Eli tänään oli islantilaisten yhteislenkki tuosta aamupäivästä :) 4 koiraa oli paikalla ja Myssla peuhasi siellä kiitettävän ajan ja autoon päästessään oli kyllä niin naatti... Mukavan rauhallinen loppupäivän takasi se.
Iltalenkillä sitten ruvettiin harrastamaan koirapilliä. Sujui näin alkeilevan omistajan mielestä ainakin ihan kiitettävästi, koira tajusi aika nopeasti äänen merkityksen (vihellys --> luokse --> HERKKUJA!!!)
Pyöräily on nyt muutamana päivänä jäänyt, mutta lepopävät on hyväksi varmasti. Ehkä sitten taas kun tulee aurinkoisia säitä, eikä parempaa tekemistä ole suunnitteilla!
sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009
maanantaina, maaliskuuta 23, 2009
Hiihii
Olen tänään hilpeällä päällä. Syitä on monia, joista ehkä tärkeimmät:
1) pyöräily sujuu paremmin, tai ainakin jalkani ovat paremmassa turvassa. Toisin kuin hihna, jota on niin äärimmäisen kiva retuuttaa samalla kun hölkkää/juoksee.
2) juoksukausi on loppumaisillaan. Tänään alkoi 4 viikko (huomaisn juuri), eikä minkäännäköistä vuotoa ole tullut tämän päivän aikana. Eilenkin vain niukasti.
Sitten muihin aiheisiin...
Ostinpas tuossa lauantaina hienon pannan, Topcanisin puolikuristavan, sellaisen leveän, te tiedätte... Aivan ihana. Noh, kuitenkin, koirani ei ilmeisesti kauheasti tästä rahantuhlauksesta (18e) välittänyt. Ainakin päätellen, että kun jätimme hänet yksin pihalle hetkeksi, hän keksi mainion ajankulun:
Hetken kuluttua kun menin katsomaan mitä sessemme puuhaa, se makaa tyytyväisesti sillä lampaantaljalla, johon sen olin jättänytkin, purren onnellisena uutta pantaa, täysin vapaana. Ei puhettakaan että se olisi lähtenyt johonkin, ei edes karkuun yrittänyt ja sisälle tuli kutsusta.
Kaiken huippu, että naapuritalossa asuu uroskoira. Ei vain tainnut olla pihalla silloin (Luojan kiitos).
perjantaina, maaliskuuta 20, 2009
Pitkästä aikaa
Pitkästä aikaa täällä taas. Olen pahoillani viivytyksestä mutta... mutta... Pahus, en keksi edes kunnon tekosyytä! Noh, ei se mitään, selitän tässä kaiken tarpeellisen :D
Elikkä siis ihanasta pienestä karvapallerovauvasta on tullut nuori narttu, pieni teini, jonka juoksu alkoi muutama viikko sitten! Ja mikä parasta, se myös loppuu kohta! (at least I hope so...) Juoksuhousut oli aluksi pieni kirous Mysslan mielestä, rikkoi heti, mutta ei ole mitään mitä jesari ei ehkä korjaisi! Sitä paitsi, housut jätettiin rauhaan heti, kunhan otimme salaisen aseemme esiin (eläköön KONG) ja käänsi ajatukset muualle ikävistä pöksyistä. Ja nyt se ei ole moksiskaan niistä! Eläköön elämä!
Mutta odotamme innolla pääsevämme koirapuistoon näillä kevään kurakeleillä ;)
Pikkuisemme oli hoidossa viikon ajan, ja sinä aikana kuulin varsin mukavan jutun, joskaan en hekotellut asialle kuin hetken. Kyse ei suinkaan ole vahingonilon puuttumisesta, vaan lähinnä seurausten ajattelemisesta. Eli, kuten eräs kirjoitukseni kertoikaan, eräs kaunis pimeä yö pikkuinen oksensi jyrsijän matolleni. Noh, muutama viikko sitten sain jopa kyseisen maton pestyksi ja jälleen lattialle, mikä helpotti pikkuneidin kulkemista parkettilattialla. Noh, tuon hoidossaolon aikana sain kuulla neidin jälleen oksentaneen ja eikösvainjoo, sille samaiselle matolle. Eli, mitä tästä seuraa: lisää matonpesua. Jippijaijee..
Eilettäin kokeilimme miltä tuntuu ajaa pyörällä! Pikkuinen on jo 11kk vanha, joten sellaista uskaltaa pikkuhiljaa kokeillakin. Ei mitään vedetäämpäs-tässä-alkulämmittelyinä-50-km-juoksulenkki vaan ihan tuossa pyörätiellä 20m sulalla pätkällä ja sitten pikkuhiljaa jäällekin jo (eli ajoimme kotiin, mikä oli 30m päässä). Meni nätisti, kun pikkuinen tajusi miten homma toimii, mitä nyt oma pohje oli kovalla kun siitä piti maistaa aina välistä. Ja kyllähän tuo välistä päätti että "Jee KEPPI" mikä johti pieniin ongelmiin ja totta kai piti mennä laidasta laitaan välistä, siitä pyörän eturenkaan kohdalta...
Tänään sitten jatkoimme aamulla harjoituksia ja nyt koira on tuhissut rasituksesta koko päivän. Mikä sinänsä on mielenkiintoista, koska ajoimme 50m+50m. Mutta ehkä se on vain niin uutta ja jännittävää. Ja tänäänkin piti maistella säärtä (missä on nyt kauniita kuvioita, onneksi vielä ei ole bikini/uimahousuaika).
Ehkä vielä joskus, tässä on koko kesä aikaa!
Ja ah, karvanlähtöaika. Jokaisen koiranomistajan unelmahommaa. Alkaa tuntua siltä, että voisi ajaa koiran kaljuksi, karvat lähtisivät kerralla ja saisi saman tien roskiin.
Mutta toisaalta, karvaton koira olisi perin ikävä näky (ei millään pahalla).
Jepsankee, Sammakkomies kiittää ja kuittaa ja painuu lenkille.
Elikkä siis ihanasta pienestä karvapallerovauvasta on tullut nuori narttu, pieni teini, jonka juoksu alkoi muutama viikko sitten! Ja mikä parasta, se myös loppuu kohta! (at least I hope so...) Juoksuhousut oli aluksi pieni kirous Mysslan mielestä, rikkoi heti, mutta ei ole mitään mitä jesari ei ehkä korjaisi! Sitä paitsi, housut jätettiin rauhaan heti, kunhan otimme salaisen aseemme esiin (eläköön KONG) ja käänsi ajatukset muualle ikävistä pöksyistä. Ja nyt se ei ole moksiskaan niistä! Eläköön elämä!
Mutta odotamme innolla pääsevämme koirapuistoon näillä kevään kurakeleillä ;)
Pikkuisemme oli hoidossa viikon ajan, ja sinä aikana kuulin varsin mukavan jutun, joskaan en hekotellut asialle kuin hetken. Kyse ei suinkaan ole vahingonilon puuttumisesta, vaan lähinnä seurausten ajattelemisesta. Eli, kuten eräs kirjoitukseni kertoikaan, eräs kaunis pimeä yö pikkuinen oksensi jyrsijän matolleni. Noh, muutama viikko sitten sain jopa kyseisen maton pestyksi ja jälleen lattialle, mikä helpotti pikkuneidin kulkemista parkettilattialla. Noh, tuon hoidossaolon aikana sain kuulla neidin jälleen oksentaneen ja eikösvainjoo, sille samaiselle matolle. Eli, mitä tästä seuraa: lisää matonpesua. Jippijaijee..
Eilettäin kokeilimme miltä tuntuu ajaa pyörällä! Pikkuinen on jo 11kk vanha, joten sellaista uskaltaa pikkuhiljaa kokeillakin. Ei mitään vedetäämpäs-tässä-alkulämmittelyinä-50-km-juoksulenkki vaan ihan tuossa pyörätiellä 20m sulalla pätkällä ja sitten pikkuhiljaa jäällekin jo (eli ajoimme kotiin, mikä oli 30m päässä). Meni nätisti, kun pikkuinen tajusi miten homma toimii, mitä nyt oma pohje oli kovalla kun siitä piti maistaa aina välistä. Ja kyllähän tuo välistä päätti että "Jee KEPPI" mikä johti pieniin ongelmiin ja totta kai piti mennä laidasta laitaan välistä, siitä pyörän eturenkaan kohdalta...
Tänään sitten jatkoimme aamulla harjoituksia ja nyt koira on tuhissut rasituksesta koko päivän. Mikä sinänsä on mielenkiintoista, koska ajoimme 50m+50m. Mutta ehkä se on vain niin uutta ja jännittävää. Ja tänäänkin piti maistella säärtä (missä on nyt kauniita kuvioita, onneksi vielä ei ole bikini/uimahousuaika).
Ehkä vielä joskus, tässä on koko kesä aikaa!
