Pikkaisen vaatii tarkkaa silmää ja nenää, kun pitää komentaa noita. Enemmän ehkä Kleppaa, se kun ei millään pitäisi siitä, että Myssla tulee luokse jos Kleppa rauhoittuu viereen. Eli se murisee ja näyttää hampaitaan. Joudun siis torumaan Kleppaa ja
houkuttelemaan Mysslan luokseni, kun se ei ole ihan varma onko sen sallittua enää. Hitto vie, tuommosta en kyl rupee kattoon yhtään! Sais se Myssla opettaa pennulle sen kaapin paikan, ennen kuin oikeasti rupee pomottaan liikoja! Ehkä se tässä muutaman päivän päästä, nyt Myssla sai etuoikeuden nukkua mun sylissä, kun Kleppa sille äsken ärisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei