Nollakeli!

Ennen:

Jälkeen:


Mysslalla siis karvanlähtöaika ja kolmisen viikkoa näyttelyyn. Jibi.

Lisäksi nyt on nollakeli, joten lumipalloja tuli heiteltyä aamutuimaan koirille, kun Saiva emäntineen tarpoi tänne lenkille. Mukavaa kuntoilua tallustella poluilla, jotka eivät ole kunnolla auki.

Normipäivä

Aamulla käytiin melko rauhallinen lenkki Veilan ja omistajansa kanssa mehtäsä. Semmonen reilu tunti siellä mäni, sen jälkeen tuo ikuinen energia tahtoi vielä leikkiä miun kanssa! Hitto vie, kiinnostaa tietää mistä se repii kaiken sen energian...

Noh, muru varastelee jälleen ruokaa pöydältä. Kuulemma jo melkein suustakin. Ei tietenkään minulta, eihän se herttinen sitä uskaltaisi, mutta pienemmiltä lapsilta kyllä toki ja pöydältä. Siksipä tänään koulutin sitä hieman. Jätin pöydännurkalle kinkunsiivun, missä oli ihan mukavanoloisesti perus mustaapippuria. Noh, eipä auttanut... kuulemma. Siskoni siis otti koiran sisälle pihalta ja en ehtinyt todistamaan asiaa. Eipä siinä, seuraavaksi laitoin juustonpalan, missä olikin sitten vähän runsaammalla kädellä laitettu chiliä. Tämä yhdistelmä sai huvittavan näköisen ilmeen koiran naamalle, ei tainnut olla oikein mieleen. Ehkäpä se tästä sitten lähtisi taas vaihteeksi ei-varastelevaksi.

Ollaan yritetty testata sitä Furminaattoria, mutta täytyy kyllä sanoa, että ei sillä nyt kauhean paljon enempää lähde kuin perus karstallakaan. Mutta koska olen harjannut koiraa sellaiset 2-3 kertaa päivässä, ei siellä varmaan ole paljoa enää lähdettävääkään. Veilan omistaja sanoi, että Mysslan turkki näyttää tosi nätiltä! Mistä olen hyvin iloinen, koska kohta (3vk) on se näyttely.

Ja testasimme heijastinliivin iltalenkillä, joka oli myös tunninmittainen vapaanajuoksutusta metsässä. Hyvin näkyi, hyvin sopi ja hyvä on.

Iltaruuaksi tein keitettyjä porkkanoita, uuniohrapuuroa ja raksuja. Kuulinpas, että tuon kokoiselle koiralle pitäisi olla 1,5dl raksuja. Yritetään nyt pudottaa painoa tuolla vielä, vaikka olikin laihtunut jo ihmeellisesti ½kg! Olen ylpeä!

Tassu is mucho bättre

Eli tassu alkaa olla jo loistavassa kunnossa. Oltiin koirapuistossa, ja kun se kerran tippui ja toisen muutaman kerran meinasi, niin kyllästyin ja otin sen kokonaan pois. Mysslakin sai leikkiä paljon vapaammin.

Peten Koiratarvikkeesta saatiin paketti tänään :) Kaikki oli hyviä, mikään ei lähde takaisin. Heijastinliivi on ehkä himpun verran iso, mutta ainahan sen voi itse pienentää - se yhtä pienempi kun vaikutti niin kamalan pieneltä! Furminaattoriakin ehdittiin jo kokeilla, ja kyllähän sillä karva lähtee. Huomenna aamusta vielä paremmin yritetään harjata. Nytkin meidän harjaustahti on sitä, että ainakin se kaksi kertaa päivässä. Kauheen pitkiä aikoja kun ei voi pihalla olla, itse jäätyy jo paikoilleenkin.

Lisäksi oon huomannut, että tuo meidän räppänä on aika kylmäkinttuinen kaveri, -15C nostelee jo tassujaan niin, että palelee. Ilmeisesti voisi kokeilla pitää niitä tossuja yli -20C pakkasessa kun ne on ostettu. Jos vaikka helpottaisi koiraa. Hieman ehkä ihmettelen, kun pitäisi olla ihan säänkestävä turkki jne. eikä tassukarvojakaan olla leikattu kun viime talven lopussa. Mutta kai se on yksilökohtaista, toiset kestää paremmin ja toiset ei.

Jes, vieraita!

Myssla kun on ollut pari päivää lyhyemmällä ja paljon rajoitetummalla lenkillä kuin yleensä sen tassun kanssa, sillä on sitä energiaa pakkautunut ihan tuhottomasti. Rajoitetummat lenkit siis meinaa, että remmin päässä. Metsään tekisi mieli yhdellä jos toisellakin, mutta ainakin huominen vielä tehdään remmilenkkeinä. Tänään sitten lenkitin, leikitin, harjasin, leikitin, älyleikit käyttöön ja sitten soitin Saivan omistajalle, että tulehan tänne sen karvakasan kanssa, koira kun hyppii pitkin seiniä ja kaipaa painiseuraa. Noh, eihän siinä kauaa nokka tuhissut, kun ne jo tulivatkin ja voi että oli ilo ylimmillään. Tassukaan ei auennut kertaakaan.

Saiva oli täällä semmoiset pari tuntia riehumassa, lisäksi jossain vaiheessa touhusivat hetken aikaa kolmistaan naapurin Jessen kanssa. Kun Saiva sitten lähti, käytin Mysslan lenkillä hetken päästä. Ja kun tultiin sisälle, koira ilmaisi: JA NYT LEIKKIMÄÄN. Siis mitä ihmettä tuolle koiralle on annettu, kofeiinia?

Nettishoppailua

Pahus vie, mikä keksintö! Koko ajan tulee jotain keksittyä... :'D Nyt uhriksi joutui Petenkoiratarvike.com, mistä sitten löytyi kaikkea kivaa ja lähes tulkoon jopa hyödyllistä. Postimaksut sentään sain puolitettua ottamalla yhteistilauksen Saivan omistajtan kanssa, joten voin ainakin yrittää kuvitella väittäväni itselleni, että se oli kannattavaa. Tilasimme Furminaattorin kokoa S, toivottavasti ei ole liian kapoinen. Mysslalla sattuu olemaan karvanlähtöaika, joten katsellaan jos tuo toimii, niin kuin mainos lupasi... Lisäksi tilasimme matkustamiseen toivottavasti kätevät ruokakupin ja juomakupin (viime hetken randomostos, kirottua), uuden näyttelyhihnan, joka tällä kertaa on lähempänä oikeaa väriä kuin se meidän vanha. Se siis on musta, ja myyn sen Saivalle, mikäli en palauta tätä uutta. Mitähän vielä... Ah! Heijastinliivi! Sehän se oli! Myssla tosiaan on syönyt sen vanhan varsin järkyttävään kuntoon, eikä se enää kauaa selviä hengissä. Oikeastaan, se ei ole enää hengissä...

Sitten aikaisempaan tilaukseen Islandsk Fårehundeklubista viinilaseja. Ne tulivat tänään! Ja en tiedä, mitä järkeä oli tilata, kun en edes juo viiniä, mutta noh... Mitäs pienistä! Rotukamat ovat aina rotukamoja. Pidättelen itseäni, etten osta islanninlammaskoira pyyhkeitä

Mutta ehkä tämä nyt riittää tässä. Elättelen toivoa, jos rahaa säästyisi ja pääsisi osallistumaan Pellon näyttelyyn. Kattoo ehkä ensin, miten Tampereella sujuu.

Ja tassu vuotaa taasen

Aamullahan tuo tassu oli jo hyvässä kunnossa, pikkunen jälki vain näkyi ja vähän oli kosketusarka (ei silti ontunut). Nyt sitten puolentoista tunnin metsälenkin jälkeen huomasin, että varvas on ihan veressä. Onneksi ei oltu kauhean kaukana kotoa, ja siellä sitten laitettiinkiin tassuside. Osasin kai suunnilleen jopa tehdä sen oikeinkin, mistä olen varsinaisen ylpeä. Tassuside ei ehkä välttämättä olisi ollut täyin välttämätön, mutta en nyt innostunut ajatuksesta, että sitä verta olisi joka paikassa. Nyt sitten ainakin pari päivää käytetään tossua lenkillä ja toivotaan, että se paranisi siitä.

Meren jäällä

Koirat järjestyksessä: Tuhkis, Hiltu, Myssla ja Veila
Olipas siinä lenkki, kylmäkin ehti tulla. Ei kauheasti silti tullut jäällä käveltyä, mutta oltiin me tunti siellä jotakuinkin. Varmaan oltaisiin oltu vähän pidempäänkin, mutta huomasin, että Mysslan tassusta rupesi verta vuotamaan mukavaa tahtia. Lähdettiin sitten Veilan ja emäntänsä autolla (kun tulimme samalla kyydillä) päivystävälle eläinlääkärille, joka oli matkan varrella. Tarkisti tassun ja sanoi, ettei hän sille mitään viitsi tehdä ku on vain pieni naarmu. Näin olin epäillytkin, kun en mitään valtoimenaan vuotavaa avohaavaa ollut nähnytkään. Verenvuotokin oli jo hetkeksi tyrehtynyt painamalla talouspaperilla tassua. Noh, paljoahan ei jouduttu maksamaan (enpäs kerro tarkkaa summaa, ha ha, mutta HYVIN halvalla päästiin) ja nyt ollaan kotosalla. Valkoisten mattojen ja uusien sohvien takia vielä pienen verenvuodon takia laitoin Mysslalle tossun jalkaan, ettei sotke paikkoja.

Viime yhteislenkin aikaan Myssla rupesi porukasta ontumaan. Ei sekään onneksi ollut mitään vakavaa, ehkä johonkin kolahti vain tassu. Mutta elämä on elämää, kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Nythän se tuossa nukkuu suht onnellisena. Tai no - melkein. Tossusta kun ei tykkää niin ei varmaan täysin onnellinen ole.