Elämää, elämää...

Partacollien tapaaminen meni äärimmäisen hyvin, enköhän selviä kahdesta viikosta niiden kanssa. Mysslallakin voi olla todella mukavaa kun saa reuhata rauhassa kaverin kanssa. Itsekin odottelen innolla.

Tänään oli mukava herätä katsomaan, kuinka koira nukkui pää tyynyn alla (ei siis sen tyynyn, jonka päällä minä nukun) ja kun herätin sen, se vain vilkaisi pikaisesti ja tunki päänsä takaisin tyynyn alle. Tyylinsä kullakin, mutta aamun se pelasti kyllä. Ja kun höyrypesimellä pesin suihkukaapin oven, oli lieviä vaikeuksia pitää utelias kuono pois kuuman höyryn tieltä. Ikinä en arvannut, että koiranomistamiseen tarvittaisiin akrobaattisia taitoja!