Remmilenkkejä ja pikkuvauvoja

Tänään käytiin Mysslan kanssa pitkästä aikaa kunnon remmilenkki. Toki sitten pääsi vapaaksikin välistä, kun käveltiin läheisellä jäällä, mutta enimmäkseen kuitenkin remmissä. Aika nätisti vielä muisti kulkea, mistä olen erittäin, erittäin ylpeä. Kaksi tuntia me tuolla pakkasessa kuljeskeltiin ja kyllä tuota koiraa nyt väsyttää.

Ohituksetkin sujui tosi hyvin, vaikka kaverin koira välistä provosoikin haukkumaan. Yhden koiran kanssa tuo vain innostui haukkumaan, en tiijä miksi se oli niin mielenkiintoinen, mutta kolme - neljä muuta koiraa meni vallan mainiosti syöden.

Ja sitten otsikon toiseen viittaukseen pikkuvauvoista. Myssla saapi itselleen koiravauvakaverin! Haemme sen ensi viikon sunnuntaina, se varmistui tänään! :) Penikka on noin 3kk ikäinen karvakaveri Kleppa. Islanninlammaskoiranarttu. Sille pitänee tehdä oma blogi, jonka osoitteen lykkään sivuun myöskin. Ellen innostu tähän samaan siitä räpeltämään asiaa. Kahtoo nyt.

Pitkiä lenkkejä

Tänään käytiin taas Hiltun, Kvennan ja Veilan kanssa semmoisella puolentoistatunnin mehtälenkillä. Kauhea oli vauhti ja sääkin suosi - aurinko paistoi ja ilma lauhtui -15 C -8 Chen siinä lenkin aikana. Että hiki tuli ja polutkin olivat paikoitellen hieman lumiset. Ärsyttää hieman itseä ja muita, kun joutuu kävelemään aika pitkään polkua, joka on todella kapea. Vähäsenkään kun astuu sivuun niin upottaa kertaheitolla syvälle. Ja vielä sekin, kun keskustelu ei kolmen ihmisen voimin toimi jos kävelee jonossa kuin köyhän talon porsaat. Pitäisiköhän joskus tuumata nuille moottorikelkkaihmisille, että jos viitsisivät vetää sinne jotain leveämpää väylää?

Ja sitten myöhemmin käytiin pyöräilemässä kaupalla, kun minun piti saada itselleni jotain mahantäytettä. Taas meni hienosti, vaikka haukkuikin muille koirilla ja kaupan pihalla. Lisäksi laitoin hakemukset Oulaisen ja Pellon näyttelyihin viimeinkin. Vaikka Oulaisen kanssa meinasi tulla semmoinen virhe, että kirjoitin kuoreen Oulun... Mutta noh, aina on hyvä pitää kynää matkassa, näin tämäkin asia korjaantui. Toukokuusta tuleekin sitten rankka kuukausi, kun kolmena peräkkäisenä viikonloppuna on jotain: Ensin Pellon näyttely, sitten Pohjoisten Belgien järjestämä PK-leiri ja sitten vielä Oulaisten näyttely. Että huh huijakkaa.

Pyöräilyä ja kevättä rinnassa

Siitä tietää, että kevät on tullut kun koira ei osaa päättää haluaako se olla sisällä vai ulkona. Joten se ravaa sitten viiden minuutin välein sisälle ja ulos, rupesin jo miettimään aitaanko pihan ja hommaan koiranluukun. Ei tarvisi koko ajan olla ovimiehenä. Tosin tuossa ulkonaollessakin on oltava aika valppaana, nythän tuo koira on meidän oven edessä vajaa 10 m narussa. Pelottaa vähän, että tuleeko lumet alas koiran päälle, mutta ajattelin koiralla olevan sen verran aivoja, korvia ja vaistoja, että hakeutuu pois alta ennen kuin se tapahtuu. Nyt tosin oven edestä tippui jo aikaisemmin lumet suoraa Mysslan viltin päälle, eli nyt ei pitäisi olla ihan hetkeen mitään hätää. Ja siis, Myssla ei ollut viltillä silloin.

Itse asiassa olimme pyöräilemässä aurinkoisen sään vuoksi. Verrattuna kesän ja syksyn pyöräilyyn koira juoksi kuin unelma. Ei pysähdellyt omiaan, vaan aina kun sanoin että "vapaa" niin sai tehdä asiansa ja haistella vähän tarkemmin. Muuten piti harjoittaa tuota penkkojen pikalukutaitoa.

Lisäksi kun kaksi koiraa tuli vastaan, ei niille sanonut yhtään mitään. Toinen koira, irlanninsetteri, tuli suoraa vastaan, joten silloin pysäytin pyörän ja syötin sille kasan makupaloja. Keskittyi suoraa käteeni, eikä paljoa vilkaissutkaan setteriin. Toinen koira tuli taas sivutieltä, niin sen ohi päästiin pysähtymättä. Mieleen on herännyt, alkoiko se remmihaukku pyöräillessä kun "pakotin" sen juoksemaan toisia koiria vastaan, eikä siis ehtinyt näyttää olevansa viaton karvapallo, joka ei tahdo kenellekään mitään pahaa. (Sinänsä jännä, koska se maatessaan tuijottaa kuitenkin uhkaavasti). Mutta yhtä kaikki, ollaan edistytty asian kanssa huimasti, rupean varmaan taas harjoittamaan pyöräilyä näillä kevätkeleillä. Viimeistään siinä vaiheessa kun metsäpoluille ei pääse...

Note: Islanninlammaskoirahan on ravaajakoira, ei laukkatyyppi. En siis pistä juoksemaan, vaan annan ravata ja yleensä koira määrää vauhdin.

Makupalatestejä ja agilityä

Kuivattu jauheliha onnistui ihan mahtavasti! Koira on ihan sulaa vahaa käsissä. Ja kun päätin piruuttani kokeilla että miten ohitus sujuu näillä herkuilla niin voi vehnä - sujuihan se ja hyvin sujuikin! Kolme koiraa ohitettiin, neljännen kanssa päästin sitten leikkimään.

Agilityssä oltiin kymmenen minuuttia myöhässä kun meidän metsäpolut, jota kautta kuljemme paikalle, oli niin huonossa kunnossa jatkuvan lumentulon takia. Siihen mennessä ohjaajakin oli lähtenyt, hitto vie, joten harjoittelimme keskenämme puolisen tuntia. Siellä oli jotain random-treenaajia, ja Myssla mieluummin keskittyi niiden tekemiseen kuin omaan työskentelyyn.

Agilityn huono keskittyminen johtui todennäköisemmin väsymyksestä. Nyt levähdetään pari päivää ihan kaikessa rauhassa ilman kavereita, ellei satu lenkillä tulemaan vastaan. Sitten voi morjenstaa. Saman tien kun päästiin kotiin sieltä treeneistä, niin koira simahti tuohon sängylle. Voi ressukkaa.

Makupalatestejä osa jotain

Tänään käytiin agilityhallilla kolmen viikon tauon jälkeen. Viime viikollahan se jäi sen tassun takia poies. Mutta nyt meni ja osasikin jopa hyvin! Meillä rupee sujumaan pujottelukin jo aikamoisen hyvin, vaan ei kannata minun mielipidettä uskoa - alun perinhän opetin koiran siihen väärin. Kokeiltiin myös muutaman esteen sarjaa, lähinnä putki - hyppy -tyylistä. Kerran alitti esteen, mutta minun vika, kun päästin sen kävelemään niin lähelle estettä, ettei hypystä olisi kyllä tullut mitään. Ilmeestäkin näin, että meinaa alittaa. Mutta noh, jos sitä vaikkapa joskus fiksuuntuisin minäkin... Ja koska kaikkia varmasti kiinnostaa minkä korkuisia esteitä me pompitaan niin kyllä se on kaikkea 45 cm asti. Vielä en ole täysin varma onko tuo midi vai maksi, niin siksi mennään noinkin korkeita.