Ja ah, karvanlähtöaika. Jokaisen koiranomistajan unelmahommaa. Alkaa tuntua siltä, että voisi ajaa koiran kaljuksi, karvat lähtisivät kerralla ja saisi saman tien roskiin.
Mutta toisaalta, karvaton koira olisi perin ikävä näky (ei millään pahalla).
Jepsankee, Sammakkomies kiittää ja kuittaa ja painuu lenkille.
torstaina, helmikuuta 05, 2009
Pyryttää...
... Siis JIPPIJAIJEE!
Ihan kunnon pyry ollut koko päivän täällä, omistaja ja koira eivät ole viihtyneet siis sisällä. Ulkona tuli potkittua palloa, heiteltyä fresbeetä, peuhattua lumessa ja... KOLATTUA. Ohmigosh, varmaan toinen kerta tälle talvelle. Myssla nautti siitä kenties enemmän kuin minä, Herra Sammakko, sillä onhan se hauskempi juosta aina sen lumikasan alle kun se lentää sinne penkkaan. Eikä unohdeta, että sitä lunta pitää napata suuhun! Sehän on sen koko jutun idea, lapsokaiset, sen koko jutun hauskuus! Mutta tämä veikeä otus tekee siitä kolaamisestakin kyllä mielenkiintoista ja pitää aistit valppaina kun välistä käy pohkeessa tarkistamassa että maistuuhan se vielä samalle, ettei suinkaan ole muuttunut pakastesammakoksi.
Olisihan se sääli.
Mutta sen lisäksi, että ulkona on kerrankin hauskaa muiden haukkuessa hulluksi, niin lisäksi sisälläkin pystyy hengittämään. Aivan oikein, energiapiikki kanavoitiin siivoamiseen!
Ollaanpa sitä nyt taas ylpeinä. (Sietääkin olla!)
Ihan kunnon pyry ollut koko päivän täällä, omistaja ja koira eivät ole viihtyneet siis sisällä. Ulkona tuli potkittua palloa, heiteltyä fresbeetä, peuhattua lumessa ja... KOLATTUA. Ohmigosh, varmaan toinen kerta tälle talvelle. Myssla nautti siitä kenties enemmän kuin minä, Herra Sammakko, sillä onhan se hauskempi juosta aina sen lumikasan alle kun se lentää sinne penkkaan. Eikä unohdeta, että sitä lunta pitää napata suuhun! Sehän on sen koko jutun idea, lapsokaiset, sen koko jutun hauskuus! Mutta tämä veikeä otus tekee siitä kolaamisestakin kyllä mielenkiintoista ja pitää aistit valppaina kun välistä käy pohkeessa tarkistamassa että maistuuhan se vielä samalle, ettei suinkaan ole muuttunut pakastesammakoksi.
Olisihan se sääli.
Mutta sen lisäksi, että ulkona on kerrankin hauskaa muiden haukkuessa hulluksi, niin lisäksi sisälläkin pystyy hengittämään. Aivan oikein, energiapiikki kanavoitiin siivoamiseen!
Ollaanpa sitä nyt taas ylpeinä. (Sietääkin olla!)
maanantaina, tammikuuta 26, 2009
Se on... rotta!
Ja jälleen asiamme liittyy yöhön.
Juuri, kun Herra Sammakko sai viimein unen päästä kiinni, päätti rakas kirppusäkkimme oksentaa syömänsä jyrsijän Herra Sammakon lähes-puhtaalle matolle. Eli ei muuta kuin matto rullalle ja ulos, koirakin oli sen jälkeen erittäin pirteä, mutta onneksi pisti nukkumaan vielä.
Äiti ilahtui, kun kävin sille ilmoittamassa ja kysymässä mitä tehdä sille perhanan matolle. Neljän aikaan yöllä. Olen minä vain ihana lapsi.
Edessä siis maton pesua, kattellaan.
Juuri, kun Herra Sammakko sai viimein unen päästä kiinni, päätti rakas kirppusäkkimme oksentaa syömänsä jyrsijän Herra Sammakon lähes-puhtaalle matolle. Eli ei muuta kuin matto rullalle ja ulos, koirakin oli sen jälkeen erittäin pirteä, mutta onneksi pisti nukkumaan vielä.
Äiti ilahtui, kun kävin sille ilmoittamassa ja kysymässä mitä tehdä sille perhanan matolle. Neljän aikaan yöllä. Olen minä vain ihana lapsi.
Edessä siis maton pesua, kattellaan.
sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009
Ja jälleen keskellä yötä.
Niin se vain on, että tuo koira on oppinut pahoille tavoille. Ilman suurempaa hätää, haukkuu ja raapii ovea. Toissayönä se uskoi kun käski loppumaan mutta nyt viime yönä... Ja kaikki vain, koska pikkuveljeni oli juuri herännyt ja mennyt vessaan. Kiitos siis tästä.
Ihmiset täällä päin päästävät koiransa haistelemaan kysymättä. Yleensä, kun koira kerätään vierelle, vihjaistaan, ettei koiraa päästetä muiden luokse. Voihan sesse olla vaikka vihainenkin. Tai, niin kuin omassa tapauksessani, yritän opettaa koiran ohittamaan hihnassa vetämättä. Mutta milläs tämän sitten opetat, jos lähes jokainen päästää koiransa haistelemaan? Tänään aamulenkillä sitä kyllä kysyttiin, mutta vasta kun ne koirat olivat jo haistelemassa. Että hieman ehkä parempaan suuntaan? Muttei tarpeeksi siltikään.
Mikä nykyajan koiranomistajia vaivaa?
Ihmiset täällä päin päästävät koiransa haistelemaan kysymättä. Yleensä, kun koira kerätään vierelle, vihjaistaan, ettei koiraa päästetä muiden luokse. Voihan sesse olla vaikka vihainenkin. Tai, niin kuin omassa tapauksessani, yritän opettaa koiran ohittamaan hihnassa vetämättä. Mutta milläs tämän sitten opetat, jos lähes jokainen päästää koiransa haistelemaan? Tänään aamulenkillä sitä kyllä kysyttiin, mutta vasta kun ne koirat olivat jo haistelemassa. Että hieman ehkä parempaan suuntaan? Muttei tarpeeksi siltikään.
Mikä nykyajan koiranomistajia vaivaa?
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009
No niinpä taas..
Eli. Eräänä kauniina iltana pohjolan pienessä kaupungissa pakkasen paukutellessa henkseleitään eräs Herra Sammakko päätti lähteä koiransa kanssa koirapuistoon. Siellä he viipyivät tovin jos toisenkin, koira leikkien, Herra Sammakko jutellen. Kuin lastenpuistossa, mitä nyt lapset karvaisia ja nelijalkaisia. Eräs henkilö sitten kertoo oman koiransa olleen juuri vähän aikaa sitten tiputuksessa, vatsataudin takia. Herra Sammakko kiittää onneaan, että hänen rakkaalla hallillaan ei ole niin herkkää vatsaa.
Mutta hän ei tiennyt mitä oli edessä päin.
Kun Herra Sammakko sitten suuntasi autolla kotiinsa päin, poiketen matkalla kauppaan, ja perille päästyään huomasi jotain outoa penkissä, ja ylipäätään autossa.
Ja eli niinpä tietenkin, tuo meidän pieni hurtta oli oksentanut autoon. Sitä en tiedä mitä se oli syönyt joko siellä puistossa tahi autossa, mutta se mitä minä tiedän: pakkasta parikymmentä lasissa, pimeä ilta, ahdas auto, inhottava ihminen. Sormet jäässä, meinaten jäätyä mihin tahansa kiinni, hermot muutenkin kireällä ja sisulla siivoamaan. Ainoastaan keskikonsoliin jäi tahroja, mutta saa nyt jumaliste selvitä siitä kun ei pesuaineellakaan lähtenyt! (Ei sinänsä, se näytti puhtaalta siinä pimeässä illassa, joten minua ei teknisesti ottaen voi syyttää asiasta).
Mutta hän ei tiennyt mitä oli edessä päin.
Kun Herra Sammakko sitten suuntasi autolla kotiinsa päin, poiketen matkalla kauppaan, ja perille päästyään huomasi jotain outoa penkissä, ja ylipäätään autossa.
Ja eli niinpä tietenkin, tuo meidän pieni hurtta oli oksentanut autoon. Sitä en tiedä mitä se oli syönyt joko siellä puistossa tahi autossa, mutta se mitä minä tiedän: pakkasta parikymmentä lasissa, pimeä ilta, ahdas auto, inhottava ihminen. Sormet jäässä, meinaten jäätyä mihin tahansa kiinni, hermot muutenkin kireällä ja sisulla siivoamaan. Ainoastaan keskikonsoliin jäi tahroja, mutta saa nyt jumaliste selvitä siitä kun ei pesuaineellakaan lähtenyt! (Ei sinänsä, se näytti puhtaalta siinä pimeässä illassa, joten minua ei teknisesti ottaen voi syyttää asiasta).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)