Ihan ilman sanottavaakin

Nyt ollaan käyty niissä virallisissa lonkkatesteissä, tässä tuloksia odotellessa. Ihan hyvät lonkat kai pitäisi tulla, eikä eläinlääkärikään löytänyt mitään vikaa polvista tai kyynäristä. Joten ihan positiivisella mielellä odotellaan :) Tosin siinä hommassa tuntui joku olevan hyvin paljon vastaan, nimittäin kaksi tuntia siinä meni ja loppuvaiheessa koirakin rupesi heräilemään jo nukutuksesta. Mutta ei kai siinä, kuvat kuitenkin lopulta saatiin.

Tässä käytiin tiistaina moikkaamassa taas suomenlapinkoira Saivaa (sitä pientä pentua, josta aikaisemminkin olen maininnut), nyt taitaa se penikka olla jo kolme kuukautta. Voi että oli kasvanut ja aluksi meinasti Myssla vain rähistä mutta innostui sitten leikkimään. Ärtyneisyys saattoi tietysti johtua vain juoksusta, että ei tarvitse todennäköisesti huolestua mistään sen kummemmasta. Huomenna taas ollaan menossa sinne kyläilemään, lähinnä lapsenvahdiksi pennulle. Pääsen tätä pentukuumetta lievittämään hieman muistelemalla yhden illan ajan millaista oli pennun kanssa... ;) Ja nyt kun on toinen taulapää tässä seurana niin eihän se voi olla mitään muuta kuin toiminnantäyteinen ilta!

Ja tulipas tuossa huomattua, tai ehkä pikemminkin tajuttua, että jonkinasteinen eroahdistus koiralla on. Oudoissa paikoissa sillä herää tuhoamisvietti, minkä johdosta sitten jouduin ostamaan 14kg maksavikaisten (kallista) ruokaa, koska typerys meni ja järsi siihen reiän. Nyt on sitten mekein 30kg ruokaa, ei pitäisi olla sitäkään ostamassa ihan heti!