lauantaina, elokuuta 28, 2010

Aika kuluu...

Sen jälkeen kun palautettiin sitruunapanta on Klepan haukkuminen ollut ihan ennallaan. Kuonopantaa kokeilin, mutta se ei auta kun Mysslan on aavistuksen liian iso enkä kuitenkaan viitsi ostaa pienempääkään kun se ei välttämättä mene enää kauaa. Mutta, kehitin toisen tempauksen, josta kuva tulee myöhemmin galleriaan, jahka löydän kameran johdon. Nyt tyydyn huonosti selittämään asian, olen pahoillani mikäli kukaan ei ymmärrä. Ei vaineskaan. Mutta siis! Remmi kierretään mahan ns pehmeän kohdan ympäri niin, ettei koira pääse loikkaamaan pois siitä. Jos koira vetää -> remmi kiristyy ja tuntuu hyvin hyvin epämukavalle koiran mielestä (kyllä tuntuis minustakin jos naru kiristyis mahan ympärillä). Eli Kleppa on vetämättä ja kun se ei vedä, se näköjään osaa kulkea hiljaakin! Eli tämä systeemi siis toimii ainakin jotenkin. Tokihan sitä pitää haukkua toisille koirille, mutta nyt aina kun remmi kiristyy mahan ympärillä osaa koira katsoa minua ja lakata haukkumasta joissain tapauksissa. Hei, olen ylpeä. Ehkä jossain vaiheessa päästään tästä toiminnosta eroon ja minulla olisi kaupunkikelpoinen koira.

Yksinolot ovat sujuneet erittäin mallikkaasti, naapurit ovat sanoneet näiden olleen häiritsemättä ja siitähän ei voi tulla kuin hyvälle mielelle. Lisäksi karvanaamat ovat olleet tuhoamatta muuta kuin palapelin palasia, joten ollaan siihenkin tyytyväisiä. Tosin Klepan pihavahtiominaisuudet ovat aika vahvalla päällä, mutta osaa kuin osaakin elää kerrostalossa. Myssla nyt on aina niin hiljainen, että harvoin muuta kuin ovikellon perään (vaikka soisi naapurissa) ja totta kai Klepalle ja minulle haukkuu. Toisaalta Mysslalle pointsit menee jo siitä, että on pennusta asti tottunut enemmän ja vähemmän kerrostaloasumiseen, mitä olen pallotellut äidin ja oman asunnon välimaastossa.

Klepalla on karvanlähtöaika, lienkö sanonut aikaisemmin, en muista. Minulla on flunssa, joten annettakoot olla tämän kerran (hyi hyi minä) mutta tänään otin furminaattorn ja karstan koirapuistoon ja totesin furmiksen toimivan paremmin tällä otuksella. Mysslasta ei karstaan edes irronnut paljon mitään, joten se siitä. Yhä siitä vaan lähtisi karvaa, mutta ehkä se siitä, jos rupeaisi aktiivisemmaksi harjaajaksi...?

Metsään on ikävä lenkkeilemään, mutta koulukaverini asuu sen verran syrjässä, että jos saan auton lainaan niin körötellään hänen luokseen ja Myssla ja Kleppa pääsevät leikkimään Kuuran, Saivan siskon kanssa! Jee. Sitä odotellessa.

Lehmän hajuisiin vaatteisiin eivät koirat enää paljoa kiinnitä huomiota. Olen siis koulun puolesta ollut viikon joka päivänä (paitsi nyt vkl) navetassa ja kun ekaa kertaa tulin kotiin niin oli varsinainen tarkastus että missä sitä oltiin oltu. Mutta eipä siinä, odotellen tallivuoroja!

Ja huomenna näemme Klepan siskoa Mantaa, jee. Uusia kavereita, jeejee. Suunnitelmissa on mennä koirapuistoon riehumaan. Siitä mahdollisesti kuviakin sitten tulossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hellurei