Pyöräilyä ja kevättä rinnassa

Siitä tietää, että kevät on tullut kun koira ei osaa päättää haluaako se olla sisällä vai ulkona. Joten se ravaa sitten viiden minuutin välein sisälle ja ulos, rupesin jo miettimään aitaanko pihan ja hommaan koiranluukun. Ei tarvisi koko ajan olla ovimiehenä. Tosin tuossa ulkonaollessakin on oltava aika valppaana, nythän tuo koira on meidän oven edessä vajaa 10 m narussa. Pelottaa vähän, että tuleeko lumet alas koiran päälle, mutta ajattelin koiralla olevan sen verran aivoja, korvia ja vaistoja, että hakeutuu pois alta ennen kuin se tapahtuu. Nyt tosin oven edestä tippui jo aikaisemmin lumet suoraa Mysslan viltin päälle, eli nyt ei pitäisi olla ihan hetkeen mitään hätää. Ja siis, Myssla ei ollut viltillä silloin.

Itse asiassa olimme pyöräilemässä aurinkoisen sään vuoksi. Verrattuna kesän ja syksyn pyöräilyyn koira juoksi kuin unelma. Ei pysähdellyt omiaan, vaan aina kun sanoin että "vapaa" niin sai tehdä asiansa ja haistella vähän tarkemmin. Muuten piti harjoittaa tuota penkkojen pikalukutaitoa.

Lisäksi kun kaksi koiraa tuli vastaan, ei niille sanonut yhtään mitään. Toinen koira, irlanninsetteri, tuli suoraa vastaan, joten silloin pysäytin pyörän ja syötin sille kasan makupaloja. Keskittyi suoraa käteeni, eikä paljoa vilkaissutkaan setteriin. Toinen koira tuli taas sivutieltä, niin sen ohi päästiin pysähtymättä. Mieleen on herännyt, alkoiko se remmihaukku pyöräillessä kun "pakotin" sen juoksemaan toisia koiria vastaan, eikä siis ehtinyt näyttää olevansa viaton karvapallo, joka ei tahdo kenellekään mitään pahaa. (Sinänsä jännä, koska se maatessaan tuijottaa kuitenkin uhkaavasti). Mutta yhtä kaikki, ollaan edistytty asian kanssa huimasti, rupean varmaan taas harjoittamaan pyöräilyä näillä kevätkeleillä. Viimeistään siinä vaiheessa kun metsäpoluille ei pääse...

Note: Islanninlammaskoirahan on ravaajakoira, ei laukkatyyppi. En siis pistä juoksemaan, vaan annan ravata ja yleensä koira määrää vauhdin.