Puomilla osasi myös pysähtyä oikeaan paikkaan, eli etutassut hiekalla. Senkin olin kuulemma opettanut väärin, kun olin opettanut sen vain pysähtymään lopussa. Mutta noh - tämän siitä saa kun menee yksinään opettelemaan.

Saiva emäntineen tuli myöskin mukaan. Saivahan on vielä niin pikkunen, ettei sille mitään hyppyjä tehty, mutta putkea, pussia ja puomia kokeiltiin. Näppärästihän se meni ne :)


Sitten itse otsikon asiaan:

Nyt tällä hetkellä olen kuivattelemassa jauhelihaa, saa nähdä millainen lopputulos on. Tällaisella reseptillä:

Mahdollisimman vähärasvaista jauhelihaa kannattaa käyttää. Itsellä ei tainnut olla, mutta noh.

Keitä aluksi jonkin aikaa. (Voi myös paistaa, mutta keittämisellä lähtee rasvat kuulemma paremmin).

Sitten painele talouspaperien välissä, niin saa imettyä vielä loppuja rasvoja.

Levitä mahdollisimman ohueksi kerrokseksi uuniin (kiertoilma päälle tai uunin luukku raolleen) noin 60C. Itse laitoin pellille ritilän ja siihen ne lihat (leivinpaperin päälle), pääsee ilma paremmin kiertämään?

Mitähän meinaisin pitää lämpöä, varmaan jotain 4-5 tuntia ainakin, laitan pois kun menen nukkumaan. Kiertoilman jätän yöksi päälle.

Reseptin löysin jostain vaellussivulta, sieltä löytää oikeastaan mitä vain. Ajattelin syksymmällä käydä sienimetsällä ja kuivatella niitä sitten koiralle herkuiksi jos vaan tykkäävät. Ja katsoo nyt mitä muuta innostun tekemään. Porkkanoita en päässy kuivaamaan, kun meillä ei niitä tällä kertaa ole, mutta ehkä joskus! Ja katsoo mitä muuta keksii kuivata herkuiksi.

Niin, ja jos harrastaa vaellusta, niin tämä sama reseptihän kelpaa myös ihmisille. Liha vain kannattaa ensin maustaa jne. niin voi maistua paremmalta!

Kerronpa huomenna tarkemmin, miten onnistuin.

Koulutusnameja

Täsä tuumailin, jotta vaikka ostelinkin kaupan makupaloja, voisin silti tehdä lisää kuivattuja herkkuja tuolle räppänälle. Näin ollen ajattelin viimekertaisen maksan ja sydämen sijaa kuivata vaikka vähän porkkanaa ja jauhelihaa tässä lähipäivinä. Ehkäpä jo huomenna, riippuen vähän asiasta jos toisestakin.

Porkkanasta tosin se, että ei välttämättä imeydy kunnolla. Mutta pieninä määrinä tuskin haittaakaan on, kun "laihiksellakin" sitä keitettynä annoin. Pitääpä sitten ilmoitella ja ohjeita pistää jos ja kun saan aikaiseksi!

No huh huh

Aamulla mentiin Veilan ja omistajansa kanssa lenkille. Aluksi piti islanninlammaskoira Breki tulla mukaan, mutta ressukalla on ripuli. Joten menimme kahdestaan, ja kävelimme - tai oikeastaan tarvoimme - 2,5 tuntia. Valehtelematta. Lisäksi nollakeli jatkui, joten lumi oli raskasta ja pitkäänkin oli polkukin aika huonossa kunnossa. Myssla kuitenkin jaksoi hienosti! Veilakin, vaikka sillä oli valeraskaus meneillään.

Noh, myöhemmin päivällä saimme soiton suomenajokoira Tunelta, joka kysyi kaveria koirapuistoon. Iltalenkkihän pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa tehdä joten miksikäs ei, hetkeksi. Se hetki venyi sitten tunniksi, ja siellä näkyi tuttujakin tyttökoiria! Mysslalla oli kyllä mukava päivä, nyt onnellisena tuhisee tuossa vieressä. Jospa se huomisen ottaisi rennommin, ajattelin kokeilla hierontaa! Sellaisenkin kurssin olen joskus käynyt :D