Nyt ollaan käyty niissä virallisissa lonkkatesteissä, tässä tuloksia odotellessa. Ihan hyvät lonkat kai pitäisi tulla, eikä eläinlääkärikään löytänyt mitään vikaa polvista tai kyynäristä. Joten ihan positiivisella mielellä odotellaan :) Tosin siinä hommassa tuntui joku olevan hyvin paljon vastaan, nimittäin kaksi tuntia siinä meni ja loppuvaiheessa koirakin rupesi heräilemään jo nukutuksesta. Mutta ei kai siinä, kuvat kuitenkin lopulta saatiin.
Tässä käytiin tiistaina moikkaamassa taas suomenlapinkoira Saivaa (sitä pientä pentua, josta aikaisemminkin olen maininnut), nyt taitaa se penikka olla jo kolme kuukautta. Voi että oli kasvanut ja aluksi meinasti Myssla vain rähistä mutta innostui sitten leikkimään. Ärtyneisyys saattoi tietysti johtua vain juoksusta, että ei tarvitse todennäköisesti huolestua mistään sen kummemmasta. Huomenna taas ollaan menossa sinne kyläilemään, lähinnä lapsenvahdiksi pennulle. Pääsen tätä pentukuumetta lievittämään hieman muistelemalla yhden illan ajan millaista oli pennun kanssa... ;) Ja nyt kun on toinen taulapää tässä seurana niin eihän se voi olla mitään muuta kuin toiminnantäyteinen ilta!
Ja tulipas tuossa huomattua, tai ehkä pikemminkin tajuttua, että jonkinasteinen eroahdistus koiralla on. Oudoissa paikoissa sillä herää tuhoamisvietti, minkä johdosta sitten jouduin ostamaan 14kg maksavikaisten (kallista) ruokaa, koska typerys meni ja järsi siihen reiän. Nyt on sitten mekein 30kg ruokaa, ei pitäisi olla sitäkään ostamassa ihan heti!
torstaina, marraskuuta 19, 2009
tiistaina, marraskuuta 10, 2009
koulutusta
Mysslalla on juoksu alkanut, joten nyt on taukoa sitten ainakin agilitystä. Ehkä se on sinällään ihan hyvä, kun tuo karvakasa ainakin viime kerralla siellä räksytti taukoamatta. Ja yleensä muutenkin räksyttää siellä. Jospa se ihmeellisesti katoaisi tuona aikana? Optimismia elämään...
Mutta nyt olemma ruvenneet käyttämään toisenlaista koulutusopastusta, menin nimittäin ostamaan kuonopannan. Koira osaa pääosin kulkea aika nätisti remmissä, mutta tietyissa paikoissa vetää ja on aloittanut joillekin harvoille koirille räyhäämisenkin. Joten tällä toivomme saavamme asiaan aika piankin vaikutusta. Joko huonompaan tai parempaan suuntaan, who knows... Ilmoitellaan täällä sitten!
Ja huomenna ollaan menossa kuvauttamaan lonkat yms! Joten ei muuta kuin sitä odotellessa, samoten kun taivaalle tähytessä jos siellä jossain vaiheessa jotain pysyvää valkoista tulisi!
Mutta nyt olemma ruvenneet käyttämään toisenlaista koulutusopastusta, menin nimittäin ostamaan kuonopannan. Koira osaa pääosin kulkea aika nätisti remmissä, mutta tietyissa paikoissa vetää ja on aloittanut joillekin harvoille koirille räyhäämisenkin. Joten tällä toivomme saavamme asiaan aika piankin vaikutusta. Joko huonompaan tai parempaan suuntaan, who knows... Ilmoitellaan täällä sitten!
Ja huomenna ollaan menossa kuvauttamaan lonkat yms! Joten ei muuta kuin sitä odotellessa, samoten kun taivaalle tähytessä jos siellä jossain vaiheessa jotain pysyvää valkoista tulisi!
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
Kissakavereita
Tuossa lauantaina lähdettiin Mysslan kanssa käymään kaverini luona kyläilemässä. Kaverini seurana asustelee kaksi kissaa, mikä tietysti vähän pisti miettimään, että mitäköhän siitä tulee. Ongelmia, ainakaan väkivaltaisia, en odottanut, tämä karvakasa kun on tunnetusti kaikkien kaveri.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
tiistaina, lokakuuta 27, 2009
Viestileiri
Olin tuossa sunnuntaina muutaman tunnin mittaisella viestileirillä. Aluksi oli teoriaa, ja sitten näki kysiestä hommaa ihan käytännössäkin. Mielenkiintoiselta vaikutti ja kun kokeilin oman koiran kanssa, laji vaikutti sopivan kuin nokka päähän. Myssla kun tykkää juosta...
Tänään käytiin morjenstamassa 9k ikäistä suomenlapinkoirakaveria Saivaa ja voi että meno oli mahtavaa. Kun päästiin kotia, kaatui koira hymy huulilla kuolemanväsyneenä oven eteen tuhisemaan unissaan. Reppana :3
Omistajan pentukuume on (jostain syystä) kova.
Tänään käytiin morjenstamassa 9k ikäistä suomenlapinkoirakaveria Saivaa ja voi että meno oli mahtavaa. Kun päästiin kotia, kaatui koira hymy huulilla kuolemanväsyneenä oven eteen tuhisemaan unissaan. Reppana :3
Omistajan pentukuume on (jostain syystä) kova.
maanantaina, lokakuuta 05, 2009
Long time no see, eh, mate?
Tässä on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista ja oikeastaan ei mitään.
Jälki on uusi laji, jota ollaan ruvettu harrastamaan. Opeteltiin sitä islantilaisten PK leirillä, missä sitten innostuttiin :) Alkutekijöissä ollaan vielä, mutta eiköhän se tästä, kun omistakakin jaksaa ehkä joskus vaivautua tekemään kunnolla jotain...
Agility sujuu loistavasti, ollaan tosiaan ryhmässä ja saadaan apua paljonkin kehityksen suhteen.
Viime lauantaina tyttöparka putosi suolla jäihin, mihin piti sitten itse hypätä pelastamaan tuo karvapallo... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kummallekaan ei tullut mitään :)
Hunduriin olen myös kirjoittamassa artikkelia, ainakin puolikasta. Lukekaa tai jättäkää lukematta, miten haluatte :D
Ja tästä tuli vähän tällainen pikapäivitys, mutta joskus paremmalla ajalla kaikkea jännää sitten!
Jälki on uusi laji, jota ollaan ruvettu harrastamaan. Opeteltiin sitä islantilaisten PK leirillä, missä sitten innostuttiin :) Alkutekijöissä ollaan vielä, mutta eiköhän se tästä, kun omistakakin jaksaa ehkä joskus vaivautua tekemään kunnolla jotain...
Agility sujuu loistavasti, ollaan tosiaan ryhmässä ja saadaan apua paljonkin kehityksen suhteen.
Viime lauantaina tyttöparka putosi suolla jäihin, mihin piti sitten itse hypätä pelastamaan tuo karvapallo... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kummallekaan ei tullut mitään :)
Hunduriin olen myös kirjoittamassa artikkelia, ainakin puolikasta. Lukekaa tai jättäkää lukematta, miten haluatte :D
Ja tästä tuli vähän tällainen pikapäivitys, mutta joskus paremmalla ajalla kaikkea jännää sitten!
tiistaina, elokuuta 25, 2009
Makupalatestit osa 2 ja treenausta
Makupalatestestien jatko-osasta sen verran, että Musch koiranmakkara on loistava keksintö :D Se on meillä nyt ollut muunmuassa koirapuistossa mukana ja ensimmäistä kertaa koira hätisti muut kauemmaksi, että varmasti sai itse kaikki. Sitä myös käytetään nyt treenimakupalana.
