Ulkomailla

Myssla piipahti ensimmäistä kertaa Suomen rajojen ulkopuolella, Haaparannassa :) Oli jännää ja sen reissun jälkeen pikkuinen oli aivan naatti vielä seuraavanakin päivänä. Eläinkaupassakin käytiin ja se oli kyllä isoin näkemäni! DjurMagazine Ikean vieressä... Ostettiin sieltä makupaloja, vaikka teki mieli ostaa leluja ja hihnoja ja... Ja eräs nainen tuli ihastelemaan Mysslaa (ruotsiksi aluksi, vaihtoi englantiin kun tajusi ettei puhuta näitä toisia kotimaisia) ja minusta tuntuu, että hän kuuli roduksi "Atlantic sheepdog" eikä "Icelandic sheepdog" niin kuin tarkoituksena oli.

Match Show

Se jäi sitten siihen punaseen nauhaan. Vaan ollaan me ylpeitä, kun viime kerralla saatiin sininen ja se oli meidän eka.

ja taas!

Kävin sitten eilen ostamassa uudet hienot valjaat (samanlaiset kuin entisetkin, tosin tällä kertaa punamustat. Pitäähän sitä välistä olla väriäkin elämässä). Ja eikös se tänään saanut syötyä puoliksi NEKIN valjaat! Ne sentään pystyi pelastamaan vielä jesarilla. Mutta silti! 25 euroa mennyt kuukauden sisään KAHDESTI, kyllä silloin saa jo karjaista pienen perkeleen. Ainoa positiivinen pieni valonsäde, joka tunkeutui tähän risukasaankin oli, että sain sen kiinni itseteosta. Seuraavaksi siis voitelemme saamarin sitruunaa niihin valjaisiin. Kyllä näin on näreet.

Ja sitten kun tänään kävin ostamassa lisää koulutusnameja, eikö tuo retale tunkeutunut laukulleni ja pistellyt naamaansa koko pussillisen! Ainoastaan kaksi jäi jäljelle! No, se nyt oli vain 3 euron menetys...

Ehkäpä ei pitäisi tuijottaa lompakkoa tämän koiran kanssa eläessä. Juh.


Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Pesasin eilen tuon karvaturrin, kyllä nyt on mukavan puhtaan tuntoinen. Eikä haise enää :D

Ja hain hakutreeneihin. Saa nähdä pääseekö.

Iltapäivästä Match show, ehkäpä jaksan tulla tänne kommentoimaan miten meni. Jos tuo vaikka tällä kertaa olisi sen verran aikuinen ettei pomppisi remmissä :D Hampaat se antaa kyllä tutkia ja sorkkia muutenkin itseään varsin reippaasti! Nyt päästään sitten testaamaaan tätä uutukaista näyttelyremmiä...!

-ing -ing -ing!

Tuo -ing koira meni syömään lähes uudet valjaansa! Omistajaa ottaa aivoon mutta kun koirallekaan ei siitä mitään voi sanoa, niin kauan kun ei sitä itse teossa kiinni saanut! Eli korvista nousee höyry ja naama muuttuu teepannuksi, mutta väliäkös tuolla, pienen kihinän ja pihinän jälkeen voi löysätä taas ja antaa asian olla. Harmi vain, kun oli niin hyvät valjaat. Ehkä suuntaan illalla kauppaan ja ostan uudet JA PIDÄN HUOLEN ETTEI SE SYÖ TAATUSTI NIITÄ.

Ja siis nuo oli jo toiset... Tai siis ei valjaat mutta kuitenkin. Seuraavaana päivänä kyseisten asioiden ostopäivästä koirani päätti pistää poskeensa sen lähes 20 euroa maksaneen pannan... Sitten se on pureskellut heijastinliivit. Huivin. Ja ties mitä.

Milläs tuota nyt kouluttamaan rupeaa. Upottaa tabaskosaaviin seuraavat valjaat?

tai sitten on vain pitämättä koiraa pihalla remmissä ilman valvontaa.

Sen lisäksi Mysslasta on tullut varsinainen hienoperse. Se ei voi astua lätäkköön, eikä hypätä sen yli :D Ainakaan vapaaehtoisesti. Autostakin piti nostaa koira kun ei millään voinut kun oven edessä oli hieman märkää. Mutta sitten se jumittaa autotielle jos sen ja pyörätien välissä on lätäkkö. Mikä sinänsä ei ole fiksuin ratkaisu.

yhteislenkki ja pillikoulutusta

Eli tänään oli islantilaisten yhteislenkki tuosta aamupäivästä :) 4 koiraa oli paikalla ja Myssla peuhasi siellä kiitettävän ajan ja autoon päästessään oli kyllä niin naatti... Mukavan rauhallinen loppupäivän takasi se.

Iltalenkillä sitten ruvettiin harrastamaan koirapilliä. Sujui näin alkeilevan omistajan mielestä ainakin ihan kiitettävästi, koira tajusi aika nopeasti äänen merkityksen (vihellys --> luokse --> HERKKUJA!!!)

Pyöräily on nyt muutamana päivänä jäänyt, mutta lepopävät on hyväksi varmasti. Ehkä sitten taas kun tulee aurinkoisia säitä, eikä parempaa tekemistä ole suunnitteilla!

Hiihii

Olen tänään hilpeällä päällä. Syitä on monia, joista ehkä tärkeimmät:

1) pyöräily sujuu paremmin, tai ainakin jalkani ovat paremmassa turvassa. Toisin kuin hihna, jota on niin äärimmäisen kiva retuuttaa samalla kun hölkkää/juoksee.

2) juoksukausi on loppumaisillaan. Tänään alkoi 4 viikko (huomaisn juuri), eikä minkäännäköistä vuotoa ole tullut tämän päivän aikana. Eilenkin vain niukasti.

Sitten muihin aiheisiin...

Ostinpas tuossa lauantaina hienon pannan, Topcanisin puolikuristavan, sellaisen leveän, te tiedätte... Aivan ihana. Noh, kuitenkin, koirani ei ilmeisesti kauheasti tästä rahantuhlauksesta (18e) välittänyt. Ainakin päätellen, että kun jätimme hänet yksin pihalle hetkeksi, hän keksi mainion ajankulun:

Hetken kuluttua kun menin katsomaan mitä sessemme puuhaa, se makaa tyytyväisesti sillä lampaantaljalla, johon sen olin jättänytkin, purren onnellisena uutta pantaa, täysin vapaana. Ei puhettakaan että se olisi lähtenyt johonkin, ei edes karkuun yrittänyt ja sisälle tuli kutsusta.

Kaiken huippu, että naapuritalossa asuu uroskoira. Ei vain tainnut olla pihalla silloin (Luojan kiitos).

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa täällä taas. Olen pahoillani viivytyksestä mutta... mutta... Pahus, en keksi edes kunnon tekosyytä! Noh, ei se mitään, selitän tässä kaiken tarpeellisen :D

Elikkä siis ihanasta pienestä karvapallerovauvasta on tullut nuori narttu, pieni teini, jonka juoksu alkoi muutama viikko sitten! Ja mikä parasta, se myös loppuu kohta! (at least I hope so...) Juoksuhousut oli aluksi pieni kirous Mysslan mielestä, rikkoi heti, mutta ei ole mitään mitä jesari ei ehkä korjaisi! Sitä paitsi, housut jätettiin rauhaan heti, kunhan otimme salaisen aseemme esiin (eläköön KONG) ja käänsi ajatukset muualle ikävistä pöksyistä. Ja nyt se ei ole moksiskaan niistä! Eläköön elämä!

Mutta odotamme innolla pääsevämme koirapuistoon näillä kevään kurakeleillä ;)

Pikkuisemme oli hoidossa viikon ajan, ja sinä aikana kuulin varsin mukavan jutun, joskaan en hekotellut asialle kuin hetken. Kyse ei suinkaan ole vahingonilon puuttumisesta, vaan lähinnä seurausten ajattelemisesta. Eli, kuten eräs kirjoitukseni kertoikaan, eräs kaunis pimeä yö pikkuinen oksensi jyrsijän matolleni. Noh, muutama viikko sitten sain jopa kyseisen maton pestyksi ja jälleen lattialle, mikä helpotti pikkuneidin kulkemista parkettilattialla. Noh, tuon hoidossaolon aikana sain kuulla neidin jälleen oksentaneen ja eikösvainjoo, sille samaiselle matolle. Eli, mitä tästä seuraa: lisää matonpesua. Jippijaijee..

Eilettäin kokeilimme miltä tuntuu ajaa pyörällä! Pikkuinen on jo 11kk vanha, joten sellaista uskaltaa pikkuhiljaa kokeillakin. Ei mitään vedetäämpäs-tässä-alkulämmittelyinä-50-km-juoksulenkki vaan ihan tuossa pyörätiellä 20m sulalla pätkällä ja sitten pikkuhiljaa jäällekin jo (eli ajoimme kotiin, mikä oli 30m päässä). Meni nätisti, kun pikkuinen tajusi miten homma toimii, mitä nyt oma pohje oli kovalla kun siitä piti maistaa aina välistä. Ja kyllähän tuo välistä päätti että "Jee KEPPI" mikä johti pieniin ongelmiin ja totta kai piti mennä laidasta laitaan välistä, siitä pyörän eturenkaan kohdalta...
Tänään sitten jatkoimme aamulla harjoituksia ja nyt koira on tuhissut rasituksesta koko päivän. Mikä sinänsä on mielenkiintoista, koska ajoimme 50m+50m. Mutta ehkä se on vain niin uutta ja jännittävää. Ja tänäänkin piti maistella säärtä (missä on nyt kauniita kuvioita, onneksi vielä ei ole bikini/uimahousuaika).

Ehkä vielä joskus, tässä on koko kesä aikaa!


Ja ah, karvanlähtöaika. Jokaisen koiranomistajan unelmahommaa. Alkaa tuntua siltä, että voisi ajaa koiran kaljuksi, karvat lähtisivät kerralla ja saisi saman tien roskiin.

Mutta toisaalta, karvaton koira olisi perin ikävä näky (ei millään pahalla).

Jepsankee, Sammakkomies kiittää ja kuittaa ja painuu lenkille.