Piti tänne tulla oikein kertomaan kuinka ylpeä olen tuosta pallerosta! Tänään kun kävin täyttämässä hiekkasäkkejä agilityhallilla, otin koiruuden mukaan, jotta sen kanssa saisi ehkä treenattuakin. Nyt kun on ollut näitä poissaoloja luvattoman paljon. Hallillakaan ei tuosta iltapäivästä ketään ollut, joten meillä oli täysi rauha.
JA VOI ETTÄ SE MENI HIENOSTI! Reenattiin puoli tuntia siellä valmiina olevilla esteillä ja Myssla alitti kerran ja pudotti riman kerran mutta sen jälkeen se meni kyllä niin hienosti, että en muista milloin olisi viimeksi mennyt niin hyvin! En sitten tiedä oliko tuo siitä, kun on ollut niin pitkään käymättä ja kun ei ollut muita koiria, mutta nyt muistan taas miksi harrastan tuota lajia enkä voi odottaa että pääsen seuraavalla viikolla taas treenaamaan ryhmän kanssa!
torstaina, marraskuuta 26, 2009
keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009
Pitipä sattua kerran kullekin
Eli meninpäs sitten leikkaamaan yhden kynnen liian lyhyeksi. Kannuskynnen vieläpä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Aika hyvä saavutus.
Ja mitäs sitten, vähän aikaa nenäliinalla painelin niin kylläpä se vuoto loppui aika nopeaan. Eikä koirakaan sanonut mitään missään välissä. Joten näillä mennään.
Viime sunnuntaina hukkasin sen 5m jälkiremmin. Hyvä minä. Onneksi Mirjalla oli monitoimiremmi, joten siinä se sitten meni samassa remmissä kaksi koiraa. Siis koirat molemmissa päissä. Ei lainkaan hassumpaa. Varsinkin kun Mysslalla oli juoksu vielä silloin. Ja siitä lenkistä tulikin mieleeni, että kun päästimme koirat vapaaksi metsässä juoksemaan, yhtäkkiä Mysslan luona oli ajokoira, uros, tutkapanta kaulassa. Ensimmäinen kommentti minulta taisi olla semmoinen perus voi helvetti. Mysslan sain kuitenkin saman tien kiinni, eikä tämä uroskaan ollut (ainakaan heti) hyppimässä Mysslan selkään. En tiedä olisiko myöhemmin yrittänyt, mutta estin aikeet pitämällä sen kaukana Mysslan persiistä. Kiva sitten kun pitkään lenkillä seurasi meitä. Ei voinut koiriakaan pitää vapaana.
Ja voi olla, että hoitoon tulee jouluksi Mysslalle kaveri, mutta sen nyt näkee sitten. Olisi viikonloppuna tarkoitus mennä sitä katsomaan, jotta tuleeko ne ollenkaan toimeen. Epäilen, jotta tulevat, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Ja mitäs sitten, vähän aikaa nenäliinalla painelin niin kylläpä se vuoto loppui aika nopeaan. Eikä koirakaan sanonut mitään missään välissä. Joten näillä mennään.
Viime sunnuntaina hukkasin sen 5m jälkiremmin. Hyvä minä. Onneksi Mirjalla oli monitoimiremmi, joten siinä se sitten meni samassa remmissä kaksi koiraa. Siis koirat molemmissa päissä. Ei lainkaan hassumpaa. Varsinkin kun Mysslalla oli juoksu vielä silloin. Ja siitä lenkistä tulikin mieleeni, että kun päästimme koirat vapaaksi metsässä juoksemaan, yhtäkkiä Mysslan luona oli ajokoira, uros, tutkapanta kaulassa. Ensimmäinen kommentti minulta taisi olla semmoinen perus voi helvetti. Mysslan sain kuitenkin saman tien kiinni, eikä tämä uroskaan ollut (ainakaan heti) hyppimässä Mysslan selkään. En tiedä olisiko myöhemmin yrittänyt, mutta estin aikeet pitämällä sen kaukana Mysslan persiistä. Kiva sitten kun pitkään lenkillä seurasi meitä. Ei voinut koiriakaan pitää vapaana.
Ja voi olla, että hoitoon tulee jouluksi Mysslalle kaveri, mutta sen nyt näkee sitten. Olisi viikonloppuna tarkoitus mennä sitä katsomaan, jotta tuleeko ne ollenkaan toimeen. Epäilen, jotta tulevat, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
torstaina, marraskuuta 19, 2009
Ihan ilman sanottavaakin
Nyt ollaan käyty niissä virallisissa lonkkatesteissä, tässä tuloksia odotellessa. Ihan hyvät lonkat kai pitäisi tulla, eikä eläinlääkärikään löytänyt mitään vikaa polvista tai kyynäristä. Joten ihan positiivisella mielellä odotellaan :) Tosin siinä hommassa tuntui joku olevan hyvin paljon vastaan, nimittäin kaksi tuntia siinä meni ja loppuvaiheessa koirakin rupesi heräilemään jo nukutuksesta. Mutta ei kai siinä, kuvat kuitenkin lopulta saatiin.
Tässä käytiin tiistaina moikkaamassa taas suomenlapinkoira Saivaa (sitä pientä pentua, josta aikaisemminkin olen maininnut), nyt taitaa se penikka olla jo kolme kuukautta. Voi että oli kasvanut ja aluksi meinasti Myssla vain rähistä mutta innostui sitten leikkimään. Ärtyneisyys saattoi tietysti johtua vain juoksusta, että ei tarvitse todennäköisesti huolestua mistään sen kummemmasta. Huomenna taas ollaan menossa sinne kyläilemään, lähinnä lapsenvahdiksi pennulle. Pääsen tätä pentukuumetta lievittämään hieman muistelemalla yhden illan ajan millaista oli pennun kanssa... ;) Ja nyt kun on toinen taulapää tässä seurana niin eihän se voi olla mitään muuta kuin toiminnantäyteinen ilta!
Ja tulipas tuossa huomattua, tai ehkä pikemminkin tajuttua, että jonkinasteinen eroahdistus koiralla on. Oudoissa paikoissa sillä herää tuhoamisvietti, minkä johdosta sitten jouduin ostamaan 14kg maksavikaisten (kallista) ruokaa, koska typerys meni ja järsi siihen reiän. Nyt on sitten mekein 30kg ruokaa, ei pitäisi olla sitäkään ostamassa ihan heti!
Tässä käytiin tiistaina moikkaamassa taas suomenlapinkoira Saivaa (sitä pientä pentua, josta aikaisemminkin olen maininnut), nyt taitaa se penikka olla jo kolme kuukautta. Voi että oli kasvanut ja aluksi meinasti Myssla vain rähistä mutta innostui sitten leikkimään. Ärtyneisyys saattoi tietysti johtua vain juoksusta, että ei tarvitse todennäköisesti huolestua mistään sen kummemmasta. Huomenna taas ollaan menossa sinne kyläilemään, lähinnä lapsenvahdiksi pennulle. Pääsen tätä pentukuumetta lievittämään hieman muistelemalla yhden illan ajan millaista oli pennun kanssa... ;) Ja nyt kun on toinen taulapää tässä seurana niin eihän se voi olla mitään muuta kuin toiminnantäyteinen ilta!
Ja tulipas tuossa huomattua, tai ehkä pikemminkin tajuttua, että jonkinasteinen eroahdistus koiralla on. Oudoissa paikoissa sillä herää tuhoamisvietti, minkä johdosta sitten jouduin ostamaan 14kg maksavikaisten (kallista) ruokaa, koska typerys meni ja järsi siihen reiän. Nyt on sitten mekein 30kg ruokaa, ei pitäisi olla sitäkään ostamassa ihan heti!
tiistaina, marraskuuta 10, 2009
koulutusta
Mysslalla on juoksu alkanut, joten nyt on taukoa sitten ainakin agilitystä. Ehkä se on sinällään ihan hyvä, kun tuo karvakasa ainakin viime kerralla siellä räksytti taukoamatta. Ja yleensä muutenkin räksyttää siellä. Jospa se ihmeellisesti katoaisi tuona aikana? Optimismia elämään...
Mutta nyt olemma ruvenneet käyttämään toisenlaista koulutusopastusta, menin nimittäin ostamaan kuonopannan. Koira osaa pääosin kulkea aika nätisti remmissä, mutta tietyissa paikoissa vetää ja on aloittanut joillekin harvoille koirille räyhäämisenkin. Joten tällä toivomme saavamme asiaan aika piankin vaikutusta. Joko huonompaan tai parempaan suuntaan, who knows... Ilmoitellaan täällä sitten!
Ja huomenna ollaan menossa kuvauttamaan lonkat yms! Joten ei muuta kuin sitä odotellessa, samoten kun taivaalle tähytessä jos siellä jossain vaiheessa jotain pysyvää valkoista tulisi!
Mutta nyt olemma ruvenneet käyttämään toisenlaista koulutusopastusta, menin nimittäin ostamaan kuonopannan. Koira osaa pääosin kulkea aika nätisti remmissä, mutta tietyissa paikoissa vetää ja on aloittanut joillekin harvoille koirille räyhäämisenkin. Joten tällä toivomme saavamme asiaan aika piankin vaikutusta. Joko huonompaan tai parempaan suuntaan, who knows... Ilmoitellaan täällä sitten!
Ja huomenna ollaan menossa kuvauttamaan lonkat yms! Joten ei muuta kuin sitä odotellessa, samoten kun taivaalle tähytessä jos siellä jossain vaiheessa jotain pysyvää valkoista tulisi!
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
Kissakavereita
Tuossa lauantaina lähdettiin Mysslan kanssa käymään kaverini luona kyläilemässä. Kaverini seurana asustelee kaksi kissaa, mikä tietysti vähän pisti miettimään, että mitäköhän siitä tulee. Ongelmia, ainakaan väkivaltaisia, en odottanut, tämä karvakasa kun on tunnetusti kaikkien kaveri.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
Ja kissojahan oli ennenkin tavattu, joskaan niistä ei ikinä saatu leikkikaveria kun ne eivät pitäneet koirista.
Mutta sisälle päästyämme, alkoi haukkuminen, mikä oli sinänsä tosi mielenkiintoinen tilanne, kun koko kerrostalossa ei saisi ilmeisesti olla koiria. Noh, kukaan ei valittanut, vaikka hississäkin tuli yläkerrasta vastaan mies...
Loppujen lopuksi tuo koira hiljeni ja jossain vaiheessa uskalsi käydä hieman haistelemassakin näitä kerrankin-koiraystävällisiä-kissoja. Tästä seurasi se, että Myssla otti idolikseen Kärsämäen ja seurasi sitä - ainakin silmillään - joka paikkaan. Väinöstä Myssla ei ollut niin kiinnostunut, mutta muisti käydä sitäkin haistamassa aina välistä.
Jossain vaiheessa Myssla rupesi turhan rasittavaksi Kärsämäen mielestä ja huitaisi tassullaan Mysslan kauemmaksi (ei osunut). Oli ihan kiva nähdä että koirakin uskoi, kuitenkin. Vaikka kovakalloinen onkin.
Ilta meni siis kaiken kaikkiaan erittäin mukavasti ja luutavasti joskus muulloinkin mennään morjenstamaan kissakavereita.
tiistaina, lokakuuta 27, 2009
Viestileiri
Olin tuossa sunnuntaina muutaman tunnin mittaisella viestileirillä. Aluksi oli teoriaa, ja sitten näki kysiestä hommaa ihan käytännössäkin. Mielenkiintoiselta vaikutti ja kun kokeilin oman koiran kanssa, laji vaikutti sopivan kuin nokka päähän. Myssla kun tykkää juosta...
Tänään käytiin morjenstamassa 9k ikäistä suomenlapinkoirakaveria Saivaa ja voi että meno oli mahtavaa. Kun päästiin kotia, kaatui koira hymy huulilla kuolemanväsyneenä oven eteen tuhisemaan unissaan. Reppana :3
Omistajan pentukuume on (jostain syystä) kova.
Tänään käytiin morjenstamassa 9k ikäistä suomenlapinkoirakaveria Saivaa ja voi että meno oli mahtavaa. Kun päästiin kotia, kaatui koira hymy huulilla kuolemanväsyneenä oven eteen tuhisemaan unissaan. Reppana :3
Omistajan pentukuume on (jostain syystä) kova.
maanantaina, lokakuuta 05, 2009
Long time no see, eh, mate?
Tässä on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista ja oikeastaan ei mitään.
Jälki on uusi laji, jota ollaan ruvettu harrastamaan. Opeteltiin sitä islantilaisten PK leirillä, missä sitten innostuttiin :) Alkutekijöissä ollaan vielä, mutta eiköhän se tästä, kun omistakakin jaksaa ehkä joskus vaivautua tekemään kunnolla jotain...
Agility sujuu loistavasti, ollaan tosiaan ryhmässä ja saadaan apua paljonkin kehityksen suhteen.
Viime lauantaina tyttöparka putosi suolla jäihin, mihin piti sitten itse hypätä pelastamaan tuo karvapallo... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kummallekaan ei tullut mitään :)
Hunduriin olen myös kirjoittamassa artikkelia, ainakin puolikasta. Lukekaa tai jättäkää lukematta, miten haluatte :D
Ja tästä tuli vähän tällainen pikapäivitys, mutta joskus paremmalla ajalla kaikkea jännää sitten!
Jälki on uusi laji, jota ollaan ruvettu harrastamaan. Opeteltiin sitä islantilaisten PK leirillä, missä sitten innostuttiin :) Alkutekijöissä ollaan vielä, mutta eiköhän se tästä, kun omistakakin jaksaa ehkä joskus vaivautua tekemään kunnolla jotain...
Agility sujuu loistavasti, ollaan tosiaan ryhmässä ja saadaan apua paljonkin kehityksen suhteen.
Viime lauantaina tyttöparka putosi suolla jäihin, mihin piti sitten itse hypätä pelastamaan tuo karvapallo... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kummallekaan ei tullut mitään :)
Hunduriin olen myös kirjoittamassa artikkelia, ainakin puolikasta. Lukekaa tai jättäkää lukematta, miten haluatte :D
Ja tästä tuli vähän tällainen pikapäivitys, mutta joskus paremmalla ajalla kaikkea jännää sitten!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)