valeraskaus

Meillä on siis jälleen valeraskaus. Mukavan vahvana vielä. Miten tämä näkyy?

Koira ei halua lenkille, mitä osattiin odottaa jo edellisen valeraskauden jälkeen. Tämän aamun aamulenkki oli kaiken huippu - koira teki yhdet pissat, piha-aidan toiselle puolelle ja sitten kauhea veto kotia kohti. Suoraa sisälle ja suoraa sänkyyn, sen jälkeen huuto, jotta alapa tulla sieltä.

Vinkuu ja ulisee kuin riivattu, jos en istu koko päivää sängyssä hänen ollessa tiukasti vieressäni nukkuen. Joten istun ja kirjoitan tätä blogia, eipä tässä parempaakaan tekemistä ole. Elokuvan voisin ehkä kohta katsoa.

Läheisyydenkipeys. Ennen se riitti, että oli vieressä, vaikkei välttämättä koskenutkaan. Nyt sitten ollaan kokoajan puoliksi sylissä.

Raksuja ei suostu syömään, koiranmakkaraa kyllä. Edes maksavaahto Kongissa ei kelvannut neidille.

Maitoa tulee - yritettiin jopa käydä imettämässä yksiä irlanninsusikoirapentuja (6vrk ikäisiä), mutta eipä tuo siihen hommaan ryhtynyt. Puhdisti kyllä pentuja vähän, mutta enimmäkseen oli hyvin hämillään, että mites tässä nyt pitäisi olla ja että elkää päästäkö niitä rottia vapaaksi.

Että tällaista tänään. Nauttikaahan, joiden koiralla ei ole ei-tautia!