Kleppa on kyllä aivan ihana jättää autoon, kun tietää, ettei se tee mitään. Toisin kuin Myssla, joka syö auton pelkästä tylsyydestä.
Tänään käytiin Klepan rokotukset ottamassa ja voi että se oli melkolailla nätisti! Pyöri ja hyöri ympäriinsä, eikä millään olisi antanut katsoa hampaita, mutta noh, laskettakoot pieneksi tekosyyksi, että ulkoa kuului koiran haukuntaa samalla. Ja sitähän piti haukkua takaisin. Mutta sekä rabies että nelosrokotus otettiin vastoin suosituksia, eipä niistä ennenkään ole mitään tullut...
Eläinlääkärin tuomio: erittäin puhtaat silmät, ja korvat, iho ja karva älyttömän hyvässä kunnossa, ei liian laiha eikä liian lihava, jäntevä.
Paino: 5,1kg
torstaina, huhtikuuta 08, 2010
keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010
Kaupunkia ja agilityä
Eilen käytiin Klepan kanssa kahdestaan kaupungilla tutustumassa maailman meluun. Bussilla vieläpä mentiin, jotta tottuisi siihenkin. Mysslan kanssahan tuli aikoinaan kuljettua melkein joka päivä, kun asuin hetken aikaa kaupungin toisella laidalla ja piti pikkusiskoani käydä kotosalla hoitelemassa päivittäin. Ensimmäiset 15 minuuttia Klepalla sujui vain ihmetellessä ja kuunnellessa kaikkea. Pidän pentua sylissä, jotta ei pääse tekemään asioitaan vahingossakaan. Lisäksi jotkut paikalliset bussikuskit väittävät islanninlammaskoirasta, ettei se ole sylikoira. Sillä onkin monta kertaa saatu kuskeille pitkä nenä. Lopulta Kleppa rauhoittui sen verran, että uskalsi ääntä käyttää, mutta onneksi ei tauotonta räpätitiräpätää.
Kaupungissa ensimmäiset hetket olivat taas kauhunsekaisia, niin paljon meteliä ja ihmisiä ja kaikkea, että Kleppa ei tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt kulkea. Ei siihen kauaa mennyt, niin rauhoittui jo sen verran, ettei ihan kaikkialle tarvinnut kiskooa. Shoppailemassa kävimme Suomalaisessa kirjakaupassa, Stockmannilla ja Lilzoossa. Ainoa paikka, mistä ostimme jotain, oli Lilzoo, eläinkauppa. Koiralle herkkuja. Ja nyt kaikilla varmasti pyörii mielessä, että ei kai Stockalle saa koiraa viedä?! Mutta kyllä saa, vaan ei elintarvikeosastolle. Ainakaan meitä ei ole koskaan häädetty poies sieltä.
Ja sit loppuvaiheessa nähtiin pikkasen Saivaakin, hiukan haistelivat puistossa keskenään bussia odotellessa. Lisäksi Saivan omistaja lainasi pyyhkeen, kiitos vain, kun keppana oli niin älyttömän kurainen. Vaan lopputulos oli se, että kun pääsin bussiin ja mukamaste rupesin pikkasen pyyhkimään tassuja (vaikka housut ja takki oli jo aivan kurassa) niin koirapa nukahti saman tien, eikä paljoa herännyt ennen omaa pysäkkiä.
Tunnin verran ehdin kotona istua ja syödä, ennen kuin lähdin Mysslan kanssa pitkälle lenkille ajokoirakaveri Tunen kanssa. 2 tuntia siinä meni, ja kuulin että Kleppa oli koko ajan odottanut oven vieressä ja nukkua tuhissut. Mysslallakin oli hauskaa, kun sai minut kokonaan itselleen lenkin ajaksi. Kevään tullen tutusta poiketen teimme remmilenkin, metsään kun ei tahdo olla asiaa kuin pitkillä saappailla ja kunnon jalkalihaksilla. Lenkin jälkeen Mysslalla riitti vielä energiaa kun yritti Kleppaa saada leikkimään. Välistä penikka lähtikin, mutta taisi olla niin väsynyt aamusta, että suurimmaksi osaksi jätti väliin.
Tänään sitten oli agility, ja pitkästä aikaa menin autolla. Näin ollen otin Klepankin mukaan. Mysslan kanssa meni aika hyvin, otettiin eteenmenoa remmissä nurkalla, pahaisella kun on tapa karkailla. Otettiin myös sivulle menoa ja seurausta ja hyvin meni! Ihan yllättävän hyvin siihen nähden, etten ole nyt muutamaan viikkoon saanut sitä kunnolla tottelemaan. Paitsi eilen siellä lenkillä, kun ei Kleppaa ollut mukana. Silloin se meni kuin unelma. Mutta tosiaan, sitten pikkasen ilmeisesti väsytti kun piti harjoitella rataa ja omistajakin munaili (kuten tavallista). Lähtöjä pitää harjoitella, Myssla kun ei millään jaksaisi odotella siellä kauempana lähtölupaa. Lisäksi pitää opetella irrottautumista. Siinäpä haastetta hetkeksi.
Klepan kanssa otin pitkän suoran putken reenien loppuvaiheessa ja ai että meni hyvin! Ensimmäisellä kerralla ei ihan tajunnut että mitäihmettä, mutta toisella kerralla jo meni rohkeammin. Kyllä siitäkin vielä agikoira tulee :D
Kaupungissa ensimmäiset hetket olivat taas kauhunsekaisia, niin paljon meteliä ja ihmisiä ja kaikkea, että Kleppa ei tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt kulkea. Ei siihen kauaa mennyt, niin rauhoittui jo sen verran, ettei ihan kaikkialle tarvinnut kiskooa. Shoppailemassa kävimme Suomalaisessa kirjakaupassa, Stockmannilla ja Lilzoossa. Ainoa paikka, mistä ostimme jotain, oli Lilzoo, eläinkauppa. Koiralle herkkuja. Ja nyt kaikilla varmasti pyörii mielessä, että ei kai Stockalle saa koiraa viedä?! Mutta kyllä saa, vaan ei elintarvikeosastolle. Ainakaan meitä ei ole koskaan häädetty poies sieltä.
Ja sit loppuvaiheessa nähtiin pikkasen Saivaakin, hiukan haistelivat puistossa keskenään bussia odotellessa. Lisäksi Saivan omistaja lainasi pyyhkeen, kiitos vain, kun keppana oli niin älyttömän kurainen. Vaan lopputulos oli se, että kun pääsin bussiin ja mukamaste rupesin pikkasen pyyhkimään tassuja (vaikka housut ja takki oli jo aivan kurassa) niin koirapa nukahti saman tien, eikä paljoa herännyt ennen omaa pysäkkiä.
Tunnin verran ehdin kotona istua ja syödä, ennen kuin lähdin Mysslan kanssa pitkälle lenkille ajokoirakaveri Tunen kanssa. 2 tuntia siinä meni, ja kuulin että Kleppa oli koko ajan odottanut oven vieressä ja nukkua tuhissut. Mysslallakin oli hauskaa, kun sai minut kokonaan itselleen lenkin ajaksi. Kevään tullen tutusta poiketen teimme remmilenkin, metsään kun ei tahdo olla asiaa kuin pitkillä saappailla ja kunnon jalkalihaksilla. Lenkin jälkeen Mysslalla riitti vielä energiaa kun yritti Kleppaa saada leikkimään. Välistä penikka lähtikin, mutta taisi olla niin väsynyt aamusta, että suurimmaksi osaksi jätti väliin.
Tänään sitten oli agility, ja pitkästä aikaa menin autolla. Näin ollen otin Klepankin mukaan. Mysslan kanssa meni aika hyvin, otettiin eteenmenoa remmissä nurkalla, pahaisella kun on tapa karkailla. Otettiin myös sivulle menoa ja seurausta ja hyvin meni! Ihan yllättävän hyvin siihen nähden, etten ole nyt muutamaan viikkoon saanut sitä kunnolla tottelemaan. Paitsi eilen siellä lenkillä, kun ei Kleppaa ollut mukana. Silloin se meni kuin unelma. Mutta tosiaan, sitten pikkasen ilmeisesti väsytti kun piti harjoitella rataa ja omistajakin munaili (kuten tavallista). Lähtöjä pitää harjoitella, Myssla kun ei millään jaksaisi odotella siellä kauempana lähtölupaa. Lisäksi pitää opetella irrottautumista. Siinäpä haastetta hetkeksi.
Klepan kanssa otin pitkän suoran putken reenien loppuvaiheessa ja ai että meni hyvin! Ensimmäisellä kerralla ei ihan tajunnut että mitäihmettä, mutta toisella kerralla jo meni rohkeammin. Kyllä siitäkin vielä agikoira tulee :D
maanantaina, huhtikuuta 05, 2010
Haukkumisen koulutusta
Tänään aloitettiin Klepalta haukun kitkeminen suihkepullolla sekä sisällä että ulkona. Penikalla kun on tarvetta räksyttää vähän kaikelle. Toki tiedän, että on haukulla työskentelevä rotu, joten en katso pahaksi asiaksi jos ovikellon soidessa kuuluu kerran tai kaksi hau, mutta jos se on yhtäjaksoista hauhauhauhauau kaikelle niin menee jo hermot. Mutta suihkepullo näyttää toimivan hyvin, joten tästä jatketaan :) Mukavan hiljainen päivä ollut!
Myssla taas on varsin hiljainen kaveri rotuunsa nähden, joten sitä ei pahemmin ole asian tiimoilta tarvinnut opettaa.
Myssla taas on varsin hiljainen kaveri rotuunsa nähden, joten sitä ei pahemmin ole asian tiimoilta tarvinnut opettaa.
sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2010
Aktivointia ja ruokintaa
Annoin aamupalaksi koirille vähän nappuloita ja suurimmaksi osaksi spagettia ja jauhelihakastiketta. Ai että vetivät napaansa niin nopeasti ja nuolivat kuppeja pitkäänkin sen jälkeen. Eilen annoin nappuloiden kanssa Pirkan lammasateria-lihamössöä. Pirkan kuivamuonaa en suosittele kenenkään koiran syötäväksi, ostin nimittäin Pirkan penturuokaa joskus ja hyi hevonen se koira haisi. Enkä kyllä muutenkaan olisi ostanut, mikäli vaihtoehtoja olisi ollut, mutta ruoka loppui silloin yllättäen ja piti tyytyä hätätapaukseen. Mutta nuo purkkiruuat ovat olleet ihan päteviä vaihteluita nappuloihin aina välillä, eivätkä ole edes kalliita. Lammasaterian lisäksi löytyy liha-ateria ja sydänateria.
Sitten tein pienen aktivointipläjäyksen molemmille perinteisillä keinoilla, eli piilotin vessapaperinhylsyihin hieman makupaloja. Hyvin tykkäsivät ajanvietteestä, malttoivat jopa keskittyä omiin hylsyihinsä.
lauantaina, huhtikuuta 03, 2010
Kynsien leikkuuta
Tänään leikkasin koirien kynnet, Klepalta siis ensimmäistä kertaa. Kyllähän tuo aluksi rimpuili, mutta uskoi sitten lopulta, ettei siitä ole mitään hyötyä. Mysslan "Isojen" kynsien jälkeen nuo vauvakynnet oli uskomattoman pelottavat leikata, mutta hyvinhän se meni :) Eikä mennyt edes verikynnelle yksikään. Mustia kannuskynsiä en vielä uskaltanut leikata, ne eivät vaikuttaneet tarpeeksi pitkiltä leikeltäväksi. Itse asiassa kummankaan jalan kannuskynsiä ei tarvinnut leikellä vielä. Joten sitä odotellessa. Mysslakin rimpuili, mutta luovutti sitten nopeammin kuin Kleppa. Ei voi sanoa, että tämä olisi mitenkään nautinnollista, mutta pakkohan se on.
Viikottainen punnitseminen: Kleppa painaa 4.5, sama mikä viime viikollakin. Kasvanut se on, joten sinne varmaan mennyt kaikki energiat. Itsehän ei sitä paljoa yleensä huomaa, paitsi nyt huomasin, että Klepan korvat ovat kasvaneet huomattavasti.
Käytiin tänään lisäksi Veilan kanssa lenkillä, tekee hyvää molemmille koirille päästä tuulettumaan muidenkin tuttujen kanssa. Kleppakin jaksoi koko pitkän lenkin, vaikkakin meni nukkumaan suoraa sen jälkeen.
Joillakin talvipennuilla on ilmeisesti ongelmana lumen sulaminen ja sen aiheuttama mihinkä-tätä-nyt-pissaisi-ongelma. Nyt päätellen ei ainakaan meidän neidillä tule sitä olemaan kun tänään teki useammat pissat lenkillä sulalle maalle. Tietenkään en niin innoissani ole, kun pitää siellä mutavellissä tallustella mutta noh.
Huomenna ajattelin pitää tokopäivän molemmille, ah ihanaa. Mysslan kanssa jotain perusliikkeitä, Klepan kanssa seuraamista. On Kleppakin oppinut katsomaan silmiin kun ennen luvan saamista ruokakupille, sen pitää rauhoittua ja katsoa silmiin pidemmästi kuin sekunnin. Mysslalle ei sitä ongelmaa ole, se katsoo aina silmiin että "jaha, oletko tosissasi?" Vaikka ruoka meneekin paremmin nyt kun on toinenkin täällä syömässä.
Kokeilin myös sitä, kuinka hyvin jotain, mistä Myssla ei tykkää, menee alas kun talossa on ahmatti. Eli ostin pussillisen (4kpl) siankorvia lähikaupasta ja annoin molemmille omansa. Ei kelvannut ei, katseli vain kun Kleppa ahmi napaansa korvaa ja haisteli sitä, että onko se tosiaan noin hyvää. Vähän epäuskoiselta näytti. Höntti.
Lisäilin muuten gadgetteihin kalenterin, mistä voipi katsoa Mysslan ja Klepan punnitukset, rokotusajat ynnämuut "tähdelliset" asiat.
Viikottainen punnitseminen: Kleppa painaa 4.5, sama mikä viime viikollakin. Kasvanut se on, joten sinne varmaan mennyt kaikki energiat. Itsehän ei sitä paljoa yleensä huomaa, paitsi nyt huomasin, että Klepan korvat ovat kasvaneet huomattavasti.
Käytiin tänään lisäksi Veilan kanssa lenkillä, tekee hyvää molemmille koirille päästä tuulettumaan muidenkin tuttujen kanssa. Kleppakin jaksoi koko pitkän lenkin, vaikkakin meni nukkumaan suoraa sen jälkeen.
Joillakin talvipennuilla on ilmeisesti ongelmana lumen sulaminen ja sen aiheuttama mihinkä-tätä-nyt-pissaisi-ongelma. Nyt päätellen ei ainakaan meidän neidillä tule sitä olemaan kun tänään teki useammat pissat lenkillä sulalle maalle. Tietenkään en niin innoissani ole, kun pitää siellä mutavellissä tallustella mutta noh.
Huomenna ajattelin pitää tokopäivän molemmille, ah ihanaa. Mysslan kanssa jotain perusliikkeitä, Klepan kanssa seuraamista. On Kleppakin oppinut katsomaan silmiin kun ennen luvan saamista ruokakupille, sen pitää rauhoittua ja katsoa silmiin pidemmästi kuin sekunnin. Mysslalle ei sitä ongelmaa ole, se katsoo aina silmiin että "jaha, oletko tosissasi?" Vaikka ruoka meneekin paremmin nyt kun on toinenkin täällä syömässä.
Kokeilin myös sitä, kuinka hyvin jotain, mistä Myssla ei tykkää, menee alas kun talossa on ahmatti. Eli ostin pussillisen (4kpl) siankorvia lähikaupasta ja annoin molemmille omansa. Ei kelvannut ei, katseli vain kun Kleppa ahmi napaansa korvaa ja haisteli sitä, että onko se tosiaan noin hyvää. Vähän epäuskoiselta näytti. Höntti.
Lisäilin muuten gadgetteihin kalenterin, mistä voipi katsoa Mysslan ja Klepan punnitukset, rokotusajat ynnämuut "tähdelliset" asiat.
perjantaina, huhtikuuta 02, 2010
Yksinoloa
Hemmetti vieköön. Vajaan kahden tunnin yksinolossa haukkuivat aina 10-20 minuutin välein, Kleppa useammin kuin Myssla. Ei sitä haukkua kauan ikinä kestänyt, 5 minuuttia korkeintaan. Yhtä kaikki, voisin opettaa niitä pienemmillä yksinoloilla, yksin ja erikseen. Pitkä urakka, mutta onhan tässä koko kevät aikaa.
Tänään sen 07.30 sijaa koirat nukkuivat yli 9 herättämättä kertaakaan ja itse asiassa minä olin se, joka potki karvakuonot hereille. Toisten töihin ja kouluun lähdöllä on kai suuri vaikutus asiaan. Kleppakin oli tehnyt yöllä vain yhdet pissat, aamupalan (jonka annoin saman tien) jälkeen teki kahdet ja sain nakattua ulos ovesta ennen kakan tuloa. Hyvä minä, hieno Kleppa!
Tänään sen 07.30 sijaa koirat nukkuivat yli 9 herättämättä kertaakaan ja itse asiassa minä olin se, joka potki karvakuonot hereille. Toisten töihin ja kouluun lähdöllä on kai suuri vaikutus asiaan. Kleppakin oli tehnyt yöllä vain yhdet pissat, aamupalan (jonka annoin saman tien) jälkeen teki kahdet ja sain nakattua ulos ovesta ennen kakan tuloa. Hyvä minä, hieno Kleppa!
torstaina, huhtikuuta 01, 2010
Aktiivitäyteinen päivä
Kuvia lisää galleriassa
Tänään kävi jälleen Saiva kylässä, ja olikin meillä lähemmäs kolme tuntia. Pentua rupesi jossain vaiheessa väsyttämään, menikin sitten nukkumaan ja jäi sinne kun lähdimme käymään pienen iltalenkintapaisen tuossa pyöräteitä pitkin. Totesimme sen mukavaksi vaihteluksi, normaalisti kun olimme siellä metsässä käyneet vapaana pitämässä. Kleppa vain oli niin väsynyt, etten tohtinut ottaa sitä mukaan. Ei edes ovelle tullut moikkaamaan. Haukkuakaan ei kuulunut kun tultiin, joten liekö ollut hiljaa koko ajan, tai ainakin loppuajan. Sitten saivat koirat harjoitella kahdestaan yksinoloa kun omistaja hilippasi kauppareissulle. Eipä silloinkaan haukkua enää kuulunut kun tulin, joten päättelin silloinkin niiden olleen ehkä toivonmukaan hiljaa. Pitäisi löytää vanha, vielä teipillä koossapysyvä mp3-soitin, jolla saisin äänitettyä, että mitä tekevät. Siis silloin kun minä tahtoisin ottaa sen uudemman mukaani. Työn alla, sekin.
Tokoilua Klepan kanssa: nakkasin Mysslan pihalle seuraamaan elämää siksi muutamaksi sekunniksi, mitä Klepalle opetin sivullaoloa. Hyvin lähti sujumaan, aika nopeasti näytti tajuavan missä se oikea paikka onkaan. Eri asia sitten se, malttoiko laskea takamuksensa alas, vai hyppiä namin perässä miten sattuu... Mutta ei se mitään, olen yhä toiveikas!
Vähemmän hauskaa on se, että koirakaverillamme on nenäpunkki, jota nyt yritetään päätellä tarttuiko se näihin kahteen. Toivottavasti ei, mutta. Aina ei voi voittaa. Silmät auki ja puhelin kouraan, soittelimpa melkein jokaiselle koiralle, jonka kanssa tässä ollaan lähiaikoina oltu tekemisissä. Kaikille joiden numeron tiesin. Mutta eiköhän se tästä.
Ostin myös pääsiäisen kunniaksi purkkiruokaa, jotain lammasmössöä. Mysslalle on ennen ainakin maistunut, joten eiköhän mene nytkin alas.
Lisää yksinoloharjoituksia tulee tässä lähiaikoina harjoiteltua enemmänkin, kun olen lupautunut hoitamaan naapurin ulkokoirat. Pitää käyttää eriaikaan lenkillä kun nartulla saattaapi olla/alkaa piakkoin juoksu ja se uros vasta riemastuisi asiasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)