Klepalla alkoi juoksu, joten nyt ei päästäkään koirapuistoon aikoihin. Harmittaa tuo hiukan, mutta ehkä sitä lievittää pieni kyllästyminen aina samaan kaavaan, josta ei vain laiskuuden takia jaksanut päästä irti. Nyt siis pakko käydä k ävelyillä ja ainakin yksi tosi mukava reitti ollaan löydetty. Siitä saa joko sellaisen reilun puolentunnin tai vähän vajaa puolentoistatunnin lenkin, mielen mukaan. Upeita kuvauskohteitakin reitin varrella on. Tosin kaksi asiaa kyseisessä reitissä häiritsee: 1) Ei voi pitää vapaana, kun se on ihan kaupungin vieressä ja ihmisiä tulee vastaan harvakseltaan, mutta kuitenkin sen verran tiheään, ettei uskalla pitää. 2) se menee joenvartta pitkin, joten koirat hinkuu uimaan... "jee". Jatkolenkkiosuus (aka puoltoistatuntinen) kiertääkin sitten kaupungin lammen, missä koirat pääsi kesällä uimaan. Joten sinnekin kauhea kiskominen. Toisaalta lenkki on hyvä sen takia, että siellä saa pitää vähän löysemmällä remmillä, tie on hiekkapohjaista ja kaupungilta kuitenkin suojassa, mutta vastaan tulevat ihmiset ja koirat tekee hyväksi keinoksi opetella kontaktia penkan päällä tai vastaavaa.
Tarkoitus olisi ensiviikolla yrittää löytää vähän uutta reittiä. Haastehan tässä on se, ettei voi mennä suoraa koirapuiston ohitse, kun kamala vetäminen sinne on hivenen ärsyttävää. Ja ainakaan tällä hetkellä kärsivällisyys ja energia riittää juuri ja juuri niiden ihmisten ohitusten koulutukseen.
Asiasta saappaaseen.
Eilen illalla nukkumaanmennessä huomasin mukavaksi yllätykseksi miinan sängyssäni. Siis ruskean miinan, if you know what I mean... Vaikka kyseessä oli yksittäinen, jo pidempään ilmeisesti ollut ja vähän sotkeva yksilö, päätin silti vaihtaa lakanat. No, ei siinä mitään, Myssla valvotti illalla pitkään kun se oli haistanut ennen lenkille menoa vaatekaapissani säilyttämäni vinkulelut, mitä se piti poikasinaan (lahjoitin ne sitten naapurille sillä ehdolla, että se haki ne lenkin aikana pois) ja pääsin sitten nukkumaan joskus 12 jälkeen...
Aamulla heräsin siihen, että jalkani osui johonkin tunnistamattomaan aineeseen. Ei muuta kuin valot päälle ja voi sitä näkymää. Ruskeita vauhtiraitoja ja kakkakikkareita pitkin mattoja ja sänkyä. Hetken aikaa ei voinut kuin istua ja katsoa, sitten Klepalta housut pois, mistä putkahti nämä "kuningas" pökäleet. Ressukka, kuin kauan lie ollut, eikä mitään sanonut. Ainakaan ei ollut polttanut takamukseen jälkiä. No, sitten matot rullalle, lakanat pyykkiin, pöksyt pyykkiin, koirat ulos ja vilkaisu kelloon. Puoli kuusi. Eipä siinä auttanut kuin rallatella, kun puolen tunnin päästä oli kuitenkin herätys. Ja kaikki, jok ikinen lakana sattui olemaan pesussa. Että kiitos siitä.
Koulusta sain sitten hyvällä syyllä osan päivää vapaaksi ja mattopyykille mars. Kävin ostamassa mäntysuopaa ja mattoharjan, pääsin pyykkitupaan ja huomaan, että ilmeisesti ihan yleisessä käytössä sielläkin olisi mokomat olleet... No, ompahan ostettu. Eli tämän päivän saldo: Kolme koneellista pyykkiä ja neljä pestyä mattoa. Tämän lisäksi vielä lenkki päälle ja olen valmis hautaan.
Jostain syystä en käynyt kuin sen puolen tunnin lenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei