Islanninkarvatonkoira

Kuten edellisessä postauksessani taisin mainita, Myssla on pudottanut jok ikisen pohjavillanpalasen poissa. Eli toisin sanoen meidän arktinen karvanaama on nyt samassa asemassa kuin kuka tahansa pohjavillaton puudeli (ei millään pahalla kenellekään ;)). Aamulenkillä katseltuani sellaisessa -20 C pakkasessa kuinka kauheasti tämä paleli, päätin käydä hakemassa helpotusta asiaan. Nyt Mysslalla on talveksi fleecevuorinen mantteli ja samalla ostin lohiöljykuurin. Jos vaikka karva kasvaisi nopeammin takaisin ja päästäisiin tähän "luonnolliseen" lookkiin takaisin.

Päivälenkillä laitoin sitten manttelin päälle ja Myssla oli ihan erilainen kuin aamulla. Siitä näki, että nyt oli mukava olla ulkona, eikä tarvinut kärvistellä odottamassa Klepan haisteluita. Myssla jopa jäi haistelemaan itse! Väittäisimpä sen olevan siis hyvä ostos. Mukamas kuviakin otin asian tiimoilta, mutta tänään kaikki tekniikka on minua vastaan. Pahoittelen ja laitan myöhemmin jos koneet sen sallivat.

Klepalla taas ei mitään ongelmaa asian tiimoilta ole.

Kaveritapauksia

Viikonloppu oltiin tuolla vanhassa kodissa Oulussa ja nähtiin totta kai Veilaa. Bonuksena Kella oli tullut Oulussa käymään (omistajansa Vuokko on kouluttaja ja tarkoituksena oli pitää koirankoulustusvkl, mihin kuului luento ja käytäntö mutta piti perua kun ei osallistujia tullut. Treenasimme siis kolmestaan).

Torstai oli kummallinen päivä, kun Myssla on aloittanut autossa hermoilun. En yhtään tiedä mistä se voisi johtua, mutta yhtä kaikki puolet matkasta meni huutamiseen (Mysslan osalta). Ihmeen kohdalla vaihdoin sen sitten etupenkille ja loppumatka meni hiljaisesti, joskin levoton se edelleen oli ja olisi tahtonut syliin rauhoittumaan. Autolla ajaessa en moista ajatusta kannattanut, joten Mysslan etutassut oli reiteeni kiinni, mutta muuten oli ihan omalla paikallaan. Kleppa on taas hyvin rauhallinen matkustaja, joka oli koko matkan hiljaa ja mitä todennäköisemmin nukkui.

Ja ei, Mysslan levottomuus ei johtunut hädästä, kun käytin sen kolmesti lenkillä matkan aikana...

Perjantai meni rauhallisesti kun olimma koko päivän kotosalla pikkuveljeä vahtimassa, se kun oli sairaana. Koirat riehui tavalliseen tapaansa ja käytin melko lyhkäsillä lenkeillä sinä päivänä. Yöllä Myssla oli taas levoton, mutta käytin yöllä kakalla ja suljin sen samaan huoneeseen nukkumaa nniin rauhoittui.

Lauantai-iltana käytiin Veilan ja Kellan kanssa lenkillä, mihin vierähti parituntinen. Sen jälkeen uni maistui hyvin sekä koirille että omistajalle ja sänkyyn eksyttiin melko pian tämän pimeän lenkin jälkeen. Klepan valjaisiin sidoin sellaisen vilkkuvalon (jota ei alunperin oltu suunniteltu koiralle) mutta näkypähän hyvin! Mysslan kaulassa olevaa valopantaa (<--- Klepan panta, joka on iso Klepalle. Kleppa myöskin hajoitti Mysslan pannan) ei kyllä huomannut kuin tarpeeksi läheltä ja oikeasta suunnasta ja oikeaan paikkaan katsottuna. Kamalan kapea ja pitkän karvan alla, huoh!

Sunnunaina olikin sitten taas enemmän äksöniä koirille! Vuokko piti meille parituntisen koirankoulutus-rupeaman Limingantullissa olevalla hallilla (koirakoulu.infon halli se kai oli) ja ai että tytöt teki hienosti töitä! Mysslalle opetettiin kunnolla paikoillaan oloa (istumisesta), mikä liitetään myöhemmin agilityyn. Lisäksi sille opetettiin vasen-oikea -juttua ja sekin meni mahtavasti. Ilman opetusta Mysslan katsekontakti ja luoksetulo ja seuraaminen oli aivan mahtavaa! Veilan omistajalta saatiin joululahjaksi sellainen pallo, missä oli naru, ja se on meillä reenileluna. Molemmat ihan innoissaan asiasta. Klepalle opetettiin paikallaoloa ja riman ylittämistä (ei hypännyt vielä) agilityä varten. Nyt yritetään pidentää paikallaoloa (istumasta) pikkuhiljaa. Hyvin se jo sujuu. Senkin luoksetulo ja kontakti oli kyllä omaa luokkaansa, ei voi muuta sanoa kuin harvoin kai tulee noin tyytyväisenä harjoituksista!

Tämän koulutusrupeaman jälkeen mentiin vielä koirien kanssa läheiseen koirapuistoon päästämään paineita ja kyllä ne ihme vain juoksivat vielä. Lähdettiin sieltä melko nopeaa pois kun sinne oli tuotu ripuloiva Leonbergin koira. Olisin laittanut kuvia, mutta Blogger kiukuttelee taas. Ei se mitään, ei ne hyviä kuvia ollutkaan. Opettelen vasta käyttämään pokkariani.

Näiden jälkeen matka Oulu-Kajaani sujui todella rauhaisasti ja koirat ovat nukkuneet koko illan. Kyllä se tuollanen on aina poikaa silloin tällöin.

Ajattelin muuten sanoa jollekulle, että Myssla on islannin karvaton koira ja Kleppa kääpiökarhukoira. Menisiköhän läpi? (Myssla on pudottanut _kaikki_ karvansa! Huomenna lohiöljyn hakuun, kuulemma nopeuttaa tapahtumaa.)

Makupaloina käytin Hauhaun Tonnikalamakupaloja (100 % lihaa) Kuvassa näkyy! ja kuivattuja kananhelttoja (en muista merkkiä, löysin Stockmannilta.). Veilan omistaja antoi kuivattua lihaa (ei hajuakaan merkistä) ja lisäksi ostin yllä näkyvässäkin kuvassa "kanafileitä" joita nyt en kokeillut, mutta kokemuksesta tiedän niiden olevan erittäin hyviä.

Tassulan Puodista kävin hakemassa NEUta ja kanansiipiä.

Kaupunkireissu

Kuva löytyy täältä

Tänään tehtiinkin varsinainen pistokoe sen suhteen, miten Klepalla sujuu haukkumattomuus remmissä. Mentiin ihan keskustakeskustaan kävelemään, eikä haukahtanut kuin kerran ihmiselle. Eikä kyllä haukkunut millekään muulle, pyörätkin antoi mennä rauhassa ohi! Todella hieno kontakti oli minuun ja tekemisiini koko ajan ja palkkaa sateli reilunpuoleisesti hienoista tuloksista. Mysslakin käyttäytyi ihmisiksi, kyllä sekin osaa. Loppulenkistä mentiin parin puiston läpi, missä saivat haistella ja pissailla ihan oman mielen mukaan, kun keskusta-alue on oikeastaan niitä viimeisimpiä paikkoja mihin tekevät. Lumihanki tai tienposki pitää olla. Mikä on kyllä hyvä asia.

Nyt nukkuvat kuin viimeistä päivää, sen verran rankkaa olla koko ajan käskyn alla. Ei me kuitenkaan käydä tuolla oikeassa keskustassa kovinkaan usein, eihän se ole koiran lenkkeilypaikka.

Tänään aamulenkillä kun Myssla teki kakkansa Ortodoksisen kirkon eteen, eräs mummo käveli ohitse ja vilkuili vielä taaksekin keräänkö sen. No, ei sattunut pussia mukaan, mutta tarkoitus olikin, että kävisin hakemassa viereisestä puistossa olevista koirankakkapussitelineistä pussin ja sitten ne kakat, kun se ehti vähän ennen aikaisesti ne ponnistella. Harmittaa kyllä aiheuttaa tuollaista närää turhan takia, en vain kehdannut perään rueta huutaan että kyllä minä ne kerään, kunhan pussin saan käsiini. Sain pahat katseet osakseni kun lähdin siitä kävelemään. No, oma häpiänsä sillä mummolla, pakkoko ajatella kaikesta pahaa :D

Tynnyrikoirat

Olin lauantaina kaupungilla ja kun tulin takaisin kotiin, sain huomata, että eräs ruokasäkki oli kaadettu ja sieltä oli mutusteltu useampikin nappula. Säkkiä kuitenkin säilytin suht korkealla sellaisella paikalla, mistä en uskonut niiden saavan sitä. Kuitenkin, onneksi säkissä ei kauheita määriä ollut jäljellä ja osa oli jätetty myös pohjalle. Ilmeisesti maha oli tullut täyteen kesken syömisen, varsinkin sen turpoamisen jälkeen....

Mahat pullottavat edelleen, tänään ovat olleet visusti paastolla. Saa nähdä jatkanko sitä vielä huomenna. Pienillä lenkillä ollaan ainoastaan käyty, vatsalaukunkiertymän ja muiden pelkojen vainotessa niskaan. Jotain tietoa vatsalaukunkiertymästä löytyy täältä.

Häkkiratkaisu

Kleppa ei nykyään ahmi ruokaansa enää niin vauhdikkaasti kuin ennen. Päättelin tämän johtuvan niin kutsutusta "häkkiratkaisusta", eli siirsin Klepan ruokailun häkkiin. Välistä laitoin oven ihan lukkoon, ja aukaisin kunhan oli saanut syötyä (ehei, en vahdannut siinä sen aikaa vaan kävin mutkan jossain muualla). Päätarkoituksenahan oli vain tehdä häkistä Klepalle turvallinen rauhoittumispaikka, missä se pääasiassa saisi olla rauhassa yksinään. Kyllähän sinne kaksi mahtuu, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että molemmat tunkeutuisivat sinne yhtä aikaa täysin vapaaehtoisesti. Se kuitenkin vaatii melkoista solidaarisuutta. Kyllä Mysslakin siellä käy möyhäämässä mattoja, eikä siitä olekaan tullut minkäänlaista kinaa. Mysslan ruokailun siirsin keittiöön. Ehkä Klepan ruokailun rauhoittumiseen liittyy myös se, että häkin ja keittiön oven välissä on ruokapöytä ja oviaukko, joten tila vaikuttaa jaetulta jopa koirien mielestä. Tiedä häntä, mutta ainakin olen tyytyväinen!

Mehtään!

Suunnattiin Kellan, Foan ja Leevin seurana Vuokatin metsien syvyyksiin ja ai että oli mukavaa - sekä omistajalle että koirille. Loppuvaiheessa jostain tuli kipinä Mysslan ja Foan välille ja tuli rähinä, mutta eipä niissä mitään näkynyt kähäkän jälkeenkään. Semmosia hupakoita nuo kyllä on.

Sain hyviä vinkkejä Klepan koulutukseen ja purettua hieman ajatuksia vaivaavia asioita, kuten esimerkiksi Klepan sisäsiisteys, joka on ottanut vähemmän sisäsiistejä askelia takaisinpäin. Nythän napero on 11kk ja yhä edelleen tekee asioitaan sisälle. Vähemmän niitä suurempia kuin pienempiä, mutta pisulitkin on rasittava luututa, varsinkin kun periaatteessa koira voisi olla jo sisäsiisti. Noh, Vuokkohan epäili, jotta mahdollisesti voi johtua Klepan pienestä koosta, sillä siis voisi olla pieni rakko. Tai sitten intopissoja. Neuvo asiaan: Kokeillaan viedä parin tunnin välein ulos, eli kohtapuoliin pitäisi seuraavan kerran käydä kuskaamassa ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa. Saa nyt nähdä tajuaako se sitten. Huoh.

Tänään tulee Saiva illasta, saa nähdä millainen hulabaloolai tulee tänne... Toivottavasti rupeavat sitten nukkumaankin jossain vaiheessa! Onneksi ei ole ihan aamusta herätystä, muuten voisi olla ilo irti omistajallakin.

Ruokaan lorautin eilettäin rypsiöljyä, tänään tulee mössöä ála allekirjoittanut, mihin raksujen lisäksi lukeutuu raaka jauheliha ja raaka kananmuna. Proteiinipitoista ruokaa ja ehkä varsin herkkua. Kokeillaan, kokeillaan...

Lumisade, jee!

Viikonloppuna oltiin Oulussa vanhoilla kulmilla :) Junamatka on yhtä hevon persettä Klepan kans mentäessä - kiitos räksytyksen. Nyt se rupee jo pikkuhiljaa oppimaan että hiljaisuus on hyve. Varsinkin asemalla meinaa ipana innostua räkyttämään kaiken maailman otuksille, oli ne sitten olemassa tahi ei. Junassa se osaa olla hiljaa - jos muita ei näy. Ohikulkevat ihmiset on vielä huomionarvoisia ihmisiä, vaikka ne yleensä ei pysähtelekään. Joskus konnari jää silittään useamman kerran, varsinkin jos Kleppa on ehtinyt tottua sen edestakaiseen menemiseen ja pysyy hiljaa ja vain odottaa. Kajaani-Oulu välillä juna on onneksi kuitenkin vanhempaa mallia, jossa eläinvaunu on aina päässä. Näin ollen sellaista turhaa ravaamista siellä on vain vähän, toisin kuin näissä "nykyaikaisissa" IC junissa, missä eläinvaunu on pöljästi tungettuna keskelle junaa ja väkiä ramppaa kuin lauantain markkinoilla.

Perjantaina nähtiin Veilaa metsälenkkeilyn merkeissä ja ai että oli kivaa! Käytiin uusia polkuja kokeilemassa ja tällä kertaa se oli aika hyvä lenkki. Kesti sellaisen tunnin se ja sitten käytiin vielä Tassulan Puodissa ja Veila sai treeninameiksi kivipiiraa ja Myssla ja Kleppa ei tällä kertaa mitään. Ehkä ensi kerralla.

Lauantaina nähtiin Saivaa koirapuistoilun merkeissä. Tytöillä oli kova vauhti päällä ja painitkin sujuivat yksiin. Kleppaa jätettiin välistä ulkopuolelle ja kostoksi tyttö roikkui Mysslassa ja ärisi kun tämä yritti leikkiä Saivan kanssa. Eipä siinä, hauskaa oli ja naatteja olivat kun kotiin päästiin. Ainakin hetken aikaa.

Sunnuntaina treffattiin myös Saivaa eri koirapuistossa, annoin eräälle Wind-Up Toyn tuttavalle lainaan Mysslan vetovaljaat malliksi. Klepalle olen miettinyt niiden ostamista, mutta se nyt vielä kasvaa kuitenkin, niin en sitten tiedä.. No, puistosta lähdettiin sitten suoraa Kajaaniin ajamaan ja paikoitellen oli melkoinen keli. Kuitenkin koirat olivat onnensa kukkuloilla kun lunta oli oikeasti maassa, ei vain mitään valkoista muka-lumikerrosta. Siellä oli kiva pyöriä ja telmiä tutun koiran kanssa lähipuistossa. Ja nyt on hyvä nukkua.

Puistoilua pimeällä

Nyt en ole koulusta päässyt ennen 4 pois, joten puistoon ja lenkille päästään puoli viiden jälkeen, jolloin ei ihan vielä hämärry. Sen verran hämää, että kun tiedän, että viideltä on _pimeää_ niin sitä voisi mahdollisesti laittaa ne heijastinliivit ja valopannat. Helpottaisi huomattavasti, nyt kun puistossa ollaan käyty. Ei siellä näe, ei. Ei siellä ole valoja, nih.

Ehkä huomenna?

Tänään puistossa ollessa siellä kaksi urosta tapansa mukaan rähähtivät toisilleen, mutta hiisi vie kun toisen uroksen pentukaveri meni rohkeasti mukaan "tappeluun" ja sitten kun rupesi sitä ääntä kuulumaan (räyhräyh ei viuviu) niin TOTTA KAI meidän tytöt on menossa tunkemaan kuononsa siihen. Kleppa nyt vielä kuuntelee hieman, mutta olen ihan varma että Myssla haukkuu "tappelu! tappelu! tappelu!" Että semmosta. Varulta sitten otan tämän meidän äiti teresan hännästä kiinni (en saanut pannasta) ja vedän sen vähän kauemmaksi, jottei saa edes vahinkohampaasta. Kun sittenhän sen ilo vasta yltyisi jos meidän flikka päättäisi lähteä mukaan tappeluun.

Kamalan leikkisällä tuulella ovat olleet nyt, ja sain jopa ilmoitettua itsemme agilitykurssille TassuTellen koirakouluun. Vielä tarvitaan osanottajia kuitenkin, että saadaan ryhmä kasaan.