Eli. Eräänä kauniina iltana pohjolan pienessä kaupungissa pakkasen paukutellessa henkseleitään eräs Herra Sammakko päätti lähteä koiransa kanssa koirapuistoon. Siellä he viipyivät tovin jos toisenkin, koira leikkien, Herra Sammakko jutellen. Kuin lastenpuistossa, mitä nyt lapset karvaisia ja nelijalkaisia. Eräs henkilö sitten kertoo oman koiransa olleen juuri vähän aikaa sitten tiputuksessa, vatsataudin takia. Herra Sammakko kiittää onneaan, että hänen rakkaalla hallillaan ei ole niin herkkää vatsaa.
Mutta hän ei tiennyt mitä oli edessä päin.
Kun Herra Sammakko sitten suuntasi autolla kotiinsa päin, poiketen matkalla kauppaan, ja perille päästyään huomasi jotain outoa penkissä, ja ylipäätään autossa.
Ja eli niinpä tietenkin, tuo meidän pieni hurtta oli oksentanut autoon. Sitä en tiedä mitä se oli syönyt joko siellä puistossa tahi autossa, mutta se mitä minä tiedän: pakkasta parikymmentä lasissa, pimeä ilta, ahdas auto, inhottava ihminen. Sormet jäässä, meinaten jäätyä mihin tahansa kiinni, hermot muutenkin kireällä ja sisulla siivoamaan. Ainoastaan keskikonsoliin jäi tahroja, mutta saa nyt jumaliste selvitä siitä kun ei pesuaineellakaan lähtenyt! (Ei sinänsä, se näytti puhtaalta siinä pimeässä illassa, joten minua ei teknisesti ottaen voi syyttää asiasta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei