Vieraita ja viimeinkin rauhaa

Dodiin, perjantaina Wind-up Toy lähti Saikkulin kanssa kohti muita maailmoja ja heti perään perjantaina tulikin allekirjoittaneen äitimuori käymään. Lähinnä oli hoitamassa koiria, kun jouduin lauantaina olemaan töissä 12-20, mikä tuli juuri ikävästi koirien kakka-ajan päälle. Ja tokihan on mukavaa kun on vieraita. Varsinkin koirien mielestä, vieraat kun tuo yleensä herkkuja.

Myssla sai tässä vasta uuden pannan, laitan kuvia tulemaan kuhan kerkiän. Klepalle olisi tarkoitus jossain vaiheessa uudet valjaat hommata, mistäköhän rahat? Eläinkaupassa käytiin niin samalla tarttui mukaan UrineOff-aine, jolla toivon mukaan saisi Klepan pissimään ulos entistä enemmän. Koirat sai myös uudet kynsisakset, koska edelliset oli suoraa sieltä mustasta aukosta. Kamalan jäykät, ikävää.

Äiti osti koirien häkkiin täydellisesti sopivan maton, missä on kumipohja. Jee. Myssla ainakin rakastaa sitä, käy petaamassa sen ainakin kahdesti illassa.

Myssla syö aterialla n. 1,5 dl ja Kleppa syö järettömät 2 dl aterialla. Jo on kumma jos paino ei rupea nousemaan sillä. Huomenna matolääkkeen ostoon.

Koirahoitola ja valeraskautta

Eilen olin koululla tallihommissa 06.00-19.30 jotakuinkin, joten koirat olivat hoidossa Seppälän koirakeskuksessa sillä välin. Kauhistutti jättää muut näiden armoille, mutta reippaasti olivat kuulemma olleet ja ääntäkin oli lähtenyt (ei kyllä mikään yllätys). Aamulla mentiin pyörällä, jolloin Myssla ravasi nätisti vierellä ja Kleppa matkasi kassissa suurimman osan aikaa. Kuitenkin, koska matka on melkein kokonaan ylämäkeä, Kleppa sai jalotella aina kun talutin pyörääni. Reilu 4km meni noin 45 minuutissa.

Takaisintulo menikin sitten kävellessä melko lailla, en jaksanut edes yrittää saada yliaktiivista pentukoiraa pysymään siellä kassissa. Väsynyt oli, ja pyöri täysillä ylikierroksilla. Myssla osasi olla muuten asiallisesti, mutta tietäessään kodin olevan lähellä alkoi mahoton vetäminen. Kun viimein päästiin sisään, Myssla meni suoraa päiväpeiton päälle (lattialla) ja rupesi nukkumaan. Kleppa noudatti esimerkkiä, kunhan ensin varmisti, etten vain livistäisi mihinkään enää.

Aamusta jäivät sitten aikaisin taas yksin kun painelin navettavuoroon eikä talossa näkynyt mitään merkkejä mistään muusta kuin nukkumisesta - joka on jatkunut koko päivän. Ilmeisesti eilinen oli varsin väsyttävä retki, joten tänään ollaan vain vähän aikaa koirapuistossa ja lähdetään sen verran ajoissa, ettei siellä olisi koiria ainakaan kovin montaa. Saavat juoksennella ja haistella kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa.


Aamulla koin kuitenkin järkytyksen. Heti kun Myssla heräsi, se haki lelukorista vinkulelun ja rakensi sille pesän. Kun tulin kotiin, se haki toisen vinkulelun ja on nyt nukkunut se vieressään minun vieressäni tässä koneen ääressä istuessani. Ehkä Myssla totesi, ettei se toinen vinkulelu ole enää kovinkaan "hengissä" kun Kleppa on ties kuinka monesti kävellyt sen päältä. Tätä toista vinkulelua (jonka Myssla sai muuten synttärilahjaksi Saivalta ja sen emännältä) se ei ole uskaltanut ottaa Mysslalta pois, yhdessä välissä kävi haistelemassa Mysslan pitäessä tiukasti vahtia. Tosin minä saan ottaa "pennun" ja uskaltaa välistä jopa päästää silmänsä siitä irti, mutta herää aina välistä tarkistamaan onko se vielä tallella. Onneksi Saivan emäntä tulee huomenna, niin voi piilottaa kaikki lelut sillä välin kun jompikumpi on lenkillä koirien kanssa. Muuten ei tule lasta eikä paskaa jos Myssla näkee mihin se menee. Muistelen vain viimeistä valeraskautta kun "pennuksi" kelpasi kaikki leluista pantoihin. Lisäksi vaikka ei nähnytkään mihin se piilotettiin aina lenkin aikana, se löysi sen ihan itse! Tosin ilme näytti hölmistyneeltä kun laitettiin kaulaan se panta, jota se hoivasi silloin...

Nyt on lääkkeenä Veilan omistajalta saatu homeopatialääke, minkä pitäisi helpottaa Mysslan oloa. Annan sen illalla ja katson toimiiko. Kerrompa mahdollisesti sitten täällä asiasta.

Kleppa on 9kk, eikä sillä ole vielä tullut juoksua. Yhteen väliin ajattelin alkoiko sillä, kun sänkyyni oli tullut tuntematon veripisara Klepan vakiopaikan lähettyville, mutta sen jälkeen ei ole mitään näkynyt eikä törsä ole turvonnut tai mitään, joten väitän, ettei ole juoksua. Mysslallakin alkoi ekat juoksut vasta 11kk ikäisenä, joten eipä tässä kiirettä. Saisi vain tulla nyt syksyllä kun meidän harjoittelut on pääasiassa jäässä uuden elämäntilanteeseen tottumisen ajan. Pelottelen vain itseäni sillävälin sillä, että tuleekohan sille samanlaiset valeraskaudet kuin Mysslalle. Pahempia en usko että on?

Häiriötreenejä

Tänään allekirjoittaneen piti lähteä käymään Kajaanissa katsomassa tulevaa asuntoa ja sillä välin koirat jäi hoitoon Veilan seuraan, kiitos hoitajille!! Kuulemma meni todella hyvin, Kleppakaan ei haukkunut! Leuka putosi varmaan metrillä alaspäin, mutta kun auto tuli taas vastaan niin löytyihän sitä ääntä. On se yhä sama koira. Mysslahan nyt yleensäkin käyttäytyy todella nätisti, siitä en ollut kamalan ihmeissäni :) Kävivät vielä kuulemma tunnin ja puolentoista tunnin lenkit ennen kuin ehdittiin takaisin Ouluun, joten sanonpa vain että oli väsyneet koirat.

Sellainen tunti ehdittiin olla kotona kun lähdettiin Klepan kanssa turisteilemaan agilitykisoihin, missä islanninlammaskoira Tuhkis osallistui mini-luokkaan (todella pieni islantilainen) ja Veilan mamma oli talkoolaisena. Hyvin jaksoi Kleppa istua ja napottaa ja olla välittämättä (paljoa) muista koirista ja oli jopa hiljaa (suurimman osan) ajasta. Tästä se lähtee, kun syöttää jatkuvana syöttönä makupaloja.

Ehkä Kleppa ei opi karkailemaan agikentällä, kunhan sinne asti taas päästään?

Mysslahan nimittäin karkailee. Sain pätevän kuuloisen neuvon, että vie se turistiksi kisoihin, ja nyt olisin kyllä ottanutkin, ellei Myssla ole juoksussa. Harmittaa suuresti. Mutta, huomenna Myssla osallistuu Match Showhun, esittäjänä Veilan nuorempi emäntä, joka harjoittelee tulevaa Junior Handler -kehää varten sunnuntaina. Saa nähdä miten Myssla jaksaa siellä. Ja sitten pitääkin antaa molemmille paljon aikaa yksin ja erikseen ja rapsutella ja helliä ja...

.. Ja jatkaa niitä yksinyksinoloja, jotka unohtuivat hetkeksi jonnekin. Olen pahoillani.


Klepalla lähtee karva.

Hoitokoiria ja mätsäreitä

Tuossa 8.6 käytiin Match Showssa molempien koirien kanssa. Mysslaa en itse käyttänyt, vaan pikkusiskoni Lapsi ja koira -kehässä tuli viidenneksi ja naapurintyttö neljänneksi Junior Handler -kehässä. Eli hienosti meni, vaikka pelkäsin kaikkea muuta. Toki piti naapurin koiralle rähistä (niillä on jotain toisiaan vastaan) ja siinä samassa sain sitten kauniit hampaanjäljet jalkaani. Kiitos Myssla. (Ja seuraavana päivänä kävin ottamassa jäykkökouristusrokotuksen kun haavaan pääsi kaikennäköistä moskaa sen mätsärin aikana, se pistettiin suoraa suoneen, se keräsi kai märkää ja tulehtui.) Mutta ei se mitään. Olen silti ylpeä koirastani.

Kleppa taas meni pentukehässä todella hienosti, ei räyhännyt kehän sisäpuolella yhtään, ei kiskonut remmistä, ei juossut, ei... Sai punaisen nauhan ja tuli vielä kakkoseksi!!! Saatiin palkintokassi (Musti ja Mirri kangaskassi), missä oli pieni pussi ruokaa ja lelu ja jotain alennuskuponkeja. Jipii.

Klepalla ei muuten käytetty näyttelyhihnaa ollenkaan kun Mysslan kehät oli samaan aikaan. Ne meni kaikki jotenkin jännästi päällekäin. No ei se mitään.


Ja nyt viime lauantaina tuli Veila meille hoitoon yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Lauantain se hieman itkeskeli oven luona, mutta Myssla lohdutti kunnon kaverin tavoin ja yön jälkeen kaikki olikin paremmin. Iltaruualla meinasi rähinää tulla, mutta sekin saatiin ratkaistua. Seuraavana aamuna tuli sitten vielä toinen hoitokoira, Veilan vanha tuttu, kettuterrieri Ippu. Se oli melkolailla omissa oloissaan itkemässä ja ei pahemmin välittänyt näistä nuoremmista (kun on itse 8v). Kotiinlähdön aikana sitten Veila ja Myssla rupesi jostain syystä rähisemmään keskenään, mutta onneksi sekin saatiin nopeasti ratkaistua...

Koira hoidossa

Minut herätettiin tänään epätoivoisten kauneusunieni keskeltä ja vain kysyttääkseen, jotta hoidanko koiranpentua tänään. No tottahan ihmeessä, joten nyt jaloissa vipeltää tuommoinen sekarotunen koiranpentu Muffe, jossa on ainakin terrieriä ja se näkyy paitsi karvassa myös luonteessa. Ärhäkkä tapaus ja noita Mysslan luita syödessään toivon, ettei sillä mene maha sekasin. Äsken kalusi henkitorvea (olin täysin yllättynyt jo siitä, että Myssla ANTOI sen syödä rauhassa) ja nyt kaluaa savustettua jotain luuta, ja olen täysin ällistynyt siitä, että Myssla keskittyy täysillä syömään omaa luutaan, siis pekonilla täytettyä puruluuta, josta se ainakin viimeksi taisi oksentaa... Mutta ainakin ovat paaaaaaaaaaljon rauhallisemmin kuin tuossa puolisen tuntia sitten kun katsoi sitä rallia... Kuviakin ehkä jopa tulossa myöhemmin, jos saan luvan julkaista Muffesta netissä. Joten ilmoittelempa siitä taasen tässä.

Pitäisköhän tässä hommata toinen koira vaan sen takia, että Mysslalle maistuis luut paremmin? Nyt sentään ruoka maistuu normaalisti. Saattaa kyllä olla syynä, että pienensin annoskokoa. Ha ha haa, I'm evil. Tai sitten en.

Kaikenlaista

Maanantaina tosiaan käytiin Saivan kanssa taas lenkillä mehtässä ja riehuivat kivasti energiansa loppuun. Tosin aina kun Saiva on kylässä niin kaikki luut maistuu - semmoisetkin mitkä ei normaalisti maistu. Se löysi semmoisen muutaman viikon vanhan luun, jossa oli pekonitäyte, sitä sitten mussutteli ja ärisi Saivalle aina kun se tuli liian lähelle. Mutta ahneella on paskanen loppu ja näin ollen Myssla oksensi illemmalla... Mammapa joutui sitten siivoamaan ja ihmetteli samalla kuinka kummassa se oli mennyt sille halvemmalle ja helpommin siivottavalle matolle, eikä siihen mihin yleensä on hyvä tehdä vahingot, eli sille ylikalliille ja "karvaiselle" matolle, joka on siinä vieressä!

Eilen sitten käytiin Haaparannassa Saivan omistajan kanssa, koirat meni sillä välin minun isovanhempieni luo Kemiin peuhaamaan keskenään. Haaparannasta mukaan tarttui kilon säkki kaikenlaisia ruokatorvia sun muita, savustettuja ilmeisesti. Olivat alennuksessa, n. 10e se säkki! Lisäksi ostin semmoisen Nina Ottossonin pyramidin, mitä tuo eilen jo kokeili ja ilmeisesti ainakin hitusen oli vaikeutta verrattuna normi aktivointipalloihin. Savustetun luun ostin myös, ja annoin sen jopa eilen, muttei hirveästi tuntunut maistuvan. Vielä ainakaan. Sitten toki IKEAsta halpojen ja kestävien pehmolelujen joukosta valitsin sellaisen ison krokotiilin. Ei silläkään oikein jaksanut leikkiä. Ja totta kai IKEAsta lelulaatikon tuon roinalle. Olipa muuten justiinsa naftin kokonen. Sitten pari namipussia. Saivan omistaja on hyvä ja kertoo jos unohdin jotain... Kemistä taas semmoisesta halpakaupasta kuin Ollikainen löytyi 400g kuivattua kanaa hintaan vajaa 10e.

Tänään ehdittiin aamulenkillä tekemään polku tuonne mehtään, että pääsee lähemmäs kotiovea. Huomenna päästään varsinaisesti kokeilemaan sitä, kun Veila tulee lenkille... :D Ja tänään on vuorossa agility jälleen!

Väsynyttä

Jälleen kerran nähtiin koirakavereita, Saivaa ja Tatua Tatun luona. Myssla komensi aika paljon Saivaa, joka pentuna oli hivenen kovakouraisempi vauva-Tatun (9vk) kanssa. Joten myönnän omistavani tuollaisen mamman, ja olen siitä vielä ylpeä! Vaikka mieleeni tuleekin se kerta koirapuistossa kun tuo pentuna meni jotain pienempää pentua kiusaamaan liian raisusti joten pyörittelin tuota omaani hangessa hetken aikaa ja kerrasta oppi pentujen kanssa olemaan. Voihan se olla ikäkin. Ja kun juoksutkin oli, niin ehkä taas kerrasta aikuistui lisää (kuten ensimmäisen juoksun jälkeen).

Ja tästä tulee vilkas viikko, kun huomenna aamusta Saivan kanssa lenkille ja tiistaina menevät minun isovanhempieni luo hoitoon, sillä välin kun me piipahdamme ulkomailla, joskin se kuulostaa hienommalta kuin Haaparanta, mihin oikeasti olemme menossa. Noh, rajojen tuolla puolella.. Ja Djurmagazinetiin totta kai, sinne tavarapaljouteen. Saa nähdä mitä tarttuu mukaan.

Aura-autoon törmättiin tänään ensimmäistä kertaa tänä talvena, mikä hieman pisti ihmetyttämään. Mutta ei siinä mitään, kauhea rähinä ja haukku ja olisi mielellään juossut alle jos olisin päästänyt vapaaksi. Piti kuitenkin väkisin vetää se muualle, kun olisi niin mielelllään lähtenyt auton perään. Vaikea opettaa poiskaan, kun niitä näkee niin harvoin!

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa täällä taas. Olen pahoillani viivytyksestä mutta... mutta... Pahus, en keksi edes kunnon tekosyytä! Noh, ei se mitään, selitän tässä kaiken tarpeellisen :D

Elikkä siis ihanasta pienestä karvapallerovauvasta on tullut nuori narttu, pieni teini, jonka juoksu alkoi muutama viikko sitten! Ja mikä parasta, se myös loppuu kohta! (at least I hope so...) Juoksuhousut oli aluksi pieni kirous Mysslan mielestä, rikkoi heti, mutta ei ole mitään mitä jesari ei ehkä korjaisi! Sitä paitsi, housut jätettiin rauhaan heti, kunhan otimme salaisen aseemme esiin (eläköön KONG) ja käänsi ajatukset muualle ikävistä pöksyistä. Ja nyt se ei ole moksiskaan niistä! Eläköön elämä!

Mutta odotamme innolla pääsevämme koirapuistoon näillä kevään kurakeleillä ;)

Pikkuisemme oli hoidossa viikon ajan, ja sinä aikana kuulin varsin mukavan jutun, joskaan en hekotellut asialle kuin hetken. Kyse ei suinkaan ole vahingonilon puuttumisesta, vaan lähinnä seurausten ajattelemisesta. Eli, kuten eräs kirjoitukseni kertoikaan, eräs kaunis pimeä yö pikkuinen oksensi jyrsijän matolleni. Noh, muutama viikko sitten sain jopa kyseisen maton pestyksi ja jälleen lattialle, mikä helpotti pikkuneidin kulkemista parkettilattialla. Noh, tuon hoidossaolon aikana sain kuulla neidin jälleen oksentaneen ja eikösvainjoo, sille samaiselle matolle. Eli, mitä tästä seuraa: lisää matonpesua. Jippijaijee..

Eilettäin kokeilimme miltä tuntuu ajaa pyörällä! Pikkuinen on jo 11kk vanha, joten sellaista uskaltaa pikkuhiljaa kokeillakin. Ei mitään vedetäämpäs-tässä-alkulämmittelyinä-50-km-juoksulenkki vaan ihan tuossa pyörätiellä 20m sulalla pätkällä ja sitten pikkuhiljaa jäällekin jo (eli ajoimme kotiin, mikä oli 30m päässä). Meni nätisti, kun pikkuinen tajusi miten homma toimii, mitä nyt oma pohje oli kovalla kun siitä piti maistaa aina välistä. Ja kyllähän tuo välistä päätti että "Jee KEPPI" mikä johti pieniin ongelmiin ja totta kai piti mennä laidasta laitaan välistä, siitä pyörän eturenkaan kohdalta...
Tänään sitten jatkoimme aamulla harjoituksia ja nyt koira on tuhissut rasituksesta koko päivän. Mikä sinänsä on mielenkiintoista, koska ajoimme 50m+50m. Mutta ehkä se on vain niin uutta ja jännittävää. Ja tänäänkin piti maistella säärtä (missä on nyt kauniita kuvioita, onneksi vielä ei ole bikini/uimahousuaika).

Ehkä vielä joskus, tässä on koko kesä aikaa!


Ja ah, karvanlähtöaika. Jokaisen koiranomistajan unelmahommaa. Alkaa tuntua siltä, että voisi ajaa koiran kaljuksi, karvat lähtisivät kerralla ja saisi saman tien roskiin.

Mutta toisaalta, karvaton koira olisi perin ikävä näky (ei millään pahalla).

Jepsankee, Sammakkomies kiittää ja kuittaa ja painuu lenkille.