sunnuntaina, maaliskuuta 21, 2010

Ja kotia kohti

Tänään pääsimme vihdoin ja viimein kotia. Eihän tässä viikonlopun aikana istuttu kuin jotakuinkun 10 tuntia junassa. Nyt on jalat turvonneet ja mieli rentoutuu tässä sängyllä istuessa ja valittaessani tänne kaikki kuulumiset...

Ihan ensimmäiseksi menomatkalla juna oli tupaten täynnä myös eläimiä joten voitte vain kuvitella mitä siitä tuli... Pienet yöunet taustalla ja ah niin ihana ruuhka. Meinasi käämit palaa, mutta suunnattoman kärsivällisyyteni avulla selvisin tehtävästä. Eipä siinä, enon luo oli ihan mukava mennä. Mummokin oli mukana ja tietäähän sitä miten mummot käyttäytyy koiran ja ruuan kanssa.

Lauantaina näyttelyssä menin ihan älyttömän hyvin! Tuomarina oli Paavo Mattila, joka kuulemma (ainakin saksanseisojien keskuudessa) on hyvin, hyvin tiukka tuomari. Mutta lopputuloksena ERI NUK1 PN4. Ei ruusuketta, mutta seuraavassa sitten!

Sunnuntaina lähdettiin hakemaan Kleppaa, ja voi että Myssla innostui tytöstä! Leikkivät innokkaasti autossa ja junassa ja kun päästiin kotiin niin yhtä rallia talonpäästä päähän. Kova on tyttö sanomaan vastaan ja ihan Mysslaakin ihmetyttää pieni pirajanrääpäle, mutta hyvin se otti sen vastaan! Ei ole kyllä moitteen sijaa. Aivan loistavaa. Arjen aloittamista odotellen...

Ja väsyneenä matkasta totta kai iskin tämän tekstin väärään paikkaan... Aluksi. Tämä on korjattu versio.

3 kommenttia:

  1. Teretulemast takaisin ja onnea, onnea Mysslalle! Sekä tuloksesta, että "pikkusiskosta" :)
    Luonnetta on Klepalle ilmeisesti siunattu, eipähän jää toiseksi :D

    Ilmoittelehan kun pikkupiraijaa uskaltaa tulla kattomaan.

    VastaaPoista
  2. Junissa on kyllä lemmikkiosastoilla joskus "mukavasti" väkeä, tosin useimmiten on hyvinkin väljää. Opiskeluaikanani kuljin paljon junalla Allun kanssa ja kerran intercityssä (siinä oli ainakin ennen vain sellainen pieni koppi lemmikkiosastona) oli kolme koiraa lattialla vieri vieressä, yksi pieni koira omistajan sylissä ja sitten sekaan tuli vielä tyttö kissan kanssa, ilman kuljetuskoppaa tietenkin... Ihme ja kumma rauhaisasti matka meni eikä yksikään koira edes haukahtanut tytön sylissä könöttävälle kissalle.

    VastaaPoista
  3. Oho oho. Oli varmaan tunnelma tiheää siellä junassa. Mekin ollaan Mysslan kanssa usein kuljettu junalla eikä yleensä ole ollut noin täyttä siellä.

    VastaaPoista

Hellurei