Pellon näyttely

Aamulla herättiin kello 5, eikä kumpikaan koirista olisi millään jaksanut nousta ylös. No, raahattuani ne lenkin jälkeen sisälle, menivät ne nukkumaan saman tien uudelleen minun pakatessa näyttelytavarat ja jännittäessäni. Semmoisilla 5 tunnin huonoilla yöunilla oli fiilis melko mahtava.

Kyyti tuli 7 aikaan hakemaan ja sitten lähdettiin kohti Pelloa. Tiet oli mukavan tyhjät ja kun mentiin Micralla, niin tunnelmakin oli leppoisa. Koirat jatkoivat Veilaa lukuunottamatta katkenneita yöuniaan, Myssla välistä takaikkunalla (vaikka olikin kiinni) ja Kleppa aika pitkälle takapenkin jalkotilassa.

Myssla ja paras tapa matkustaa

Tornion jälkeen pysähdyttiin keskellä ei-mitään ja päästettiin koirat hetkiseksi juoksemaan metsään vapaana. Siellä oli vielä kantavaa lunta ja siitähän se vasta riemu repesikin... Kleppa ja Veila pyörivät ihan innoissaan, Mysslan haistellessa kaikessa rauhassa.

Perille päästiin sellainen parisen tuntia ennen kehän alkua ja heti löydettyämme kehät kävimme lenkillä ja näimme jäniksen/rusakon/jonkinmoisen pitkäkoiven ja ah, sen perään olisi ollut niin kiva mennä mutta paskat emännät ei tahtoneet päästää. Mutta ei se mitään, se unohtui varsin nopeasti kun pääsi syömään sen jättämiä papanoita heinikon seasta.

Kleppa oli varsin hienosti ja aika hiljaakin suurimman osan ajasta siellä. Silloin piti haukkua kun emäntä ja Myssla lähti juoksemaan ympyrää kehään, mutta se ei ainakaan Mysslaa häirinnyt. Kehä muuten oli varsin huonolaatuinen, se oli tungettu mahdollisimman syrjään ja ahtaaseen paikkaan, se oli täynnä isoja kiviä ja kehä oli kooltaan varsin pieni. Ei se mitään, tuli AVO 1 (mikä ei taatusti johtunut siitä, että Myssla oli ainoa kehässä), ja EH eli Erittäin Hyvä. Olimme tyytyväisiä heti kun saimme unta kalloon ja ruokaa mahaan.
Päätimme kehien jälkeen testata Pellon koirapuiston, mitä moni ihminen ei tiennyt olevankaan. No, voin vakuuttaa, että se oli parempi luulo. Puisto nimittäin käsitti pienen aidatun alueen keskellä metsää, missä ei siis pahemmin pysty juoksemaan. Lisäksi puiden väliin oli sidottu rengas, niin että jokainen toistaitoinen koiratietämätön ihminen voi hyppyyttää koiraansa ja antaa sen loukata/liukastua käpyihin ja. Kyllähän sitä piti kokeilla meidänkin kun me siellä olimme mutta aika hyvin putsasimme sen edestä ja takaa kävyistä ja muista ylimääräisistä. Hienostihan Myssla ja Veila hyppäsi. Kotona oltiin siinä viiden aikaan. Pysähdyttiin taas keskelle ei mitään ja päästettiin purkamaan paineita juoksentelemalla pitkin metikköä. Illalla maistui uni ja ruoka.

Veila ja viiden minuutin tauko