... Tai ei ehkä vielä siltikään. Sulamisvaara on edelleen olemassa, sekä omistajalle että koiralle.
Mutta niin on jälleen aikaa männyt siitä viimeisestä päivityksestä ja tiedän, että voisi ehkä yrittää tiukentaa tahtia. Ja keksiä jotain uutta sanottavaakin välistä. Siksipä ajattelin että voisin tähän kirjoittaa lähes menestyksekkäästi tapahtuneita koirankoulutussessioita, ehkäpä joku joskus hamaassa tulevaisuudessa pitää niitä jopa hyödyllisinä vinkkeinä! Tai sitten ei, mutta tuleepahan vaihtelua omaan elämääni.
Tähän ensimmäiseksi tempuksi voisin iloisesti kertoa vaikkapa sen viimeisimmäksi opetellun tempun: "leiki kuollutta". Klassista ja hauskaa tässä nykyajan ah-niin-perin-kovin-väkivaltaisessa-maailmassa.
Tarvikkeet: pirusti makupaloja, aikaa ja koira. Mieluiten pirteä koira, jotta opetus on muuta kuin suuri vitutuksen aihe molemmille.
Ja näin se lähtee: Pyydä koira ensimmäiseksi makaamaan ja vie sitten makupalalla houkutellen koira kyljelleen. Kehu ja palkitse. Tee näin useita kertoja, voit ottaa jo vaikka toisen käsimerkin käyttöön (esimerkiksi "sormiaseen", kuten meidän tapauksessa).
Kun koira menee mielellään jo maahan, ja miksei sellälleenkin, riippuen omistajan tahdosta, miten ikinä haluaakaan sen opettaa, voi ottaa myös sanan käyttöön (esim. PAM). Tee tätä useampi kerta ja vähennä pikkuhiljaa toisen käsimerkin (siis lakkaat ohjaamasta sitä makupalalla kyljelleen) vaikutusta.
Kun koira osaa mennä ilman erillistä ohjaamista kyljelleen jo pelkästä sanasta ja esim sormiaseesta, voit vaikeuttaa temppua esimerkiksi nousemalla itse kyykkyyn (jos olet istunut) ja siitä seisomaan.
Siinä vaiheessa kun koira suorittaa kuolemansa yhä uudelleen onnistuneesti niin että seisot, voit ruveta opettaan koiraasi kuolemaan muustakin asennosta, siis opettamaan sen maahan-käskyn siinä alussa pois.
Muistahan pitää taukoja, ettei koira väsy hetkessä kyseiseen temppuun, ruoki sitä kuin pientä porsasta, kehu iloisesti ja vilpittömästi, tee eri paikoissa ja kasvata häiriöympäristössä toimimista (siinä vaiheessa kun koira osaa sen vähemmän häiriöisessä ympäristössä) ja mikä tärkeintä: LOPETA AINA ONNISTUNEESEEN SUORITUKSEEN. Tämä on helpointa siinä vaiheessa kun koira ei ole liian väsynyt toimiakseen.
Hupaisia koirankoulutushetkiä! Kysymyksiä, mielipiteitä ja kritiikkiä vastaanotetaan neuvosta :D
lauantaina, elokuuta 08, 2009
lauantaina, heinäkuuta 18, 2009
Taas pitkä tauko vaihteeksi ollut...
Mutta älkäätten peljätkö, sillä nyt tulee taas tekstiä. Todennäköisesti unohdan aina puolet asioista ja näin, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa.
Elikkäs, oltiin ensimmäisessä näyttelyssämme! Tuloksena oli EH3, mikä, ainakin omasta mielestäni, oli loistava ensimmäiseksi tulokseksi. Tuloksena olisi voinut olla ERI, jos omistaja ei olisi jännittänyt.... :/ No, mutta nyt innostuttiin (ainakin toistaiseksi) kyseisestä hommasta, ja kattellaan jos meitä näkyilee jossain pienemmässä kuin erikoisnäyttelyissä. Eihän sitä koskaan tiedä.
Sitten, meillä oli paimennustaipumustesti. Hyvin meni, osoitti Heikkoja Taipumuksia. Vähän kuumeni ja innostui liikaa, joten meni sähläämiseksi, mutta pääasia että oli hauskaa.
Tuossa kai ne pääasiat, nyt vietetään viikko hiljaiseloa ja katsotaan sitten josko sitä tulisi taaperrettua jollain konstilla takaisin agikentille treenaamaan. Tosin uhmaikäisenä se vähän niinkuin ei välttämättä PYSY siellä kentällä, mutta... niin. No, ehkä se joskus oppii?
Elikkäs, oltiin ensimmäisessä näyttelyssämme! Tuloksena oli EH3, mikä, ainakin omasta mielestäni, oli loistava ensimmäiseksi tulokseksi. Tuloksena olisi voinut olla ERI, jos omistaja ei olisi jännittänyt.... :/ No, mutta nyt innostuttiin (ainakin toistaiseksi) kyseisestä hommasta, ja kattellaan jos meitä näkyilee jossain pienemmässä kuin erikoisnäyttelyissä. Eihän sitä koskaan tiedä.
Sitten, meillä oli paimennustaipumustesti. Hyvin meni, osoitti Heikkoja Taipumuksia. Vähän kuumeni ja innostui liikaa, joten meni sähläämiseksi, mutta pääasia että oli hauskaa.
Tuossa kai ne pääasiat, nyt vietetään viikko hiljaiseloa ja katsotaan sitten josko sitä tulisi taaperrettua jollain konstilla takaisin agikentille treenaamaan. Tosin uhmaikäisenä se vähän niinkuin ei välttämättä PYSY siellä kentällä, mutta... niin. No, ehkä se joskus oppii?
maanantaina, kesäkuuta 22, 2009
Sinne mäni Jussi
Vietettiin Juhannus tuolla Kemissä ja oli lämmintä... Koirakin tykkäs, paitsi ehkä siitä kohdasta kun se söi tummaa suklaata ja ainoa ensiapu mikä tuli mieleen oli oksettaminen - kaiken varalta.
Käytiin myös koirapuistossa siellä suunnassa... Ihmeellisiä nuo kemiläiset, ainakin kun sinne tuli kaksi naista koiran kanssa ja pitivät koiransa kiinni + käskivät meidän (siellä oli siis yksi muukin nainen koiransa kanssa) pistää ne "rakit" kiinni. Selvästi olivat juhannustunnelmissa jo, vaikkakin autolla liikenteessä... Piti siinä sitten pitää sanaharkkaa koirapuiston säännöistä ja lopulta kun sinne muitakin tuli niin uskoivat ja lähtivät. Melkein luulin jo toisen jossain vaiheessa potkaisevan Mysslaa ja silloin olisi ollut piru irti. Mutta nöyrästi lähtiessään pyysivät anteeksi.
Agility on aloitettu, mitään ei pelätä. Kahden kerran jälkeen on jäljellä kokeilusta ainoastaan keinu ja siihen mennään ehkä jonkun ajan päästä. Yritetään nyt opetella ensin nämä muut, niissäkin on jo suuri työ.
Käytiin myös koirapuistossa siellä suunnassa... Ihmeellisiä nuo kemiläiset, ainakin kun sinne tuli kaksi naista koiran kanssa ja pitivät koiransa kiinni + käskivät meidän (siellä oli siis yksi muukin nainen koiransa kanssa) pistää ne "rakit" kiinni. Selvästi olivat juhannustunnelmissa jo, vaikkakin autolla liikenteessä... Piti siinä sitten pitää sanaharkkaa koirapuiston säännöistä ja lopulta kun sinne muitakin tuli niin uskoivat ja lähtivät. Melkein luulin jo toisen jossain vaiheessa potkaisevan Mysslaa ja silloin olisi ollut piru irti. Mutta nöyrästi lähtiessään pyysivät anteeksi.
Agility on aloitettu, mitään ei pelätä. Kahden kerran jälkeen on jäljellä kokeilusta ainoastaan keinu ja siihen mennään ehkä jonkun ajan päästä. Yritetään nyt opetella ensin nämä muut, niissäkin on jo suuri työ.
perjantaina, toukokuuta 29, 2009
Hakukoulutusta
JES! Päästiin Mysslan kanssa hakukoulutukseen, mikä on vähän niinkuin dream come true, mutta ei silti kuitenkaan :D Mukava päästä kokeilemaan lajia, toivon mukaan päästään joskus kokeilemaan myös kilpailua jos laji tuntuu oikealta. Ja mikäli islanninlammaskoirat säilyttää pk oikeudet!
mutta tulevaisuutta odotellessa!
mutta tulevaisuutta odotellessa!
torstaina, toukokuuta 28, 2009
Valeraskaus
Elikkäspelikkäs, meillä on meneillään valeraskaus, joka on jotain... ärsyttävää. Koira rauhoittui kun piilotin lelut, mutta se on aika masentunut. Tai no, nyt piristynyt. Käytiin tuossa eilen eläinlääkärillä ja sinänsä hyvään aikaan että nisät olivat tulehtumassa (kuumottivat jo hieman) mutta vielä ei tilanne ollut niin paha että olisi kunnolla tulehtunut.
Sunnuntaina olin kyllä soittanut jo kunnaneläinlääkärille päivystykseen, mutta siellä sanottiin vain että "kärsi nainen", eivätkä kuunnelleet puhelimessa lainkaan mitä sanoin. Siitä puhelusta ei jäänyt hyvä fiilis, joten tuskimpa enää soittelen kunnalliselle eläinlääkärille, vaikka ymmärtäähän sen oikeastaan sillä, että valeraskaus on aina valeraskaus ja yleensä menee ohitse itsestään. Mutta pitäisihän sitä silti kuunnella, entä jos kyseessä olisi ollut vaikkapa kohtutulehdus..? Varsinkin kun kyseessä on kokematon koiranomistaja!
Itse asiassa syy miksi soitin ylipäätään eläinlääkärille oli syömättömyys. Koira ei ollut syönyt suunnilleen mitään yli viikkoon, EDES KINKKUA, joten pakkohan siitä oli jo vähän huolestua. Eläinlääkäri ihan fiksuna sanoikin että kannattaa tutkia ettei mistään muusta syystä ole syömäti.
Mutta nyt on siis antibiotit.
Lääkäri myös kertoi että mikäli aion tehdä pennut, kannattaa asia tehdä mahdollisimman nuorena. Valeraskaudet kun voivat pahentua iän myötä. Eli kunhan saan terveystarkastukset ynnä muut pakolliset ja vähemmän pakolliset (mainitsinko joskus, mennään paimennustaipumustestiin kesällä? Ja näyttelyyn! Nyt ollaan jopa ilmottauduttu molempiin...!) voisi asiaa harkita. Ehdotin myös kasvattajalle, että jos heitä kiinnostaa tehdä, koska epäilen ettei itselläni ole aikaa eikä varaa moiseen puuhaan. Kasvatta oli kyllä kiinnostunut, mutta sanoi että asiaa harkitaan vasta kun asia on ajankohtaisempi: voihan koira saada paskan terveystodistuksen tai jotain. Mutta ehkä siinä 3 vuoden iässä sitten tarkemmin ja lähemmin :)
Ja mikäli pahenee todella paljon, voi olla että leikkautan koiran ennen pentuja! Katsellaan koiran kannalta se paras mahdollinen valinta.
Sunnuntaina olin kyllä soittanut jo kunnaneläinlääkärille päivystykseen, mutta siellä sanottiin vain että "kärsi nainen", eivätkä kuunnelleet puhelimessa lainkaan mitä sanoin. Siitä puhelusta ei jäänyt hyvä fiilis, joten tuskimpa enää soittelen kunnalliselle eläinlääkärille, vaikka ymmärtäähän sen oikeastaan sillä, että valeraskaus on aina valeraskaus ja yleensä menee ohitse itsestään. Mutta pitäisihän sitä silti kuunnella, entä jos kyseessä olisi ollut vaikkapa kohtutulehdus..? Varsinkin kun kyseessä on kokematon koiranomistaja!
Itse asiassa syy miksi soitin ylipäätään eläinlääkärille oli syömättömyys. Koira ei ollut syönyt suunnilleen mitään yli viikkoon, EDES KINKKUA, joten pakkohan siitä oli jo vähän huolestua. Eläinlääkäri ihan fiksuna sanoikin että kannattaa tutkia ettei mistään muusta syystä ole syömäti.
Mutta nyt on siis antibiotit.
Lääkäri myös kertoi että mikäli aion tehdä pennut, kannattaa asia tehdä mahdollisimman nuorena. Valeraskaudet kun voivat pahentua iän myötä. Eli kunhan saan terveystarkastukset ynnä muut pakolliset ja vähemmän pakolliset (mainitsinko joskus, mennään paimennustaipumustestiin kesällä? Ja näyttelyyn! Nyt ollaan jopa ilmottauduttu molempiin...!) voisi asiaa harkita. Ehdotin myös kasvattajalle, että jos heitä kiinnostaa tehdä, koska epäilen ettei itselläni ole aikaa eikä varaa moiseen puuhaan. Kasvatta oli kyllä kiinnostunut, mutta sanoi että asiaa harkitaan vasta kun asia on ajankohtaisempi: voihan koira saada paskan terveystodistuksen tai jotain. Mutta ehkä siinä 3 vuoden iässä sitten tarkemmin ja lähemmin :)
Ja mikäli pahenee todella paljon, voi olla että leikkautan koiran ennen pentuja! Katsellaan koiran kannalta se paras mahdollinen valinta.
perjantaina, toukokuuta 22, 2009
Leiri
Oltiinpas tuossa pikkuisen kanssa toko-leirillä ja voi että se meni nätisti! Oli kahden päivän leiri, Pohjoisten Belgien järjestämä. Oon todella ylpeä sekä itsestäni että pikkuisestani kun meni kyllä niin loistavasti se koko juttu, niin älyttömän hyvin jaksoi! Ja itsekin opin paljon, nosti itsetuntoa ja kaikkea kun sai kuulla opettaneensa itsenäisesti ihan oikein. Nyt sitten kehitytään ja katsotaan mitä tuleman pitää, eiköstä juu.
Ja ollaan aloitettu arkitottelevaisuuskurssi, jota on nyt ollut kaksi kertaa... ei yhtä tehokas kuin leiri (leirillä oli enemmän yksilöopastusta) mutta kyllähän tuolla nyt mennee ja varmasti jotain opitaan. Ihan mukava tapakin viettää aikaa. Ja katsellaan että jos nyt kehitytään johonkin suuntaan. Toivottavasti siihen parempaan.
Ja ollaan aloitettu arkitottelevaisuuskurssi, jota on nyt ollut kaksi kertaa... ei yhtä tehokas kuin leiri (leirillä oli enemmän yksilöopastusta) mutta kyllähän tuolla nyt mennee ja varmasti jotain opitaan. Ihan mukava tapakin viettää aikaa. Ja katsellaan että jos nyt kehitytään johonkin suuntaan. Toivottavasti siihen parempaan.
lauantaina, huhtikuuta 25, 2009
Long time no see, eh?
Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa... Energiat olleet vähissä ja kaikkea semmosta, mutta laitetaan nyt sitten kaikkea kivaa kuulumisia tähän samaan pakettiin.
Ensinnäkin, Mysslalla on todella loistavasti menny yksinolot päivisin! Hra Sammakko on vihdoin ja viimein päässyt kiinni työelämään, joten siellä kuluvat päivät rattoisasti. Pitkään ei kuitenkaan koirankaan tarvitse yksin olla, kun kotona tuota porukkaa on paljon ja pisinkin koulupäivä kestää Hra Sammakon pikkusisarella 4 tuntia. Mutta tosiaan, hyvin menee sen suhteen. Ei ongelmia.
Koputtakaamme puuta.
Täytimme 1 vuotta!! Lahjaksi Myssla sai semmoisen pehmokirahvin, joka oli todella hauska hajoittaa sen päivän aikana kun omistaja oli töissä. Mitäs me pienistä, hyvä että tykkäsi lahjasta! Kakkukin tehtiin (ihan vain kermakakku, jota Hra Sammakko pystyi itsekin syömään) ja voi että oli hyvää!
Harrastepuolelta sen verran että pääsimme arkitottelevaisuuskurssille! Alkaen sunnuntaina, saa nähdä mitä hyötyä siitä on. Mehän nyt ollaan muutenkin niin mallikansalaisia, ettei parempia saa hakea *hyvin viatonta viheltelyä*. Lisäksi pääsimme mukaan hakuiltaan, missä saa kokeilla kyseistä lajia ja päättää mitä siitä pitää :') Ehkä kohta päästään jopa agilityyn?
Ja vaikkei nyt ehkä ihan heti agilityyn, mutta kesälle on varattuna näyttelyyn (ei ihan vielä ilmottauduttu, mutta pikapuoliin, pikapuoliin...) ja heti perään paimennustaipumustestiin päästiin mukaan. Innolla odotellen sitä jälkimmäistä. Ensimmäistä ehkä lievällä pakokauhulla.
Ja vanha kunnon pyöräily sujuu nyt loistavasti. Koira on pikkuhiljaa oppinut jopa vetämään, ei tosin paljoa mutta kuitenkin. Ei nyt sinänsä että olisi huono juttu, vauhtia tulee mukavasti lisää. Pitkiä matkoja ei edelleenkään tehdä, ei todellakaan. Silleen kuitenkin että saa energiaa purettua.
Kiitos ja näkemiin, muistakaa olla ajamatta humalassa!
Ensinnäkin, Mysslalla on todella loistavasti menny yksinolot päivisin! Hra Sammakko on vihdoin ja viimein päässyt kiinni työelämään, joten siellä kuluvat päivät rattoisasti. Pitkään ei kuitenkaan koirankaan tarvitse yksin olla, kun kotona tuota porukkaa on paljon ja pisinkin koulupäivä kestää Hra Sammakon pikkusisarella 4 tuntia. Mutta tosiaan, hyvin menee sen suhteen. Ei ongelmia.
Koputtakaamme puuta.
Täytimme 1 vuotta!! Lahjaksi Myssla sai semmoisen pehmokirahvin, joka oli todella hauska hajoittaa sen päivän aikana kun omistaja oli töissä. Mitäs me pienistä, hyvä että tykkäsi lahjasta! Kakkukin tehtiin (ihan vain kermakakku, jota Hra Sammakko pystyi itsekin syömään) ja voi että oli hyvää!
Harrastepuolelta sen verran että pääsimme arkitottelevaisuuskurssille! Alkaen sunnuntaina, saa nähdä mitä hyötyä siitä on. Mehän nyt ollaan muutenkin niin mallikansalaisia, ettei parempia saa hakea *hyvin viatonta viheltelyä*. Lisäksi pääsimme mukaan hakuiltaan, missä saa kokeilla kyseistä lajia ja päättää mitä siitä pitää :') Ehkä kohta päästään jopa agilityyn?
Ja vaikkei nyt ehkä ihan heti agilityyn, mutta kesälle on varattuna näyttelyyn (ei ihan vielä ilmottauduttu, mutta pikapuoliin, pikapuoliin...) ja heti perään paimennustaipumustestiin päästiin mukaan. Innolla odotellen sitä jälkimmäistä. Ensimmäistä ehkä lievällä pakokauhulla.
Ja vanha kunnon pyöräily sujuu nyt loistavasti. Koira on pikkuhiljaa oppinut jopa vetämään, ei tosin paljoa mutta kuitenkin. Ei nyt sinänsä että olisi huono juttu, vauhtia tulee mukavasti lisää. Pitkiä matkoja ei edelleenkään tehdä, ei todellakaan. Silleen kuitenkin että saa energiaa purettua.
Kiitos ja näkemiin, muistakaa olla ajamatta humalassa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)