Eilen käytiin Klepan kanssa kahdestaan kaupungilla tutustumassa maailman meluun. Bussilla vieläpä mentiin, jotta tottuisi siihenkin. Mysslan kanssahan tuli aikoinaan kuljettua melkein joka päivä, kun asuin hetken aikaa kaupungin toisella laidalla ja piti pikkusiskoani käydä kotosalla hoitelemassa päivittäin. Ensimmäiset 15 minuuttia Klepalla sujui vain ihmetellessä ja kuunnellessa kaikkea. Pidän pentua sylissä, jotta ei pääse tekemään asioitaan vahingossakaan. Lisäksi jotkut paikalliset bussikuskit väittävät islanninlammaskoirasta, ettei se ole sylikoira. Sillä onkin monta kertaa saatu kuskeille pitkä nenä. Lopulta Kleppa rauhoittui sen verran, että uskalsi ääntä käyttää, mutta onneksi ei tauotonta räpätitiräpätää.
Kaupungissa ensimmäiset hetket olivat taas kauhunsekaisia, niin paljon meteliä ja ihmisiä ja kaikkea, että Kleppa ei tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt kulkea. Ei siihen kauaa mennyt, niin rauhoittui jo sen verran, ettei ihan kaikkialle tarvinnut kiskooa. Shoppailemassa kävimme Suomalaisessa kirjakaupassa, Stockmannilla ja Lilzoossa. Ainoa paikka, mistä ostimme jotain, oli Lilzoo, eläinkauppa. Koiralle herkkuja. Ja nyt kaikilla varmasti pyörii mielessä, että ei kai Stockalle saa koiraa viedä?! Mutta kyllä saa, vaan ei elintarvikeosastolle. Ainakaan meitä ei ole koskaan häädetty poies sieltä.
Ja sit loppuvaiheessa nähtiin pikkasen Saivaakin, hiukan haistelivat puistossa keskenään bussia odotellessa. Lisäksi Saivan omistaja lainasi pyyhkeen, kiitos vain, kun keppana oli niin älyttömän kurainen. Vaan lopputulos oli se, että kun pääsin bussiin ja mukamaste rupesin pikkasen pyyhkimään tassuja (vaikka housut ja takki oli jo aivan kurassa) niin koirapa nukahti saman tien, eikä paljoa herännyt ennen omaa pysäkkiä.
Tunnin verran ehdin kotona istua ja syödä, ennen kuin lähdin Mysslan kanssa pitkälle lenkille ajokoirakaveri Tunen kanssa. 2 tuntia siinä meni, ja kuulin että Kleppa oli koko ajan odottanut oven vieressä ja nukkua tuhissut. Mysslallakin oli hauskaa, kun sai minut kokonaan itselleen lenkin ajaksi. Kevään tullen tutusta poiketen teimme remmilenkin, metsään kun ei tahdo olla asiaa kuin pitkillä saappailla ja kunnon jalkalihaksilla. Lenkin jälkeen Mysslalla riitti vielä energiaa kun yritti Kleppaa saada leikkimään. Välistä penikka lähtikin, mutta taisi olla niin väsynyt aamusta, että suurimmaksi osaksi jätti väliin.
Tänään sitten oli agility, ja pitkästä aikaa menin autolla. Näin ollen otin Klepankin mukaan. Mysslan kanssa meni aika hyvin, otettiin eteenmenoa remmissä nurkalla, pahaisella kun on tapa karkailla. Otettiin myös sivulle menoa ja seurausta ja hyvin meni! Ihan yllättävän hyvin siihen nähden, etten ole nyt muutamaan viikkoon saanut sitä kunnolla tottelemaan. Paitsi eilen siellä lenkillä, kun ei Kleppaa ollut mukana. Silloin se meni kuin unelma. Mutta tosiaan, sitten pikkasen ilmeisesti väsytti kun piti harjoitella rataa ja omistajakin munaili (kuten tavallista). Lähtöjä pitää harjoitella, Myssla kun ei millään jaksaisi odotella siellä kauempana lähtölupaa. Lisäksi pitää opetella irrottautumista. Siinäpä haastetta hetkeksi.
Klepan kanssa otin pitkän suoran putken reenien loppuvaiheessa ja ai että meni hyvin! Ensimmäisellä kerralla ei ihan tajunnut että mitäihmettä, mutta toisella kerralla jo meni rohkeammin. Kyllä siitäkin vielä agikoira tulee :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei