Joulua odotellen

Talomme alle on pesiytynyt kärppä, ja koira sitä jaksaa haistella, mutta ainakaan suuri metsästäjämme ei vielä sen kummemmin siihen reagoi. Tuskin alkaakaan.

Lomailemasta palasin ilman koiraa eilen, alkusuukkojen jälkeen karvainen kaverini mökötti minulle kuin sanoakseen "missä sitä on oikein oltu". Onneksi ei ole pitkävihainen tapaus, vaan nukkui illasta jo jalkoihin painautuneena ja järsi tuliaisiksi tuomaa palloa hajalle onnellisena.

Huomenna tullaan näkemään saman rotuisia tuttuja ja sunnuntaina tulee tämä hoitokoira sitten ja lähdemme mökille. Joten ei Mysslalta ainakaan kavereita puutu. Joululahjatkin on jo varattu, enää pitää vain paketoida, että vaavi pääsee repimisen makuun : 3 On sitä suloista katsella.

Koirapuisto

Tänään käytiin koirapuistossa pitkään aikaan, ja Myssla oli kyllä niin innoissaan kun vain voi koira olla. Meillä oli Bella-kaveri mukana ja sekin innostui leikkimään, vaikka ei aina olekaan se innokkain kaveri... Aluksi siellä oli sakemanniuros, mutta se lähti samalla kun me tultiin, joten siitä ei saanut kaveria.

Kattellaan jos tässä pääsis kohtapuoleen uudelleenkin tuonne koirapuistoon, ehkäpä huomenna :)

HIIHTÄMÄÄN

Eli kuten otsikosta voi jollain yliluonnollisella tavalla päätellä, kävimme ostamassa valjakkohiihtokamppeet. Husky-valjaathan meillä jo valmiiksi olikin, mutta tarvitsimme minulle vyön ja joustavan remmin. Joten nyt kun lähdemme tuossa talven tullen kokeilemaan tätä hiihtämistä, saamme jälleen uuden harrastuksen siirrettyä listaltamme "aiomme kokeilla" listaan "kokeiltu". Saa nähä miten käy!

Elämää, elämää...

Partacollien tapaaminen meni äärimmäisen hyvin, enköhän selviä kahdesta viikosta niiden kanssa. Mysslallakin voi olla todella mukavaa kun saa reuhata rauhassa kaverin kanssa. Itsekin odottelen innolla.

Tänään oli mukava herätä katsomaan, kuinka koira nukkui pää tyynyn alla (ei siis sen tyynyn, jonka päällä minä nukun) ja kun herätin sen, se vain vilkaisi pikaisesti ja tunki päänsä takaisin tyynyn alle. Tyylinsä kullakin, mutta aamun se pelasti kyllä. Ja kun höyrypesimellä pesin suihkukaapin oven, oli lieviä vaikeuksia pitää utelias kuono pois kuuman höyryn tieltä. Ikinä en arvannut, että koiranomistamiseen tarvittaisiin akrobaattisia taitoja!