Jussin viettoa

Mökillä vietettiin juhannusta käristemakkaran ja saaristoelämän merkeissä. Automatka etelään sujui lähestulkoon kivuttomasti; Myssla vikisi ja vinkui ja ulisi ja haukkui aina välistä ja ei millään olisi jaksanut istua paikoillaan. Syyksi päättelin kuumuuden, mökille menon (harvoin lähetään siihen suuntaan muuten) ja tulevan juoksun. Kleppa taas autuaana nukkua posotti lähes koko matkan. Mysslan juoksutkin oli helppo ennustaa kun Kleppa kulki Mysslan perässä nenä takapuolessa kiinni.
Ja niinhän se teki, juoksut alkoivat heti ensimmäisenä yönä. Sellaiset kaksi päivää pidettiin housuja jalassa ja sen jälkeen ei tiputellut yhtään, joten housut jäivät laittamati jalkoihin- aina välistä. Sitä kun oli NIIN vaikea muistaa ottaa ne housut pois kun saattoi vain avata oven ja päästää ne juoksemaan järven rantaan. Näin ollen Myssla kakkasi housuihinsa kun en saanut sitä tarpeeksi nopeasti kiinni. No, sitä varten meillä oli toiset housut matkassa!

Myssla ui, eikä aina edes tajunnut, että silloin kannattaa tulla vedestä pois kun rupeaa palelemaan. Kleppa taas ei ihan uinut, kahlasi kyllä rintaa myöden. Uusi tapa jakaa työt koirien välillä: Myssla käy uimassa kauempaa, Kleppa kantaa sen sitten rantaan kun Myssla pudottaa sen.

Pöydältä on hyvä tarkastella uimareita

Muutaman kerran koiruudet karkasivat saaressa muiden tonteille joissa ei luojan kiitos ollut poikakoiria - ja harvoin ihmisiäkään.. Yritin kyllä pitää koirat kiinni, mutta aina välistä joku päästi koirat vapaana juoksemaan. Ei sitä karkailua tapahtunut montaakaan kertaa ja yhden kerran jälkeen loppui kokonaan: sain umpimetsässä raahata Mysslaa melkeimpä noin 0.5 km niskasta pidellen kun sillä ei ollut edes pantaa! Että kiitos tästä. Kleppa harvoin yksinään, mutta kerran se sai Mysslan houkuteltua mukaan. Muuten pääasiassa seurasi perässä iloisena itsenään.

Junassa paluumatka oli kärsimysten taival: ilmastoinnista huolimatta asteita oli +34 C ja monet lapset kävivät silittelemässä meidän karvakasoja. Ylivieskasta kohti hyppäsi sitten ensimmäinen uroskoira kyytiin ja Mysslalla oli häntä vinossa. Kleppa sitten käski koiruuden pysyä kaukana ja omistajansakin asetteli omat laukkunsa näkösuojaksi. Eipä siitä sitten pitkä matka enää Ouluun ollutkaan, onneksi! Kleppakin oli nätisti ja viihtyi suurimmaksi osaksi penkkien alla/takana nukkuen. Seinäjoen kohdalla ehdin käyttää nämä pihalla pissalla, mutta kylmemmästä ilmasta ei ollut toivoakaan. Lämmin pasaatituulikaan ei auttanut mahdottomia, varmaan ensimmäistä kertaa kaipasin kylmää pohjoistuulta!

Kotona Myssla meni ensimmäisenä emännänsä makuuhuoneeseen ja rupesi haukkumaan. Raukkaparka oli ihan hämillään kun sänky ei enää ollutkaan patja lattialla tai vuodesohva lattianrajassa vaan herranjesta ihan oikea, korkea sänky! Tuli kuitenkin yöllä sisäänajamaan sitä Klepan kanssa ja voi että se uni maistui!