Totesin, että on hyvin rasittavaa kirjoittaa samoista asioista kahteen kertaan, joten liitän molemmat blogit tähän yhteen ja samaan. Eli tässä siis Klepan aikaisemmasta blogista tekstejä, vanhimmat alimmaisena.
tiistai 30.3.2010
Yksinoloharjoitus osa 2
Tein Klepalle yksinoloharjoituksen ja hyvin toimivana tekniikkana jätin mp3-soittimeni äänittämään, että kauanko tämä meidän murunen täällä huutelee yksinään. Noh, pääpiirteittäin se meni niin, että se huuteli täällä pieniä kuuntelutaukoja pidellen 20 minuuttia. Sitten oli noin 5 minuuttia hiljaa. Sitten huusi 5 minuuttia. Ja oli yli 10 minuuttia hiljaa, kunnes sitten pikkusiskoni tuli kotiin ja tuo aloitti huutamisen. Mietiskelin tässä, että jatkanko samalla linjalla asian suhteen, jotta annan sen vain huudella yksinään täällä pitkän aikaa kunnes oppii, että siitä ei ole niin minkäännäköistä hyötyä. Vai otanko vain pienempiä taukoja tuossa yksinolossa. Ideoita? Mielipiteitä?
maanantai 29.3
Koirapuisto
Eilen uskallauduttiin koirapuistoon sellainen pikakäynti. Kleppa ei oikein innostunut ajatuksesta, aika lailla kyyhötti aidan vieressä ja mietti että mitä pitäisi tehdä. Ei siellä hirveästi koiria ollut, yksi basset fauve de bretagne, chowchow, järjettömän iso dobberi ja rotikka. Ei kukaan niistä ollut mitenkään huonostikäyttäytyvä, mutta eipä tuo meidän vauva vielä uskaltanut leikkiä niiden kanssa. Ajattelin, että mennään seuraavalla kerralla niin, että siell on ainakin yksi pentukaveri. Niitäkin kun on nyt niin paljon.
Ja pientä painoinfoa: Kun Kleppa meille saapui, se painoi 4kg. Nyt se painaa 4.5kg.
perjantai 26.3.
Raakaa Kalaa
Käytiin tänään lenkillä meren jäällä Veilan kanssa. Kleppa jaksoi hyvin mukana, eilinen yksityislenkki teki selvästi hyvää kun kulki minun eikä Mysslan perässä. Menomatkalla matka meni ihan hyvin, vaikkakaan ei kukaan ollut öisen lumisateen jälkeen tehnyt moottorikelkkalatuja, mitä pitkin olisi voinut käppäillä. Siispä sukat märäksi heti alkuunsa, kun oli sellainen plussakeli...
Siinä vaiheessa kun käännyttiin takaisin Kleppakin tajusi mitä ihmettä se Myssla kaiveli vähän matkan päässä. Sitä vain ei tajunnut miksi emäntä näytti vihaista naamaa kaverille. Myssla kun palasi rakkaan harrastuksensa pariin - pilkkijöiden kaloja syömään... Noh, eipä siinä Kleppa teki perässä... Ja mamma sai huutaa sydämensä kyllyydestä. Lopuksi saimme haistella kolmea kalalle lemuavaa koiraa pienessä autossa. Ah ihana elämä.
Kotiin päästyä nuo kaksi sitten suoraa kylppäriin ja suihkuun. Kalanhaju hävisi ja mamma on hyvin tyytyväinen.
Paitsi siihen kalansyöntiin. Siitä en tykkää yhtään.
torstai 25.3
Yhteislenkki ja epävarmuus
Käytiin tänään Klepan kanssa kahdestaan lenkillä, missä sitten tajusin, että pitää rueta viettämään paljonpaljon aikaa kahdestaan. Nimittäin pikkaisen vaati huomionhakua itseltä että sain sen kuuntelemaan minua. On vissiin vain ottanut Mysslasta mallia aina, nyt rupeankin käymään ainakin kerran päivässä sen kanssa kahdestaan lenkillä. Eli menee varmaan niin, että ensin käytän Mysslan aamulenkillä ja heti perään toisen, jos pakkaset antavat periksi. Tänään jäi aamulenkki pienellä aamupäivään kun oli taas se -17 C ja teki kaikki mahdolliset asiansa sisälle ennen kuin pääsin edes lähelle ulko-ovea.
Viime yönä äitini kulki ovemme ohitse ja Kleppa vielä suht epäluuloisena kaikesta uudesta murisi ja ärisi oven takana. Äitini tokaisi sitten aamulla, että jos hän ei olisi tiennyt millainen rääpäle oven takana on, niin sitä olisi voinut luulla isoksikin pedoksi. Hah, tulevaisuuteni on turvattu ;) Vaikka mielelläni opettaisin sen pois murinasta. Nyt kokeilen täydellistä välinpitämättömyyttä asian suhteen, luin muutaman artikkelin koiran epävarmuudesta.
http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm
http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/remmirayha.html
keskiviikko 24.3
Lenkkeilyä
Tänään aamusta oli -18 C, joten käytin Klepan talon kulmalla pissalla ja vein sisälle kun rupesi palelemaan. Sinne se jäi pikkuveljeni kanssa odottamaan aika nätisti, että sain tuon isomman neidin käytettyä lenkillä. Siinäpä oli siis tämän päivän yksinolot.
Tänään myös pääsi ensimmäistä kertaa vieraat sisälle katsomaan pentua, kylässä kävivät muun muassa isovanhempani ja veljeni ja pikkusiskoni kaverit. Kleppa otti ne iloisesti vastaan, eikä edes murissut kuten sillä tapana on! Pitää vahvistaa neidin itsetuntoa, koska jatkuva murina ja haukkuminen tuskin on edes koirasta kivaa.
Imuriinkin ehdittiin tutustua tarkemmin tänään - Kleppa kun osoittaa lievää pelkoa ja ihmetystä tätä outoa joskin fiksua keksintöä kohtaan. Pysytteli turvallisen välimatkan päässä, muttei silti jättänyt imuria silmistään. Siinä vaiheessa kun Mysslaa piti töniä pois imurilla pois tieltä oli pentu ihan kauhuissaan. Mutta hyvin selvisi molemmat kaverit tästä koettelemuksesta ja eipä siinä kuin imuroimaan useammin. Äitini riemastuu.
Sitten päivemmällä käytiin hieman pidemmällä lenkillä lähimetsäpätkässä käppäilemässä hieman, ja hienosti jaksoi pentu. Kotiin tultua lirautti saman tien pissat lattialle ja meni tyytyväisesti nukkumaan. Tosin vain hetkeksi kun islanninlammaskoira Veila tuli yllättäen lenkille Mysslan kanssa ja pentu päätettiin ottaa mukaan. Ainahan sitä voisi kantaa kun ei jaksa. Mutta pirajahan yllätti ihmeesti, jaksoi nimittäin kävellä ihan törkeän pitkään isojen kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa nappasin sen sitten syliini takin sisälle kun alkoi näyttää turhan väsyneeltä (vaikka olisikin vielä halunnut leikkiä ja riehua), mutta tyytyi kohtaloonsa. Lenkin jälkeen törmättiin vielä naapurin Jesseen (tolleri), johon oli myös tosikiva tutustua.
tiistai 23.3
Yksinoloa
Jätettiin ensimmäisen kerran n. 5 minuutiksi yksin, ilman Mysslaa. Soitin Saivan emännälle ja pyysin kuunnella miten käyttäytyy, kun en löytänyt vanhaa kunnon mp3-soitinta, että olisin voinut äänittää sen. Mutta niin, ilmeisesti haukkui/vinkui koko ajan, eli perkule sentään. Tietenkin pitää nyt vähän enemmän jättää sitten yksinään niin, että vie roskia ja käy vessassa jne. koko ajan ilman Mysslaa, että tottuu siihenkin. Toivottavasti kuitenkin oppii olemaan. Ja kun osaa jotenkuten (mielellään kyllä täydellisesti) olla yksinyksin niin voi jättää yksin Mysslan kanssa. En epäile ollenkaan, että siellä tulisi jotain väkivaltaista tapahtumaan, jos jotain niin peruskyykytystä ja leikkimistä.
Perjantaina olisi tarkoitus mennä Veilan kanssa emäntineen jäälle tallustelemaan noin tunnin lenkki, joten rupean totuttamaan Kleppaa olemaan repussa. Lämpimämpää kuin sylissä ja erinomainen paikka olla jos ja kun väsähtää kesken leikin. Mysslallekin tekee hyvää käydä vähän pidempi lenkki.Ei se mitään sanonut, ihan nätisti siellä viihtyi. EastPackin reppu on ihmeellisen isokokoinen, joten siellä on lokoisat oltavat. Vilttiäkin vielä mahtuu laittamaan.
Klepalta olen myös huomannut hauskan "harrastuksen" - siinä missä Myssla tuijottelee ikkunasta ulos, Kleppa tuijottaa itseään peilistä... :D
maanantai 22.3
Pissa
Heräsimpäs tänään niin, etten kertaakaan astunut pissaan tai kakkaan, koska en löytänyt niitä huoneestani ollenkaan! HA HA HAA. Fiksu koira, Kleppa :3
maanantai 22.3
LenkkeilyäEnsimmäiset
Heti ensimmäisenä päivänä nimesin tulokkaan pikkupirajaksi, tuo kun niin mielelllään näyttää ja käyttää hampaitaan. Ei ehkä minuun kuitenkaan niin paljon kuin "siskoonsa", mutta kuitenkin. Yrittipähän tämä jo ensimmäisenä päivänä pimittää luunkin minulta! Aikaimoinen pakkaus, täytyy myöntää. Piti sitten äristä takaisin ja ottaa se vain pois. Hetken päästä annoin jo takaisinkin sen ja osasi olla kyllä nätisti. Sanoo myös vastaan Mysslalle, mutta eiköhän Mysslakin pistää taaperoa muutaman päivän päästä ruotuun. Vinkui ainoastaan silloin, kun menin vessaan, eikä se päässyt kaveriksi sillä kertaa.
Ensimmäisenä yönä en herännyt kertaakaan yöllä, joten olipa se reipas pentu. Nukkua tosotti koko ajan vieressä, aamulla käveli jopa päälle syömään luuta. Herättiin siinä puoli 7 - 7 aikaan, käytiin ulkona ja syötiin. Kova on ruokahalu pennulla, ihan erilainen ahmimaan kuin Myssla. Ja siis nimenomaan ahmimaan.
Tämään, kunhan vähän lauhtuu tuo pakkanen, käydään vähän pidemmällä lenkillä kuin taloa ympäri :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei