Pitipä sattua kerran kullekin

Eli meninpäs sitten leikkaamaan yhden kynnen liian lyhyeksi. Kannuskynnen vieläpä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Aika hyvä saavutus.

Ja mitäs sitten, vähän aikaa nenäliinalla painelin niin kylläpä se vuoto loppui aika nopeaan. Eikä koirakaan sanonut mitään missään välissä. Joten näillä mennään.

Viime sunnuntaina hukkasin sen 5m jälkiremmin. Hyvä minä. Onneksi Mirjalla oli monitoimiremmi, joten siinä se sitten meni samassa remmissä kaksi koiraa. Siis koirat molemmissa päissä. Ei lainkaan hassumpaa. Varsinkin kun Mysslalla oli juoksu vielä silloin. Ja siitä lenkistä tulikin mieleeni, että kun päästimme koirat vapaaksi metsässä juoksemaan, yhtäkkiä Mysslan luona oli ajokoira, uros, tutkapanta kaulassa. Ensimmäinen kommentti minulta taisi olla semmoinen perus voi helvetti. Mysslan sain kuitenkin saman tien kiinni, eikä tämä uroskaan ollut (ainakaan heti) hyppimässä Mysslan selkään. En tiedä olisiko myöhemmin yrittänyt, mutta estin aikeet pitämällä sen kaukana Mysslan persiistä. Kiva sitten kun pitkään lenkillä seurasi meitä. Ei voinut koiriakaan pitää vapaana.

Ja voi olla, että hoitoon tulee jouluksi Mysslalle kaveri, mutta sen nyt näkee sitten. Olisi viikonloppuna tarkoitus mennä sitä katsomaan, jotta tuleeko ne ollenkaan toimeen. Epäilen, jotta tulevat, mutta eihän sitä koskaan tiedä.