Rähinää

Kleppa on muuten oikein mukava otus, mutta se jatkuva rähinä käy hermoille. Siihenkin ollaan yritetty yhtä jos toista keinoa - ja lisää kaivataan. Mysslan kanssa pääsinkin luvattoman helpolla kun sain hiljaisen koiran, jonka kanssa löytyi saman tien oikea sävel ja tapa kouluttaa. Mutta ei se mitään! Emme aio luovuttaa ja Kleppakin lopettaa räyhäämisen pyörille, mopoille, lenkkeilijöille, seisojille, lapsille, aikuisille, rullalaudoille, rullaluistimille, toisille koirille, metsälle, eläimille, liikkeelle, paikallaanololle... Toisin sanoen se haukkuu kun siltä tuntuu ja kenelle tuntuu. Heti kun löytyisi Se Oikea tapa. Ideoita?

Tänään käytiin Saivan luona leikkimässä pitkästä aikaa ja voi elämä sitä menoa ja meininkiä. Myssla, ahne sika, ei tahtonut antaa luita kummallekaan muulle, vaan päätti haluta syödä kaiken yksin. Jossain vaiheessa Kleppa sai käsiinsä toisen luista ja Myssla tietää varsin hyvin, ettei toiselta mennä ottamaan jos se sitä syö.

Eilen käytiin koirapuistossa näkemässä Veilaa ja siellä oli Klepalle kaveriksi 3,5 kk ikäinen leonbergin koira. Oli jo kaksi kertaa Keppanan kokoinen, mutta mitäs pienistä, kyllä se perässä meni.