Mysslalla valeraskaus jatkuu. Ei (vielä) imetä, joten paremmassa kondiksessa on kun viime kerralla. Nyt ollaan tosin annettu homeopatialääkkeitä kahta erilaisia, mikä voi olla jokseenkin myös syynä tähän ei-niin-pahaan valeraskauteen. Vaan eihän sitä ole niin kauaa ollut, neljäs päivä menossa. Vielä ehtii imettää ja tulehtua nisät ja.. Tai sitten ei.
Se mikä on erilaista eiliseen verrattuna, että Myssla ei yrittänyt päivälenkillä kääntyä kertaakaan takaisin kotiin, mikä mahdollisesti johtui siitä, ettei sillä hetkellä ollut pentuja hellittävänä. Mutta lenkiltä tulon jälkeen löytyi taas vinkuva pehmo - tuota noi, miksiköhän tuota kuvaisi? Ei se pallo ole, littanampi, muttei mikään täysin littana... No tuommoinen pehmolelu, joka vinkuu ja joka ei muistuta oikein mitään. Sen kun illalla piilottaa jälleen saa yön nukkua rauhassa ja ehkä huomenna on taas parempi päivä, tai sitten ei. Tuohan on jo pentu #3.
Mukava huomattava seikka on se, ettei pennut toistu samoina valeraskaudesta toiseen. Tällä kertaa ei possu ole kelvannut, ei sitten ollenkaan. Eipä sinänsä, että olisin edes yrittänyt.
Edelliseen valeraskauteen verrattuna erilaista on myös se, että Myssla syö!! Ruoka maistuu hyvin, joten sitä on ollut helppo vähentää. Tämähän on poikkeuksena ollut jokaiseen juoksuun, ikinä ennen sille ei ole ruoka maistunut. Toisaalta nyt on perheessä toinen koira ja pitemmällä kyläreissulla vielä kolmas (Saiva), että... Olisiko sillä jotain tekemistä asian kanssa?
Kleppa ja Saiva saavat ainakin energiansa kulumaan hyvin, kun riehuvat vähän väliä sisällä ja koirapuistossa, ensimmäisen yön jälkeen jaksavat jopa nukkuakin hyvin. Myssla vahtii pentunsa kanssa sivusta nuorison touhuja eikä sisällä ota osaa niihin, mutta ompa sekin nähty että puistossa lähtee juoksemaan mukana vielä ihan tyytyväisen näköisenä. Ruokakiistojakaan ei ole vielä ollut, luojan kiitos, mutta ehtiihän tässä. Lisäksi mitään näkyvää tuhoa ei ole tehty sinä aikana kun me omistajat raahaudumme aamusella kouluun ja kolmikko jää keskenänsä tänne oleskelemaan. Myöskään naapurit eivät ole sanoneet asiaan mitään, joten luultavasti ihan nätisti osaavat olla.
Kleppa on oppinut taas jälleen aavistuksen hiljaisemmaksi kuin ennen, joten JEE asialle. Nyt ollaan opeteltu ihan varta vasten rauhoittumista, mikä tarkoittaa istumista... Myssla tosin välistä ärsyttää Klepan tahallaan haukkumaan koirille (Myssla haukahtaa kerran, Kleppa jatkaa loputtomasti). Istuminen jopa tepsii hieman, sitä vain harjoitellaan tässä joka kerta lenkillä sopivassa tilaisuudessa.
Jos vaikka huomenna tai keskiviikkona ehtisi eläinkauppaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei