sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010
Näyttelyitä
Niin ja ilmottauduttiin Mysslan kanssa sitten tuonne Tampereen KV näyttelyyn, joten nyt on pakko aloittaa treenaaminen ja hermojen hallinta!
Huh huh...
Nyt on tässä kyllä mennyt aikaa aika pitkään, kun viimeksi täällä kirjoittelin - tai siltä ainakin tuntuu! Joulu oli ja meni ja Mysslalla ainakin oli hauskaa!
Eli meillehän tuli tuo hoitokoira partacollie vähän ennen joulua. Aluksi vähän pelotti, että miten se sujuisi kun joutuisin junalla menemään eikä hoitolapsi ollut ikinä ollut junassa + minulla helvetinmoiset pakkaukset mukana. No, menomatkalla ei sitä huolta ollut, sain kyydin omistajilta matkan ensimmäiseen stoppipaikkaan. Levotonhan koira oli kun se jätettiin täysin outoon paikkaan täysin outojen ihmisten kanssa, mutta Myssla ei ollut kaverista moksiskaan. Siinä vaiheessa tuli eripuraa kun ruoka piti antaa - lopputuloksena oli, että Myssla söi täysin erissä huoneessa ruokansa.
Matka mökille tunturien keskelle sujui seuraavana päivänä hyvin, hoitokoira oli erittäin rauhallisesti mummoni sylissä ahtaalla takapenkillä tavarapaljoudessa minun ajaessa autoa. Ihmettelen yhä, miten mahduimme siihen japani-ihmeeseen. Myssla nyt on yleensä aina vähän levottomampi matkustaja, vaeltelee penkiltä toiselle, joten se ei ollut yllätys.
Itselle jonkinmoinen järkytys kun hoitokoira ei käyttäytynytkään yhtä rauhallisesti kuin oma karvakasa :D Pari kertaa sitä kiroilin, mutta nyt olemme loppusuoralla ja sekin alkaa oppia meidän tapoihimme. Hyppimiseen keksin semmoisen ratkaisun, että puhallan koiran naamaan. Se ei siitä tietenkään pidä, ja alas mennään ja äkkiä... Mökkikin oli koirille unelmien täyttymys, kun pihalla sai juosta vapaana minkä sielustaan irti sai, mökki kun on keskellä metsää. Jouluruuan jälkeen se oli myös itselle suuri helpotus kun ei tarvinnut lyllertää kovassa pakkasessa monen tunnin lenkkiä. Naapurissa oli sitten amerikannoutaja, joka oli yhtä leikkisä kun kumpainenkin meidän, joten senkään kanssa ei tullut mitään ihmeellisiä konflikteja.
Mysslan kanssa pääsin kokeilemaan tätä vetokoirahommaa ja hyvin se meni alkuunsa! Ainakin kun veti lapsia pulkassa (ei ilman apuja tietenkään!) mutta suksien kanssa sen pitäisi vielä oppia vetämään. Onhan tässä talvea jäljellä!
Hoitokoiralla vissiin ikävä, kun se ei syö kauhean hyvin, mutta sekin kohta korjaantuu kun pääsee muutaman päivän päästä omistajiensa hellään huomaan. Tulomatkallakaan ei ollut ongelmia junien kanssa kun taas järjestyi kyyti kotia. Ainoa vain, että kun päästiin sisälle asti teki hoitokoira tarpeensa olohuoneen (kalleimmalle) matolle, vaikka hetki sitten oli hetken pihalla. No harm done, ja muistui itsellekin pentuajat mieleen.
Ja tosiaan mietin tuossa lomalla toisen koiran ottamista, mutta yksinkertaisesti oman elämäntilanteeni miettimisestä tulin siihen tulokseen, että järki käteen. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä uudelleen!
Eli meillehän tuli tuo hoitokoira partacollie vähän ennen joulua. Aluksi vähän pelotti, että miten se sujuisi kun joutuisin junalla menemään eikä hoitolapsi ollut ikinä ollut junassa + minulla helvetinmoiset pakkaukset mukana. No, menomatkalla ei sitä huolta ollut, sain kyydin omistajilta matkan ensimmäiseen stoppipaikkaan. Levotonhan koira oli kun se jätettiin täysin outoon paikkaan täysin outojen ihmisten kanssa, mutta Myssla ei ollut kaverista moksiskaan. Siinä vaiheessa tuli eripuraa kun ruoka piti antaa - lopputuloksena oli, että Myssla söi täysin erissä huoneessa ruokansa.
Matka mökille tunturien keskelle sujui seuraavana päivänä hyvin, hoitokoira oli erittäin rauhallisesti mummoni sylissä ahtaalla takapenkillä tavarapaljoudessa minun ajaessa autoa. Ihmettelen yhä, miten mahduimme siihen japani-ihmeeseen. Myssla nyt on yleensä aina vähän levottomampi matkustaja, vaeltelee penkiltä toiselle, joten se ei ollut yllätys.
Itselle jonkinmoinen järkytys kun hoitokoira ei käyttäytynytkään yhtä rauhallisesti kuin oma karvakasa :D Pari kertaa sitä kiroilin, mutta nyt olemme loppusuoralla ja sekin alkaa oppia meidän tapoihimme. Hyppimiseen keksin semmoisen ratkaisun, että puhallan koiran naamaan. Se ei siitä tietenkään pidä, ja alas mennään ja äkkiä... Mökkikin oli koirille unelmien täyttymys, kun pihalla sai juosta vapaana minkä sielustaan irti sai, mökki kun on keskellä metsää. Jouluruuan jälkeen se oli myös itselle suuri helpotus kun ei tarvinnut lyllertää kovassa pakkasessa monen tunnin lenkkiä. Naapurissa oli sitten amerikannoutaja, joka oli yhtä leikkisä kun kumpainenkin meidän, joten senkään kanssa ei tullut mitään ihmeellisiä konflikteja.
Mysslan kanssa pääsin kokeilemaan tätä vetokoirahommaa ja hyvin se meni alkuunsa! Ainakin kun veti lapsia pulkassa (ei ilman apuja tietenkään!) mutta suksien kanssa sen pitäisi vielä oppia vetämään. Onhan tässä talvea jäljellä!
Hoitokoiralla vissiin ikävä, kun se ei syö kauhean hyvin, mutta sekin kohta korjaantuu kun pääsee muutaman päivän päästä omistajiensa hellään huomaan. Tulomatkallakaan ei ollut ongelmia junien kanssa kun taas järjestyi kyyti kotia. Ainoa vain, että kun päästiin sisälle asti teki hoitokoira tarpeensa olohuoneen (kalleimmalle) matolle, vaikka hetki sitten oli hetken pihalla. No harm done, ja muistui itsellekin pentuajat mieleen.
Ja tosiaan mietin tuossa lomalla toisen koiran ottamista, mutta yksinkertaisesti oman elämäntilanteeni miettimisestä tulin siihen tulokseen, että järki käteen. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä uudelleen!
perjantaina, joulukuuta 18, 2009
Joulua odotellen
Talomme alle on pesiytynyt kärppä, ja koira sitä jaksaa haistella, mutta ainakaan suuri metsästäjämme ei vielä sen kummemmin siihen reagoi. Tuskin alkaakaan.
Lomailemasta palasin ilman koiraa eilen, alkusuukkojen jälkeen karvainen kaverini mökötti minulle kuin sanoakseen "missä sitä on oikein oltu". Onneksi ei ole pitkävihainen tapaus, vaan nukkui illasta jo jalkoihin painautuneena ja järsi tuliaisiksi tuomaa palloa hajalle onnellisena.
Huomenna tullaan näkemään saman rotuisia tuttuja ja sunnuntaina tulee tämä hoitokoira sitten ja lähdemme mökille. Joten ei Mysslalta ainakaan kavereita puutu. Joululahjatkin on jo varattu, enää pitää vain paketoida, että vaavi pääsee repimisen makuun : 3 On sitä suloista katsella.
Lomailemasta palasin ilman koiraa eilen, alkusuukkojen jälkeen karvainen kaverini mökötti minulle kuin sanoakseen "missä sitä on oikein oltu". Onneksi ei ole pitkävihainen tapaus, vaan nukkui illasta jo jalkoihin painautuneena ja järsi tuliaisiksi tuomaa palloa hajalle onnellisena.
Huomenna tullaan näkemään saman rotuisia tuttuja ja sunnuntaina tulee tämä hoitokoira sitten ja lähdemme mökille. Joten ei Mysslalta ainakaan kavereita puutu. Joululahjatkin on jo varattu, enää pitää vain paketoida, että vaavi pääsee repimisen makuun : 3 On sitä suloista katsella.
sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009
Koirapuisto
Tänään käytiin koirapuistossa pitkään aikaan, ja Myssla oli kyllä niin innoissaan kun vain voi koira olla. Meillä oli Bella-kaveri mukana ja sekin innostui leikkimään, vaikka ei aina olekaan se innokkain kaveri... Aluksi siellä oli sakemanniuros, mutta se lähti samalla kun me tultiin, joten siitä ei saanut kaveria.
Kattellaan jos tässä pääsis kohtapuoleen uudelleenkin tuonne koirapuistoon, ehkäpä huomenna :)
Kattellaan jos tässä pääsis kohtapuoleen uudelleenkin tuonne koirapuistoon, ehkäpä huomenna :)
torstaina, joulukuuta 03, 2009
HIIHTÄMÄÄN
Eli kuten otsikosta voi jollain yliluonnollisella tavalla päätellä, kävimme ostamassa valjakkohiihtokamppeet. Husky-valjaathan meillä jo valmiiksi olikin, mutta tarvitsimme minulle vyön ja joustavan remmin. Joten nyt kun lähdemme tuossa talven tullen kokeilemaan tätä hiihtämistä, saamme jälleen uuden harrastuksen siirrettyä listaltamme "aiomme kokeilla" listaan "kokeiltu". Saa nähä miten käy!
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Elämää, elämää...
Partacollien tapaaminen meni äärimmäisen hyvin, enköhän selviä kahdesta viikosta niiden kanssa. Mysslallakin voi olla todella mukavaa kun saa reuhata rauhassa kaverin kanssa. Itsekin odottelen innolla. 
Tänään oli mukava herätä katsomaan, kuinka koira nukkui pää tyynyn alla (ei siis sen tyynyn, jonka päällä minä nukun) ja kun herätin sen, se vain vilkaisi pikaisesti ja tunki päänsä takaisin tyynyn alle. Tyylinsä kullakin, mutta aamun se pelasti kyllä. Ja kun höyrypesimellä pesin suihkukaapin oven, oli lieviä vaikeuksia pitää utelias kuono pois kuuman höyryn tieltä. Ikinä en arvannut, että koiranomistamiseen tarvittaisiin akrobaattisia taitoja!
Tänään oli mukava herätä katsomaan, kuinka koira nukkui pää tyynyn alla (ei siis sen tyynyn, jonka päällä minä nukun) ja kun herätin sen, se vain vilkaisi pikaisesti ja tunki päänsä takaisin tyynyn alle. Tyylinsä kullakin, mutta aamun se pelasti kyllä. Ja kun höyrypesimellä pesin suihkukaapin oven, oli lieviä vaikeuksia pitää utelias kuono pois kuuman höyryn tieltä. Ikinä en arvannut, että koiranomistamiseen tarvittaisiin akrobaattisia taitoja!
sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009
Kaveriasiaa
Käytiin tänään kattomassa miten hyvin Myssla tullee toimeen partacollien kanssa, joka olis tulossa hoitoon jouluksi :) Hyvin meni ja ne juoksi kyllä niin paljon että huh huh! Ei siis odotettavissa rauhaisaa joulua, mutta ei se mitään, en olis halunnutkaan. Ja ehkä nyt en joudu syömään montaa viikkoa jouluruokia putkeen kun on kaksi herkkusuuta muutenkin (toivossa on hyvä elää).
Ainakin se on varmaa, että paljon tulen olemaan ulkona ja tylsää tuskin tulee mökilläkään.
Ainakin se on varmaa, että paljon tulen olemaan ulkona ja tylsää tuskin tulee mökilläkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)