti... Mukavan rauhallinen loppupäivän takasi se.
Iltalenkillä sitten ruvettiin harrastamaan koirapilliä. Sujui näin alkeilevan omistajan mielestä ainakin ihan kiitettävästi, koira tajusi aika nopeasti äänen merkityksen (vihellys --> luokse --> HERKKUJA!!!)
Pyöräily on nyt muutamana päivänä jäänyt, mutta lepopävät on hyväksi varmasti. Ehkä sitten taas kun tulee aurinkoisia säitä, eikä parempaa tekemistä ole suunnitteilla!
Iltalenkillä sitten ruvettiin harrastamaan koirapilliä. Sujui näin alkeilevan omistajan mielestä ainakin ihan kiitettävästi, koira tajusi aika nopeasti äänen merkityksen (vihellys --> luokse --> HERKKUJA!!!)
Pyöräily on nyt muutamana päivänä jäänyt, mutta lepopävät on hyväksi varmasti. Ehkä sitten taas kun tulee aurinkoisia säitä, eikä parempaa tekemistä ole suunnitteilla!
maanantaina, maaliskuuta 23, 2009
Hiihii
Olen tänään hilpeällä päällä. Syitä on monia, joista ehkä tärkeimmät:
1) pyöräily sujuu paremmin, tai ainakin jalkani ovat paremmassa turvassa. Toisin kuin hihna, jota on niin äärimmäisen kiva retuuttaa samalla kun hölkkää/juoksee.
2) juoksukausi on loppumaisillaan. Tänään alkoi 4 viikko (huomaisn juuri), eikä minkäännäköistä vuotoa ole tullut tämän päivän aikana. Eilenkin vain niukasti.
Sitten muihin aiheisiin...
Ostinpas tuossa lauantaina hienon pannan, Topcanisin puolikuristavan, sellaisen leveän, te tiedätte... Aivan ihana. Noh, kuitenkin, koirani ei ilmeisesti kauheasti tästä rahantuhlauksesta (18e) välittänyt. Ainakin päätellen, että kun jätimme hänet yksin pihalle hetkeksi, hän keksi mainion ajankulun:
Hetken kuluttua kun menin katsomaan mitä sessemme puuhaa, se makaa tyytyväisesti sillä lampaantaljalla, johon sen olin jättänytkin, purren onnellisena uutta pantaa, täysin vapaana. Ei puhettakaan että se olisi lähtenyt johonkin, ei edes karkuun yrittänyt ja sisälle tuli kutsusta.
Kaiken huippu, että naapuritalossa asuu uroskoira. Ei vain tainnut olla pihalla silloin (Luojan kiitos).
perjantaina, maaliskuuta 20, 2009
Pitkästä aikaa
Pitkästä aikaa täällä taas. Olen pahoillani viivytyksestä mutta... mutta... Pahus, en keksi edes kunnon tekosyytä! Noh, ei se mitään, selitän tässä kaiken tarpeellisen :D
Elikkä siis ihanasta pienestä karvapallerovauvasta on tullut nuori narttu, pieni teini, jonka juoksu alkoi muutama viikko sitten! Ja mikä parasta, se myös loppuu kohta! (at least I hope so...) Juoksuhousut oli aluksi pieni kirous Mysslan mielestä, rikkoi heti, mutta ei ole mitään mitä jesari ei ehkä korjaisi! Sitä paitsi, housut jätettiin rauhaan heti, kunhan otimme salaisen aseemme esiin (eläköön KONG) ja käänsi ajatukset muualle ikävistä pöksyistä. Ja nyt se ei ole moksiskaan niistä! Eläköön elämä!
Mutta odotamme innolla pääsevämme koirapuistoon näillä kevään kurakeleillä ;)
Pikkuisemme oli hoidossa viikon ajan, ja sinä aikana kuulin varsin mukavan jutun, joskaan en hekotellut asialle kuin hetken. Kyse ei suinkaan ole vahingonilon puuttumisesta, vaan lähinnä seurausten ajattelemisesta. Eli, kuten eräs kirjoitukseni kertoikaan, eräs kaunis pimeä yö pikkuinen oksensi jyrsijän matolleni. Noh, muutama viikko sitten sain jopa kyseisen maton pestyksi ja jälleen lattialle, mikä helpotti pikkuneidin kulkemista parkettilattialla. Noh, tuon hoidossaolon aikana sain kuulla neidin jälleen oksentaneen ja eikösvainjoo, sille samaiselle matolle. Eli, mitä tästä seuraa: lisää matonpesua. Jippijaijee..
Eilettäin kokeilimme miltä tuntuu ajaa pyörällä! Pikkuinen on jo 11kk vanha, joten sellaista uskaltaa pikkuhiljaa kokeillakin. Ei mitään vedetäämpäs-tässä-alkulämmittelyinä-50-km-juoksulenkki vaan ihan tuossa pyörätiellä 20m sulalla pätkällä ja sitten pikkuhiljaa jäällekin jo (eli ajoimme kotiin, mikä oli 30m päässä). Meni nätisti, kun pikkuinen tajusi miten homma toimii, mitä nyt oma pohje oli kovalla kun siitä piti maistaa aina välistä. Ja kyllähän tuo välistä päätti että "Jee KEPPI" mikä johti pieniin ongelmiin ja totta kai piti mennä laidasta laitaan välistä, siitä pyörän eturenkaan kohdalta...
Tänään sitten jatkoimme aamulla harjoituksia ja nyt koira on tuhissut rasituksesta koko päivän. Mikä sinänsä on mielenkiintoista, koska ajoimme 50m+50m. Mutta ehkä se on vain niin uutta ja jännittävää. Ja tänäänkin piti maistella säärtä (missä on nyt kauniita kuvioita, onneksi vielä ei ole bikini/uimahousuaika).
Ehkä vielä joskus, tässä on koko kesä aikaa!
Ja ah, karvanlähtöaika. Jokaisen koiranomistajan unelmahommaa. Alkaa tuntua siltä, että voisi ajaa koiran kaljuksi, karvat lähtisivät kerralla ja saisi saman tien roskiin.
Mutta toisaalta, karvaton koira olisi perin ikävä näky (ei millään pahalla).
Jepsankee, Sammakkomies kiittää ja kuittaa ja painuu lenkille.
Elikkä siis ihanasta pienestä karvapallerovauvasta on tullut nuori narttu, pieni teini, jonka juoksu alkoi muutama viikko sitten! Ja mikä parasta, se myös loppuu kohta! (at least I hope so...) Juoksuhousut oli aluksi pieni kirous Mysslan mielestä, rikkoi heti, mutta ei ole mitään mitä jesari ei ehkä korjaisi! Sitä paitsi, housut jätettiin rauhaan heti, kunhan otimme salaisen aseemme esiin (eläköön KONG) ja käänsi ajatukset muualle ikävistä pöksyistä. Ja nyt se ei ole moksiskaan niistä! Eläköön elämä!
Mutta odotamme innolla pääsevämme koirapuistoon näillä kevään kurakeleillä ;)
Pikkuisemme oli hoidossa viikon ajan, ja sinä aikana kuulin varsin mukavan jutun, joskaan en hekotellut asialle kuin hetken. Kyse ei suinkaan ole vahingonilon puuttumisesta, vaan lähinnä seurausten ajattelemisesta. Eli, kuten eräs kirjoitukseni kertoikaan, eräs kaunis pimeä yö pikkuinen oksensi jyrsijän matolleni. Noh, muutama viikko sitten sain jopa kyseisen maton pestyksi ja jälleen lattialle, mikä helpotti pikkuneidin kulkemista parkettilattialla. Noh, tuon hoidossaolon aikana sain kuulla neidin jälleen oksentaneen ja eikösvainjoo, sille samaiselle matolle. Eli, mitä tästä seuraa: lisää matonpesua. Jippijaijee..
Eilettäin kokeilimme miltä tuntuu ajaa pyörällä! Pikkuinen on jo 11kk vanha, joten sellaista uskaltaa pikkuhiljaa kokeillakin. Ei mitään vedetäämpäs-tässä-alkulämmittelyinä-50-km-juoksulenkki vaan ihan tuossa pyörätiellä 20m sulalla pätkällä ja sitten pikkuhiljaa jäällekin jo (eli ajoimme kotiin, mikä oli 30m päässä). Meni nätisti, kun pikkuinen tajusi miten homma toimii, mitä nyt oma pohje oli kovalla kun siitä piti maistaa aina välistä. Ja kyllähän tuo välistä päätti että "Jee KEPPI" mikä johti pieniin ongelmiin ja totta kai piti mennä laidasta laitaan välistä, siitä pyörän eturenkaan kohdalta...
Tänään sitten jatkoimme aamulla harjoituksia ja nyt koira on tuhissut rasituksesta koko päivän. Mikä sinänsä on mielenkiintoista, koska ajoimme 50m+50m. Mutta ehkä se on vain niin uutta ja jännittävää. Ja tänäänkin piti maistella säärtä (missä on nyt kauniita kuvioita, onneksi vielä ei ole bikini/uimahousuaika).
Ehkä vielä joskus, tässä on koko kesä aikaa!
Ja ah, karvanlähtöaika. Jokaisen koiranomistajan unelmahommaa. Alkaa tuntua siltä, että voisi ajaa koiran kaljuksi, karvat lähtisivät kerralla ja saisi saman tien roskiin.
Mutta toisaalta, karvaton koira olisi perin ikävä näky (ei millään pahalla).
Jepsankee, Sammakkomies kiittää ja kuittaa ja painuu lenkille.
torstaina, helmikuuta 05, 2009
Pyryttää...
... Siis JIPPIJAIJEE!
Ihan kunnon pyry ollut koko päivän täällä, omistaja ja koira eivät ole viihtyneet siis sisällä. Ulkona tuli potkittua palloa, heiteltyä fresbeetä, peuhattua lumessa ja... KOLATTUA. Ohmigosh, varmaan toinen kerta tälle talvelle. Myssla nautti siitä kenties enemmän kuin minä, Herra Sammakko, sillä onhan se hauskempi juosta aina sen lumikasan alle kun se lentää sinne penkkaan. Eikä unohdeta, että sitä lunta pitää napata suuhun! Sehän on sen koko jutun idea, lapsokaiset, sen koko jutun hauskuus! Mutta tämä veikeä otus tekee siitä kolaamisestakin kyllä mielenkiintoista ja pitää aistit valppaina kun välistä käy pohkeessa tarkistamassa että maistuuhan se vielä samalle, ettei suinkaan ole muuttunut pakastesammakoksi.
Olisihan se sääli.
Mutta sen lisäksi, että ulkona on kerrankin hauskaa muiden haukkuessa hulluksi, niin lisäksi sisälläkin pystyy hengittämään. Aivan oikein, energiapiikki kanavoitiin siivoamiseen!
Ollaanpa sitä nyt taas ylpeinä. (Sietääkin olla!)
Ihan kunnon pyry ollut koko päivän täällä, omistaja ja koira eivät ole viihtyneet siis sisällä. Ulkona tuli potkittua palloa, heiteltyä fresbeetä, peuhattua lumessa ja... KOLATTUA. Ohmigosh, varmaan toinen kerta tälle talvelle. Myssla nautti siitä kenties enemmän kuin minä, Herra Sammakko, sillä onhan se hauskempi juosta aina sen lumikasan alle kun se lentää sinne penkkaan. Eikä unohdeta, että sitä lunta pitää napata suuhun! Sehän on sen koko jutun idea, lapsokaiset, sen koko jutun hauskuus! Mutta tämä veikeä otus tekee siitä kolaamisestakin kyllä mielenkiintoista ja pitää aistit valppaina kun välistä käy pohkeessa tarkistamassa että maistuuhan se vielä samalle, ettei suinkaan ole muuttunut pakastesammakoksi.
Olisihan se sääli.
Mutta sen lisäksi, että ulkona on kerrankin hauskaa muiden haukkuessa hulluksi, niin lisäksi sisälläkin pystyy hengittämään. Aivan oikein, energiapiikki kanavoitiin siivoamiseen!
Ollaanpa sitä nyt taas ylpeinä. (Sietääkin olla!)
maanantaina, tammikuuta 26, 2009
Se on... rotta!
Ja jälleen asiamme liittyy yöhön.
Juuri, kun Herra Sammakko sai viimein unen päästä kiinni, päätti rakas kirppusäkkimme oksentaa syömänsä jyrsijän Herra Sammakon lähes-puhtaalle matolle. Eli ei muuta kuin matto rullalle ja ulos, koirakin oli sen jälkeen erittäin pirteä, mutta onneksi pisti nukkumaan vielä.
Äiti ilahtui, kun kävin sille ilmoittamassa ja kysymässä mitä tehdä sille perhanan matolle. Neljän aikaan yöllä. Olen minä vain ihana lapsi.
Edessä siis maton pesua, kattellaan.
Juuri, kun Herra Sammakko sai viimein unen päästä kiinni, päätti rakas kirppusäkkimme oksentaa syömänsä jyrsijän Herra Sammakon lähes-puhtaalle matolle. Eli ei muuta kuin matto rullalle ja ulos, koirakin oli sen jälkeen erittäin pirteä, mutta onneksi pisti nukkumaan vielä.
Äiti ilahtui, kun kävin sille ilmoittamassa ja kysymässä mitä tehdä sille perhanan matolle. Neljän aikaan yöllä. Olen minä vain ihana lapsi.
Edessä siis maton pesua, kattellaan.
sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009
Ja jälleen keskellä yötä.
Niin se vain on, että tuo koira on oppinut pahoille tavoille. Ilman suurempaa hätää, haukkuu ja raapii ovea. Toissayönä se uskoi kun käski loppumaan mutta nyt viime yönä... Ja kaikki vain, koska pikkuveljeni oli juuri herännyt ja mennyt vessaan. Kiitos siis tästä.
Ihmiset täällä päin päästävät koiransa haistelemaan kysymättä. Yleensä, kun koira kerätään vierelle, vihjaistaan, ettei koiraa päästetä muiden luokse. Voihan sesse olla vaikka vihainenkin. Tai, niin kuin omassa tapauksessani, yritän opettaa koiran ohittamaan hihnassa vetämättä. Mutta milläs tämän sitten opetat, jos lähes jokainen päästää koiransa haistelemaan? Tänään aamulenkillä sitä kyllä kysyttiin, mutta vasta kun ne koirat olivat jo haistelemassa. Että hieman ehkä parempaan suuntaan? Muttei tarpeeksi siltikään.
Mikä nykyajan koiranomistajia vaivaa?
Ihmiset täällä päin päästävät koiransa haistelemaan kysymättä. Yleensä, kun koira kerätään vierelle, vihjaistaan, ettei koiraa päästetä muiden luokse. Voihan sesse olla vaikka vihainenkin. Tai, niin kuin omassa tapauksessani, yritän opettaa koiran ohittamaan hihnassa vetämättä. Mutta milläs tämän sitten opetat, jos lähes jokainen päästää koiransa haistelemaan? Tänään aamulenkillä sitä kyllä kysyttiin, mutta vasta kun ne koirat olivat jo haistelemassa. Että hieman ehkä parempaan suuntaan? Muttei tarpeeksi siltikään.
Mikä nykyajan koiranomistajia vaivaa?
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009
No niinpä taas..
Eli. Eräänä kauniina iltana pohjolan pienessä kaupungissa pakkasen paukutellessa henkseleitään eräs Herra Sammakko päätti lähteä koiransa kanssa koirapuistoon. Siellä he viipyivät tovin jos toisenkin, koira leikkien, Herra Sammakko jutellen. Kuin lastenpuistossa, mitä nyt lapset karvaisia ja nelijalkaisia. Eräs henkilö sitten kertoo oman koiransa olleen juuri vähän aikaa sitten tiputuksessa, vatsataudin takia. Herra Sammakko kiittää onneaan, että hänen rakkaalla hallillaan ei ole niin herkkää vatsaa.
Mutta hän ei tiennyt mitä oli edessä päin.
Kun Herra Sammakko sitten suuntasi autolla kotiinsa päin, poiketen matkalla kauppaan, ja perille päästyään huomasi jotain outoa penkissä, ja ylipäätään autossa.
Ja eli niinpä tietenkin, tuo meidän pieni hurtta oli oksentanut autoon. Sitä en tiedä mitä se oli syönyt joko siellä puistossa tahi autossa, mutta se mitä minä tiedän: pakkasta parikymmentä lasissa, pimeä ilta, ahdas auto, inhottava ihminen. Sormet jäässä, meinaten jäätyä mihin tahansa kiinni, hermot muutenkin kireällä ja sisulla siivoamaan. Ainoastaan keskikonsoliin jäi tahroja, mutta saa nyt jumaliste selvitä siitä kun ei pesuaineellakaan lähtenyt! (Ei sinänsä, se näytti puhtaalta siinä pimeässä illassa, joten minua ei teknisesti ottaen voi syyttää asiasta).
Mutta hän ei tiennyt mitä oli edessä päin.
Kun Herra Sammakko sitten suuntasi autolla kotiinsa päin, poiketen matkalla kauppaan, ja perille päästyään huomasi jotain outoa penkissä, ja ylipäätään autossa.
Ja eli niinpä tietenkin, tuo meidän pieni hurtta oli oksentanut autoon. Sitä en tiedä mitä se oli syönyt joko siellä puistossa tahi autossa, mutta se mitä minä tiedän: pakkasta parikymmentä lasissa, pimeä ilta, ahdas auto, inhottava ihminen. Sormet jäässä, meinaten jäätyä mihin tahansa kiinni, hermot muutenkin kireällä ja sisulla siivoamaan. Ainoastaan keskikonsoliin jäi tahroja, mutta saa nyt jumaliste selvitä siitä kun ei pesuaineellakaan lähtenyt! (Ei sinänsä, se näytti puhtaalta siinä pimeässä illassa, joten minua ei teknisesti ottaen voi syyttää asiasta).
Kaik on mänt
Sinne meni joulu, uusivuosi, juhlapyhät... Vihdoinkin. Nyt alkaa jälleen arki ja sitä voikin sitten miettiä että mitäs perkelettä siitä. Kun ei ole koulussa eikä töissä, ei lomakaan tunnu lomalta.
Älkää nyt helvetissä silti sosiaalipummiksi haukkuko. Tässä vain on tällainen muutaman kuukauden pähkäilyaika jatkosta.
Itse asiassa... Ei edes sitä muutamaa kuukautta.
No siis, kuitenkin. Takaisin asiaan. Eli, mitä tein lomalla? En yhtään mitään ja vähän jotakin. Kuten aivotärähdyksen hankkiminen ja katkeruuden tunteminen kun palautin vuokralaudan takaisin vuokraamoon. Oli sen verran mukava laskea omankokoisella laudalla. Silkkaa luksusta. Nyt tekisi mieli voittaa lotossa ja ostaa sellainen. Päästää pikkuinen lautaparkani ansaitulle eläkkeelle.
Telkkaria paremmaksi ohjelmanumeroksi osoittautui pieni karvainen koirani, joka hallitsee viihdyttämisen taidon myös suurten ihmismassojen keskellä. Harvinaisen pöljä otus, mutta sallittakoon se hänelle.
Älkää nyt helvetissä silti sosiaalipummiksi haukkuko. Tässä vain on tällainen muutaman kuukauden pähkäilyaika jatkosta.
Itse asiassa... Ei edes sitä muutamaa kuukautta.
No siis, kuitenkin. Takaisin asiaan. Eli, mitä tein lomalla? En yhtään mitään ja vähän jotakin. Kuten aivotärähdyksen hankkiminen ja katkeruuden tunteminen kun palautin vuokralaudan takaisin vuokraamoon. Oli sen verran mukava laskea omankokoisella laudalla. Silkkaa luksusta. Nyt tekisi mieli voittaa lotossa ja ostaa sellainen. Päästää pikkuinen lautaparkani ansaitulle eläkkeelle.
Telkkaria paremmaksi ohjelmanumeroksi osoittautui pieni karvainen koirani, joka hallitsee viihdyttämisen taidon myös suurten ihmismassojen keskellä. Harvinaisen pöljä otus, mutta sallittakoon se hänelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)