Elikkäs semmosta treenausta tässä tällä hetkellä että opetan koiran vetämään - näin kesällä pyörää. Huskyvaljaat mentiin ostamaan ja niillä onkin ollut mukava treenata. Tosin tuon valjaidenpureskeluvimman kanssa saa olla kyllä niin mahdottoman tarkkana siinä, että ei jätä vahingossakaan yksin ne valjaat päällä. On muuten mennyt viitisen kymppiä vessasta alas jos näin pääsee tapahtumaan.
Eikä tämä koira ole todellakaan vetokoira. Liian pieni sellaiseksi kunnolliseksi :D Mutta jos vähän saisi tuota vauhtia nyt pyörän ja talvella suksien kanssa, niin mikäs siinä. Koiran mukaan mennään.
Ja sitten vähän sitä miten olen lähtenyt opettamaan koiraani:
Ensinnäkin totutin sen valjaisiin vain niin, että lähdin polkemaan ne päällä.
Muutaman päivän päästä tein sitten muutaman sellaisen harjoituksen, että nappasin ihmisen, josta koira pitää ja jonka perään se on, vähän matkan päähän. Sieltä sitten avustaja kutsuu koiraa makupalan kanssa. Vähän juoksi kauemmas ja "kuumensi" koiraa kutsumalla sitä luokseen. Pikkuhiljaa koira rupesikin jo sitten vetämään, vaikka olikin ihan pihalla että ai, sekö onkin nyt sallittua se vetäminen. Kauheat kehut ja muutaman kerran uudestaan. Ei kuitenkaan kolmea enempää, sillä vetäminen on kuitenkin raskasta puuhaa.
Seuraavana päivänä tein saman uudestaan ja nyt lähti jo paremmin vetämään - johtuisikohan paremmista makupaloista vai vain siitä että ymmärtää pikkuhiljaa homman jujun. Ei edelleenkään pitkiä matkoja eikä montaa kertaa ettei koira kyllästy!
Jatkoa piisaa jahka päästään itse opetuksessa eteenpäin :D Enkä todellakaan tiedä toimiiko tämä, sillä olemme tosiaan vasta aloittaneet...
Elikkäs semmosta treenausta tässä tällä hetkellä että opetan koiran vetämään - näin kesällä pyörää. Huskyvaljaat mentiin ostamaan ja niillä onkin ollut mukava treenata. Tosin tuon valjaidenpureskeluvimman kanssa saa olla kyllä niin mahdottoman tarkkana siinä, että ei jätä vahingossakaan yksin ne valjaat päällä. On muuten mennyt viitisen kymppiä vessasta alas jos näin pääsee tapahtumaan.
Eikä tämä koira ole todellakaan vetokoira. Liian pieni sellaiseksi kunnolliseksi :D Mutta jos vähän saisi tuota vauhtia nyt pyörän ja talvella suksien kanssa, niin mikäs siinä. Koiran mukaan mennään.
Ja sitten vähän sitä miten olen lähtenyt opettamaan koiraani:
Ensinnäkin totutin sen valjaisiin vain niin, että lähdin polkemaan ne päällä.
Muutaman päivän päästä tein sitten muutaman sellaisen harjoituksen, että nappasin ihmisen, josta koira pitää ja jonka perään se on, vähän matkan päähän. Sieltä sitten avustaja kutsuu koiraa makupalan kanssa. Vähän juoksi kauemmas ja "kuumensi" koiraa kutsumalla sitä luokseen. Pikkuhiljaa koira rupesikin jo sitten vetämään, vaikka olikin ihan pihalla että ai, sekö onkin nyt sallittua se vetäminen. Kauheat kehut ja muutaman kerran uudestaan. Ei kuitenkaan kolmea enempää, sillä vetäminen on kuitenkin raskasta puuhaa.
Seuraavana päivänä tein saman uudestaan ja nyt lähti jo paremmin vetämään - johtuisikohan paremmista makupaloista vai vain siitä että ymmärtää pikkuhiljaa homman jujun. Ei edelleenkään pitkiä matkoja eikä montaa kertaa ettei koira kyllästy!
Jatkoa piisaa jahka päästään itse opetuksessa eteenpäin :D Enkä todellakaan tiedä toimiiko tämä, sillä olemme tosiaan vasta aloittaneet...
keskiviikkona, elokuuta 19, 2009
stressiä
Eläinlääkärin mukaan koira voi olla stressaantunut. Syö tassujaan.
Eli tässä on mietitty onko koirani yliaktiivinen, jolla ei ole tarpeeksi aktiveettejä vai onko hän koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Tämän muutaman päivän aikana, jolloin olen vähentänyt pyöräleikkejä (osaksi myös siksi, että koira söi valjaansa - jälleen - enkä ole vielä saanut ostettua uusia) ja muutenkin aktiviteettejä, on osoittanut että koirani ei ole koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Kokeilu jatkuu kuitenkin ainakin seuraavaan viikkoon, sillä tahdon olla varma. Ellei elämäni muutu kunnolla Helvetiksi ennen sitä. Koiralla nimittäin on ollut jokseenkin vaikeuksia rauhoittua ja se on enemmän ollut ylikierroksilla kuin pitkään aikaan.
Sitten kokeilemme taas lisätä aktiviteettejä ensi viikolla. Ehkä se rauhoittaa koiraa?
Ja tässä pieni vinkki näihin aktiviteetteihin: Mitä enemmän harrastat urheilua, sitä kovempi kunto koiralle tulee ja sitä enemmän saat vastakin sitä juoksuttaa. Tämä ei silti tarkoita, että koiraa ei pitäisi juoksuttaa ollenkaan. Päin vastoin. Parasta urheilua ovat leppoisan päivälenkin lisäksi vapaana juokseminen, toisen/toisten koirien kanssa juokseminen ja sopivassa määrin esimerkiksi agility. Paras tapa väsyttää koira on antaa sen käyttää aivoja ja nenää. Esimerkiksi etsintäleikit, aktivointilelut, toko... Ideoitahan riittää. Kunhan muistaa että koira tarvitsee myös tarpeeksi lepoa...
Eli tässä on mietitty onko koirani yliaktiivinen, jolla ei ole tarpeeksi aktiveettejä vai onko hän koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Tämän muutaman päivän aikana, jolloin olen vähentänyt pyöräleikkejä (osaksi myös siksi, että koira söi valjaansa - jälleen - enkä ole vielä saanut ostettua uusia) ja muutenkin aktiviteettejä, on osoittanut että koirani ei ole koira, jolla on liikaa aktiviteettejä. Kokeilu jatkuu kuitenkin ainakin seuraavaan viikkoon, sillä tahdon olla varma. Ellei elämäni muutu kunnolla Helvetiksi ennen sitä. Koiralla nimittäin on ollut jokseenkin vaikeuksia rauhoittua ja se on enemmän ollut ylikierroksilla kuin pitkään aikaan.
Sitten kokeilemme taas lisätä aktiviteettejä ensi viikolla. Ehkä se rauhoittaa koiraa?
Ja tässä pieni vinkki näihin aktiviteetteihin: Mitä enemmän harrastat urheilua, sitä kovempi kunto koiralle tulee ja sitä enemmän saat vastakin sitä juoksuttaa. Tämä ei silti tarkoita, että koiraa ei pitäisi juoksuttaa ollenkaan. Päin vastoin. Parasta urheilua ovat leppoisan päivälenkin lisäksi vapaana juokseminen, toisen/toisten koirien kanssa juokseminen ja sopivassa määrin esimerkiksi agility. Paras tapa väsyttää koira on antaa sen käyttää aivoja ja nenää. Esimerkiksi etsintäleikit, aktivointilelut, toko... Ideoitahan riittää. Kunhan muistaa että koira tarvitsee myös tarpeeksi lepoa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)