Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa täällä taas. Olen pahoillani viivytyksestä mutta... mutta... Pahus, en keksi edes kunnon tekosyytä! Noh, ei se mitään, selitän tässä kaiken tarpeellisen :D

Elikkä siis ihanasta pienestä karvapallerovauvasta on tullut nuori narttu, pieni teini, jonka juoksu alkoi muutama viikko sitten! Ja mikä parasta, se myös loppuu kohta! (at least I hope so...) Juoksuhousut oli aluksi pieni kirous Mysslan mielestä, rikkoi heti, mutta ei ole mitään mitä jesari ei ehkä korjaisi! Sitä paitsi, housut jätettiin rauhaan heti, kunhan otimme salaisen aseemme esiin (eläköön KONG) ja käänsi ajatukset muualle ikävistä pöksyistä. Ja nyt se ei ole moksiskaan niistä! Eläköön elämä!

Mutta odotamme innolla pääsevämme koirapuistoon näillä kevään kurakeleillä ;)

Pikkuisemme oli hoidossa viikon ajan, ja sinä aikana kuulin varsin mukavan jutun, joskaan en hekotellut asialle kuin hetken. Kyse ei suinkaan ole vahingonilon puuttumisesta, vaan lähinnä seurausten ajattelemisesta. Eli, kuten eräs kirjoitukseni kertoikaan, eräs kaunis pimeä yö pikkuinen oksensi jyrsijän matolleni. Noh, muutama viikko sitten sain jopa kyseisen maton pestyksi ja jälleen lattialle, mikä helpotti pikkuneidin kulkemista parkettilattialla. Noh, tuon hoidossaolon aikana sain kuulla neidin jälleen oksentaneen ja eikösvainjoo, sille samaiselle matolle. Eli, mitä tästä seuraa: lisää matonpesua. Jippijaijee..

Eilettäin kokeilimme miltä tuntuu ajaa pyörällä! Pikkuinen on jo 11kk vanha, joten sellaista uskaltaa pikkuhiljaa kokeillakin. Ei mitään vedetäämpäs-tässä-alkulämmittelyinä-50-km-juoksulenkki vaan ihan tuossa pyörätiellä 20m sulalla pätkällä ja sitten pikkuhiljaa jäällekin jo (eli ajoimme kotiin, mikä oli 30m päässä). Meni nätisti, kun pikkuinen tajusi miten homma toimii, mitä nyt oma pohje oli kovalla kun siitä piti maistaa aina välistä. Ja kyllähän tuo välistä päätti että "Jee KEPPI" mikä johti pieniin ongelmiin ja totta kai piti mennä laidasta laitaan välistä, siitä pyörän eturenkaan kohdalta...
Tänään sitten jatkoimme aamulla harjoituksia ja nyt koira on tuhissut rasituksesta koko päivän. Mikä sinänsä on mielenkiintoista, koska ajoimme 50m+50m. Mutta ehkä se on vain niin uutta ja jännittävää. Ja tänäänkin piti maistella säärtä (missä on nyt kauniita kuvioita, onneksi vielä ei ole bikini/uimahousuaika).

Ehkä vielä joskus, tässä on koko kesä aikaa!


Ja ah, karvanlähtöaika. Jokaisen koiranomistajan unelmahommaa. Alkaa tuntua siltä, että voisi ajaa koiran kaljuksi, karvat lähtisivät kerralla ja saisi saman tien roskiin.

Mutta toisaalta, karvaton koira olisi perin ikävä näky (ei millään pahalla).

Jepsankee, Sammakkomies kiittää ja kuittaa ja painuu lenkille.