Eilen olin koululla tallihommissa 06.00-19.30 jotakuinkin, joten koirat olivat hoidossa Seppälän koirakeskuksessa sillä välin. Kauhistutti jättää muut näiden armoille, mutta reippaasti olivat kuulemma olleet ja ääntäkin oli lähtenyt (ei kyllä mikään yllätys). Aamulla mentiin pyörällä, jolloin Myssla ravasi nätisti vierellä ja Kleppa matkasi kassissa suurimman osan aikaa. Kuitenkin, koska matka on melkein kokonaan ylämäkeä, Kleppa sai jalotella aina kun talutin pyörääni. Reilu 4km meni noin 45 minuutissa.
Takaisintulo menikin sitten kävellessä melko lailla, en jaksanut edes yrittää saada yliaktiivista pentukoiraa pysymään siellä kassissa. Väsynyt oli, ja pyöri täysillä ylikierroksilla. Myssla osasi olla muuten asiallisesti, mutta tietäessään kodin olevan lähellä alkoi mahoton vetäminen. Kun viimein päästiin sisään, Myssla meni suoraa päiväpeiton päälle (lattialla) ja rupesi nukkumaan. Kleppa noudatti esimerkkiä, kunhan ensin varmisti, etten vain livistäisi mihinkään enää.
Aamusta jäivät sitten aikaisin taas yksin kun painelin navettavuoroon eikä talossa näkynyt mitään merkkejä mistään muusta kuin nukkumisesta - joka on jatkunut koko päivän. Ilmeisesti eilinen oli varsin väsyttävä retki, joten tänään ollaan vain vähän aikaa koirapuistossa ja lähdetään sen verran ajoissa, ettei siellä olisi koiria ainakaan kovin montaa. Saavat juoksennella ja haistella kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa.
Aamulla koin kuitenkin järkytyksen. Heti kun Myssla heräsi, se haki lelukorista vinkulelun ja rakensi sille pesän. Kun tulin kotiin, se haki toisen vinkulelun ja on nyt nukkunut se vieressään minun vieressäni tässä koneen ääressä istuessani. Ehkä Myssla totesi, ettei se toinen vinkulelu ole enää kovinkaan "hengissä" kun Kleppa on ties kuinka monesti kävellyt sen päältä. Tätä toista vinkulelua (jonka Myssla sai muuten synttärilahjaksi Saivalta ja sen emännältä) se ei ole uskaltanut ottaa Mysslalta pois, yhdessä välissä kävi haistelemassa Mysslan pitäessä tiukasti vahtia. Tosin minä saan ottaa "pennun" ja uskaltaa välistä jopa päästää silmänsä siitä irti, mutta herää aina välistä tarkistamaan onko se vielä tallella. Onneksi Saivan emäntä tulee huomenna, niin voi piilottaa kaikki lelut sillä välin kun jompikumpi on lenkillä koirien kanssa. Muuten ei tule lasta eikä paskaa jos Myssla näkee mihin se menee. Muistelen vain viimeistä valeraskautta kun "pennuksi" kelpasi kaikki leluista pantoihin. Lisäksi vaikka ei nähnytkään mihin se piilotettiin aina lenkin aikana, se löysi sen ihan itse! Tosin ilme näytti hölmistyneeltä kun laitettiin kaulaan se panta, jota se hoivasi silloin...
Nyt on lääkkeenä Veilan omistajalta saatu homeopatialääke, minkä pitäisi helpottaa Mysslan oloa. Annan sen illalla ja katson toimiiko. Kerrompa mahdollisesti sitten täällä asiasta.
Kleppa on 9kk, eikä sillä ole vielä tullut juoksua. Yhteen väliin ajattelin alkoiko sillä, kun sänkyyni oli tullut tuntematon veripisara Klepan vakiopaikan lähettyville, mutta sen jälkeen ei ole mitään näkynyt eikä törsä ole turvonnut tai mitään, joten väitän, ettei ole juoksua. Mysslallakin alkoi ekat juoksut vasta 11kk ikäisenä, joten eipä tässä kiirettä. Saisi vain tulla nyt syksyllä kun meidän harjoittelut on pääasiassa jäässä uuden elämäntilanteeseen tottumisen ajan. Pelottelen vain itseäni sillävälin sillä, että tuleekohan sille samanlaiset valeraskaudet kuin Mysslalle. Pahempia en usko että on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei