Koirapuistoilua

Innostuttiin siis menemään iltalenkin sijaa käymään koirapuistossa. Mikä kyllä kannattikin, sillä nähtiin vanhoja tuttuja, joiden kanssa Myssla innostui leikkimään. Saivaakin nähtiin, muttei Myssla innostunut niin, ärisi Saivalle jos penikka halusi leikkiä hänen kanssaan ja haukkui jos leikki muiden kanssa. Sitten se vain istui jaloissa, joten ei oltu mitenkään kauaa siellä puistossa jäätymässä, kuitenkin on lähes -20 C, joten päätimme lähteä kotiin.

Kaikilta kuulee yhä sen saman neuvon (kiitos silti kaikille neuvomisesta), "vähennä ruokaa". Mutta eipä sitä voi vähentää, jos koira ei mitään syökään...

Pirteämpi päivä

Ehkä kaikki nyt lähtee sujumaan paremmin - koirakin meni vapaaehtoisesti ulos ja hetken aikaa harkitsi karkuun juoksemista kun ilmoitin, että mennäänpä sisälle. Ei sitten kuitenkaan viitsinyt, kiitos salaisen aseeni - kuivatun kanan (kannattaa kokeilla). Jaksoi jopa riehua siellä normaalisti, noutaa palloa ja juosta ja pomppia lumipallojen perässä.

Luut eivät ole nyt hetkeen kelvanneet, yrittää vain piilottaa ne. Ja nytkin tuhisee tuossa vieressä kaikessa rauhassa ja pesee ja hoivaa minua pentujen puutteessa. Ainakin käteni ovat puhtaat.

Huomenna pääsee taas puuhaamaan Saivan kanssa, jos tällä kertaa muistaisin ottaa kameran sinnekin mukaan (täysillä pattereilla...).

lenkkeilyä

Käytiin Veilan kanssa lenkillä ja ai että koira jaksoi hyvin. Jaksoi jopa leikkiä! Noin tunnin verran käveltiin, siis ihan perus lenkin verran, mutta kun päästiin autoon niin koira simahti heti. Kotiinkin piti kantaa, kun ei suostunut karvaista takamustaan nostamaan autosta! Onneksi on pieni koira...

Nyt tosin huomasin Mysslan silmäkulmassa punaisen täplän, minkä puhdistin keitetyllä vedellä. Toivon, ettei ole vakavaa, seurataan tilannetta kuitenkin. (= Vilkaisen silmää viiden minuutin välein ihan vain tarkistaakseni onko se vielä siellä vai näinkö harhoja)

Lenkistä myös kuvia galleriassa!

Agiliitelyä

Olin ihan yllättynyt siitä, että sain kuin sainkin Mysslan agilityyn asti, vieläpä suhteellisen vaivattomasti. No joo, vikisihän se kotia kohti puolet ajasta, mutta liikkui vapaaehtoisesti eteenpäin aina kun hihkaisin "agility". Treeneissäkin meni aika lailla hyvin, tosin yksi pieni koira rupesi pelkäämään Mysslaa, kun se karkasi haistelemaan sitä pariin otteeseen. Vaikka Myssla ei haukkunut tai mitään, nuuski vain! No, koiria on moneen lähtöön.

Lisäksi sain vähän sellaisen vaikutelman, että olemme aavistuksen verran etevämpi kuin muut, vaikka meillä onkin pitkä matka kisoihin. Mutta ei se mitään, siellä sentään on ohjaaja.

Saimme myös tuomion, että koira on taatusti midi, vaikkei sitä oikeastaan ole mitattu kunnolla. Mutta se nosti kiven sydämeltä, nyt meillä on paremmat mahdollisuudet menestyä kisoissa! Vaikka se ei ole varsinainen syy, miksi harrastamme lajia, mutta ainahan on hyvä olla tavotteita.

Huomenna suunnitelmissa taas Veilan kanssa lenkkeilyä, ehkäpä ns. oudossa maastossa lenkkeily ei olisi niin ylivoimainen asia pikkuisellekaan...

Uus kaveri ja uusi pentu

Eilen käytiin leikkimässä Welsh Corgi Pembroke-pojan Tatun kanssa. Myssla jaksoi, ihme ja kumma, leikkiä hieman, joskin väsyi aika äkkiä. Mikä ehkä oli ihan hyvä, kun ei tuommoinen 7vk ikäinen jaksa niin kauheasti ehkä leikkiä. Mutta hyvin meni, ja mennään varmasti uudestaankin, jahka Myssla on vähän paremmassa kondiksessa :)

Tänään toisaalta agility-treeneihin, saa nähdä tuleeko siitä hittojakaan. Laitoin kyllä ohjaajalle sähköpostia, jotta jos ei näy niin eipä kannata odotella. Joudutaan kävelemään hallille, niin voi olla, että koira haluaa kotia kesken lenkin. Ja voi olla, ettei jaksa kauheasti agiliidellä muutenkaan, mutta ainakin mennään kokeilemaan, jos se vaikka piristyisi!

Ja koska kaikkien sääntöjen mukaan olemme keränneet lelut poies Mysslan lähettyviltä, niin yhä se löytää pentuja itselleen! Nyt sillä pennunkorvikkeena on valopanta, innolla odotan, että kuin käy kun laitetaan se lenkillä kaulaan...!

valeraskaus

Meillä on siis jälleen valeraskaus. Mukavan vahvana vielä. Miten tämä näkyy?

Koira ei halua lenkille, mitä osattiin odottaa jo edellisen valeraskauden jälkeen. Tämän aamun aamulenkki oli kaiken huippu - koira teki yhdet pissat, piha-aidan toiselle puolelle ja sitten kauhea veto kotia kohti. Suoraa sisälle ja suoraa sänkyyn, sen jälkeen huuto, jotta alapa tulla sieltä.

Vinkuu ja ulisee kuin riivattu, jos en istu koko päivää sängyssä hänen ollessa tiukasti vieressäni nukkuen. Joten istun ja kirjoitan tätä blogia, eipä tässä parempaakaan tekemistä ole. Elokuvan voisin ehkä kohta katsoa.

Läheisyydenkipeys. Ennen se riitti, että oli vieressä, vaikkei välttämättä koskenutkaan. Nyt sitten ollaan kokoajan puoliksi sylissä.

Raksuja ei suostu syömään, koiranmakkaraa kyllä. Edes maksavaahto Kongissa ei kelvannut neidille.

Maitoa tulee - yritettiin jopa käydä imettämässä yksiä irlanninsusikoirapentuja (6vrk ikäisiä), mutta eipä tuo siihen hommaan ryhtynyt. Puhdisti kyllä pentuja vähän, mutta enimmäkseen oli hyvin hämillään, että mites tässä nyt pitäisi olla ja että elkää päästäkö niitä rottia vapaaksi.

Että tällaista tänään. Nauttikaahan, joiden koiralla ei ole ei-tautia!

Tassut, tassut

Mysslalla on tassuissa pikkasen halkeamia, jotka eivät ainakaan vielä näytä kauheasti sitä vaivaavan - toivotaan, ettei mene pahemmaksi! Yritän niitä hoidella rasvalla ja kylmimmiksi ilmoiksi ostin tossut, jotka saa koiran kävelemään kuin ankka ja hyppimään kuin härkä (pikkusiskoni kuvaus). Eli siis huvittavaa katsella koiraparkaa, jota kiusataan tossuilla! Omaksi parhaakseen kuitenkin...

Huomenna nähdään Saivaa ja Myssla saa taas riehua mielensä mukaan metsässä.