Rähinää, perskule.

Faaaak....

Ja rähinän aiheena on tänään... Myssla!

Tänään koirapuistossa Mysslalla ei kemiat natsanneet yhtään erään parsonin kanssa. Aluksi Saiva haukkui yrittäen saada tätä kyseistä leikattua urosta leikkimään, mutta tämä poikahan sitten ärsyyntyi ja Myssla meni ilmeisestä puolustamaan Saivaa ukon näyttäessä tytsylle jotta häntähän ei kannata ärsyttää. No, ei siinä mitään, tappelu saatiin loppumaan alkuunsa ja sen jälkeen Myssla kävi kertomassa poitsulle jotta oltaisko kavereita. Sehän ei passannut tälle herralle lainkaan, liekö vielä kiihdyksissä tai mitä (ei ihan totta hajuakaan), jotta ärähti sitten Mysslalle ja tämähän rupesi sanomaan vastaan... = tappelu osa 2. Kyllähän sitä nyt perhana siitäkin selvittiin, vaan kun Kleppa päätti olla iso ja rohkea ja karvat pystyssä rähisi tälle ukolle siinä vieressä, kiitos Wind-up Toyn, joka sai napattua Klepan minun pitäessäni Mysslasta kiinni (joka kyllä oli valmis heti puolustamaan Kleppaa, jos vain poitsu olisi ärähtänyt...). Herra ei kuitenkaan välittänyt Klepasta sen enempiä (onneksi, oltais saatu kitkeä sitä pois todennäköisesti pitkääääään....*). No sitten nää rauhottuivat tässä välissä pitkään, pidettiin viitisen minuuttia erillään ja sitten haistelivat. Ei siinä meinannut sopua syntyä herran kautta, ei sitten millään. Tässä vaiheessa Mysslakin rupesi olemaan hippusen varautunut tämän suhteen, mutta meni pois kun käskin. (selvittiin siis ennen tappelua). Sitten se parsonin omistaja päätti lähteä ja myö saatiin jäädä puistoon. Olisin kyllä itsekin voinut lähteä, jos se olisi sanonut jotain. Ja Wind-up Toy on hyvä ja kertoo jos selostus meni päin heiniä.



Ja nämä kaksi ovat ennenkin tavanneet toisensa, nyt oli vain sopimaton päivä ja huono valo ja.

* Kleppa pelkää hitusen höselöitä isompia koiria, kun sen päälle on epähuomiossa pari kertaa juossut Tune, nuori ajokoirauros. Ei tarvitse edes olla paljoa isompi. Pystyy silti olemaan puistossa samaan aikaan ja saattaa jopa uskaltautua leikkimään niiden kanssa hetken katseltuaan. Eli ollaan parempaan suuntaan menossa, toivottavasti joskus ei enää aristele!

Sattumuksia

Kuura

Eilen käytiin Saivan siskon Kuuran kanssa riehumassa koirapuistossa. Myssla löysi sieltä ihanaksi kaveriksi pittbullin joka oli vasta noin 7kk ja tykkäsi painimisesta. Pitkään painivatkin kahdestaan, kunnes tälle pennulle muuttui liian rajuksi otteet ja puri Mysslaa luomeen, ihan silmän viereen. Siinä vaiheessa meinasivat ruveta kunnolla tappelemaan, mutta saatiin eroteltua ne kyllä. Mun mielestä olisi ehkä ollut parempi, että olisivat saaneet rauhassa selvittää ne välinsä, pentu olisi varmasti uskonut jossain vaiheessa. Mutta eipä siinä, rauhoittuivat hetken ja kun totesin, ettei silmä näyttänyt pahalta tai mitään sai Myssla jatkaa leikkimistä. Enää ei sellaisiin painirientoihin tahtonut osallistua, mutta kuitenkin leikki sen koiran kanssa, mikä mielestäni on erittäin hyvä asia.



Klepan totesin taas laihtuneen tuolla aikuisruualla, joten kävin ostamassa vielä säkin junnumuonaa, vielä jotain toooooodella energiapitoista Royal Caninin ekstrakallista herkkua. Kahtottee mitä siitä tullee, tulleeko mittää ja ruppeeko läski kasvamaan. Koirallahan jos ei ole yhtään läskiä missään, ruumis ottaa lihaksista tarvitsemaa rasvaa mikä aiheuttaa kaikenmaailman vikoja ja vaivoja. Jotta yritetään saada rasvaprosentti nousemaan ja jotain kylkiluiden aukkojen kohdalle.

Tottelevaisuutta ja lenkkeilyä

Lauantaina käytiin Veilan ja Kellan kanssa lenkillä jossain Kajaani-Sotkamo-Vuokatti -alueella (allekirjoittanut ei ole täysin varma missä päin). Kleppa innostui uimaan, vaikka sää oli kylmä ja märkä muutenkin, Myssla juoksi innoissaan muiden perässä. Itsekin olin ihan innoissaan kun se on taas ruvennut leikkimään. Jee.

Lenkin jälkeen mentiin Vuokatin Hovin eräälle minigolf/nurmikentälle treenailemaan tokoa ja se meni äärimäisen hyvin :) Myssla ja Kleppa saivat lainata ihanan vaaleanpunaista häkkiä, jotteivat hajoita autoa, joten tietenkin hajoittivat patjan sieltä häkistä. Ei se mitään, se tullaan korvaamaan!

Treenauksen jälkeen väsyneet omistajat jättivät koirat hetkeksi autoon ja kävivät syömässä Vuokatin Hovissa oikein mukavan seisovan pöydän aterian, ennen kuin suunnistivat kohti Kellan kotia moikkaamaan Foaa (Kellan äiti) sekä Leeviä (vanha shelttipoika). Yhteensä tässä reissussa kului jotakuinkin kuusi tuntia. No, pari tuntia nukuttuaan Kleppa päätti ruveta riehumaan Mysslan kanssa, ei siinä mitään kun riehuivat rauhassa eivätkä häirinneet naapureita.

Paimennus

Viikonloppuna käytiin kotona Oulussa ja lauantaina sitten paimentamassa eräällä lammasfarmilla Kiimingissä. Itse asiassa paimennuspaikka oli sama kuin silloin paimennustesteissä. Paimentamassa ei ollut kuin me Mysslan ja Klepan kanssa ja Veila ja tarkoitus on jatkaa paimentamista tällä porukalla :) Tietty, jos joku vielä haluaa mukaan niin rohkeasti ottaa yhteyttä.

Koko lysti maksoi 10€/henkilö, eli ei maata kaada tuo summa olleskaan! Olin jopa yllättynyt näin halvasta hinnasta, pelkäsin jotain paljon pahempaa... Mutta tuolla summalla voi hyvinkin käydä useammin paimentamassa ja mennäänkin, kuten tuolla ylempänä sanoin jo.

Ensi alkuun jaloittelutarhassa oli kaksi nuorempaa lammasta, jotka eivät oikein liikkuneet mihinkään. Lisäksi koirat oli alussa kiinni, että saivat tutustua hommaan rauhassa. Klepalla oli aluksi suuret puheet ja kova ääni, mutta kun päästiin tarpeeksi lähelle lampaita, oli enemmän tai vähemmän minun jalkojen lähellä turvassa. Myssla sai näihin ensimmäisiin lampaisiin peräti parin askeleen verran liikettä, mutta kun huomasi, ettei homma edisty, keskittyi Kleppaa seuraten lampaankakan syömiseen.

Toisella kierroksella oli hieman vanhemmat lampaat (2kpl), jotka jo liikkuivat. Molemmat työskentelivät saman tien vapaana. Kleppa kyllä liikutti lampaita, muttei ihan uskaltanut mennä jaloitteluaidan toiseen päähän yksinään, vaan jäi odottamaan minua siihen puoleen väliin (lampaat kyllä pysy siellä toisessa päässä) ja kahteli minua, jotta mihin jäin. Eli hyvin se sujui kunhan minä vain olin lähettyvillä tukena ja turvana, eikä paimennuksessa nyt siitä olekaan kyse, että koira tekisi yksin kaiken työn.
Myssla taasen alusta asti kokosi lampaita hienosti, eikä tarvinnut sellaista tukea kuin Kleppa, joskin täytyy muistaa, että Keppana on vasta vauva... Hienosti sain Mysslan avuksi pienillä viittauksilla, lisäksi lammasfarmarit saivat apua Mysslasta lampaiden sisälle saamiseen lampolaan. Olempas minä ylpeä.

Ylemmästä linkistä tosiaan pääsee sinne postaukseen, missä kerron lyhkäsesti paimennustaipumustestistä. Mysslahan sai "Heikkoja taipumuksia" tai jotain tulokseksi, mutta kyllä tämä kerta osoitti että mitään lieviä ole, vaan kunnolla osaa hommansa hoitaa ja ihan luonnostaan.

Kiitokset vielä farmarille ja lampaille kokemuksesta!

Ja kuvia löytyy Galleriasta.

Kuvakilpailu

Tassulan Puodin facebook sivuilla on kuvakilpailu, missä on Mysslasta yksi ja Saivasta yksi kuva! Käykäähän äänestämässä niitä! (Myssla sivulla 15 ja Saiva sivulla 16!)

Valeraskautta ja kylävieraita

Mysslalla valeraskaus jatkuu. Ei (vielä) imetä, joten paremmassa kondiksessa on kun viime kerralla. Nyt ollaan tosin annettu homeopatialääkkeitä kahta erilaisia, mikä voi olla jokseenkin myös syynä tähän ei-niin-pahaan valeraskauteen. Vaan eihän sitä ole niin kauaa ollut, neljäs päivä menossa. Vielä ehtii imettää ja tulehtua nisät ja.. Tai sitten ei.

Se mikä on erilaista eiliseen verrattuna, että Myssla ei yrittänyt päivälenkillä kääntyä kertaakaan takaisin kotiin, mikä mahdollisesti johtui siitä, ettei sillä hetkellä ollut pentuja hellittävänä. Mutta lenkiltä tulon jälkeen löytyi taas vinkuva pehmo - tuota noi, miksiköhän tuota kuvaisi? Ei se pallo ole, littanampi, muttei mikään täysin littana... No tuommoinen pehmolelu, joka vinkuu ja joka ei muistuta oikein mitään. Sen kun illalla piilottaa jälleen saa yön nukkua rauhassa ja ehkä huomenna on taas parempi päivä, tai sitten ei. Tuohan on jo pentu #3.

Mukava huomattava seikka on se, ettei pennut toistu samoina valeraskaudesta toiseen. Tällä kertaa ei possu ole kelvannut, ei sitten ollenkaan. Eipä sinänsä, että olisin edes yrittänyt.

Edelliseen valeraskauteen verrattuna erilaista on myös se, että Myssla syö!! Ruoka maistuu hyvin, joten sitä on ollut helppo vähentää. Tämähän on poikkeuksena ollut jokaiseen juoksuun, ikinä ennen sille ei ole ruoka maistunut. Toisaalta nyt on perheessä toinen koira ja pitemmällä kyläreissulla vielä kolmas (Saiva), että... Olisiko sillä jotain tekemistä asian kanssa?

Kleppa ja Saiva saavat ainakin energiansa kulumaan hyvin, kun riehuvat vähän väliä sisällä ja koirapuistossa, ensimmäisen yön jälkeen jaksavat jopa nukkuakin hyvin. Myssla vahtii pentunsa kanssa sivusta nuorison touhuja eikä sisällä ota osaa niihin, mutta ompa sekin nähty että puistossa lähtee juoksemaan mukana vielä ihan tyytyväisen näköisenä. Ruokakiistojakaan ei ole vielä ollut, luojan kiitos, mutta ehtiihän tässä. Lisäksi mitään näkyvää tuhoa ei ole tehty sinä aikana kun me omistajat raahaudumme aamusella kouluun ja kolmikko jää keskenänsä tänne oleskelemaan. Myöskään naapurit eivät ole sanoneet asiaan mitään, joten luultavasti ihan nätisti osaavat olla.

