Long time no see, eh?

Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa... Energiat olleet vähissä ja kaikkea semmosta, mutta laitetaan nyt sitten kaikkea kivaa kuulumisia tähän samaan pakettiin.

Ensinnäkin, Mysslalla on todella loistavasti menny yksinolot päivisin! Hra Sammakko on vihdoin ja viimein päässyt kiinni työelämään, joten siellä kuluvat päivät rattoisasti. Pitkään ei kuitenkaan koirankaan tarvitse yksin olla, kun kotona tuota porukkaa on paljon ja pisinkin koulupäivä kestää Hra Sammakon pikkusisarella 4 tuntia. Mutta tosiaan, hyvin menee sen suhteen. Ei ongelmia.

Koputtakaamme puuta.

Täytimme 1 vuotta!! Lahjaksi Myssla sai semmoisen pehmokirahvin, joka oli todella hauska hajoittaa sen päivän aikana kun omistaja oli töissä. Mitäs me pienistä, hyvä että tykkäsi lahjasta! Kakkukin tehtiin (ihan vain kermakakku, jota Hra Sammakko pystyi itsekin syömään) ja voi että oli hyvää!

Harrastepuolelta sen verran että pääsimme arkitottelevaisuuskurssille! Alkaen sunnuntaina, saa nähdä mitä hyötyä siitä on. Mehän nyt ollaan muutenkin niin mallikansalaisia, ettei parempia saa hakea *hyvin viatonta viheltelyä*. Lisäksi pääsimme mukaan hakuiltaan, missä saa kokeilla kyseistä lajia ja päättää mitä siitä pitää :') Ehkä kohta päästään jopa agilityyn?

Ja vaikkei nyt ehkä ihan heti agilityyn, mutta kesälle on varattuna näyttelyyn (ei ihan vielä ilmottauduttu, mutta pikapuoliin, pikapuoliin...) ja heti perään paimennustaipumustestiin päästiin mukaan. Innolla odotellen sitä jälkimmäistä. Ensimmäistä ehkä lievällä pakokauhulla.

Ja vanha kunnon pyöräily sujuu nyt loistavasti. Koira on pikkuhiljaa oppinut jopa vetämään, ei tosin paljoa mutta kuitenkin. Ei nyt sinänsä että olisi huono juttu, vauhtia tulee mukavasti lisää. Pitkiä matkoja ei edelleenkään tehdä, ei todellakaan. Silleen kuitenkin että saa energiaa purettua.

Kiitos ja näkemiin, muistakaa olla ajamatta humalassa!

Ulkomailla

Myssla piipahti ensimmäistä kertaa Suomen rajojen ulkopuolella, Haaparannassa :) Oli jännää ja sen reissun jälkeen pikkuinen oli aivan naatti vielä seuraavanakin päivänä. Eläinkaupassakin käytiin ja se oli kyllä isoin näkemäni! DjurMagazine Ikean vieressä... Ostettiin sieltä makupaloja, vaikka teki mieli ostaa leluja ja hihnoja ja... Ja eräs nainen tuli ihastelemaan Mysslaa (ruotsiksi aluksi, vaihtoi englantiin kun tajusi ettei puhuta näitä toisia kotimaisia) ja minusta tuntuu, että hän kuuli roduksi "Atlantic sheepdog" eikä "Icelandic sheepdog" niin kuin tarkoituksena oli.

Match Show

Se jäi sitten siihen punaseen nauhaan. Vaan ollaan me ylpeitä, kun viime kerralla saatiin sininen ja se oli meidän eka.

ja taas!

Kävin sitten eilen ostamassa uudet hienot valjaat (samanlaiset kuin entisetkin, tosin tällä kertaa punamustat. Pitäähän sitä välistä olla väriäkin elämässä). Ja eikös se tänään saanut syötyä puoliksi NEKIN valjaat! Ne sentään pystyi pelastamaan vielä jesarilla. Mutta silti! 25 euroa mennyt kuukauden sisään KAHDESTI, kyllä silloin saa jo karjaista pienen perkeleen. Ainoa positiivinen pieni valonsäde, joka tunkeutui tähän risukasaankin oli, että sain sen kiinni itseteosta. Seuraavaksi siis voitelemme saamarin sitruunaa niihin valjaisiin. Kyllä näin on näreet.

Ja sitten kun tänään kävin ostamassa lisää koulutusnameja, eikö tuo retale tunkeutunut laukulleni ja pistellyt naamaansa koko pussillisen! Ainoastaan kaksi jäi jäljelle! No, se nyt oli vain 3 euron menetys...

Ehkäpä ei pitäisi tuijottaa lompakkoa tämän koiran kanssa eläessä. Juh.


Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Pesasin eilen tuon karvaturrin, kyllä nyt on mukavan puhtaan tuntoinen. Eikä haise enää :D

Ja hain hakutreeneihin. Saa nähdä pääseekö.

Iltapäivästä Match show, ehkäpä jaksan tulla tänne kommentoimaan miten meni. Jos tuo vaikka tällä kertaa olisi sen verran aikuinen ettei pomppisi remmissä :D Hampaat se antaa kyllä tutkia ja sorkkia muutenkin itseään varsin reippaasti! Nyt päästään sitten testaamaaan tätä uutukaista näyttelyremmiä...!

-ing -ing -ing!

Tuo -ing koira meni syömään lähes uudet valjaansa! Omistajaa ottaa aivoon mutta kun koirallekaan ei siitä mitään voi sanoa, niin kauan kun ei sitä itse teossa kiinni saanut! Eli korvista nousee höyry ja naama muuttuu teepannuksi, mutta väliäkös tuolla, pienen kihinän ja pihinän jälkeen voi löysätä taas ja antaa asian olla. Harmi vain, kun oli niin hyvät valjaat. Ehkä suuntaan illalla kauppaan ja ostan uudet JA PIDÄN HUOLEN ETTEI SE SYÖ TAATUSTI NIITÄ.

Ja siis nuo oli jo toiset... Tai siis ei valjaat mutta kuitenkin. Seuraavaana päivänä kyseisten asioiden ostopäivästä koirani päätti pistää poskeensa sen lähes 20 euroa maksaneen pannan... Sitten se on pureskellut heijastinliivit. Huivin. Ja ties mitä.

Milläs tuota nyt kouluttamaan rupeaa. Upottaa tabaskosaaviin seuraavat valjaat?

tai sitten on vain pitämättä koiraa pihalla remmissä ilman valvontaa.

Sen lisäksi Mysslasta on tullut varsinainen hienoperse. Se ei voi astua lätäkköön, eikä hypätä sen yli :D Ainakaan vapaaehtoisesti. Autostakin piti nostaa koira kun ei millään voinut kun oven edessä oli hieman märkää. Mutta sitten se jumittaa autotielle jos sen ja pyörätien välissä on lätäkkö. Mikä sinänsä ei ole fiksuin ratkaisu.