Tuossa lauantaina lähdettiin Mysslan kanssa käymään kaverini luona kyläilemässä. Kaverini seurana asustelee kaksi kissaa, mikä tietysti vähän pisti miettimään, että mitäköhän siitä tulee. Ongelmia, ainakaan väkivaltaisia, en odottanut, tämä karvakasa kun on tunnetusti kaikkien kaveri.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei