Käytiin tänään kattomassa miten hyvin Myssla tullee toimeen partacollien kanssa, joka olis tulossa hoitoon jouluksi :) Hyvin meni ja ne juoksi kyllä niin paljon että huh huh! Ei siis odotettavissa rauhaisaa joulua, mutta ei se mitään, en olis halunnutkaan. Ja ehkä nyt en joudu syömään montaa viikkoa jouluruokia putkeen kun on kaksi herkkusuuta muutenkin (toivossa on hyvä elää).
Ainakin se on varmaa, että paljon tulen olemaan ulkona ja tylsää tuskin tulee mökilläkään.
sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009
lauantaina, marraskuuta 28, 2009
Ruokintaa
Pitäisi tyhjentää pakastinta lihoista joulua varten ja valmistaa koiralle jotain hyvää. Saa nähdä kuinka paljon nirsoaa tällä kertaa niitä minun keittotaitojani. Tosin tällä kertaa en anna raakana lihaa, paistan sen ja sekoitan vaikkapa riisiin tai johonkin. Kokeilen ehkä yrjölän puuroa?
Yrjöän puuron resepti (en tiedä onko ainoa oikea originelli Yrjölä ja olen liian laiskalla päällä ottaakseni selvää):
1 dl ohrasuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita
1 dl luonnonriisiä
500 g lihaa/mahaa
raastettua porkkanaa tms.
Laita ainekset ja 2 l vettä vuokaan, hauduta noin 150-200 asteessa noin kaksi tuntia. Puuroon voit lisätä esimerkiksi öljyä, 1-2 valkosipulin kynttä (kuureina) yms.
Tuon reseptin kaivoin http://www.yannods.net/jutut/puuro.htm . Ja itse varmaan teen siitä vähän omalaiseni version. Esimerkiksi sillä tyylillä, ettei kauppaan tarvitse lähteä. Tattaria ainakin löytyy, kun kukaan ihmisolento ei niitä meidän perheessä syö, koira on ainakin joskus tykännyt. Että niin ikään. Voisinpas tästä lähteä vaikka kokeilemaan ja katsomaan mitä meiltä löytyy.
Yrjöän puuron resepti (en tiedä onko ainoa oikea originelli Yrjölä ja olen liian laiskalla päällä ottaakseni selvää):
1 dl ohrasuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita
1 dl luonnonriisiä
500 g lihaa/mahaa
raastettua porkkanaa tms.
Laita ainekset ja 2 l vettä vuokaan, hauduta noin 150-200 asteessa noin kaksi tuntia. Puuroon voit lisätä esimerkiksi öljyä, 1-2 valkosipulin kynttä (kuureina) yms.
Tuon reseptin kaivoin http://www.yannods.net/jutut/puuro.htm . Ja itse varmaan teen siitä vähän omalaiseni version. Esimerkiksi sillä tyylillä, ettei kauppaan tarvitse lähteä. Tattaria ainakin löytyy, kun kukaan ihmisolento ei niitä meidän perheessä syö, koira on ainakin joskus tykännyt. Että niin ikään. Voisinpas tästä lähteä vaikka kokeilemaan ja katsomaan mitä meiltä löytyy.
perjantaina, marraskuuta 27, 2009
koirakoulutusta jälleen
Yritin opettaa murua keräämään lelunsa. Tämän päivän lopputuloksena oli, noh, se osaa ottaa sen yhden lelun suuhunsa silloin tällöin ja tuoda minulle, ja koriin, mikäli itse olen tarpeeksi nopea laittaakseni sen korin sinne lelun alle. Tietenkin ongelmana on, että jos otan korin väärään aikaan, Myssla kiinnittää huomionsa koriin ja tiputtaa sen lattialle - paikkaan, mihin se ei saisi tiputtaa mikäli mielii oppia tämän tempun.
Mutta mikäli koiratemppuideoita on ihmisillä niin niitä vastaanotetaan mielellään. Oma mielikuvitukseni taso on tällä hetkellä sitä luokkaa että viimeksi opetin koiran nostamaan etukäpälät pöydälle -temppu mistä ei koskaan tule olemaan mitään hyötyä. Ainakaan todennäköisesti.
Mutta mikäli koiratemppuideoita on ihmisillä niin niitä vastaanotetaan mielellään. Oma mielikuvitukseni taso on tällä hetkellä sitä luokkaa että viimeksi opetin koiran nostamaan etukäpälät pöydälle -temppu mistä ei koskaan tule olemaan mitään hyötyä. Ainakaan todennäköisesti.
torstaina, marraskuuta 26, 2009
Agilityilyä
Piti tänne tulla oikein kertomaan kuinka ylpeä olen tuosta pallerosta! Tänään kun kävin täyttämässä hiekkasäkkejä agilityhallilla, otin koiruuden mukaan, jotta sen kanssa saisi ehkä treenattuakin. Nyt kun on ollut näitä poissaoloja luvattoman paljon. Hallillakaan ei tuosta iltapäivästä ketään ollut, joten meillä oli täysi rauha.
JA VOI ETTÄ SE MENI HIENOSTI! Reenattiin puoli tuntia siellä valmiina olevilla esteillä ja Myssla alitti kerran ja pudotti riman kerran mutta sen jälkeen se meni kyllä niin hienosti, että en muista milloin olisi viimeksi mennyt niin hyvin! En sitten tiedä oliko tuo siitä, kun on ollut niin pitkään käymättä ja kun ei ollut muita koiria, mutta nyt muistan taas miksi harrastan tuota lajia enkä voi odottaa että pääsen seuraavalla viikolla taas treenaamaan ryhmän kanssa!
JA VOI ETTÄ SE MENI HIENOSTI! Reenattiin puoli tuntia siellä valmiina olevilla esteillä ja Myssla alitti kerran ja pudotti riman kerran mutta sen jälkeen se meni kyllä niin hienosti, että en muista milloin olisi viimeksi mennyt niin hyvin! En sitten tiedä oliko tuo siitä, kun on ollut niin pitkään käymättä ja kun ei ollut muita koiria, mutta nyt muistan taas miksi harrastan tuota lajia enkä voi odottaa että pääsen seuraavalla viikolla taas treenaamaan ryhmän kanssa!
keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009
Pitipä sattua kerran kullekin
Eli meninpäs sitten leikkaamaan yhden kynnen liian lyhyeksi. Kannuskynnen vieläpä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Aika hyvä saavutus.
Ja mitäs sitten, vähän aikaa nenäliinalla painelin niin kylläpä se vuoto loppui aika nopeaan. Eikä koirakaan sanonut mitään missään välissä. Joten näillä mennään.
Viime sunnuntaina hukkasin sen 5m jälkiremmin. Hyvä minä. Onneksi Mirjalla oli monitoimiremmi, joten siinä se sitten meni samassa remmissä kaksi koiraa. Siis koirat molemmissa päissä. Ei lainkaan hassumpaa. Varsinkin kun Mysslalla oli juoksu vielä silloin. Ja siitä lenkistä tulikin mieleeni, että kun päästimme koirat vapaaksi metsässä juoksemaan, yhtäkkiä Mysslan luona oli ajokoira, uros, tutkapanta kaulassa. Ensimmäinen kommentti minulta taisi olla semmoinen perus voi helvetti. Mysslan sain kuitenkin saman tien kiinni, eikä tämä uroskaan ollut (ainakaan heti) hyppimässä Mysslan selkään. En tiedä olisiko myöhemmin yrittänyt, mutta estin aikeet pitämällä sen kaukana Mysslan persiistä. Kiva sitten kun pitkään lenkillä seurasi meitä. Ei voinut koiriakaan pitää vapaana.
Ja voi olla, että hoitoon tulee jouluksi Mysslalle kaveri, mutta sen nyt näkee sitten. Olisi viikonloppuna tarkoitus mennä sitä katsomaan, jotta tuleeko ne ollenkaan toimeen. Epäilen, jotta tulevat, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Ja mitäs sitten, vähän aikaa nenäliinalla painelin niin kylläpä se vuoto loppui aika nopeaan. Eikä koirakaan sanonut mitään missään välissä. Joten näillä mennään.
Viime sunnuntaina hukkasin sen 5m jälkiremmin. Hyvä minä. Onneksi Mirjalla oli monitoimiremmi, joten siinä se sitten meni samassa remmissä kaksi koiraa. Siis koirat molemmissa päissä. Ei lainkaan hassumpaa. Varsinkin kun Mysslalla oli juoksu vielä silloin. Ja siitä lenkistä tulikin mieleeni, että kun päästimme koirat vapaaksi metsässä juoksemaan, yhtäkkiä Mysslan luona oli ajokoira, uros, tutkapanta kaulassa. Ensimmäinen kommentti minulta taisi olla semmoinen perus voi helvetti. Mysslan sain kuitenkin saman tien kiinni, eikä tämä uroskaan ollut (ainakaan heti) hyppimässä Mysslan selkään. En tiedä olisiko myöhemmin yrittänyt, mutta estin aikeet pitämällä sen kaukana Mysslan persiistä. Kiva sitten kun pitkään lenkillä seurasi meitä. Ei voinut koiriakaan pitää vapaana.
Ja voi olla, että hoitoon tulee jouluksi Mysslalle kaveri, mutta sen nyt näkee sitten. Olisi viikonloppuna tarkoitus mennä sitä katsomaan, jotta tuleeko ne ollenkaan toimeen. Epäilen, jotta tulevat, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
torstaina, marraskuuta 19, 2009
Ihan ilman sanottavaakin
Nyt ollaan käyty niissä virallisissa lonkkatesteissä, tässä tuloksia odotellessa. Ihan hyvät lonkat kai pitäisi tulla, eikä eläinlääkärikään löytänyt mitään vikaa polvista tai kyynäristä. Joten ihan positiivisella mielellä odotellaan :) Tosin siinä hommassa tuntui joku olevan hyvin paljon vastaan, nimittäin kaksi tuntia siinä meni ja loppuvaiheessa koirakin rupesi heräilemään jo nukutuksesta. Mutta ei kai siinä, kuvat kuitenkin lopulta saatiin.
Tässä käytiin tiistaina moikkaamassa taas suomenlapinkoira Saivaa (sitä pientä pentua, josta aikaisemminkin olen maininnut), nyt taitaa se penikka olla jo kolme kuukautta. Voi että oli kasvanut ja aluksi meinasti Myssla vain rähistä mutta innostui sitten leikkimään. Ärtyneisyys saattoi tietysti johtua vain juoksusta, että ei tarvitse todennäköisesti huolestua mistään sen kummemmasta. Huomenna taas ollaan menossa sinne kyläilemään, lähinnä lapsenvahdiksi pennulle. Pääsen tätä pentukuumetta lievittämään hieman muistelemalla yhden illan ajan millaista oli pennun kanssa... ;) Ja nyt kun on toinen taulapää tässä seurana niin eihän se voi olla mitään muuta kuin toiminnantäyteinen ilta!
Ja tulipas tuossa huomattua, tai ehkä pikemminkin tajuttua, että jonkinasteinen eroahdistus koiralla on. Oudoissa paikoissa sillä herää tuhoamisvietti, minkä johdosta sitten jouduin ostamaan 14kg maksavikaisten (kallista) ruokaa, koska typerys meni ja järsi siihen reiän. Nyt on sitten mekein 30kg ruokaa, ei pitäisi olla sitäkään ostamassa ihan heti!
Tässä käytiin tiistaina moikkaamassa taas suomenlapinkoira Saivaa (sitä pientä pentua, josta aikaisemminkin olen maininnut), nyt taitaa se penikka olla jo kolme kuukautta. Voi että oli kasvanut ja aluksi meinasti Myssla vain rähistä mutta innostui sitten leikkimään. Ärtyneisyys saattoi tietysti johtua vain juoksusta, että ei tarvitse todennäköisesti huolestua mistään sen kummemmasta. Huomenna taas ollaan menossa sinne kyläilemään, lähinnä lapsenvahdiksi pennulle. Pääsen tätä pentukuumetta lievittämään hieman muistelemalla yhden illan ajan millaista oli pennun kanssa... ;) Ja nyt kun on toinen taulapää tässä seurana niin eihän se voi olla mitään muuta kuin toiminnantäyteinen ilta!
Ja tulipas tuossa huomattua, tai ehkä pikemminkin tajuttua, että jonkinasteinen eroahdistus koiralla on. Oudoissa paikoissa sillä herää tuhoamisvietti, minkä johdosta sitten jouduin ostamaan 14kg maksavikaisten (kallista) ruokaa, koska typerys meni ja järsi siihen reiän. Nyt on sitten mekein 30kg ruokaa, ei pitäisi olla sitäkään ostamassa ihan heti!
tiistaina, marraskuuta 10, 2009
koulutusta
Mysslalla on juoksu alkanut, joten nyt on taukoa sitten ainakin agilitystä. Ehkä se on sinällään ihan hyvä, kun tuo karvakasa ainakin viime kerralla siellä räksytti taukoamatta. Ja yleensä muutenkin räksyttää siellä. Jospa se ihmeellisesti katoaisi tuona aikana? Optimismia elämään...
Mutta nyt olemma ruvenneet käyttämään toisenlaista koulutusopastusta, menin nimittäin ostamaan kuonopannan. Koira osaa pääosin kulkea aika nätisti remmissä, mutta tietyissa paikoissa vetää ja on aloittanut joillekin harvoille koirille räyhäämisenkin. Joten tällä toivomme saavamme asiaan aika piankin vaikutusta. Joko huonompaan tai parempaan suuntaan, who knows... Ilmoitellaan täällä sitten!
Ja huomenna ollaan menossa kuvauttamaan lonkat yms! Joten ei muuta kuin sitä odotellessa, samoten kun taivaalle tähytessä jos siellä jossain vaiheessa jotain pysyvää valkoista tulisi!
Mutta nyt olemma ruvenneet käyttämään toisenlaista koulutusopastusta, menin nimittäin ostamaan kuonopannan. Koira osaa pääosin kulkea aika nätisti remmissä, mutta tietyissa paikoissa vetää ja on aloittanut joillekin harvoille koirille räyhäämisenkin. Joten tällä toivomme saavamme asiaan aika piankin vaikutusta. Joko huonompaan tai parempaan suuntaan, who knows... Ilmoitellaan täällä sitten!
Ja huomenna ollaan menossa kuvauttamaan lonkat yms! Joten ei muuta kuin sitä odotellessa, samoten kun taivaalle tähytessä jos siellä jossain vaiheessa jotain pysyvää valkoista tulisi!
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
Kissakavereita
Tuossa lauantaina lähdettiin Mysslan kanssa käymään kaverini luona kyläilemässä. Kaverini seurana asustelee kaksi kissaa, mikä tietysti vähän pisti miettimään, että mitäköhän siitä tulee. Ongelmia, ainakaan väkivaltaisia, en odottanut, tämä karvakasa kun on tunnetusti kaikkien kaveri.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)