Välipysäkki

Kotosalla äiskän luona olla napotetaan. Koirat saivat joululahjaksi oululaiselta pukilta (aka pikkusiskoni ja äitini) ihan itsetehdyt heijastinliivit ja ompa muuten vielä hyvin pysyvät. Myssla ja Kleppakin tykkää kun ne voi kääntää supermiesviitaksi selkään, eikä hidasta vauhtia. Kuvia tapahtumasta myöhemmin, kunhan aurinko paistaa ja saan aikaiseksi! Lisäksi käytiin Lemmikkiasemalla hakemassa Klepalle uusi panta kun edellinen rupesi käymään turhan kapeamalliseksi. Siitäkin kuvia myöhemmin. Kuten myös yritämme ottaa kunnon poseerauskuvia, saa nähdä miten käy. Nykyään kaikki ottamani kuvat ovat enemmän ja vähemmän huonoja ja epäonnistuneita. Mistähän johtuu, vaikka en suinkaan väitä vanhojenkaan kuvien mestariteoksia olleen. Saipahan niistä selvää ainakin.

Huomenna tarkoitus olisi treffata kaverin koiraa Mimosaa, kun ajellaan Rovaniemen ohi. Pitääpä laittaa kamera toimintakuntoon, että saa siitäkin tytöstä kuvia. Jos huomenna olisi mukavan vähän asteita, aurinko paistaisi ja kaikkea kivaa ja naiivia toivoa, kun luvassa on pitkä ajomatka.

Tänään käytiin kanssa Veilan omistajan kanssa ilman Veilaa (veila oli mökillä) lenkillä ja oli hauskaa. Kuvia ei saanut pimeällä, pahoittelen.
Mysslalle käydään hakemassa matkapahoinvointilääkkeitä, kun se on niin levoton autossa. Parempi kokeilla ja katsoa tapahtuuko mitään kummempaa, jos ei tapahdu, etsitään syitä muualta. Kuvittelenko vain, vai onko nykyään koko ajan jotain kummallista tapahtumassa? No, voihan se olla oman pään sisällä ja koira ei tykkää matkustamisesta ajajan ajotyylin vuoksi. En minäkään tykkäisi, ei sen puoleen, ja varmasti protestoisin, jos joutuisin omaa lauluääntäni koko matkan kuuntelemaan! Mutta yrittänyttä ei laiteta sen matolääkkeen kanssa. Olisin kokeillut homeopatialääkettä tähän, mutta "luottohankkijallani" ei ollut sopivaa lääkettä. Joten apteekin tuotteilla mennään, ei sinänsä, etteivätkö olisi hyviä.

Hyvää Joulua!

Hyvää joulua Mysslalta ja Klepalta näin jälkeenpäin ja Onnellista Uutta Vuotta! Tytöt sai ison pehmokäärmeen, joka tuntuu olevan mieleinen ja ruuaksi porkkanalaatikon ja kinkun lisäksi maksalaatikkoa ja viiliä.

Huomenna lähdetään aamusta pohjoiseen reissuun.

Pissanäyte saatiin, maksoi 20e ja ell sanoi, että normaali. Ell tosiaan sanoi myös, että olisi normaalia nartuilla kehittyä hitaasti, mutta en olekaan vielä tästä tämänikäisestä kuullut, ettei olisi... munuaiset voisi vielä tutkia, mutta katsoo nyt loman jälkeen miten sitä rupeaa tutkimaan jos rupeaa vielä ollenkaan.

Eläinlääkäriä ja muuta sellaista

Klepalla valeraskaus. Laskin juoksusta, niin kaippa siitä on se 8 viikkoa suunnilleen. Sille ei maistu aamusin ruoka ja on pirun ärhäkällä päällä. Maitua ei tuu, eikä hoivaile pentuja, onneksi. Eiköhän tästä selvitä.

Eläinlääkärissä käytiin rokotuksilla ja samalla olisi pitänyt ottaa pissanäyte, mutta eipä ole vielä onnistanut. Koko ajan yritetään, että saisi sen vietyä sen sitten syynättäväksi... Pitäisi sitä tutkia, johtuuko se esim. sairaudesta, kun se ei ole sisäsiisti vieläkään. Eli siitä tarkistetaan tulehdusarvot ja poikkeamat, kunhan sen nyt saisi edes... Ei meinaa millään onnistua. Ell punnittiin, Kleppa painaa melkein 9 kg. Röhkiminen tutkittiin otukselta myöskin, ei sydämessä mittään vaikuttanu olevan ja nenäpunkkilääke saatiin. 10 pv välein yksi tabletti sitä jotain lääkettä. Että tallaista.

Mysslalle on karvat kasvamassa. Jibii, tosin näyttää melkoiselta linnun persaukselta.. :'D Ressukka. Harjataan joulun kunniaksi!

Sitruunapanta jälleen

Nyt ollaan kokeiltu sitruunapantaa sisätiloissa ja aaah, kun se oikeasti toimii! Kleppa on muutenkin tosi rauhallinen se kaulassa, tekee näköjään siitä paljon rennomman. Toisin kuin silloin kun sitä pidettiin ulkona, jolloin se suunnilleen juoksi ympyrää tyylillä "OTA SE POIS". Kai tuo koti on sille niin turvallinen paikka.

On se muutenkin oppinut. Yhtenä päivänä soi ovikello ja kumpikaan ei haukkunut! Kleppa tuli hakemaan minua ja vinkui että meeeeeee nyt, vauhtia. Myssla taas ei hauku kun ei koe tarvetta. Ja tänään kun tulin päivälenkiltä puolenpäivän aikaan, yläkerrassa haukkui koira. Kumpikaan ei vastannut, napottivat minua ja menivät sisään omaan kämppään kun sain oven avattua.


Aaah, voittaja-fiilis, pitkästä aikaa!

Vapautta ja varotuksia

Käytiin sunnuntaina Kontiomäellä Kuuraa morjenstamassa ja päästettiin koirat juoksemaan pellolle vapaana. Hyvin se meni, kuvia laittelen galleriaan tuossa jossain vaiheessa, kunhan saan aikaiseksi. Lunta oli koirille jalkojen verran, joten teki varmasti hyvää lihaksille. Korvat olivat tallessa, ja hienosti olivatkin.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tavattiin sitten Kellaa, Foaa ja Leeviä Sotkamossa ja käytiin metsikössä pitkähkö lenkki. Kleppa yritti paimennella hiihtäjiä, mutta loppuretkestä rupesi jo uskomaan että mammalta saadut broilerin sydämet on hiihtäjiä parempia.

Tänään sain sitten ensimmäisen varotuksen koirien haukunnasta. Pilasi vähän niin kuin hyvän fiiliksen, mutta ajatuksissa on kyllä kytenyt pitkään että kohta varmaan sellanen tuleee. Katsoo nyt mitä tekee asialle... Järettömästi tekemistä ympäri kämppää? Huisin pitkä lenkki aamulla? Kun tietäs. Vähän jo kyselin Seppälän koirakeskuksesta "ainaispaikkaa", mihin koirat voisi nakata koulupäivän ajaksi. Saa nähä millaisen hintasuunnitelman ne vääntäisi lukuvuodeksi, melekosen ison varmaan. Kai sitä pittää muuttaa pellon keskelle omakotitaloon. Löytyiski vielä sellanen...

Islanninkarvatonkoira

Kuten edellisessä postauksessani taisin mainita, Myssla on pudottanut jok ikisen pohjavillanpalasen poissa. Eli toisin sanoen meidän arktinen karvanaama on nyt samassa asemassa kuin kuka tahansa pohjavillaton puudeli (ei millään pahalla kenellekään ;)). Aamulenkillä katseltuani sellaisessa -20 C pakkasessa kuinka kauheasti tämä paleli, päätin käydä hakemassa helpotusta asiaan. Nyt Mysslalla on talveksi fleecevuorinen mantteli ja samalla ostin lohiöljykuurin. Jos vaikka karva kasvaisi nopeammin takaisin ja päästäisiin tähän "luonnolliseen" lookkiin takaisin.

Päivälenkillä laitoin sitten manttelin päälle ja Myssla oli ihan erilainen kuin aamulla. Siitä näki, että nyt oli mukava olla ulkona, eikä tarvinut kärvistellä odottamassa Klepan haisteluita. Myssla jopa jäi haistelemaan itse! Väittäisimpä sen olevan siis hyvä ostos. Mukamas kuviakin otin asian tiimoilta, mutta tänään kaikki tekniikka on minua vastaan. Pahoittelen ja laitan myöhemmin jos koneet sen sallivat.

Klepalla taas ei mitään ongelmaa asian tiimoilta ole.

Kaveritapauksia

Viikonloppu oltiin tuolla vanhassa kodissa Oulussa ja nähtiin totta kai Veilaa. Bonuksena Kella oli tullut Oulussa käymään (omistajansa Vuokko on kouluttaja ja tarkoituksena oli pitää koirankoulustusvkl, mihin kuului luento ja käytäntö mutta piti perua kun ei osallistujia tullut. Treenasimme siis kolmestaan).

Torstai oli kummallinen päivä, kun Myssla on aloittanut autossa hermoilun. En yhtään tiedä mistä se voisi johtua, mutta yhtä kaikki puolet matkasta meni huutamiseen (Mysslan osalta). Ihmeen kohdalla vaihdoin sen sitten etupenkille ja loppumatka meni hiljaisesti, joskin levoton se edelleen oli ja olisi tahtonut syliin rauhoittumaan. Autolla ajaessa en moista ajatusta kannattanut, joten Mysslan etutassut oli reiteeni kiinni, mutta muuten oli ihan omalla paikallaan. Kleppa on taas hyvin rauhallinen matkustaja, joka oli koko matkan hiljaa ja mitä todennäköisemmin nukkui.

Ja ei, Mysslan levottomuus ei johtunut hädästä, kun käytin sen kolmesti lenkillä matkan aikana...

Perjantai meni rauhallisesti kun olimma koko päivän kotosalla pikkuveljeä vahtimassa, se kun oli sairaana. Koirat riehui tavalliseen tapaansa ja käytin melko lyhkäsillä lenkeillä sinä päivänä. Yöllä Myssla oli taas levoton, mutta käytin yöllä kakalla ja suljin sen samaan huoneeseen nukkumaa nniin rauhoittui.

Lauantai-iltana käytiin Veilan ja Kellan kanssa lenkillä, mihin vierähti parituntinen. Sen jälkeen uni maistui hyvin sekä koirille että omistajalle ja sänkyyn eksyttiin melko pian tämän pimeän lenkin jälkeen. Klepan valjaisiin sidoin sellaisen vilkkuvalon (jota ei alunperin oltu suunniteltu koiralle) mutta näkypähän hyvin! Mysslan kaulassa olevaa valopantaa (<--- Klepan panta, joka on iso Klepalle. Kleppa myöskin hajoitti Mysslan pannan) ei kyllä huomannut kuin tarpeeksi läheltä ja oikeasta suunnasta ja oikeaan paikkaan katsottuna. Kamalan kapea ja pitkän karvan alla, huoh!

Sunnunaina olikin sitten taas enemmän äksöniä koirille! Vuokko piti meille parituntisen koirankoulutus-rupeaman Limingantullissa olevalla hallilla (koirakoulu.infon halli se kai oli) ja ai että tytöt teki hienosti töitä! Mysslalle opetettiin kunnolla paikoillaan oloa (istumisesta), mikä liitetään myöhemmin agilityyn. Lisäksi sille opetettiin vasen-oikea -juttua ja sekin meni mahtavasti. Ilman opetusta Mysslan katsekontakti ja luoksetulo ja seuraaminen oli aivan mahtavaa! Veilan omistajalta saatiin joululahjaksi sellainen pallo, missä oli naru, ja se on meillä reenileluna. Molemmat ihan innoissaan asiasta. Klepalle opetettiin paikallaoloa ja riman ylittämistä (ei hypännyt vielä) agilityä varten. Nyt yritetään pidentää paikallaoloa (istumasta) pikkuhiljaa. Hyvin se jo sujuu. Senkin luoksetulo ja kontakti oli kyllä omaa luokkaansa, ei voi muuta sanoa kuin harvoin kai tulee noin tyytyväisenä harjoituksista!

Tämän koulutusrupeaman jälkeen mentiin vielä koirien kanssa läheiseen koirapuistoon päästämään paineita ja kyllä ne ihme vain juoksivat vielä. Lähdettiin sieltä melko nopeaa pois kun sinne oli tuotu ripuloiva Leonbergin koira. Olisin laittanut kuvia, mutta Blogger kiukuttelee taas. Ei se mitään, ei ne hyviä kuvia ollutkaan. Opettelen vasta käyttämään pokkariani.

Näiden jälkeen matka Oulu-Kajaani sujui todella rauhaisasti ja koirat ovat nukkuneet koko illan. Kyllä se tuollanen on aina poikaa silloin tällöin.

Ajattelin muuten sanoa jollekulle, että Myssla on islannin karvaton koira ja Kleppa kääpiökarhukoira. Menisiköhän läpi? (Myssla on pudottanut _kaikki_ karvansa! Huomenna lohiöljyn hakuun, kuulemma nopeuttaa tapahtumaa.)

Makupaloina käytin Hauhaun Tonnikalamakupaloja (100 % lihaa) Kuvassa näkyy! ja kuivattuja kananhelttoja (en muista merkkiä, löysin Stockmannilta.). Veilan omistaja antoi kuivattua lihaa (ei hajuakaan merkistä) ja lisäksi ostin yllä näkyvässäkin kuvassa "kanafileitä" joita nyt en kokeillut, mutta kokemuksesta tiedän niiden olevan erittäin hyviä.

Tassulan Puodista kävin hakemassa NEUta ja kanansiipiä.

Kaupunkireissu

Kuva löytyy täältä

Tänään tehtiinkin varsinainen pistokoe sen suhteen, miten Klepalla sujuu haukkumattomuus remmissä. Mentiin ihan keskustakeskustaan kävelemään, eikä haukahtanut kuin kerran ihmiselle. Eikä kyllä haukkunut millekään muulle, pyörätkin antoi mennä rauhassa ohi! Todella hieno kontakti oli minuun ja tekemisiini koko ajan ja palkkaa sateli reilunpuoleisesti hienoista tuloksista. Mysslakin käyttäytyi ihmisiksi, kyllä sekin osaa. Loppulenkistä mentiin parin puiston läpi, missä saivat haistella ja pissailla ihan oman mielen mukaan, kun keskusta-alue on oikeastaan niitä viimeisimpiä paikkoja mihin tekevät. Lumihanki tai tienposki pitää olla. Mikä on kyllä hyvä asia.

Nyt nukkuvat kuin viimeistä päivää, sen verran rankkaa olla koko ajan käskyn alla. Ei me kuitenkaan käydä tuolla oikeassa keskustassa kovinkaan usein, eihän se ole koiran lenkkeilypaikka.

Tänään aamulenkillä kun Myssla teki kakkansa Ortodoksisen kirkon eteen, eräs mummo käveli ohitse ja vilkuili vielä taaksekin keräänkö sen. No, ei sattunut pussia mukaan, mutta tarkoitus olikin, että kävisin hakemassa viereisestä puistossa olevista koirankakkapussitelineistä pussin ja sitten ne kakat, kun se ehti vähän ennen aikaisesti ne ponnistella. Harmittaa kyllä aiheuttaa tuollaista närää turhan takia, en vain kehdannut perään rueta huutaan että kyllä minä ne kerään, kunhan pussin saan käsiini. Sain pahat katseet osakseni kun lähdin siitä kävelemään. No, oma häpiänsä sillä mummolla, pakkoko ajatella kaikesta pahaa :D

Tynnyrikoirat

Olin lauantaina kaupungilla ja kun tulin takaisin kotiin, sain huomata, että eräs ruokasäkki oli kaadettu ja sieltä oli mutusteltu useampikin nappula. Säkkiä kuitenkin säilytin suht korkealla sellaisella paikalla, mistä en uskonut niiden saavan sitä. Kuitenkin, onneksi säkissä ei kauheita määriä ollut jäljellä ja osa oli jätetty myös pohjalle. Ilmeisesti maha oli tullut täyteen kesken syömisen, varsinkin sen turpoamisen jälkeen....

Mahat pullottavat edelleen, tänään ovat olleet visusti paastolla. Saa nähdä jatkanko sitä vielä huomenna. Pienillä lenkillä ollaan ainoastaan käyty, vatsalaukunkiertymän ja muiden pelkojen vainotessa niskaan. Jotain tietoa vatsalaukunkiertymästä löytyy täältä.

Häkkiratkaisu

Kleppa ei nykyään ahmi ruokaansa enää niin vauhdikkaasti kuin ennen. Päättelin tämän johtuvan niin kutsutusta "häkkiratkaisusta", eli siirsin Klepan ruokailun häkkiin. Välistä laitoin oven ihan lukkoon, ja aukaisin kunhan oli saanut syötyä (ehei, en vahdannut siinä sen aikaa vaan kävin mutkan jossain muualla). Päätarkoituksenahan oli vain tehdä häkistä Klepalle turvallinen rauhoittumispaikka, missä se pääasiassa saisi olla rauhassa yksinään. Kyllähän sinne kaksi mahtuu, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että molemmat tunkeutuisivat sinne yhtä aikaa täysin vapaaehtoisesti. Se kuitenkin vaatii melkoista solidaarisuutta. Kyllä Mysslakin siellä käy möyhäämässä mattoja, eikä siitä olekaan tullut minkäänlaista kinaa. Mysslan ruokailun siirsin keittiöön. Ehkä Klepan ruokailun rauhoittumiseen liittyy myös se, että häkin ja keittiön oven välissä on ruokapöytä ja oviaukko, joten tila vaikuttaa jaetulta jopa koirien mielestä. Tiedä häntä, mutta ainakin olen tyytyväinen!

Mehtään!

Suunnattiin Kellan, Foan ja Leevin seurana Vuokatin metsien syvyyksiin ja ai että oli mukavaa - sekä omistajalle että koirille. Loppuvaiheessa jostain tuli kipinä Mysslan ja Foan välille ja tuli rähinä, mutta eipä niissä mitään näkynyt kähäkän jälkeenkään. Semmosia hupakoita nuo kyllä on.

Sain hyviä vinkkejä Klepan koulutukseen ja purettua hieman ajatuksia vaivaavia asioita, kuten esimerkiksi Klepan sisäsiisteys, joka on ottanut vähemmän sisäsiistejä askelia takaisinpäin. Nythän napero on 11kk ja yhä edelleen tekee asioitaan sisälle. Vähemmän niitä suurempia kuin pienempiä, mutta pisulitkin on rasittava luututa, varsinkin kun periaatteessa koira voisi olla jo sisäsiisti. Noh, Vuokkohan epäili, jotta mahdollisesti voi johtua Klepan pienestä koosta, sillä siis voisi olla pieni rakko. Tai sitten intopissoja. Neuvo asiaan: Kokeillaan viedä parin tunnin välein ulos, eli kohtapuoliin pitäisi seuraavan kerran käydä kuskaamassa ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa. Saa nyt nähdä tajuaako se sitten. Huoh.

Tänään tulee Saiva illasta, saa nähdä millainen hulabaloolai tulee tänne... Toivottavasti rupeavat sitten nukkumaankin jossain vaiheessa! Onneksi ei ole ihan aamusta herätystä, muuten voisi olla ilo irti omistajallakin.

Ruokaan lorautin eilettäin rypsiöljyä, tänään tulee mössöä ála allekirjoittanut, mihin raksujen lisäksi lukeutuu raaka jauheliha ja raaka kananmuna. Proteiinipitoista ruokaa ja ehkä varsin herkkua. Kokeillaan, kokeillaan...

Lumisade, jee!

Viikonloppuna oltiin Oulussa vanhoilla kulmilla :) Junamatka on yhtä hevon persettä Klepan kans mentäessä - kiitos räksytyksen. Nyt se rupee jo pikkuhiljaa oppimaan että hiljaisuus on hyve. Varsinkin asemalla meinaa ipana innostua räkyttämään kaiken maailman otuksille, oli ne sitten olemassa tahi ei. Junassa se osaa olla hiljaa - jos muita ei näy. Ohikulkevat ihmiset on vielä huomionarvoisia ihmisiä, vaikka ne yleensä ei pysähtelekään. Joskus konnari jää silittään useamman kerran, varsinkin jos Kleppa on ehtinyt tottua sen edestakaiseen menemiseen ja pysyy hiljaa ja vain odottaa. Kajaani-Oulu välillä juna on onneksi kuitenkin vanhempaa mallia, jossa eläinvaunu on aina päässä. Näin ollen sellaista turhaa ravaamista siellä on vain vähän, toisin kuin näissä "nykyaikaisissa" IC junissa, missä eläinvaunu on pöljästi tungettuna keskelle junaa ja väkiä ramppaa kuin lauantain markkinoilla.

Perjantaina nähtiin Veilaa metsälenkkeilyn merkeissä ja ai että oli kivaa! Käytiin uusia polkuja kokeilemassa ja tällä kertaa se oli aika hyvä lenkki. Kesti sellaisen tunnin se ja sitten käytiin vielä Tassulan Puodissa ja Veila sai treeninameiksi kivipiiraa ja Myssla ja Kleppa ei tällä kertaa mitään. Ehkä ensi kerralla.

Lauantaina nähtiin Saivaa koirapuistoilun merkeissä. Tytöillä oli kova vauhti päällä ja painitkin sujuivat yksiin. Kleppaa jätettiin välistä ulkopuolelle ja kostoksi tyttö roikkui Mysslassa ja ärisi kun tämä yritti leikkiä Saivan kanssa. Eipä siinä, hauskaa oli ja naatteja olivat kun kotiin päästiin. Ainakin hetken aikaa.

Sunnuntaina treffattiin myös Saivaa eri koirapuistossa, annoin eräälle Wind-Up Toyn tuttavalle lainaan Mysslan vetovaljaat malliksi. Klepalle olen miettinyt niiden ostamista, mutta se nyt vielä kasvaa kuitenkin, niin en sitten tiedä.. No, puistosta lähdettiin sitten suoraa Kajaaniin ajamaan ja paikoitellen oli melkoinen keli. Kuitenkin koirat olivat onnensa kukkuloilla kun lunta oli oikeasti maassa, ei vain mitään valkoista muka-lumikerrosta. Siellä oli kiva pyöriä ja telmiä tutun koiran kanssa lähipuistossa. Ja nyt on hyvä nukkua.

Puistoilua pimeällä

Nyt en ole koulusta päässyt ennen 4 pois, joten puistoon ja lenkille päästään puoli viiden jälkeen, jolloin ei ihan vielä hämärry. Sen verran hämää, että kun tiedän, että viideltä on _pimeää_ niin sitä voisi mahdollisesti laittaa ne heijastinliivit ja valopannat. Helpottaisi huomattavasti, nyt kun puistossa ollaan käyty. Ei siellä näe, ei. Ei siellä ole valoja, nih.

Ehkä huomenna?

Tänään puistossa ollessa siellä kaksi urosta tapansa mukaan rähähtivät toisilleen, mutta hiisi vie kun toisen uroksen pentukaveri meni rohkeasti mukaan "tappeluun" ja sitten kun rupesi sitä ääntä kuulumaan (räyhräyh ei viuviu) niin TOTTA KAI meidän tytöt on menossa tunkemaan kuononsa siihen. Kleppa nyt vielä kuuntelee hieman, mutta olen ihan varma että Myssla haukkuu "tappelu! tappelu! tappelu!" Että semmosta. Varulta sitten otan tämän meidän äiti teresan hännästä kiinni (en saanut pannasta) ja vedän sen vähän kauemmaksi, jottei saa edes vahinkohampaasta. Kun sittenhän sen ilo vasta yltyisi jos meidän flikka päättäisi lähteä mukaan tappeluun.

Kamalan leikkisällä tuulella ovat olleet nyt, ja sain jopa ilmoitettua itsemme agilitykurssille TassuTellen koirakouluun. Vielä tarvitaan osanottajia kuitenkin, että saadaan ryhmä kasaan.

Koirapuistoilua

Löysin tänään kuolleen täin ja Klepan juoksukin alkaa olla takana päin.

Joten tänään käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Mentiin ihan piruuttaan sellaiseen aikaan, ettei siellä taatusti ollut ketään. No, muuten meni hyvin, mutta poislähtiessä Myssla tahtoi ruveta vääntämään kättä eikä tullut luokse, juoksi vain karkuun. Paskanmarjat rupea sen perässä juoksemaan, vaan laitettiin Klepan kanssa portti kiinni ja muka-lähdettiin pois. Vähän matkan päästä käännyttiin takaisin, että haluaako Myssla silti tulla mukaan. Ei halunnut, tämä toistettiin kolmesti. Sen jälkeen laitoin Klepan kiinni puiston ulkopuolelle, ja menin itse puistoon. Ajoin Mysslan uhkaavilla eleillä ja murinalla ensin pois, sen jälkeen käänsin sille selkäni ja kävelin vähän matkan päähän ja tuijotin vain eteeni. Se haisteli kauempana, lähempänä, puuhaili omiaan, kävi välistä tarkistamassa onko Kleppa kunnossa kun se kitisi siellä aidan toisella puolen ja muutaman kerran tuli varovaisesti haistelemaan minuakin. Osan aikaa se taas asettui istumaan selkäpuolelleni, n. 3 metrin päähän ja katseli vain minua.

Puoli tuntia me tätä jatkettiin, ennen kuin käännyin Mysslaan päin ja kyykistyin ja "päästin takaisin laumaan". Sen jälkeen se seurasi kuin lammas, ainakin portille asti. Saa nähdä saako seuraavalla kerralla tapella myös, vai mitä pitää keksiä.

Allergiakuvia

Lupasin teille näitä allergiakuvia ja nyt viimein sain aikaiseksi laittaa ne tänne...

Torstai

Torstai

Perjantai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Hyi täi!

No, tälleensä mahdollisesti löytyi syy Mysslan allergiselle reaktiolle, nimittäin täi, jos tunnistin oikein moisen otuksen. Useastihan minä tuon karvanaaman tarkistan, vaan eipä löytynyt mitään aikaisemmin satunnaisotannalla. Ei se pysyisi paikoillaan niin kauaa että saisin koko komeuden täikammalla (jota ei ole) tutkittua. Mutta tänään tuli napakymppi ja löysin yhden ötökän ja _ehkä_ toisen, tosin en siitä täysin varma voi olla kun en saanut mokomaa hyppysiini. Eipä siinä muuta kuin Frontlinea pipetissä apteekista, kävipä juuri niinkin, että paskanmarjat selvisin yhdellä paketilla. Piti ostaa molemmille omat kun olivat 5-10 kg ja 10-20 kg ja toiselle annostus oli liian iso ja toiselle liian pieni. Toinen maksoi 32,84 € ja toinen 26,74 €, mihin sitten menikin reilusti loppukuun ruokarahat. Opiskelijan onnea <3.

Tällainen otus se mahdollisesti oli, en ole täysin varma. Tämä yksilö on nimeltään Linognathus setosus ja lisätietoa otettu osoitteesta http://www.exspot.fi/muut-ulkoloiset/koiran-tai.asp :

Koiran täi (Linognathus setosus)

Täi on koiran yleisin ulkoloinen. Se on noin 2 mm:n pituinen ruskehtavan värinen siivetön hyönteinen, joka elää koko elämänsä koiran iholla ja karvassa. Se käyttää ravinnokseen koiran verta. Täin imemä veri näkyy tummana sen takaruumiissa.

Täi tarttuu koirasta toiseen tai saastuneiden hoitovälineiden välityksellä. Koirasta toiseen se tarttuu helposti, erityisesti talvella, jolloin kaupunkikoirat ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa esim. koirapuistoissa. Täitartunnan leviämisen kannalta otollisia ovat näyttelyt, kokeet ja muut koiratapahtumat, jotka keräävät paljon koiria yhteen.

Tavallisin täitartunnan oire koiralla on jatkuva voimakas kutina ja siitä seuraava raapiminen, koska täiden puremat ovat hyvin kutiavia. Varsinaiset ihovauriot ovat yleensä raapimisen seurausta, joka johtaa karvanlähtöön ja sekundaarisiin bakteeritulehduksiin. Jotkut koirat saattavat olla oireettomia kantajia tai niillä on vain vähäistä kutinaa. Täin puremat kutiavat vielä pitkään sen jälkeen, kun itse täit ovat jo kuolleet. Kutinan jatkuminen ei välttämättä merkitse sitä, että hoito on epäonnistunut.

Vaikka loisen koko elinkierto tapahtuu koirassa, munia ja yksittäisiä aikuisia yksilöitä saattaa olla myös koiran ympäristössä, joten huolelliseen häätöön kuuluu koiran lähiympäristön (makuupaikat ja matot sekä hoitovälineet, kuten harjat) puhdistaminen. Koiran täi on eri laji kuin ihmisen päätäi, eikä tartu ihmiseen.

Minä epäilen, että Mysslan karvanlähtö on kuitenkin luonnollista, eikä punkista johtuvaa.

Turvotusta iltasella

Eli jatkoa edelliselle postaukselle. Illallahan turvotus rupesi uusiutumaan, joten annoin kyytabletin ja seurailin yöllä vähän väliä miltä se koira näyttää. Eli heräilin kahden tunnin välein seuraamaan tilannetta ja kyllä se siitä lähti sitten laskeutumaan.

Verinen kuono johtuu siitä, että siinä yhdessä paikassa on iho kadonnut jonnekin, olisiko sitten raapimisen syytä. Yhtä kaikki soitin eläinlääkärille että millä sitä hoidan ja ainakin Betadinea sekoitettuna veteen, että näyttää laihalta teeltä se väri ja sitten jotain pulveria, jonka nimen voin kertoa kunhan muistan mitä se on. Jos kuono rupee mätimään, eikä meinaa milläsäkään parantua, turvotus uusiutuu jatkuvasti ja näinikään niin ei muuta kuin takaisin eläinlääkärille. Lupasi kyllä, että tuskin tänä viikonloppuna tarvii mennä käymään, mutta koska sitä ei ikinä voi tietää, otin siis selvää (jo eilen illalla) päivystävän numeron ja sitten nyt kävin googlettamassa kemin kaupungin eläinlääkärin numeron kaiken varalta. Hyvää ennaltaehkäisyä!

Allergiaa ja eläinlääkäreitä

Viime viikonloppu vietettiin äidin luona Oulussa, nähtiin samalla ajokoira Tunea, islanninlammaskoiria Kvennaa lenkin merkeissä ja Tuhkista ja Hiltua ja Hiltun 3viikon ikäisiä pentuja, sekä Veilaa. Oli mukavaa ja koirillakin oli vaihtelua vapaana juostessaan. Kleppakin on ollut niin äksy kaikille että ei ole mitään ongelmaa pitää vapaana - eihän se päästä ketään vierasta koiraa ihan heti lähelle ;) Veilan se kyllä muistaa ja Tunea se ei nähnyt, niin typerä en sentään ole. Mysslan kanssa käytiin sitten Tunea morjenstamassa. Olipa mukava lenkki kun ei kukaan räyhännyt turhaa.

Tänä aamuna sitten aamulenkin jälkeen huomasin Mysslan kasvoissa jotain omituista. Sen kuono oli turvonnut ja siinä oli verta. Soitin sitten eläinlääkärille, joka käski tuoda saman tien näytille. Siihen mennessä Mysslan silmänympärykset olivat myös turvonneet ja kirkkaan punaiset ja korvatkin vaihtoivat värinsä tähän punaiseen. Kutina rupesi vaivaamaan kehossa myöskin.

Allerginen reaktio, vähän sama asia kuin ihmisillä pähkinäallergia, joskaan nämä oireet eivät tukkineet Mysslan hengitysteitä (Onneksi!!). Sitä mistä se tuli ei varmaan ikinä saada selville, mutta olen kyllä miettinyt allergiatestien tekemistä. Tämä lysti nyt sattumoisin vain maksaa sen 200 euroa suuntaan tai toiseen, joten harkiten, harkiten... Ja lainaten.

Tunti oltiin lääkärin juttusilla, ja sen ajan Myssla oli tipassa. Ressukka mökötti kun sille laitettiin kuonokoppa kaiken varalta. Karvoja ajeltiin etukäpälästä ja siihen laitettiin katetri, suonen sisään sai kortisonia. Nyt on silmät ja korvat palautuneet ennalleen, mutta kuono on edelleen turvonnut ja nestettä pukkaa läpi siitä. En ole enää täysin varma onko se verta, mutta... Jotain, kuitenkin. Myssla oli kyllä melko reipas käveliä (eli käveli itse ihan mielellään sinne lääkäriin, kuitenkin asutaan sen verran lähellä) ja sieltä pois. Ja tosi reipas tyttö lääkärissä. Lääkäri sanoi myös, että kannattaa paastota tämä päivä ja antaa tuttua ruokaa vähän aikaa. Lisäksi ei tänään ainakaan pitkiä lenkkejä, vain niitä pissakakkalyhyitä kävelyjä.

Ensiavuksi vastaavan varalle lääkäri neuvoi kyytabletteja - poistavat turvotusta. Joten suoraa apteekkiin.

Koulusta otin päivän vapaaksi, kun en uskaltanut jättää tyttöä yksin. Lääkäri sanoi, ettei se ole välttämätöntä, mutta että ei voi kuitenkaan taata, etteikö se turpoisi uudelleen. Mitäs sitten, jos meneekin hengitystiet tällä kertaa? Ehei, jäin kotiin.

Tai no kotiin ja kotiin, lähdettiin Kemiin mummolaan. Hyvin likat reissun otti ja nyt ovat nukkuneet paljon. Kleppaa ärsytti lääkärissä kun kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota... :D

Huom! Kuvia allergiatapauksesta tullee kuhan pääsen omalle koneelle!

Juoksemista ja sisäsiisteyttä

Klepalla alkoi juoksu, joten nyt ei päästäkään koirapuistoon aikoihin. Harmittaa tuo hiukan, mutta ehkä sitä lievittää pieni kyllästyminen aina samaan kaavaan, josta ei vain laiskuuden takia jaksanut päästä irti. Nyt siis pakko käydä k ävelyillä ja ainakin yksi tosi mukava reitti ollaan löydetty. Siitä saa joko sellaisen reilun puolentunnin tai vähän vajaa puolentoistatunnin lenkin, mielen mukaan. Upeita kuvauskohteitakin reitin varrella on. Tosin kaksi asiaa kyseisessä reitissä häiritsee: 1) Ei voi pitää vapaana, kun se on ihan kaupungin vieressä ja ihmisiä tulee vastaan harvakseltaan, mutta kuitenkin sen verran tiheään, ettei uskalla pitää. 2) se menee joenvartta pitkin, joten koirat hinkuu uimaan... "jee". Jatkolenkkiosuus (aka puoltoistatuntinen) kiertääkin sitten kaupungin lammen, missä koirat pääsi kesällä uimaan. Joten sinnekin kauhea kiskominen. Toisaalta lenkki on hyvä sen takia, että siellä saa pitää vähän löysemmällä remmillä, tie on hiekkapohjaista ja kaupungilta kuitenkin suojassa, mutta vastaan tulevat ihmiset ja koirat tekee hyväksi keinoksi opetella kontaktia penkan päällä tai vastaavaa.

Tarkoitus olisi ensiviikolla yrittää löytää vähän uutta reittiä. Haastehan tässä on se, ettei voi mennä suoraa koirapuiston ohitse, kun kamala vetäminen sinne on hivenen ärsyttävää. Ja ainakaan tällä hetkellä kärsivällisyys ja energia riittää juuri ja juuri niiden ihmisten ohitusten koulutukseen.

Asiasta saappaaseen.

Eilen illalla nukkumaanmennessä huomasin mukavaksi yllätykseksi miinan sängyssäni. Siis ruskean miinan, if you know what I mean... Vaikka kyseessä oli yksittäinen, jo pidempään ilmeisesti ollut ja vähän sotkeva yksilö, päätin silti vaihtaa lakanat. No, ei siinä mitään, Myssla valvotti illalla pitkään kun se oli haistanut ennen lenkille menoa vaatekaapissani säilyttämäni vinkulelut, mitä se piti poikasinaan (lahjoitin ne sitten naapurille sillä ehdolla, että se haki ne lenkin aikana pois) ja pääsin sitten nukkumaan joskus 12 jälkeen...

Aamulla heräsin siihen, että jalkani osui johonkin tunnistamattomaan aineeseen. Ei muuta kuin valot päälle ja voi sitä näkymää. Ruskeita vauhtiraitoja ja kakkakikkareita pitkin mattoja ja sänkyä. Hetken aikaa ei voinut kuin istua ja katsoa, sitten Klepalta housut pois, mistä putkahti nämä "kuningas" pökäleet. Ressukka, kuin kauan lie ollut, eikä mitään sanonut. Ainakaan ei ollut polttanut takamukseen jälkiä. No, sitten matot rullalle, lakanat pyykkiin, pöksyt pyykkiin, koirat ulos ja vilkaisu kelloon. Puoli kuusi. Eipä siinä auttanut kuin rallatella, kun puolen tunnin päästä oli kuitenkin herätys. Ja kaikki, jok ikinen lakana sattui olemaan pesussa. Että kiitos siitä.

Koulusta sain sitten hyvällä syyllä osan päivää vapaaksi ja mattopyykille mars. Kävin ostamassa mäntysuopaa ja mattoharjan, pääsin pyykkitupaan ja huomaan, että ilmeisesti ihan yleisessä käytössä sielläkin olisi mokomat olleet... No, ompahan ostettu. Eli tämän päivän saldo: Kolme koneellista pyykkiä ja neljä pestyä mattoa. Tämän lisäksi vielä lenkki päälle ja olen valmis hautaan.

Jostain syystä en käynyt kuin sen puolen tunnin lenkin...

Tokoilua

Nythän tehtiin sellainen päätös, että ei olla niin kauaa puistossa kun tuo Kleppa vaan tuntuu laihtuvan, ettei ole liiasta liikunnasta kyse. Noh, ollaan oltu sellaista puolta tuntia siellä ja harrasteltu hieman tokoa ja naminetsintää samalla aivotyöskentelyksi, kunhan ne pahimmat höyryt on päästetty pois.

Eli melko aktiivisesti, joskin vähänlaisesti päivässä ollaan Klepalle ja Mysslalle opetettu sekä maahanmenoa, että sivullaolemista/sivulletulemista.

Ainakaan tänään tämä ei ole onnistunut vähentämään pennun virtaa, päin vastoin. Ja varsinkin Mysslalla riittää energiaa, kun Kleppa haluaisi vain äristä luunsa kanssa rauhassa. Meni hetki tajuta mistä kuuluu semmoinen pitkä ja tasainen rrrrrrrrrrrrrrrrr.... ääni, ensin ajattelin että kuuluu ulkoa kun on niin vaimea ääni. Sitten tajusin, että ei, kyllä se sohvan alta kuuluu ja siellähän se Kleppana luunsa kanssa oli ja piti silmällä Mysslaa. Hohhoijjaa, mitähän tuon tyttösen kanssa oikein pitäisi tehdä.


Ajattelin kuitenkin aktiivisuudenpuuskassani viedä ne pitkälle iltalenkille, harjoittelemaan kaupungilla kävelyä tiukassa valvonnassa. Hoh hoh, ammun varmaan pääni hajalle kun kuvittelen saavani kulkea siellä rauhassa näiden kanssa. Ehei, eiköhän siitä melko varmasti tule yhtä järkyttävä lenkki-yritys kuin aina. Jos joku vielä ihmettelee miksi menen aina tuohon viereiseen puistoon.

Ne kynivät oikein kunnolla Skineez-lelun, joten kävin ostamassa uuden. Samalla mukaan tarttui sokkona Hurtan valjaat, jotka vielä sopi Klepalle. Pitäisi joku päivä käydä viemässä meille epäsopivia koiratarvikkeita Kainuun Eläintarvikeliikkeeseen, ilmeisesti toimittavat niille Rescuekoiratarhoille niitä. Meillähän niitä tavaroita riittää... Enkä ole varma onko se täysin hyvä asia!



Nämä ryökäleet olivat syöneet koulusta tullessani kynsisakset! Kerpele näitä piskejä kun välistä tekevät tuollaisia... tosin syy oli minun, kun kaikki luut olivat loppuneet/nostettu ylös rähinän estämiseksi.

VINKKI: Näin teet aktivointilelun. Ota rikkimennyt skinneez-lelu, pudota reiästä sisään pari namia, tee leluun solmu ja anna se koiralle. Tulipa muuten rauhallista tähän, kun Mysslalle tein noin. Hah, haa. Kleppakin makaa tyytyväisenä minun vieressäni, eikä edes uhoa luusta. On varmaan eka kerta ;)

Kaikkien Kuvien Kuvaaja: Tiia Eskelinen

Wind-up: Meillä "Hyi" on menettämässä merkitystään. Tulepas pelottelemaan se uudelleen?

Vieraita ja viimeinkin rauhaa

Dodiin, perjantaina Wind-up Toy lähti Saikkulin kanssa kohti muita maailmoja ja heti perään perjantaina tulikin allekirjoittaneen äitimuori käymään. Lähinnä oli hoitamassa koiria, kun jouduin lauantaina olemaan töissä 12-20, mikä tuli juuri ikävästi koirien kakka-ajan päälle. Ja tokihan on mukavaa kun on vieraita. Varsinkin koirien mielestä, vieraat kun tuo yleensä herkkuja.

Myssla sai tässä vasta uuden pannan, laitan kuvia tulemaan kuhan kerkiän. Klepalle olisi tarkoitus jossain vaiheessa uudet valjaat hommata, mistäköhän rahat? Eläinkaupassa käytiin niin samalla tarttui mukaan UrineOff-aine, jolla toivon mukaan saisi Klepan pissimään ulos entistä enemmän. Koirat sai myös uudet kynsisakset, koska edelliset oli suoraa sieltä mustasta aukosta. Kamalan jäykät, ikävää.

Äiti osti koirien häkkiin täydellisesti sopivan maton, missä on kumipohja. Jee. Myssla ainakin rakastaa sitä, käy petaamassa sen ainakin kahdesti illassa.

Myssla syö aterialla n. 1,5 dl ja Kleppa syö järettömät 2 dl aterialla. Jo on kumma jos paino ei rupea nousemaan sillä. Huomenna matolääkkeen ostoon.

Rähinää, perskule.

Faaaak....

Ja rähinän aiheena on tänään... Myssla!

Tänään koirapuistossa Mysslalla ei kemiat natsanneet yhtään erään parsonin kanssa. Aluksi Saiva haukkui yrittäen saada tätä kyseistä leikattua urosta leikkimään, mutta tämä poikahan sitten ärsyyntyi ja Myssla meni ilmeisestä puolustamaan Saivaa ukon näyttäessä tytsylle jotta häntähän ei kannata ärsyttää. No, ei siinä mitään, tappelu saatiin loppumaan alkuunsa ja sen jälkeen Myssla kävi kertomassa poitsulle jotta oltaisko kavereita. Sehän ei passannut tälle herralle lainkaan, liekö vielä kiihdyksissä tai mitä (ei ihan totta hajuakaan), jotta ärähti sitten Mysslalle ja tämähän rupesi sanomaan vastaan... = tappelu osa 2. Kyllähän sitä nyt perhana siitäkin selvittiin, vaan kun Kleppa päätti olla iso ja rohkea ja karvat pystyssä rähisi tälle ukolle siinä vieressä, kiitos Wind-up Toyn, joka sai napattua Klepan minun pitäessäni Mysslasta kiinni (joka kyllä oli valmis heti puolustamaan Kleppaa, jos vain poitsu olisi ärähtänyt...). Herra ei kuitenkaan välittänyt Klepasta sen enempiä (onneksi, oltais saatu kitkeä sitä pois todennäköisesti pitkääääään....*). No sitten nää rauhottuivat tässä välissä pitkään, pidettiin viitisen minuuttia erillään ja sitten haistelivat. Ei siinä meinannut sopua syntyä herran kautta, ei sitten millään. Tässä vaiheessa Mysslakin rupesi olemaan hippusen varautunut tämän suhteen, mutta meni pois kun käskin. (selvittiin siis ennen tappelua). Sitten se parsonin omistaja päätti lähteä ja myö saatiin jäädä puistoon. Olisin kyllä itsekin voinut lähteä, jos se olisi sanonut jotain. Ja Wind-up Toy on hyvä ja kertoo jos selostus meni päin heiniä.



Ja nämä kaksi ovat ennenkin tavanneet toisensa, nyt oli vain sopimaton päivä ja huono valo ja.

* Kleppa pelkää hitusen höselöitä isompia koiria, kun sen päälle on epähuomiossa pari kertaa juossut Tune, nuori ajokoirauros. Ei tarvitse edes olla paljoa isompi. Pystyy silti olemaan puistossa samaan aikaan ja saattaa jopa uskaltautua leikkimään niiden kanssa hetken katseltuaan. Eli ollaan parempaan suuntaan menossa, toivottavasti joskus ei enää aristele!

Sattumuksia

Kuura

Eilen käytiin Saivan siskon Kuuran kanssa riehumassa koirapuistossa. Myssla löysi sieltä ihanaksi kaveriksi pittbullin joka oli vasta noin 7kk ja tykkäsi painimisesta. Pitkään painivatkin kahdestaan, kunnes tälle pennulle muuttui liian rajuksi otteet ja puri Mysslaa luomeen, ihan silmän viereen. Siinä vaiheessa meinasivat ruveta kunnolla tappelemaan, mutta saatiin eroteltua ne kyllä. Mun mielestä olisi ehkä ollut parempi, että olisivat saaneet rauhassa selvittää ne välinsä, pentu olisi varmasti uskonut jossain vaiheessa. Mutta eipä siinä, rauhoittuivat hetken ja kun totesin, ettei silmä näyttänyt pahalta tai mitään sai Myssla jatkaa leikkimistä. Enää ei sellaisiin painirientoihin tahtonut osallistua, mutta kuitenkin leikki sen koiran kanssa, mikä mielestäni on erittäin hyvä asia.



Klepan totesin taas laihtuneen tuolla aikuisruualla, joten kävin ostamassa vielä säkin junnumuonaa, vielä jotain toooooodella energiapitoista Royal Caninin ekstrakallista herkkua. Kahtottee mitä siitä tullee, tulleeko mittää ja ruppeeko läski kasvamaan. Koirallahan jos ei ole yhtään läskiä missään, ruumis ottaa lihaksista tarvitsemaa rasvaa mikä aiheuttaa kaikenmaailman vikoja ja vaivoja. Jotta yritetään saada rasvaprosentti nousemaan ja jotain kylkiluiden aukkojen kohdalle.

Tottelevaisuutta ja lenkkeilyä

Lauantaina käytiin Veilan ja Kellan kanssa lenkillä jossain Kajaani-Sotkamo-Vuokatti -alueella (allekirjoittanut ei ole täysin varma missä päin). Kleppa innostui uimaan, vaikka sää oli kylmä ja märkä muutenkin, Myssla juoksi innoissaan muiden perässä. Itsekin olin ihan innoissaan kun se on taas ruvennut leikkimään. Jee.

Lenkin jälkeen mentiin Vuokatin Hovin eräälle minigolf/nurmikentälle treenailemaan tokoa ja se meni äärimäisen hyvin :) Myssla ja Kleppa saivat lainata ihanan vaaleanpunaista häkkiä, jotteivat hajoita autoa, joten tietenkin hajoittivat patjan sieltä häkistä. Ei se mitään, se tullaan korvaamaan!

Treenauksen jälkeen väsyneet omistajat jättivät koirat hetkeksi autoon ja kävivät syömässä Vuokatin Hovissa oikein mukavan seisovan pöydän aterian, ennen kuin suunnistivat kohti Kellan kotia moikkaamaan Foaa (Kellan äiti) sekä Leeviä (vanha shelttipoika). Yhteensä tässä reissussa kului jotakuinkin kuusi tuntia. No, pari tuntia nukuttuaan Kleppa päätti ruveta riehumaan Mysslan kanssa, ei siinä mitään kun riehuivat rauhassa eivätkä häirinneet naapureita.

Paimennus

Viikonloppuna käytiin kotona Oulussa ja lauantaina sitten paimentamassa eräällä lammasfarmilla Kiimingissä. Itse asiassa paimennuspaikka oli sama kuin silloin paimennustesteissä. Paimentamassa ei ollut kuin me Mysslan ja Klepan kanssa ja Veila ja tarkoitus on jatkaa paimentamista tällä porukalla :) Tietty, jos joku vielä haluaa mukaan niin rohkeasti ottaa yhteyttä.

Koko lysti maksoi 10€/henkilö, eli ei maata kaada tuo summa olleskaan! Olin jopa yllättynyt näin halvasta hinnasta, pelkäsin jotain paljon pahempaa... Mutta tuolla summalla voi hyvinkin käydä useammin paimentamassa ja mennäänkin, kuten tuolla ylempänä sanoin jo.

Ensi alkuun jaloittelutarhassa oli kaksi nuorempaa lammasta, jotka eivät oikein liikkuneet mihinkään. Lisäksi koirat oli alussa kiinni, että saivat tutustua hommaan rauhassa. Klepalla oli aluksi suuret puheet ja kova ääni, mutta kun päästiin tarpeeksi lähelle lampaita, oli enemmän tai vähemmän minun jalkojen lähellä turvassa. Myssla sai näihin ensimmäisiin lampaisiin peräti parin askeleen verran liikettä, mutta kun huomasi, ettei homma edisty, keskittyi Kleppaa seuraten lampaankakan syömiseen.

Toisella kierroksella oli hieman vanhemmat lampaat (2kpl), jotka jo liikkuivat. Molemmat työskentelivät saman tien vapaana. Kleppa kyllä liikutti lampaita, muttei ihan uskaltanut mennä jaloitteluaidan toiseen päähän yksinään, vaan jäi odottamaan minua siihen puoleen väliin (lampaat kyllä pysy siellä toisessa päässä) ja kahteli minua, jotta mihin jäin. Eli hyvin se sujui kunhan minä vain olin lähettyvillä tukena ja turvana, eikä paimennuksessa nyt siitä olekaan kyse, että koira tekisi yksin kaiken työn.
Myssla taasen alusta asti kokosi lampaita hienosti, eikä tarvinnut sellaista tukea kuin Kleppa, joskin täytyy muistaa, että Keppana on vasta vauva... Hienosti sain Mysslan avuksi pienillä viittauksilla, lisäksi lammasfarmarit saivat apua Mysslasta lampaiden sisälle saamiseen lampolaan. Olempas minä ylpeä.

Ylemmästä linkistä tosiaan pääsee sinne postaukseen, missä kerron lyhkäsesti paimennustaipumustestistä. Mysslahan sai "Heikkoja taipumuksia" tai jotain tulokseksi, mutta kyllä tämä kerta osoitti että mitään lieviä ole, vaan kunnolla osaa hommansa hoitaa ja ihan luonnostaan.

Kiitokset vielä farmarille ja lampaille kokemuksesta!

Ja kuvia löytyy Galleriasta.

Kuvakilpailu

Tassulan Puodin facebook sivuilla on kuvakilpailu, missä on Mysslasta yksi ja Saivasta yksi kuva! Käykäähän äänestämässä niitä! (Myssla sivulla 15 ja Saiva sivulla 16!)

Valeraskautta ja kylävieraita

Mysslalla valeraskaus jatkuu. Ei (vielä) imetä, joten paremmassa kondiksessa on kun viime kerralla. Nyt ollaan tosin annettu homeopatialääkkeitä kahta erilaisia, mikä voi olla jokseenkin myös syynä tähän ei-niin-pahaan valeraskauteen. Vaan eihän sitä ole niin kauaa ollut, neljäs päivä menossa. Vielä ehtii imettää ja tulehtua nisät ja.. Tai sitten ei.

Se mikä on erilaista eiliseen verrattuna, että Myssla ei yrittänyt päivälenkillä kääntyä kertaakaan takaisin kotiin, mikä mahdollisesti johtui siitä, ettei sillä hetkellä ollut pentuja hellittävänä. Mutta lenkiltä tulon jälkeen löytyi taas vinkuva pehmo - tuota noi, miksiköhän tuota kuvaisi? Ei se pallo ole, littanampi, muttei mikään täysin littana... No tuommoinen pehmolelu, joka vinkuu ja joka ei muistuta oikein mitään. Sen kun illalla piilottaa jälleen saa yön nukkua rauhassa ja ehkä huomenna on taas parempi päivä, tai sitten ei. Tuohan on jo pentu #3.

Mukava huomattava seikka on se, ettei pennut toistu samoina valeraskaudesta toiseen. Tällä kertaa ei possu ole kelvannut, ei sitten ollenkaan. Eipä sinänsä, että olisin edes yrittänyt.

Edelliseen valeraskauteen verrattuna erilaista on myös se, että Myssla syö!! Ruoka maistuu hyvin, joten sitä on ollut helppo vähentää. Tämähän on poikkeuksena ollut jokaiseen juoksuun, ikinä ennen sille ei ole ruoka maistunut. Toisaalta nyt on perheessä toinen koira ja pitemmällä kyläreissulla vielä kolmas (Saiva), että... Olisiko sillä jotain tekemistä asian kanssa?

Kleppa ja Saiva saavat ainakin energiansa kulumaan hyvin, kun riehuvat vähän väliä sisällä ja koirapuistossa, ensimmäisen yön jälkeen jaksavat jopa nukkuakin hyvin. Myssla vahtii pentunsa kanssa sivusta nuorison touhuja eikä sisällä ota osaa niihin, mutta ompa sekin nähty että puistossa lähtee juoksemaan mukana vielä ihan tyytyväisen näköisenä. Ruokakiistojakaan ei ole vielä ollut, luojan kiitos, mutta ehtiihän tässä. Lisäksi mitään näkyvää tuhoa ei ole tehty sinä aikana kun me omistajat raahaudumme aamusella kouluun ja kolmikko jää keskenänsä tänne oleskelemaan. Myöskään naapurit eivät ole sanoneet asiaan mitään, joten luultavasti ihan nätisti osaavat olla.

Kleppa on oppinut taas jälleen aavistuksen hiljaisemmaksi kuin ennen, joten JEE asialle. Nyt ollaan opeteltu ihan varta vasten rauhoittumista, mikä tarkoittaa istumista... Myssla tosin välistä ärsyttää Klepan tahallaan haukkumaan koirille (Myssla haukahtaa kerran, Kleppa jatkaa loputtomasti). Istuminen jopa tepsii hieman, sitä vain harjoitellaan tässä joka kerta lenkillä sopivassa tilaisuudessa.

Jos vaikka huomenna tai keskiviikkona ehtisi eläinkauppaan?

Koirahoitola ja valeraskautta

Eilen olin koululla tallihommissa 06.00-19.30 jotakuinkin, joten koirat olivat hoidossa Seppälän koirakeskuksessa sillä välin. Kauhistutti jättää muut näiden armoille, mutta reippaasti olivat kuulemma olleet ja ääntäkin oli lähtenyt (ei kyllä mikään yllätys). Aamulla mentiin pyörällä, jolloin Myssla ravasi nätisti vierellä ja Kleppa matkasi kassissa suurimman osan aikaa. Kuitenkin, koska matka on melkein kokonaan ylämäkeä, Kleppa sai jalotella aina kun talutin pyörääni. Reilu 4km meni noin 45 minuutissa.

Takaisintulo menikin sitten kävellessä melko lailla, en jaksanut edes yrittää saada yliaktiivista pentukoiraa pysymään siellä kassissa. Väsynyt oli, ja pyöri täysillä ylikierroksilla. Myssla osasi olla muuten asiallisesti, mutta tietäessään kodin olevan lähellä alkoi mahoton vetäminen. Kun viimein päästiin sisään, Myssla meni suoraa päiväpeiton päälle (lattialla) ja rupesi nukkumaan. Kleppa noudatti esimerkkiä, kunhan ensin varmisti, etten vain livistäisi mihinkään enää.

Aamusta jäivät sitten aikaisin taas yksin kun painelin navettavuoroon eikä talossa näkynyt mitään merkkejä mistään muusta kuin nukkumisesta - joka on jatkunut koko päivän. Ilmeisesti eilinen oli varsin väsyttävä retki, joten tänään ollaan vain vähän aikaa koirapuistossa ja lähdetään sen verran ajoissa, ettei siellä olisi koiria ainakaan kovin montaa. Saavat juoksennella ja haistella kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa.


Aamulla koin kuitenkin järkytyksen. Heti kun Myssla heräsi, se haki lelukorista vinkulelun ja rakensi sille pesän. Kun tulin kotiin, se haki toisen vinkulelun ja on nyt nukkunut se vieressään minun vieressäni tässä koneen ääressä istuessani. Ehkä Myssla totesi, ettei se toinen vinkulelu ole enää kovinkaan "hengissä" kun Kleppa on ties kuinka monesti kävellyt sen päältä. Tätä toista vinkulelua (jonka Myssla sai muuten synttärilahjaksi Saivalta ja sen emännältä) se ei ole uskaltanut ottaa Mysslalta pois, yhdessä välissä kävi haistelemassa Mysslan pitäessä tiukasti vahtia. Tosin minä saan ottaa "pennun" ja uskaltaa välistä jopa päästää silmänsä siitä irti, mutta herää aina välistä tarkistamaan onko se vielä tallella. Onneksi Saivan emäntä tulee huomenna, niin voi piilottaa kaikki lelut sillä välin kun jompikumpi on lenkillä koirien kanssa. Muuten ei tule lasta eikä paskaa jos Myssla näkee mihin se menee. Muistelen vain viimeistä valeraskautta kun "pennuksi" kelpasi kaikki leluista pantoihin. Lisäksi vaikka ei nähnytkään mihin se piilotettiin aina lenkin aikana, se löysi sen ihan itse! Tosin ilme näytti hölmistyneeltä kun laitettiin kaulaan se panta, jota se hoivasi silloin...

Nyt on lääkkeenä Veilan omistajalta saatu homeopatialääke, minkä pitäisi helpottaa Mysslan oloa. Annan sen illalla ja katson toimiiko. Kerrompa mahdollisesti sitten täällä asiasta.

Kleppa on 9kk, eikä sillä ole vielä tullut juoksua. Yhteen väliin ajattelin alkoiko sillä, kun sänkyyni oli tullut tuntematon veripisara Klepan vakiopaikan lähettyville, mutta sen jälkeen ei ole mitään näkynyt eikä törsä ole turvonnut tai mitään, joten väitän, ettei ole juoksua. Mysslallakin alkoi ekat juoksut vasta 11kk ikäisenä, joten eipä tässä kiirettä. Saisi vain tulla nyt syksyllä kun meidän harjoittelut on pääasiassa jäässä uuden elämäntilanteeseen tottumisen ajan. Pelottelen vain itseäni sillävälin sillä, että tuleekohan sille samanlaiset valeraskaudet kuin Mysslalle. Pahempia en usko että on?

Ah, ihanaa

Klepan remmilenkit sujuu jo paljon paremmin, vaikka ei remmi olisikaan kiedottu mahan alta joka kerta. Osaa kulkea nätisti ainakin silloin, kun ei ole kauhea hätä ja kauheissa täpinöissä päivän yksinolon jälkeen. Hieman vetää ja joillekin ihmisille haukkuu, mutta pyöräiliät ja takana tulevat koirat saa olla jo lähestulkoon rauhassa! Tutuille ihmisille varsinkin haukkuu ja kiskoo niiden luo, pitääpä siihen keksiä joku juju. Tähän mennessä tehnyt lähinnä vain niin, että se saa mennä kun on sen verran rauhottunut että istuu. Ellei kyseinen ihminen ole ehtinyt tulla jo luokse...

Koska koirat ei saa haukkua sisällä, eikä mielellään lenkeillä, saa ne haukkua vapaasti vapaanaollessaan, leikkiessään ulkona ja totta ihmeessä koirapuistossa. Kleppa varsinkin toteuttaa siellä luontaista pihavahtimisviettiä ja haukkuu uskollisesti kaikki ohikulkijat. Paimentamista ei olla vielä päästy toteuttamaan sen kummemmin, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Jos vaikka ostaisin itselleni lammaskatraan ja... No, eihän sitä koskaan tiedä. Tämän siis kerron sen takia, että minulta tullaan puistossa asiaa jostain syystä kysymään paljon. Enkä tiedä miksi, ehkä siksi, etten komenna koiraani näissä asioissa?

Muuttaessani ajattelin kukkien olevan vaarassa, nämä lehmät kun syövät viherruokaa ulkona hyvinkin paljon. Mutta eivätpähän ole kertaakaan yrittäneetkään, mutta saa nähdä jos saan palmun lattialle, jotta kauanko se elää... :D

Mysslaa olen hyppyyttänyt koirapuistossa "tokoesteen" yli, joka on minua johonkin puoleen reiteen asti oleva este. Lähinnä, että saa jotain tekemistä kun harvoin juoksee siellä toisten koirien kanssa, joskin tänään innostui muutamaan otteeseen pinkomaan kahden saksanpaimenkoirasekoituksen kanssa. Lisäksi siellä on helppo tehdä häiriötreenejä kun Myssla ei niin hirveästi välitä muista koirista, enemmänkin hakee minun huomiotani jos tietää makupaloja olevan tarjolla. Lähinnä maatemenoa (n. 1-2m päästä "kaukotreeniä") sivullaoloa yms. normaalia. Kleppaa opetan rauhottumaan aina kun tulee minun luo harjaamalla välistä tai muuta, välistä saa vain makupalan ja käsken sen mennä takaisin leikkimään. Kleppaa olen "hyppyyttänyt" nilkkakorkuisen puunpalan yli.

Sisko tuli kylään

Tänään tosiaankin nähtiin Klepan sisko Manta, joka vaikutti isolta ja karvaiselta Klepan vieressä. Galleriassa löytyypi kuvaa siskosta, valitettavasti ei niiden leikeistä kun kamera unohtui kotiin puistoon mentäessä. Jäin vain miettimään sitä, kuinka Kleppa näyttää niin pennulta ja pieneltä ja onkin niin pieni siskoonsa verrattuna. Mutta ehkä se siitä, sehän voi johtua vaikka vain siitä että Kleppa kehittyy hitaammin tai on vain tuollainen. No biggie. Tapaaminen meni kaikkiaan tosi hyvin, siskokset riehuivat ja Mysslakin vähän vaivautui menemään pentujen perässä valeraskaudestaan huolimatta. Maitoa ei vielä tule, sitä odotellessa.

Vuorasin keittiön lattian vahakankaalla (joka osottautui liian pieneksi) ja sanomalehdillä ja jätesäkillä. Suljin tilan häkillä. Näin ollen olen luonut koirilleni raakaruokintapaikan, missä saavat mutustaa kaikessa rauhassa sotkevia ja raakaa lihaa sisältäviä luita yms ruokia. Olenko mää nero vai mitä. (Ennenhän siis syötin ne pihalla, mutta kerrostalossa sitä ei voi tehdä..) Tästäkin ihmeestä kuvia Galleriasta, mihin löytyy linkki siitä vasemmalta puolen.

Aika kuluu...

Sen jälkeen kun palautettiin sitruunapanta on Klepan haukkuminen ollut ihan ennallaan. Kuonopantaa kokeilin, mutta se ei auta kun Mysslan on aavistuksen liian iso enkä kuitenkaan viitsi ostaa pienempääkään kun se ei välttämättä mene enää kauaa. Mutta, kehitin toisen tempauksen, josta kuva tulee myöhemmin galleriaan, jahka löydän kameran johdon. Nyt tyydyn huonosti selittämään asian, olen pahoillani mikäli kukaan ei ymmärrä. Ei vaineskaan. Mutta siis! Remmi kierretään mahan ns pehmeän kohdan ympäri niin, ettei koira pääse loikkaamaan pois siitä. Jos koira vetää -> remmi kiristyy ja tuntuu hyvin hyvin epämukavalle koiran mielestä (kyllä tuntuis minustakin jos naru kiristyis mahan ympärillä). Eli Kleppa on vetämättä ja kun se ei vedä, se näköjään osaa kulkea hiljaakin! Eli tämä systeemi siis toimii ainakin jotenkin. Tokihan sitä pitää haukkua toisille koirille, mutta nyt aina kun remmi kiristyy mahan ympärillä osaa koira katsoa minua ja lakata haukkumasta joissain tapauksissa. Hei, olen ylpeä. Ehkä jossain vaiheessa päästään tästä toiminnosta eroon ja minulla olisi kaupunkikelpoinen koira.

Yksinolot ovat sujuneet erittäin mallikkaasti, naapurit ovat sanoneet näiden olleen häiritsemättä ja siitähän ei voi tulla kuin hyvälle mielelle. Lisäksi karvanaamat ovat olleet tuhoamatta muuta kuin palapelin palasia, joten ollaan siihenkin tyytyväisiä. Tosin Klepan pihavahtiominaisuudet ovat aika vahvalla päällä, mutta osaa kuin osaakin elää kerrostalossa. Myssla nyt on aina niin hiljainen, että harvoin muuta kuin ovikellon perään (vaikka soisi naapurissa) ja totta kai Klepalle ja minulle haukkuu. Toisaalta Mysslalle pointsit menee jo siitä, että on pennusta asti tottunut enemmän ja vähemmän kerrostaloasumiseen, mitä olen pallotellut äidin ja oman asunnon välimaastossa.

Klepalla on karvanlähtöaika, lienkö sanonut aikaisemmin, en muista. Minulla on flunssa, joten annettakoot olla tämän kerran (hyi hyi minä) mutta tänään otin furminaattorn ja karstan koirapuistoon ja totesin furmiksen toimivan paremmin tällä otuksella. Mysslasta ei karstaan edes irronnut paljon mitään, joten se siitä. Yhä siitä vaan lähtisi karvaa, mutta ehkä se siitä, jos rupeaisi aktiivisemmaksi harjaajaksi...?

Metsään on ikävä lenkkeilemään, mutta koulukaverini asuu sen verran syrjässä, että jos saan auton lainaan niin körötellään hänen luokseen ja Myssla ja Kleppa pääsevät leikkimään Kuuran, Saivan siskon kanssa! Jee. Sitä odotellessa.

Lehmän hajuisiin vaatteisiin eivät koirat enää paljoa kiinnitä huomiota. Olen siis koulun puolesta ollut viikon joka päivänä (paitsi nyt vkl) navetassa ja kun ekaa kertaa tulin kotiin niin oli varsinainen tarkastus että missä sitä oltiin oltu. Mutta eipä siinä, odotellen tallivuoroja!

Ja huomenna näemme Klepan siskoa Mantaa, jee. Uusia kavereita, jeejee. Suunnitelmissa on mennä koirapuistoon riehumaan. Siitä mahdollisesti kuviakin sitten tulossa!

Laukkumatkaaja

Viime viikonloppuna riitti koirille rapsuttelioita ja mukavaa aikaa, kun pikkusiskoni ja entinen naapurini tulivat käymään kylässä. Mysslakin valitsi mieluummin vieraat unikaveriksi kuin minut, mutta se sallittakoon hänelle.

Tulevaisuutta ajatellen rupesin kouluttamaan Kleppaa laukussa matkustamiseen (kuva). Ihan vain, koska kouluni on n. 4-5 km päässä, mihin Myssla jaksaa kyllä ravata vierellä, mutta Kleppaa en halua vielä juoksuttaa pyörän vierellä, ikää kun tuolla on vasta se 8kk. Meillä siis on aina välistä työvuoroja koululla, jossa voi mennä hyvinkin pitkään, joten koirat pitää ottaa mukaan. Lisäksi eläinlääkärille voi joutua kantamaan laukussa... Kaiken varalta. Tällaista se on kun autoa ei omista.

Lisäksi ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä käymään kotosalla, toivottavasti ehdimme nähdä myös koirakavereita (Veilaa ilmeisesti ei ehditä omistajansa poissaolon vuoksi), mutta Saivan kanssa olisi suunnitelmia jo valmiina (ainakin melkein).

Ja ensi viikolla olisi tarkoitus nähdä Klepan siskoa Mantaa, mitä odotan innolla, että pääsee näkemään onko Kleppa oikeasti kamalan pieni vai näyttääkö vain tuon meidän ison karvakasan vierellä.

Koulutusta, koulutusta

Ah, en tiedä mitä teen tuolle haukunnalle, mutta enköhän jotakin keksi! Ja kun keksin, ilmoitan sen myös täällä, sen lupaan. Tuota järkyttävää räyhäämistä ei jaksa, ei millään.

Ja viimeinkin sain viestiin apuohjaajan!! Olen kyllä tyytyväinen, kun aloitetaan se tässä muutaman viikon päästä, että taidan saman tien opettaa Klepallekin sen kun tykkää juoksennella paljon. Nyt tosiaan odotellaan muutama viikko aloitusta kun on kuitenkin vielä melko lämmin ja Mysslakaan ei ihan ole pirteimmillään. Mutta eiköhän se siitä...!

Valeraskautta odotellessa.

Kleppa osaa melkein tulla jo sivulle, mutta nyt alkaakin sellainen teho-opetus, että kohta osaa jo kenties jotain enemmänkin. Toivon mukaan. Syytän lämpimiä ilmoja, itsekään en toimi silloin.

Agilitykoiraksi tuo pentu voisi olla aika hyvä, kengguru kun on, mutta en ole ihan varma kuumuuko liikaa siinä. Pitää kokeilla joskus. Jos tässä syksyn päällä ehtisi käydä kentällä Mysslaakin kouluttamassa, saisi läskinsä liikkumaan pelkän makoilun sijaa.

Sisäsiisteys on hyvissä kantimissa, Kleppa tekee asiat muutoin ulos, paitsi jos hätä yllättää koulupäivän aikana, jolloin se käy vessan lattialle pissimässä. Sitäkin harvoin, joten eläköön! Ehkä sille oli jäänyt muistot äidin luona sisälle asioimiseen, en tiedä. Pääasia, että se nyt (melkein) osaa jo tehdä tarpeet ulos, eiköstä juu?

Ensimmäinen viikko takana

Nyt ollaan oltu viikko täällä Kajaanissa ja kun ei vielä ole nettiä niin ei ole oikein voinut päivittää... Älkää kysykö miten sen nyt teen!

Sitruunapanta pitää palauttaa huomenna, tosin olen vielä ehkä hiinä ja hiinä sitä mieltä, että pidän mahdollisesti toisen viikon sitä. Kleppa räksyttää edelleen, tosin saattaa johtua kuumuudesta ja painostava ilmasta, mietin myös pitäiskö se ottaa vasta kun ilmat viilenee jos sitä ei saa siihen mennessä kuntoon räksyttämistä. Myös kuonopanta voi olla kokeilun arvoinen, sitä katsotaan muutaman päivän sisään.

Sitruunapannan kanssa kävi siis niin, että Kleppa oli kyllä haukkumatta kun panta oli päällä, mutta ei sitten välittänyt oikeastaan ensimmäisen päivän jälkeen muuten. Rupesin miettimään, että sittenhän se pitää olla koko ajan... Ehkä? En tiedä. Kokeillaan nyt vielä.

Perjantaina kävi Saiva kylässä ja kylläpä oli tytöillä hauskaa! Viipyivät useamman tunnin vielä niin ehtivät jopa välissä levähdellä kunnes jatkoivat painimista.

Huomenna alkaa koulu omistajalla, koiruudet jäävät keskenään asuntoon. Saa nähdä miten menee!!

Uusi koti

Eli nyt on pari päivää asuttu uudessa kodissa Kajaanissa. Ensimmäisen päivän Kleppa oli aika rauhaton ja haukkui melkein kaikki äänet mitä kuului - sinänsä ikävää, että koska ulkoa kuului myös ääniä ikkunan ollessa auki kun oli niin kuuma. No, rauhoittavien singaalien pitkäpiimaisen käytön jälkeen Kleppa rauhoittui ja nukkui yön hyvin. Myssla stressasi nukkumalla muuton, senhän se on kokenut jo pari kertaa muutenkin.

Eilen olivat ensimmäistä kertaa kahdestaan kotosalla, kun päätin käydä kaupassa ja mitä alakerran naapureilta kuulin niin eivät olleet kuin muutaman kerran haukahtaneet. Onneksi! Kaupasta tarttui vuokralle mukaan sitruunapanta (Eläinplaneetta, pieni panta 15e/viikko, iso panta 13e/viikko) johtuen lenkillä kauheasta rähisemisestä. Ainoastaan autot olivat sellaisia mille ei rähissyt, kaikki muu liikkuva kyllä piti huutaa.

Sitruunapannan käytöstä:
PV 1
Vain yhdellä lenkillä pidettiin koko aika pantaa ja se auttoi. Kleppa ei tosin nauttinut siitä ja arasteli laitetta jonkin verran.

Seuraavilla lenkeillä se oli taskussa, pari kertaa Kleppa meinasi aloittaa rähinän, mutta kun laite yhtäkkiä ilmestyi lähelle ja suihkautti ainetta rähinä loppui lyhyeen.

Hyvällä mallilla siis mennään. Kai?

Kemin näyttely

Kemin näyttelystä Myssla sai AVO1, ERI, PN3 ja VaraSERT. Lisäksi matkaan tarttui kasa halpoja luita ja olisiko ollut kanan siipiä, kuivattuja sellaisia mistä saa hyviä treeninameja.

Arvostelu:

Erinom tyyppiä oleva. Hyvinkäyttäytyvä narttu jolla kaunis pää ja ilme. Riittävä raajaluusto. Hyvä runko ja häntä, voisi olla paremmin kulmautunut kummastakin päästä. Liikkuu hyvin. (om. kommentti: En tajua miten niin kun maa haisi niin hemmetin hyvälle, että sai kiskoa sitä perässä koko ajan ja pää kulki maata pitkin) Esiintyy ja esitetään hyvin. Hyvä turkki.

Tuomarina oli Matti Tuominen.

Ja Kleppa oli nätisti käyttäytyvä turisti.

Turvonnut tassu

Jälleen kerran Mysslalla oli tassussa vikaa kun uintireissun päätteeksi rupesi ontumaan. Illan mittaan tassu sitten turposi komeaksi ja ensiapuna annettiin kyytabletinpuolikas, ja aamuun mennessä oli tassu sitten jo parantunut normaaliksi. Joten säikähdyksellä selvittiin.

Kleppa on alottanut sellaset vinkeet, että kun on nukkumaanmenoaika se rupeaa riehumaan. Minä ja Myssla ei sitä arvosteta mitenkään älyttömästi - meillä kun on normaali unirytmi. Tähän sitten päätän tehdä sellaisen tempauksen, että joko tokoa tai jälkeä kunnolla molemmille ennen nukkumaanmenoa. Luulisi väsyttävän.

Oulun KV

Tytöt teki tänään niin suuren urotyön kun jaksoivat reippaasti olla ihan ryhmäkehään asti paikalla (siis 12-17 suunnilleen)!

Aluksi tuli omistajalla ja Mysslalla pieni takaisku, kun ei sattunut rekisteripaperit mukaan, että olisivat osanneet tarkistaa onhan rokotuspaperit oikealla koiralla.. Joten lainasin naapurin autoa (jonka kyydissä olin tullut), jätin Klepan naapurin tytölle siksi aikaa, ajoin toiselle puolen kaupunkia kotiin, hain paperit, ajoin takaisin, sain auton parkkiin portin lähelle, juoksin Mysslan kanssa portille, huomasin pudottaneeni rekisteripaperin, juoksin takaisin autolle ja löysin sen siitä vierestä, juoksin takaisin portille ja raviradan läpi kehän laidalle joka oli myöhässä. Pääsimme siis sittenkin näyttelyyn.

Ja sitten arvosteluihin, tuomarina oli siis Tuula Savolainen.

Kleppa: pentu1, KP, ROP

7kk, hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet , oikealinjainen vielä hieman kapea pää, kuonon tulee vielä vahvistua, hyvät korvat, hyvänmuotoinen runko tasapainoisesti kulmautunut, takaraajoissa kaksoiskannukset, hieman alaskiinnittynyt häntä voisi asettua selälle paremmin, liikkeessä pentumaista löysyyttä, hyvä karva reipas käytös

Myssla: AVO2, EH

2v 2kk, hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet, hyvä pää, oikean kokoiset ja asentoiset korvat, hyvä tilava runko, polvikulmaa saisi olla enemmän, hyvä etuosa, hyvä laajaluusto, kaksoiskannukset takana, liikkeessä ahtautta, sivuliikkeessä taka-askel jää lyhyeksi ja voimattomaksi, hyvä turkki & häntä

Pelkäsin Mysslalla H, kun se oli aika flegmaattinen, mutta onneksi sentään ei tullut.

Näyttelyä odotellessa

Omistajaa jännittää, koiria ei!

Match Show

Tänään jätin Klepan yppösen yksin kotia harjoittelemaan ja jätin sille Suuret Määrät tekemistä:
- kylvin nappuloita lattialle
- väkertelin kahdesta wcpaperihylsystä pientä aivotyöskentelyä
- laitoin exvinkulelun sisälle Kong-vaahtoa (maksanmakuista), koska Kongia en löytänyt ja lelu oli molemmista päistä syöty.
- jätin pari puruluutikkua
- uuden pienen herkkuluun, jonka syömisessä menee aikaa

Näillä luulisi viihtyvän, mutta koska en ollut ensimmäisenä kotona, en tiedä miten paljon on haukkunut. Huomenna uudelleen, jos saan talon tyhjäksi.

Mysslan kanssa lähdettiin sillä välin Match Showhun, Kleppaa en ottanut kun eilen oli häiriötreenit, ja huomiseksi olisi luvassa lisää samantyylistä. Joten Myssla meni mätsäriin ja sai punaisen nauhan muttei sijoitusta. Lisäksi kävi vierailemassa Veilan nuoremman omistajan kanssa Junior Handler kehässä, ei sijoitusta. Ei sinänsä, muuten meni varsin hyvin ekaksi handlauskerraksi!

Lisäksi tein pienen kokeilun: Tein ohuesta pyyhkeestä loimen, jonka kastoin veteen, puristin vedet pois ja laitoin Mysslalle. Tuntuu viilentävän ihan mukavasti, mutta nyt katsellaan vielä tarkasti kaiken maailman hotspottien varalta ennen kuin ruvetaan sen suurempia sitä katselemaan.

Häiriötreenejä

Tänään allekirjoittaneen piti lähteä käymään Kajaanissa katsomassa tulevaa asuntoa ja sillä välin koirat jäi hoitoon Veilan seuraan, kiitos hoitajille!! Kuulemma meni todella hyvin, Kleppakaan ei haukkunut! Leuka putosi varmaan metrillä alaspäin, mutta kun auto tuli taas vastaan niin löytyihän sitä ääntä. On se yhä sama koira. Mysslahan nyt yleensäkin käyttäytyy todella nätisti, siitä en ollut kamalan ihmeissäni :) Kävivät vielä kuulemma tunnin ja puolentoista tunnin lenkit ennen kuin ehdittiin takaisin Ouluun, joten sanonpa vain että oli väsyneet koirat.

Sellainen tunti ehdittiin olla kotona kun lähdettiin Klepan kanssa turisteilemaan agilitykisoihin, missä islanninlammaskoira Tuhkis osallistui mini-luokkaan (todella pieni islantilainen) ja Veilan mamma oli talkoolaisena. Hyvin jaksoi Kleppa istua ja napottaa ja olla välittämättä (paljoa) muista koirista ja oli jopa hiljaa (suurimman osan) ajasta. Tästä se lähtee, kun syöttää jatkuvana syöttönä makupaloja.

Ehkä Kleppa ei opi karkailemaan agikentällä, kunhan sinne asti taas päästään?

Mysslahan nimittäin karkailee. Sain pätevän kuuloisen neuvon, että vie se turistiksi kisoihin, ja nyt olisin kyllä ottanutkin, ellei Myssla ole juoksussa. Harmittaa suuresti. Mutta, huomenna Myssla osallistuu Match Showhun, esittäjänä Veilan nuorempi emäntä, joka harjoittelee tulevaa Junior Handler -kehää varten sunnuntaina. Saa nähdä miten Myssla jaksaa siellä. Ja sitten pitääkin antaa molemmille paljon aikaa yksin ja erikseen ja rapsutella ja helliä ja...

.. Ja jatkaa niitä yksinyksinoloja, jotka unohtuivat hetkeksi jonnekin. Olen pahoillani.


Klepalla lähtee karva.

Uimareissu

Käytiin Saivan kanssa Jäälissä uimassa, ikinä en ole yhtä paljon siellä nähnyt porukkaa kuin nyt! Ei uskaltanut koiria vapaana pitää, Mysslaa tuskin muutenkaan, mutta nyt saivat remmissä riekkua. Kleppakin jopa innostui uimaan, Mysslakin pari kertaa kunnolla, muuten vietti elonsa vain rantavedessä. Veila oli samoissa maastoissa jäljestämässä, joten kävivät siinä morjenstamassa ja pulahtamassa pikaisesti.

Klepan haukunta on rajoittunut mukavan paljon, nykyään aina välillä uskoo kun komennan. Silti tahtoisi kaikk autot huutaa ja paimentaa :/ No, yrittänyttä ei laiteta!

Uimassa

Päätettiin lähteä Veilan kanssa uimaan ja metsälenkkeilemään Jäälin maastoihin ja Mysslankin uskalsin pitää vapaana. Hyvimpä se pysyi, eikä edes yrittänyt lähteä mihinkään.

Roskia ihmiset olivat taas jättäneet miten sattuu, kiitos niistä telkkarin rikotuista laseista ja kaikesta muusta paskasta mitä ikinä jätättekään pohjavesialueelle ja muualle luontoon!! Ärsyttävää kun pitää vahtia ettei kukaan syö mitään tai astu mihinkään vaaralliseen.

Noh, metsälenkki sujui hyvin ja lämpöisesti, Kleppa ja Veila lähtivät jossain vaiheessa ajattamaan lintuja takaa, mutta tulivat kyllä takaisin kun huudettiin.

Ja uimapaikalle päästyä Kleppa ja Veila riekkuivat keskenään pitkin maita ja mantuja (siinä vieressä) ja Myssla kahlaili emännän jalkojen läheisyydessä ja mietti, että uskaltaisiko sitä mennä uimaan. Pari kertaa kävikin.

Mutta!! Kleppa ui ensimmäistä kertaa kunnolla! Veilan perässä meni, meidän hieno tyttö, ilman keppiä tai mitään.

Jussin viettoa

Mökillä vietettiin juhannusta käristemakkaran ja saaristoelämän merkeissä. Automatka etelään sujui lähestulkoon kivuttomasti; Myssla vikisi ja vinkui ja ulisi ja haukkui aina välistä ja ei millään olisi jaksanut istua paikoillaan. Syyksi päättelin kuumuuden, mökille menon (harvoin lähetään siihen suuntaan muuten) ja tulevan juoksun. Kleppa taas autuaana nukkua posotti lähes koko matkan. Mysslan juoksutkin oli helppo ennustaa kun Kleppa kulki Mysslan perässä nenä takapuolessa kiinni.
Ja niinhän se teki, juoksut alkoivat heti ensimmäisenä yönä. Sellaiset kaksi päivää pidettiin housuja jalassa ja sen jälkeen ei tiputellut yhtään, joten housut jäivät laittamati jalkoihin- aina välistä. Sitä kun oli NIIN vaikea muistaa ottaa ne housut pois kun saattoi vain avata oven ja päästää ne juoksemaan järven rantaan. Näin ollen Myssla kakkasi housuihinsa kun en saanut sitä tarpeeksi nopeasti kiinni. No, sitä varten meillä oli toiset housut matkassa!

Myssla ui, eikä aina edes tajunnut, että silloin kannattaa tulla vedestä pois kun rupeaa palelemaan. Kleppa taas ei ihan uinut, kahlasi kyllä rintaa myöden. Uusi tapa jakaa työt koirien välillä: Myssla käy uimassa kauempaa, Kleppa kantaa sen sitten rantaan kun Myssla pudottaa sen.

Pöydältä on hyvä tarkastella uimareita

Muutaman kerran koiruudet karkasivat saaressa muiden tonteille joissa ei luojan kiitos ollut poikakoiria - ja harvoin ihmisiäkään.. Yritin kyllä pitää koirat kiinni, mutta aina välistä joku päästi koirat vapaana juoksemaan. Ei sitä karkailua tapahtunut montaakaan kertaa ja yhden kerran jälkeen loppui kokonaan: sain umpimetsässä raahata Mysslaa melkeimpä noin 0.5 km niskasta pidellen kun sillä ei ollut edes pantaa! Että kiitos tästä. Kleppa harvoin yksinään, mutta kerran se sai Mysslan houkuteltua mukaan. Muuten pääasiassa seurasi perässä iloisena itsenään.

Junassa paluumatka oli kärsimysten taival: ilmastoinnista huolimatta asteita oli +34 C ja monet lapset kävivät silittelemässä meidän karvakasoja. Ylivieskasta kohti hyppäsi sitten ensimmäinen uroskoira kyytiin ja Mysslalla oli häntä vinossa. Kleppa sitten käski koiruuden pysyä kaukana ja omistajansakin asetteli omat laukkunsa näkösuojaksi. Eipä siitä sitten pitkä matka enää Ouluun ollutkaan, onneksi! Kleppakin oli nätisti ja viihtyi suurimmaksi osaksi penkkien alla/takana nukkuen. Seinäjoen kohdalla ehdin käyttää nämä pihalla pissalla, mutta kylmemmästä ilmasta ei ollut toivoakaan. Lämmin pasaatituulikaan ei auttanut mahdottomia, varmaan ensimmäistä kertaa kaipasin kylmää pohjoistuulta!

Kotona Myssla meni ensimmäisenä emännänsä makuuhuoneeseen ja rupesi haukkumaan. Raukkaparka oli ihan hämillään kun sänky ei enää ollutkaan patja lattialla tai vuodesohva lattianrajassa vaan herranjesta ihan oikea, korkea sänky! Tuli kuitenkin yöllä sisäänajamaan sitä Klepan kanssa ja voi että se uni maistui!

Iltalenkki ja sisäsiisteys

On se kumma! Vaikka kävin n. tunti sitten Klepan kans ulkona kun pyöri sisällä, ei se tehnyt mitään. Kiersin talon niin ei ollut sinnekään tehnyt mitään! Ja kun tuossa kävin 20 minuutin pidemmän iltalenkin, ei Kleppa rauhoittunut ollenkaan pissalle vaan loikki ympäriinsä uudessa remmissään. Kiersin jälleen talon, eikä pissan pisaraakaan missään. Tuli semmoinen 'oho' olo.

Paska remmi, uusi kaivattu tuli taloon

Eilen käytiin iltapissat tekemässä ajokoirauroksen Tunen kanssa, tuommoinen suht lyhyt lenkki. Myssla ja Kleppahan riekkui hihnassa kuka mitenkin päin ja osasivat jopa kävellä nätistikin. Noh, alkulenkistä tuli naapurin tolleri-Jessekin vastaan ja sitäkin moikattiin suurella innolla.

Eipä siinä mitään, mutta kun Jesseen törmättiin vielä niiden pihalla ja samaan lössiin oli ilmestynyt toisen naapurin harmaa norjan hirvikoira (eli norjanharmaa, kuten sanon sivistymättömästi) ja Mysslahan oli ihan että JES!! Niin oli kyllä Kleppakin, mutta sen osalta se oli enemmänkin räyhäämistä. Sekunnin päästä siitä kun Myssla oli huomannut koirat jäin pöljänä miettimään että miksi Myssla on koirien luona kun minulla on remmi kädessä edelleen. Katsoin tarkemmin niin sain huomata, että sehän oli napsahtanut katki nätisti ns. punoksen kohdalta, mikä pitää lukkoa kiinni remmissä. Vajaa vuosi sitten ostettu Keskiseltä, ja mikäli en ihan väärin muista niin 2 metrin nahkaremmin hinta oli jotakuinkin 6 € luokkaa. Nyt siis selvisi miksi se kapistus oli niin halpa... Mutta hyvinhän se kesti kuuden euron verran! Vaikka oli kyllä niin kapeakin, että poltti välillä kättä jos Myssla innostui vetämään kunnolla.

Ei se mitään, aamulenkki meni vanhalla 180cm mittaisella naruremmillä (jonka ostin joskus vuonna suuri peruna, hintaa en muista) ja iltapäivästä käytiin mutka Mustissa ja Mirrissä ostamassa uudet remmit molemmille. Klepan hyvässä markettinahkaremmissä (n. 11 €, Mysslalle alun perin ostettu) ei mitään vikaa ole, mutta mielestäni 180 cm on ihan liian lyhyt. Flexiä en suostu käyttämään kuin uimisen tai vastaavanlaisessa tilanteessa, missä pitää oikeasti olla pituutta jos ei vapaana uskalla pitää. Mutta M&M:stä löytyi kaksi monitoiminahkaremmiä, 3 metriä pitkät, BGB lukolla. N-n talutin (tarkistin kuitista, en muista merkkiä ulkoa) on 8 mm leveä jonka alkuperäinen hinta oli 28.90 €, mutta mm:n kanta-asiakaskortilla 26,01 €. Jokke Viking talutin on 10 mm leveä ja alkuperäinen hinta oli 38,90 €, mutta alennuksen kanssa 35,01 €. Näitä olen himoinnut ja nyt viimeinkin oli hyvä sauma ostaa ne, eli vaikka lompakkoni itkee verta niin olen silti tyytyväinen. Vielä kun saadaan ne kulutettua sellaiseksi mukavaksi käteen!

Jälleen mätsäri

Tultiin juuri Match Showsta, Kleppa sai pentuluokasta sinisen nauhan ja tuli viidenneksi. Myssla oli pikkusiskoni handlaamana ja tuli neljänneksi sinisten nauhojen luokassa.

Hoitokoiria ja mätsäreitä

Tuossa 8.6 käytiin Match Showssa molempien koirien kanssa. Mysslaa en itse käyttänyt, vaan pikkusiskoni Lapsi ja koira -kehässä tuli viidenneksi ja naapurintyttö neljänneksi Junior Handler -kehässä. Eli hienosti meni, vaikka pelkäsin kaikkea muuta. Toki piti naapurin koiralle rähistä (niillä on jotain toisiaan vastaan) ja siinä samassa sain sitten kauniit hampaanjäljet jalkaani. Kiitos Myssla. (Ja seuraavana päivänä kävin ottamassa jäykkökouristusrokotuksen kun haavaan pääsi kaikennäköistä moskaa sen mätsärin aikana, se pistettiin suoraa suoneen, se keräsi kai märkää ja tulehtui.) Mutta ei se mitään. Olen silti ylpeä koirastani.

Kleppa taas meni pentukehässä todella hienosti, ei räyhännyt kehän sisäpuolella yhtään, ei kiskonut remmistä, ei juossut, ei... Sai punaisen nauhan ja tuli vielä kakkoseksi!!! Saatiin palkintokassi (Musti ja Mirri kangaskassi), missä oli pieni pussi ruokaa ja lelu ja jotain alennuskuponkeja. Jipii.

Klepalla ei muuten käytetty näyttelyhihnaa ollenkaan kun Mysslan kehät oli samaan aikaan. Ne meni kaikki jotenkin jännästi päällekäin. No ei se mitään.


Ja nyt viime lauantaina tuli Veila meille hoitoon yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Lauantain se hieman itkeskeli oven luona, mutta Myssla lohdutti kunnon kaverin tavoin ja yön jälkeen kaikki olikin paremmin. Iltaruualla meinasi rähinää tulla, mutta sekin saatiin ratkaistua. Seuraavana aamuna tuli sitten vielä toinen hoitokoira, Veilan vanha tuttu, kettuterrieri Ippu. Se oli melkolailla omissa oloissaan itkemässä ja ei pahemmin välittänyt näistä nuoremmista (kun on itse 8v). Kotiinlähdön aikana sitten Veila ja Myssla rupesi jostain syystä rähisemmään keskenään, mutta onneksi sekin saatiin nopeasti ratkaistua...

Pitkästä aikaa

Kleppa ja Viti

Nyt on ollut pikkasen taukoa tässä kirjoittamisessa omistajan flunssasta ja muusta aktiviteetistä johtuen.

Ilmoitin Mysslan Oulun näyttelyyn ja jopa Klepan sinne pentuluokkaan, kun täyttää juuri sopivasti sen 7kk 8.7. Lisäksi Myssla käy pyörähtämässä vielä Junior Handler -kehässä. Siitäpä tulee aktiivinen päivä, mutta siihen on onneksi vielä aikaa.

8.6 on Match Show, mihin Mysslan pitäisi mennä JH kehään pikkusiskoni kanssa - pelottaa ajatella mitä siitä tulee, mutta antaa lapsen kokeilla. Kleppa käy pentuluokassa siellä, toivottavasti ei räyhää jokaiselle siellä!!

Tiistaina käytiin koirapuistossa, missä nähtiin omistajan vanhaa luokkakaveria, joka oli ottanut suomenlapinkoirauroksen Vitin itselleen, tällä hetkellä poika on 9kk vanha. Leikkiminen sujui mahtavasti, ja tarkoitus olisi nähdä vielä uudelleen ennen kuin painuvat takaisin kotikaupunkiinsa.

Eilen nähtiin Saivaa jälleen, käytiin metsässä ja tultiin siihen tulokseen, että seuraavaa kertaa varten otetaankin hillittömät kasat hyttyskarkotetta mukaan. Saivan blogissa näkyy kuvasta hyvin, miten paljon siellä niitä itikoita oli.

Veilan kanssa ollaan käyty paljon lenkillä ja viime lauantaina käytiin Rovaniemellä hurraamassa koiranäyttelyssä turisteina. Mukava reissu oli, vaikka satoikin vähän vettä, mutta käytiin samalla Kemin Mustissa ja Mirrissä, ostin sieltä sitten yhden Skineeez lelun, makupaloja ja Profine pennunruokaa.

Ruuasta puheen ollen nostin Mysslan ruoka-annosta 3 desilitrasta 4 dl, ja katson miten käypi.

Tein lisäksi eilen makkarajäljet molemmille, ja se meni erittäin hyvin!

Rähinää

Kleppa on muuten oikein mukava otus, mutta se jatkuva rähinä käy hermoille. Siihenkin ollaan yritetty yhtä jos toista keinoa - ja lisää kaivataan. Mysslan kanssa pääsinkin luvattoman helpolla kun sain hiljaisen koiran, jonka kanssa löytyi saman tien oikea sävel ja tapa kouluttaa. Mutta ei se mitään! Emme aio luovuttaa ja Kleppakin lopettaa räyhäämisen pyörille, mopoille, lenkkeilijöille, seisojille, lapsille, aikuisille, rullalaudoille, rullaluistimille, toisille koirille, metsälle, eläimille, liikkeelle, paikallaanololle... Toisin sanoen se haukkuu kun siltä tuntuu ja kenelle tuntuu. Heti kun löytyisi Se Oikea tapa. Ideoita?

Tänään käytiin Saivan luona leikkimässä pitkästä aikaa ja voi elämä sitä menoa ja meininkiä. Myssla, ahne sika, ei tahtonut antaa luita kummallekaan muulle, vaan päätti haluta syödä kaiken yksin. Jossain vaiheessa Kleppa sai käsiinsä toisen luista ja Myssla tietää varsin hyvin, ettei toiselta mennä ottamaan jos se sitä syö.

Eilen käytiin koirapuistossa näkemässä Veilaa ja siellä oli Klepalle kaveriksi 3,5 kk ikäinen leonbergin koira. Oli jo kaksi kertaa Keppanan kokoinen, mutta mitäs pienistä, kyllä se perässä meni.

Oulaisten näyttely

Kuva: Tiia Eskelinen

Nyt kävi kyllä semmonen vahinko, että Oulaisista tuli AVO1 (mikä ei ihmetytä, kun avonarttuja ei ollut muita) ERI, PN1, SERT ja VSP. Eli tätä slangia tuntemattomalle: Avoimen luokan 1, arvosteluna Erinomainen, Paras narttu kehän 1, serti ja vastakkaisen sukupuolen paras. Olen kyllä niin ylpeä, että...! Klepastakin todella ylpeä, vaikka se ei kehässä käynytkään. Mutta oli melko hiljaa koko näyttelyn ajan, joten siitä siitä sietääkin olla ylpeä!

Kleppa on myös ryhtynyt salaattilinjalle, mutustelee voikukkia ja tulppaaneja. Äiti tykkää tosi paljon...

Ajattelin koirat lisäksi ilmoittaa Oulun näyttelyyn. Kleppakin pääsee hilkulla mukaan, kun täyttää 8.7 7 kuukautta ja näyttely olisi 11.7. Saa nyt vielä nähdä. Mutta tarkoituksena olisi myös käydä muutamassa match showssa tässä piakkoin. Ainakin Klepan kanssa, Mysslasta en mene takuuseen.

Kuumuus jatkuu

Näin kauhialla helteellä ei kyllä tule liikkumaan koirat eikä emäntä... Uimassa ollaan käyty kerran leirin jälkeen joen rannassa, ja ai että nauttivat. Uimapaikat vain tahtovat olla sen verran kaukana meiltä, että sinne ei pennun kanssa lähdetä ilman autoa.

Lenkkejäkin tehään se pakollinen parin korttelin matka, minkä aikana kieli roikkuu koirilla jo maassa asti melkein. Tänään tosin käytin ne koirat erikseen, joten samalla tuli koulutettua ja siinä tuhlattua energiaa. Loppuenergia tuhoutuu pihalla maatessa ja maailman menoja katsellessa.

En tiedä johtuiko Klepan lihotuskuurista (nokare voita/ruoka + kerran viikossa keitetty kananmuna) vai lyhyistä lenkeistä mutta paino on noussut 7,5!! Lisäksi jouduimme tänään vaihtamaan pannan isomaan, kun meinasi se Mysslallakin ollut pentupanta jäädä jo hieman tiukaksi. Seuraava panta piti vähän lyhentää, kun sinne jäi niin kamalan pitkä häntä, mikä häiritsi Kleppaa koko ajan, mutta nyt on sitten isojen tyttöjen panta!

Huomenna olisi nätö harkat, saa nähdä tuleeko sitiä yhtään mitään ja tuleeko porukkaa paikalle.

Leiri

Käytiin viikonloppuna Vuotungissa PK leirillä, Pohjoisten Belgien järjestämällä. Viime vuonnahan osallistuimme vain toko-leirille, mutta tänä vuonna ei sitä järjestetty niin pääsimme jälkiryhmään, vaikken belgiä omistakaan. Kaverikin saapui sinne vantaalta asti oman kultaisennoutajansa kanssa, joten päätimme yöpyä teltassa kun majapaikkaa ei leirirakennuksesta riittänyt. Listaampa aikani kuluksi leirin tapahtumat.

- Myssla söi oman ja Klepan uudet monitoimiremmit (2-2,5m pitkät).
- Myssla yritti vapautua teltasta keskellä yötä, joten leirin loppuyöt menikin sitten jouhevasti henkilöautossa nukkuessa. Siis me kaikki, kaksi ihmistä ja 3 koiraa.
- Mysslalle tehtiin makkarajälkeä, onnistui hyvin!!- Klepalle tehtiin saman tien keppijälkeä, ilmaisi jo kolme keppiä!!! Ainakin melkein ilmaisi, mutta löysi ne kuitenkin!
- Myssla söi jälkiliinan poikki
- Hirvittävä helle, huono koirille
- Myssla kävi uimassa, Kleppa kahlasi ja roiski! Ei ainakaan peljännyt!!

Eli hyvä oli leiri, vaikkakin on vielä sen verran nuutunut etten jaksa kovin pitkää sepustusta kirjoittaa.

Hellepäivät

Eilen käytiin koirapuistossa ja nähtiin Tatua pitkästä aikaa! Siitä oli kasvanut kyllä semmonen menomakkara, ettei voi sanoa kuin että komia on pojasta tullut. Kleppa oli ihan onnessaan omakokoisesta kaverista ja helteestä (n. 20 C) huolimatta juoksenteli pojan kanssa pitkin puistoa ja kävi ojan pohjalla vielä olevissa mudissa uimassa. Myssla tyytyi haistelemaan ja nyhjäilemään paikoillaan siellä, vaikka saikin myöhemmin aikuista seuraakin. Ei vain leikki maistunut.

Päivän viettivät lähestulkoon kokonaan narun päässä kotipihalla nauttien kuumuudesta samalla ku perheen vanhimmat ähersivät kukkaistutuksiensa kanssa. Eipä illalla tarvinnut käyttää mitenkään superpitkää lenkkiä kun molemmilla kieli valui ulkona ja askelkin oli aika raukea. Hitaasti mäntiin eteenpäin niin että asiat tuli hoidettua ja palattiin kotipihan rauhaan. Uimassa meinasin käyttää mutten ihan viitsinyt, vesi saattaa olla vielä aika kylmää pennulle. Ehkä viikonlopun jälkeen tai jotain, pitää katsoa.

Tänään tutustutaan uuteen kaveriin, kultaiseennoutajaan Mantaan, joka tulee Etelästä tänne leirille ja peuhaamaan näiden karvanaamojen kanssa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee kun teltassa pitäisi nukkua...

Paino

Keppana painaa 6,5kg!
Kuva: Tiia Eskelinen

Kajaanissa

Minulla itselläni oli tänään soveltuvuuskokeet kouluun, joten pakkasin omat koirat, sekä Wind-up Toyn Saivoineen autoon ja lähdin köröttelemään aamu kahdeksalta kohti Seppälän koirakeskusta. Myssla jonkin verran kitisi autossa, nyt menomatkalla perhanan piski yritti päästä koko ajan joko minun tai Toyn sylkkyyn. Totesimpa siinä, että ei pidä enää laittaa kiinni siihen osaan tyrvavyötä, joka menee keskiruumiin "läpi" kun antaa periksi niin älyttömästi. Noh, päästiin kunniakkaasti tunti etuajassa perille ja minun ilmoittautuessani toimistoon Toy pissatti koiria pihalla. Siellä tavattiin eräs samanpaikkakuntalainen jolla oli sakemannin ja labbiksen (ja jonkun muun?) sekoitus ja päätettiin käydä joku kerta koirapuistossa yhdessä.

Noh, testien jälkeen (minkä ajan Toy ystävällisesti peräänkatsoi minunkin koirani) mentiin moikkaamaan Mysslan tätiä ja serkkua Fóaa ja Kellaa. Lisäksi siellä oli sellainen vanha shelttiuros Leevi, josta ei oikein tullut leikkikaveria. Fóakin oli oikeastaan kiinni ja erossa muista koko ajan, jotta ei olisi vahingossakaan ruvennut puolustamaan Kellaa (pentuaan). Muuten kaikki sujui älyttömän hyvin siellä ja kaikki nauttivat olostaan.

Paluumatkakin sujui jännissä olosuhteissa kun piti jännittää jotta riittääkö se bensa lähimmälle asemalle. Riitti se.
Ja nyt kaikki nukkuu (ainakin melkein). Mysslakin sai kaipaamaansa ylämäkijuoksua.

Pellon näyttely

Aamulla herättiin kello 5, eikä kumpikaan koirista olisi millään jaksanut nousta ylös. No, raahattuani ne lenkin jälkeen sisälle, menivät ne nukkumaan saman tien uudelleen minun pakatessa näyttelytavarat ja jännittäessäni. Semmoisilla 5 tunnin huonoilla yöunilla oli fiilis melko mahtava.

Kyyti tuli 7 aikaan hakemaan ja sitten lähdettiin kohti Pelloa. Tiet oli mukavan tyhjät ja kun mentiin Micralla, niin tunnelmakin oli leppoisa. Koirat jatkoivat Veilaa lukuunottamatta katkenneita yöuniaan, Myssla välistä takaikkunalla (vaikka olikin kiinni) ja Kleppa aika pitkälle takapenkin jalkotilassa.

Myssla ja paras tapa matkustaa

Tornion jälkeen pysähdyttiin keskellä ei-mitään ja päästettiin koirat hetkiseksi juoksemaan metsään vapaana. Siellä oli vielä kantavaa lunta ja siitähän se vasta riemu repesikin... Kleppa ja Veila pyörivät ihan innoissaan, Mysslan haistellessa kaikessa rauhassa.

Perille päästiin sellainen parisen tuntia ennen kehän alkua ja heti löydettyämme kehät kävimme lenkillä ja näimme jäniksen/rusakon/jonkinmoisen pitkäkoiven ja ah, sen perään olisi ollut niin kiva mennä mutta paskat emännät ei tahtoneet päästää. Mutta ei se mitään, se unohtui varsin nopeasti kun pääsi syömään sen jättämiä papanoita heinikon seasta.

Kleppa oli varsin hienosti ja aika hiljaakin suurimman osan ajasta siellä. Silloin piti haukkua kun emäntä ja Myssla lähti juoksemaan ympyrää kehään, mutta se ei ainakaan Mysslaa häirinnyt. Kehä muuten oli varsin huonolaatuinen, se oli tungettu mahdollisimman syrjään ja ahtaaseen paikkaan, se oli täynnä isoja kiviä ja kehä oli kooltaan varsin pieni. Ei se mitään, tuli AVO 1 (mikä ei taatusti johtunut siitä, että Myssla oli ainoa kehässä), ja EH eli Erittäin Hyvä. Olimme tyytyväisiä heti kun saimme unta kalloon ja ruokaa mahaan.
Päätimme kehien jälkeen testata Pellon koirapuiston, mitä moni ihminen ei tiennyt olevankaan. No, voin vakuuttaa, että se oli parempi luulo. Puisto nimittäin käsitti pienen aidatun alueen keskellä metsää, missä ei siis pahemmin pysty juoksemaan. Lisäksi puiden väliin oli sidottu rengas, niin että jokainen toistaitoinen koiratietämätön ihminen voi hyppyyttää koiraansa ja antaa sen loukata/liukastua käpyihin ja. Kyllähän sitä piti kokeilla meidänkin kun me siellä olimme mutta aika hyvin putsasimme sen edestä ja takaa kävyistä ja muista ylimääräisistä. Hienostihan Myssla ja Veila hyppäsi. Kotona oltiin siinä viiden aikaan. Pysähdyttiin taas keskelle ei mitään ja päästettiin purkamaan paineita juoksentelemalla pitkin metikköä. Illalla maistui uni ja ruoka.

Veila ja viiden minuutin tauko