Makupalatestit osa 2 ja treenausta

Makupalatestestien jatko-osasta sen verran, että Musch koiranmakkara on loistava keksintö :D Se on meillä nyt ollut muunmuassa koirapuistossa mukana ja ensimmäistä kertaa koira hätisti muut kauemmaksi, että varmasti sai itse kaikki. Sitä myös käytetään nyt treenimakupalana.

Elikkäs semmosta treenausta tässä tällä hetkellä että opetan koiran vetämään - näin kesällä pyörää. Huskyvaljaat mentiin ostamaan ja niillä onkin ollut mukava treenata. Tosin tuon valjaidenpureskeluvimman kanssa saa olla kyllä niin mahdottoman tarkkana siinä, että ei jätä vahingossakaan yksin ne valjaat päällä. On muuten mennyt viitisen kymppiä vessasta alas jos näin pääsee tapahtumaan.

Eikä tämä koira ole todellakaan vetokoira. Liian pieni sellaiseksi kunnolliseksi :D Mutta jos vähän saisi tuota vauhtia nyt pyörän ja talvella suksien kanssa, niin mikäs siinä. Koiran mukaan mennään.

Ja sitten vähän sitä miten olen lähtenyt opettamaan koiraani:
Ensinnäkin totutin sen valjaisiin vain niin, että lähdin polkemaan ne päällä.
Muutaman päivän päästä tein sitten muutaman sellaisen harjoituksen, että nappasin ihmisen, josta koira pitää ja jonka perään se on, vähän matkan päähän. Sieltä sitten avustaja kutsuu koiraa makupalan kanssa. Vähän juoksi kauemmas ja "kuumensi" koiraa kutsumalla sitä luokseen. Pikkuhiljaa koira rupesikin jo sitten vetämään, vaikka olikin ihan pihalla että ai, sekö onkin nyt sallittua se vetäminen. Kauheat kehut ja muutaman kerran uudestaan. Ei kuitenkaan kolmea enempää, sillä vetäminen on kuitenkin raskasta puuhaa.
Seuraavana päivänä tein saman uudestaan ja nyt lähti jo paremmin vetämään - johtuisikohan paremmista makupaloista vai vain siitä että ymmärtää pikkuhiljaa homman jujun. Ei edelleenkään pitkiä matkoja eikä montaa kertaa ettei koira kyllästy!

Jatkoa piisaa jahka päästään itse opetuksessa eteenpäin :D Enkä todellakaan tiedä toimiiko tämä, sillä olemme tosiaan vasta aloittaneet...

stressiä

Eläinlääkärin mukaan koira voi olla stressaantunut. Syö tassujaan.

Eli tässä on mietitty onko koirani yliaktiivinen, jolla ei ole tarpeeksi aktiveettejä vai onko hän koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Tämän muutaman päivän aikana, jolloin olen vähentänyt pyöräleikkejä (osaksi myös siksi, että koira söi valjaansa - jälleen - enkä ole vielä saanut ostettua uusia) ja muutenkin aktiviteettejä, on osoittanut että koirani ei ole koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Kokeilu jatkuu kuitenkin ainakin seuraavaan viikkoon, sillä tahdon olla varma. Ellei elämäni muutu kunnolla Helvetiksi ennen sitä. Koiralla nimittäin on ollut jokseenkin vaikeuksia rauhoittua ja se on enemmän ollut ylikierroksilla kuin pitkään aikaan.

Sitten kokeilemme taas lisätä aktiviteettejä ensi viikolla. Ehkä se rauhoittaa koiraa?

Ja tässä pieni vinkki näihin aktiviteetteihin: Mitä enemmän harrastat urheilua, sitä kovempi kunto koiralle tulee ja sitä enemmän saat vastakin sitä juoksuttaa. Tämä ei silti tarkoita, että koiraa ei pitäisi juoksuttaa ollenkaan. Päin vastoin. Parasta urheilua ovat leppoisan päivälenkin lisäksi vapaana juokseminen, toisen/toisten koirien kanssa juokseminen ja sopivassa määrin esimerkiksi agility. Paras tapa väsyttää koira on antaa sen käyttää aivoja ja nenää. Esimerkiksi etsintäleikit, aktivointilelut, toko... Ideoitahan riittää. Kunhan muistaa että koira tarvitsee myös tarpeeksi lepoa...

Makupalatestejä

Kuten nimikin jo sanoo, tänään kerromme hieman erilaisista makupaloista.

Aloittakaamme sitten vaikka perusinfolla: emme käytä koirankeksejä. Miksi? Koska ne lihottavat paljon enemmän kuin vaikkapa nakit ja juusto (näin olen kuullut). Ja ainakin jotkut keksit ovat olleet niin perin kovin isoja noin pieneen suuhun. Makupaloissa mielestäni on ainakin mukavaa se, että koira ei jää sitä syömään seuraavaksi puoleksi tunniksi. Tokihan ne voisi pilkkoakin, mutta ah, ne muruset ja ah nuo hermoni. Nimittäin kokeilin joskus.

Ei sinänsä, pilkon minä yleensä makupaloja sopivan kokosiksi.

