Allergiaa ja eläinlääkäreitä

Viime viikonloppu vietettiin äidin luona Oulussa, nähtiin samalla ajokoira Tunea, islanninlammaskoiria Kvennaa lenkin merkeissä ja Tuhkista ja Hiltua ja Hiltun 3viikon ikäisiä pentuja, sekä Veilaa. Oli mukavaa ja koirillakin oli vaihtelua vapaana juostessaan. Kleppakin on ollut niin äksy kaikille että ei ole mitään ongelmaa pitää vapaana - eihän se päästä ketään vierasta koiraa ihan heti lähelle ;) Veilan se kyllä muistaa ja Tunea se ei nähnyt, niin typerä en sentään ole. Mysslan kanssa käytiin sitten Tunea morjenstamassa. Olipa mukava lenkki kun ei kukaan räyhännyt turhaa.

Tänä aamuna sitten aamulenkin jälkeen huomasin Mysslan kasvoissa jotain omituista. Sen kuono oli turvonnut ja siinä oli verta. Soitin sitten eläinlääkärille, joka käski tuoda saman tien näytille. Siihen mennessä Mysslan silmänympärykset olivat myös turvonneet ja kirkkaan punaiset ja korvatkin vaihtoivat värinsä tähän punaiseen. Kutina rupesi vaivaamaan kehossa myöskin.

Allerginen reaktio, vähän sama asia kuin ihmisillä pähkinäallergia, joskaan nämä oireet eivät tukkineet Mysslan hengitysteitä (Onneksi!!). Sitä mistä se tuli ei varmaan ikinä saada selville, mutta olen kyllä miettinyt allergiatestien tekemistä. Tämä lysti nyt sattumoisin vain maksaa sen 200 euroa suuntaan tai toiseen, joten harkiten, harkiten... Ja lainaten.

Tunti oltiin lääkärin juttusilla, ja sen ajan Myssla oli tipassa. Ressukka mökötti kun sille laitettiin kuonokoppa kaiken varalta. Karvoja ajeltiin etukäpälästä ja siihen laitettiin katetri, suonen sisään sai kortisonia. Nyt on silmät ja korvat palautuneet ennalleen, mutta kuono on edelleen turvonnut ja nestettä pukkaa läpi siitä. En ole enää täysin varma onko se verta, mutta... Jotain, kuitenkin. Myssla oli kyllä melko reipas käveliä (eli käveli itse ihan mielellään sinne lääkäriin, kuitenkin asutaan sen verran lähellä) ja sieltä pois. Ja tosi reipas tyttö lääkärissä. Lääkäri sanoi myös, että kannattaa paastota tämä päivä ja antaa tuttua ruokaa vähän aikaa. Lisäksi ei tänään ainakaan pitkiä lenkkejä, vain niitä pissakakkalyhyitä kävelyjä.

Ensiavuksi vastaavan varalle lääkäri neuvoi kyytabletteja - poistavat turvotusta. Joten suoraa apteekkiin.

Koulusta otin päivän vapaaksi, kun en uskaltanut jättää tyttöä yksin. Lääkäri sanoi, ettei se ole välttämätöntä, mutta että ei voi kuitenkaan taata, etteikö se turpoisi uudelleen. Mitäs sitten, jos meneekin hengitystiet tällä kertaa? Ehei, jäin kotiin.

Tai no kotiin ja kotiin, lähdettiin Kemiin mummolaan. Hyvin likat reissun otti ja nyt ovat nukkuneet paljon. Kleppaa ärsytti lääkärissä kun kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota... :D

Huom! Kuvia allergiatapauksesta tullee kuhan pääsen omalle koneelle!

Häiriötreenejä

Tänään allekirjoittaneen piti lähteä käymään Kajaanissa katsomassa tulevaa asuntoa ja sillä välin koirat jäi hoitoon Veilan seuraan, kiitos hoitajille!! Kuulemma meni todella hyvin, Kleppakaan ei haukkunut! Leuka putosi varmaan metrillä alaspäin, mutta kun auto tuli taas vastaan niin löytyihän sitä ääntä. On se yhä sama koira. Mysslahan nyt yleensäkin käyttäytyy todella nätisti, siitä en ollut kamalan ihmeissäni :) Kävivät vielä kuulemma tunnin ja puolentoista tunnin lenkit ennen kuin ehdittiin takaisin Ouluun, joten sanonpa vain että oli väsyneet koirat.

Sellainen tunti ehdittiin olla kotona kun lähdettiin Klepan kanssa turisteilemaan agilitykisoihin, missä islanninlammaskoira Tuhkis osallistui mini-luokkaan (todella pieni islantilainen) ja Veilan mamma oli talkoolaisena. Hyvin jaksoi Kleppa istua ja napottaa ja olla välittämättä (paljoa) muista koirista ja oli jopa hiljaa (suurimman osan) ajasta. Tästä se lähtee, kun syöttää jatkuvana syöttönä makupaloja.

Ehkä Kleppa ei opi karkailemaan agikentällä, kunhan sinne asti taas päästään?

Mysslahan nimittäin karkailee. Sain pätevän kuuloisen neuvon, että vie se turistiksi kisoihin, ja nyt olisin kyllä ottanutkin, ellei Myssla ole juoksussa. Harmittaa suuresti. Mutta, huomenna Myssla osallistuu Match Showhun, esittäjänä Veilan nuorempi emäntä, joka harjoittelee tulevaa Junior Handler -kehää varten sunnuntaina. Saa nähdä miten Myssla jaksaa siellä. Ja sitten pitääkin antaa molemmille paljon aikaa yksin ja erikseen ja rapsutella ja helliä ja...

.. Ja jatkaa niitä yksinyksinoloja, jotka unohtuivat hetkeksi jonnekin. Olen pahoillani.


Klepalla lähtee karva.

Meren jäällä

Koirat järjestyksessä: Tuhkis, Hiltu, Myssla ja Veila
Olipas siinä lenkki, kylmäkin ehti tulla. Ei kauheasti silti tullut jäällä käveltyä, mutta oltiin me tunti siellä jotakuinkin. Varmaan oltaisiin oltu vähän pidempäänkin, mutta huomasin, että Mysslan tassusta rupesi verta vuotamaan mukavaa tahtia. Lähdettiin sitten Veilan ja emäntänsä autolla (kun tulimme samalla kyydillä) päivystävälle eläinlääkärille, joka oli matkan varrella. Tarkisti tassun ja sanoi, ettei hän sille mitään viitsi tehdä ku on vain pieni naarmu. Näin olin epäillytkin, kun en mitään valtoimenaan vuotavaa avohaavaa ollut nähnytkään. Verenvuotokin oli jo hetkeksi tyrehtynyt painamalla talouspaperilla tassua. Noh, paljoahan ei jouduttu maksamaan (enpäs kerro tarkkaa summaa, ha ha, mutta HYVIN halvalla päästiin) ja nyt ollaan kotosalla. Valkoisten mattojen ja uusien sohvien takia vielä pienen verenvuodon takia laitoin Mysslalle tossun jalkaan, ettei sotke paikkoja.

Viime yhteislenkin aikaan Myssla rupesi porukasta ontumaan. Ei sekään onneksi ollut mitään vakavaa, ehkä johonkin kolahti vain tassu. Mutta elämä on elämää, kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Nythän se tuossa nukkuu suht onnellisena. Tai no - melkein. Tossusta kun ei tykkää niin ei varmaan täysin onnellinen ole.