Kleppa on oppinut taas jälleen aavistuksen hiljaisemmaksi kuin ennen, joten JEE asialle. Nyt ollaan opeteltu ihan varta vasten rauhoittumista, mikä tarkoittaa istumista... Myssla tosin välistä ärsyttää Klepan tahallaan haukkumaan koirille (Myssla haukahtaa kerran, Kleppa jatkaa loputtomasti). Istuminen jopa tepsii hieman, sitä vain harjoitellaan tässä joka kerta lenkillä sopivassa tilaisuudessa.

Jos vaikka huomenna tai keskiviikkona ehtisi eläinkauppaan?

Koirahoitola ja valeraskautta

Eilen olin koululla tallihommissa 06.00-19.30 jotakuinkin, joten koirat olivat hoidossa Seppälän koirakeskuksessa sillä välin. Kauhistutti jättää muut näiden armoille, mutta reippaasti olivat kuulemma olleet ja ääntäkin oli lähtenyt (ei kyllä mikään yllätys). Aamulla mentiin pyörällä, jolloin Myssla ravasi nätisti vierellä ja Kleppa matkasi kassissa suurimman osan aikaa. Kuitenkin, koska matka on melkein kokonaan ylämäkeä, Kleppa sai jalotella aina kun talutin pyörääni. Reilu 4km meni noin 45 minuutissa.

Takaisintulo menikin sitten kävellessä melko lailla, en jaksanut edes yrittää saada yliaktiivista pentukoiraa pysymään siellä kassissa. Väsynyt oli, ja pyöri täysillä ylikierroksilla. Myssla osasi olla muuten asiallisesti, mutta tietäessään kodin olevan lähellä alkoi mahoton vetäminen. Kun viimein päästiin sisään, Myssla meni suoraa päiväpeiton päälle (lattialla) ja rupesi nukkumaan. Kleppa noudatti esimerkkiä, kunhan ensin varmisti, etten vain livistäisi mihinkään enää.

Aamusta jäivät sitten aikaisin taas yksin kun painelin navettavuoroon eikä talossa näkynyt mitään merkkejä mistään muusta kuin nukkumisesta - joka on jatkunut koko päivän. Ilmeisesti eilinen oli varsin väsyttävä retki, joten tänään ollaan vain vähän aikaa koirapuistossa ja lähdetään sen verran ajoissa, ettei siellä olisi koiria ainakaan kovin montaa. Saavat juoksennella ja haistella kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa.


Aamulla koin kuitenkin järkytyksen. Heti kun Myssla heräsi, se haki lelukorista vinkulelun ja rakensi sille pesän. Kun tulin kotiin, se haki toisen vinkulelun ja on nyt nukkunut se vieressään minun vieressäni tässä koneen ääressä istuessani. Ehkä Myssla totesi, ettei se toinen vinkulelu ole enää kovinkaan "hengissä" kun Kleppa on ties kuinka monesti kävellyt sen päältä. Tätä toista vinkulelua (jonka Myssla sai muuten synttärilahjaksi Saivalta ja sen emännältä) se ei ole uskaltanut ottaa Mysslalta pois, yhdessä välissä kävi haistelemassa Mysslan pitäessä tiukasti vahtia. Tosin minä saan ottaa "pennun" ja uskaltaa välistä jopa päästää silmänsä siitä irti, mutta herää aina välistä tarkistamaan onko se vielä tallella. Onneksi Saivan emäntä tulee huomenna, niin voi piilottaa kaikki lelut sillä välin kun jompikumpi on lenkillä koirien kanssa. Muuten ei tule lasta eikä paskaa jos Myssla näkee mihin se menee. Muistelen vain viimeistä valeraskautta kun "pennuksi" kelpasi kaikki leluista pantoihin. Lisäksi vaikka ei nähnytkään mihin se piilotettiin aina lenkin aikana, se löysi sen ihan itse! Tosin ilme näytti hölmistyneeltä kun laitettiin kaulaan se panta, jota se hoivasi silloin...

Nyt on lääkkeenä Veilan omistajalta saatu homeopatialääke, minkä pitäisi helpottaa Mysslan oloa. Annan sen illalla ja katson toimiiko. Kerrompa mahdollisesti sitten täällä asiasta.

Kleppa on 9kk, eikä sillä ole vielä tullut juoksua. Yhteen väliin ajattelin alkoiko sillä, kun sänkyyni oli tullut tuntematon veripisara Klepan vakiopaikan lähettyville, mutta sen jälkeen ei ole mitään näkynyt eikä törsä ole turvonnut tai mitään, joten väitän, ettei ole juoksua. Mysslallakin alkoi ekat juoksut vasta 11kk ikäisenä, joten eipä tässä kiirettä. Saisi vain tulla nyt syksyllä kun meidän harjoittelut on pääasiassa jäässä uuden elämäntilanteeseen tottumisen ajan. Pelottelen vain itseäni sillävälin sillä, että tuleekohan sille samanlaiset valeraskaudet kuin Mysslalle. Pahempia en usko että on?

Ah, ihanaa

Klepan remmilenkit sujuu jo paljon paremmin, vaikka ei remmi olisikaan kiedottu mahan alta joka kerta. Osaa kulkea nätisti ainakin silloin, kun ei ole kauhea hätä ja kauheissa täpinöissä päivän yksinolon jälkeen. Hieman vetää ja joillekin ihmisille haukkuu, mutta pyöräiliät ja takana tulevat koirat saa olla jo lähestulkoon rauhassa! Tutuille ihmisille varsinkin haukkuu ja kiskoo niiden luo, pitääpä siihen keksiä joku juju. Tähän mennessä tehnyt lähinnä vain niin, että se saa mennä kun on sen verran rauhottunut että istuu. Ellei kyseinen ihminen ole ehtinyt tulla jo luokse...

Koska koirat ei saa haukkua sisällä, eikä mielellään lenkeillä, saa ne haukkua vapaasti vapaanaollessaan, leikkiessään ulkona ja totta ihmeessä koirapuistossa. Kleppa varsinkin toteuttaa siellä luontaista pihavahtimisviettiä ja haukkuu uskollisesti kaikki ohikulkijat. Paimentamista ei olla vielä päästy toteuttamaan sen kummemmin, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Jos vaikka ostaisin itselleni lammaskatraan ja... No, eihän sitä koskaan tiedä. Tämän siis kerron sen takia, että minulta tullaan puistossa asiaa jostain syystä kysymään paljon. Enkä tiedä miksi, ehkä siksi, etten komenna koiraani näissä asioissa?

Muuttaessani ajattelin kukkien olevan vaarassa, nämä lehmät kun syövät viherruokaa ulkona hyvinkin paljon. Mutta eivätpähän ole kertaakaan yrittäneetkään, mutta saa nähdä jos saan palmun lattialle, jotta kauanko se elää... :D

Mysslaa olen hyppyyttänyt koirapuistossa "tokoesteen" yli, joka on minua johonkin puoleen reiteen asti oleva este. Lähinnä, että saa jotain tekemistä kun harvoin juoksee siellä toisten koirien kanssa, joskin tänään innostui muutamaan otteeseen pinkomaan kahden saksanpaimenkoirasekoituksen kanssa. Lisäksi siellä on helppo tehdä häiriötreenejä kun Myssla ei niin hirveästi välitä muista koirista, enemmänkin hakee minun huomiotani jos tietää makupaloja olevan tarjolla. Lähinnä maatemenoa (n. 1-2m päästä "kaukotreeniä") sivullaoloa yms. normaalia. Kleppaa opetan rauhottumaan aina kun tulee minun luo harjaamalla välistä tai muuta, välistä saa vain makupalan ja käsken sen mennä takaisin leikkimään. Kleppaa olen "hyppyyttänyt" nilkkakorkuisen puunpalan yli.