Parhaiten on tähän päivään mennessä tainnut tepsiä kuivatut maksapalat, jotka valmistin itse. Helppoa, haisevaa, eikä taatusti lisäaineita. Tässäpä helppo resepti: keitä maksaa ensin n. tunti vedessä. Sen jälkeen pilko sopivan pieniksi palasiksi. Iske palaset pellille ja heitä pelti uuniin pienelle lämmölle vähintään viideksi tunniksi. Kannattaa tarkistaa tuo resepti, nimittäin en ihan tarkasti muista tuota. Netistä kuitenkin luulisi löytyvän montakin tapaa. Pieni varoitus kotikokeille: Maksa sitten haisee pahalta ja pitkään. Hyvät uutiset: se ei haise enää niin paljoa kun on kuivanut ja pussissa. Eikä sotke käsiä!

Myös kuivattu kana on ollut todellinen palvonnan kohde, mutta perin juurin kallista, se mitä kaupasta ostin silloin.

Sitten olemme kokeilleet jos jotakin kaupan makupaloista. Aika kallista ja loppuvat turhan nopeaa. Eivät toisaalta sotke käsiä, kuten esimerkiksi nakit. Loistava hätävara kuitenkin.

Juustot: koirani on välistä hyvinkin kranttu niille juustoille jota minä ostan, joten harvemminpa tulee käytettyä. Eipä niistä sen enempää, toimivat kenelle toimivat.

Musch: Koiranmakkara, joka pikatestien (keittiössä) jälkeen sanoo seuraavaa: sotkee käsiä yhtä paljon kuin nakit, helppo napata sopivan kokoinen palanen käteen nopeasti, halpaa ja sitä on paljon. Palailkaamme asiaan kun on päästy tositoimiin esim. agilitykentälle.

Koiran raksut: eläinkauposta saa ilmaisnäytteitä, mitkä yleensä toimivat myös varsin hyvinä makupaloina. Tuleepahan halvaksi.

Palaamisiin.

Kesä meni

... Tai ei ehkä vielä siltikään. Sulamisvaara on edelleen olemassa, sekä omistajalle että koiralle.

Mutta niin on jälleen aikaa männyt siitä viimeisestä päivityksestä ja tiedän, että voisi ehkä yrittää tiukentaa tahtia. Ja keksiä jotain uutta sanottavaakin välistä. Siksipä ajattelin että voisin tähän kirjoittaa lähes menestyksekkäästi tapahtuneita koirankoulutussessioita, ehkäpä joku joskus hamaassa tulevaisuudessa pitää niitä jopa hyödyllisinä vinkkeinä! Tai sitten ei, mutta tuleepahan vaihtelua omaan elämääni.

Tähän ensimmäiseksi tempuksi voisin iloisesti kertoa vaikkapa sen viimeisimmäksi opetellun tempun: "leiki kuollutta". Klassista ja hauskaa tässä nykyajan ah-niin-perin-kovin-väkivaltaisessa-maailmassa.

Tarvikkeet: pirusti makupaloja, aikaa ja koira. Mieluiten pirteä koira, jotta opetus on muuta kuin suuri vitutuksen aihe molemmille.

Ja näin se lähtee: Pyydä koira ensimmäiseksi makaamaan ja vie sitten makupalalla houkutellen koira kyljelleen. Kehu ja palkitse. Tee näin useita kertoja, voit ottaa jo vaikka toisen käsimerkin käyttöön (esimerkiksi "sormiaseen", kuten meidän tapauksessa).

Kun koira menee mielellään jo maahan, ja miksei sellälleenkin, riippuen omistajan tahdosta, miten ikinä haluaakaan sen opettaa, voi ottaa myös sanan käyttöön (esim. PAM). Tee tätä useampi kerta ja vähennä pikkuhiljaa toisen käsimerkin (siis lakkaat ohjaamasta sitä makupalalla kyljelleen) vaikutusta.

Kun koira osaa mennä ilman erillistä ohjaamista kyljelleen jo pelkästä sanasta ja esim sormiaseesta, voit vaikeuttaa temppua esimerkiksi nousemalla itse kyykkyyn (jos olet istunut) ja siitä seisomaan.

Siinä vaiheessa kun koira suorittaa kuolemansa yhä uudelleen onnistuneesti niin että seisot, voit ruveta opettaan koiraasi kuolemaan muustakin asennosta, siis opettamaan sen maahan-käskyn siinä alussa pois.

Muistahan pitää taukoja, ettei koira väsy hetkessä kyseiseen temppuun, ruoki sitä kuin pientä porsasta, kehu iloisesti ja vilpittömästi, tee eri paikoissa ja kasvata häiriöympäristössä toimimista (siinä vaiheessa kun koira osaa sen vähemmän häiriöisessä ympäristössä) ja mikä tärkeintä: LOPETA AINA ONNISTUNEESEEN SUORITUKSEEN. Tämä on helpointa siinä vaiheessa kun koira ei ole liian väsynyt toimiakseen.

Hupaisia koirankoulutushetkiä! Kysymyksiä, mielipiteitä ja kritiikkiä vastaanotetaan neuvosta :D