Väsynyttä

Jälleen kerran nähtiin koirakavereita, Saivaa ja Tatua Tatun luona. Myssla komensi aika paljon Saivaa, joka pentuna oli hivenen kovakouraisempi vauva-Tatun (9vk) kanssa. Joten myönnän omistavani tuollaisen mamman, ja olen siitä vielä ylpeä! Vaikka mieleeni tuleekin se kerta koirapuistossa kun tuo pentuna meni jotain pienempää pentua kiusaamaan liian raisusti joten pyörittelin tuota omaani hangessa hetken aikaa ja kerrasta oppi pentujen kanssa olemaan. Voihan se olla ikäkin. Ja kun juoksutkin oli, niin ehkä taas kerrasta aikuistui lisää (kuten ensimmäisen juoksun jälkeen).

Ja tästä tulee vilkas viikko, kun huomenna aamusta Saivan kanssa lenkille ja tiistaina menevät minun isovanhempieni luo hoitoon, sillä välin kun me piipahdamme ulkomailla, joskin se kuulostaa hienommalta kuin Haaparanta, mihin oikeasti olemme menossa. Noh, rajojen tuolla puolella.. Ja Djurmagazinetiin totta kai, sinne tavarapaljouteen. Saa nähdä mitä tarttuu mukaan.

Aura-autoon törmättiin tänään ensimmäistä kertaa tänä talvena, mikä hieman pisti ihmetyttämään. Mutta ei siinä mitään, kauhea rähinä ja haukku ja olisi mielellään juossut alle jos olisin päästänyt vapaaksi. Piti kuitenkin väkisin vetää se muualle, kun olisi niin mielelllään lähtenyt auton perään. Vaikea opettaa poiskaan, kun niitä näkee niin harvoin!

Viralliset silmäkuvat

Nyt oli meillä viimeinkin tuo virallinen silmäkuvaus. Itsellä meni hetki silleen "mitähäh" kun eläinlekuri sammutti valot huoneesta mutta pian jo tajusin mistä oli kyse. Myssla taas ei hirveästi arvostanut tutkimusta, kirkkaalla valolla silmiin ja vielä läheltä. Ei kai kukaan pidä siitä. Hyvin meni kuitenkin, ei löytynyt ei niin mitään vikaa sieltä. Tarkisti myös muuten koiran, täysin terve tyttö on. Edes tassut eivät olleet niin pahat, mitä luulin! Kun päästiin ulos niin vähän näytti siltä, että tipat tekivät samaa mitä itselle silloin muinoin kun silmäkuvia jouduimma ottamaan, että ei niin kovin mukavaa kirkkaalla päivällä lumen seassa kävellä.

Sieltä sitten kipastiin käymään Saivan luona kylässä ja voi elämä sitä menoa taas. Hyvinhän ne jaksoivat, aika pitkäänkin jopa reuhata keskenään. Nyt on sitten väsynyt tyttö tuossa vieressä tuhisemassa, vatsa täynnä ja energiat purettuna. Eipähän tarvi kovin kummoista lenkkiä lähtee tekemään enää tuonne pakkaseen illalla...!

Bussissa meni mukavan rauhallisesti, vaikka menomatkalla oli toinenkin koira bussissa. Vähän yritti haistella, mutta istuttiin niin kaukana, ettei Myssla sitä toista koiraa nähnyt - musta villakoira se oli siis. Tulomatkalla peuhaamisen myötä oli paljon rauhallisempi, oikein kaupunkikoira kun osaa julkisilla kulkea.

Koirankeksejä

Leipasin tuossa aamulla koiralle keksejä, reseptin sain http://www.petsie.fi/forum.php?fid=2285&range=1 kopioin sen ohjeen vielä tänne jos joku haluaa kokeilla myös:

"2dl ruisjauhoja
3dl vettä
1dl mitätahansa koiranmakkaraa
1rkl rypsiöljyä

175 asteessa niin kauan kunnes keksit ovat rapeita."

Saatoin pitää niitä ehkä hieman liian kauan uunissa, koska yhdessä välissä kun otin testikeksin uunista koira änkesi puoliksi syliin. Nyt koira kyllä syö niitä, mutta into ei ole lainkaan samanlainen. Mutta seuraavalla kerralla uusiksi sitten! Ja seuraavalla kerralla voisin tehdä myös pieniä keksejä, joten ei tarvitsisi ehkä pilkkoa niin kamalasti, mutta noh.

Lupasin myös kertoa, miten sydämen kanssa kävi, joten nyt kävi kyllä silleen että onnistui aika mahottoman hyvin! Sitä kuivaillaan kyllä tulevaisuudessakin maksan seassa. Eikä ole edes vaikea itse kuivata, eikä kyllä haise läheskään yhtä pahalle kuin maksa!

Lisää makupala-asiaa

Tässä siis rupean kuivaamaan maksaa ohjeella:

Keitän kokonaista maksaa 1-1,5h. Keitän sen vuoksi, että se kuivaa nopeammin ja on myös huomattavasti helpompi leikata ohuiksi palasiksi.

Palaset kuivaan uunissa n. 50-asteessa uunin luukku aavistuksen raollaan (ellei kiertoilma). Palasia täytyy käännellä muutamia kertoja, näin ne kuivuvat perusteellisesti joka puolelta. Annan niiden kuivua 5h (?) ja senkin jälkeen jätän vielä maksat uuniin yöksi.

Tärkeintä on kuivata perusteellisesti! Homehtuvat tosi herkästi muutoin. Säilytys mielellän paperipussissa tai avonaisessa purkissa.

(ohje löytyi http://keskustelu.suomi24.fi/node/3077943 ) Viime kerralla toimi kyllä todella hyvin tuo ohje. Ajattelin tässä samalla kokeilla naudan sydämeen, että miten se reagoi tuohon samaan ohjeeseen, joten peukut pystyyn! Kerronpa sitten onnistuiko.

Yhteislenkitystä ja makupalavinkkejä

Aamulla käytiin Veilan kanssa jälleen lenkillä, voi että koirilla oli hauskaa! Puolitoista tuntia siellä juoksentelivat ja lisäksi vielä ennen ja jälkeen pihalla reuhasivat, joten luulisi olevan poikki nuo koirat. Vaan ei, Mysslan ainakin piti vielä sen jälkeen sisälläkin riehua ja leikkiä nallella omistajan sitä nakellessa ja kerätessä vanupalloja sieltä ja täältä. Sen jälkeen vielä pieni tokosessio kuivattujen (tai jotain) kalojen johdolla (erinomaisia makupaloja ovat kyllä, vaikka haisevatkin pahalle). Nyt sitten rauhoittui vaatekasan päälle nukkumaan tuo karvakasa, saa nähdä että jaksaisiko illalla vielä lähteä pitkää lenkkiä tekemään.

Ajattelin myös tänään kuivata maksaa pitkästä aikaa! Meinaa koko ajan olla loppumassa nuo herkut, koko ajan pitäisi olla uutta ostamassa. Mutta niin kai se menee, kun jotain pitäisi opettaa. Ainakin viimeksi kuivatessa maksapalat kestivät yllättävän pitkään, joten ehkä siltä vaivalta säästyisi sitten hetkeksi. Ja ovatpahan parempia kuin kaupasta ostetut koulutusnamit!

Tässä kokeilunintoisena vuolin myös palasia sellaisista luun kaltaisista häränpuikoista, mutta totesin sitten hetkellisen hyörinän ja yrityksen jälkeen, että joko puukkoni on tylsä tai sitten se on vain liian suuri vaiva. Ja puukon teroituksen jälkeen se kyllä sujui helpommin, mutta... oli se silti aika suuri vaiva, kun nuo puikot vielä muruaa näköjään paljon, jos niitä yrittää pilkkoa. Mutta sille jolla on aikaa ja halu nähdä vaivaa, niin ole hyvä vain! Tämä on Sinun hommasi! Koiralle ne ainakin tuntuivat maistuvan (palasina, ei puikkoina, mutta se ei ole todennäköisesti puikkojen vika, minulla vain sattuu olemaan outo koira.).

Mutta sitten vielä ilmottauduimme harjoitusmielessä ystävänpäivä Match Showhun. Toivotaan, että siellä menee kaikki niinkuin pitää ja me voitetaan! Tai että ei ihan edes haukuttaisi pystyyn.

Lisäilen tänään vielä kuvia galleriaan, käykäähän tuijaamassa!

Melkeimpä jo terve?

Koira on piristynyt huomattavasti tässä eilisen ja tämän päivän aikana! Kauhea vauhti päällä, onnksi kohta on taas agiliitelypäivä! Saa silloin purkaa energiaa raskaimman kautta... Ja toki järjestämme pieniä vetohetkiä aina silloin tällöin.

Ja eilen jopa SÖI raksuja ja kunnon ruokaa, ihan koiramaisen annoksen.

Ja kun eilen nostin valopannan pöydälle ihan niin, että koirakin sen näkin niin katsoi kyllä tarkasti mihin sen laitan ja jatkoi sitten uniaan. Tosin keskellä yötä herätti viiden aikaan ulos, ja kun avasin oven, kirmaili hetken aikaa takapihan metsässä ja ei olisi millään halunnut tulla sisään. Siispä, note to self: Ei enää koiraa vapaana ulos, mikäli haluat saada sen vielä nopeasti sisällekin.

Kauppaan

Tulipas tässä sellainen reissu tehtyä, että koiralle laitettiin vetovaljaat ja pulkka perään, sai sitten vetää tyhjän pulkan kaupalle ja ostokset kotia. Pitkään aikaan en ole nähnyt koiraa yhtä iloisena, mikä lämmitti mieltä mukavasti tuolla pakkasessa! Piti äiti ottaa mukaan kaupalle, sillä yksin en kyllä uskalla koiraa jättää sinne odottamaan, ties mitä nykyään tapahtuu... Mutta nyt on koiralta energia pois, ja tyytyväinen mieli molemmilla. Tekee hyvää tuollainen, kyllä. Varsinkaan kun teitäkään ei ollut hiekoitettu.

Kerpele sentään

Yritä tässä nyt piilotella pentuja kun menee viisi minuuttia ja se löytää uuden! Kerpele!

Vetourheilua

Jatkoin Mysslan kanssa tuolla vetolinjalla, veti potkukelkkaa, missä pikkusisko oli kyydissä. Ja hyvin vetikin, vaikka onkin aika pieni koira. Piti siskonkin auttaa jaloillaan, ettei lastista tule liian raskasta kaverille :) Mutta Mysslakin tuntuu tykkäävän paljon lajista, joten eiköhän jatketa sillä linjalla, vaikkakaan ei päivittäin kyllä viiti sitä ruveta hommaamaan.

Ehkä tästä joku päivä jaksaisi mennä ladulle/metsään hiihtämään.

No johan on

Eilen kun olin yhden illan poissa, oli koira saanut takasin pentu nro 1, eli punaisen ex-vinkulelun. Ja siitä sitä vasta huolta pitääkin, en sitä yksinkertaisesti saa piilotettua ilman että koira sen löytää tai huomaa. Jotta mitäpä sitä nyt keksisi, sitä en kyllä tiedä.

D.A.P.pia ehdotti eläinlääkäri, mutta en viitsisi ostaa sitä töpseliin laitettavaa, kun sen ilmeisesti pitäisi olla sitten seinässä siihen asti, että purkki on tyhjä. Mehän ei sitä muuten kyllä tarvita, niin en viitsisi sitten turhaakaan sitä pitää seinässä.

Gesso on varsinainen koiranomistajan väline - varsinkin pentujen omistajilla. Tuossa aamulla Gessosin ovenkarmien raapimisjäljet piiloon, mutta pitänee vetää vielä toinen kerros sitä, kunhan tuo ehtii kuivua...

Lenkitystä Saivan kanssa

Käytiin aamusta lenkillä Saivan kanssa ja nyt se sujuikin ihan hyvin se leikki! Vaikka alussa harasi vastaan jo oikeastaan ensimmäisessä risteyksessä, suostui silti kulkemaan yhä etiäpäin, ja saatiin sitten aikaiseksi ihan kunnollinen lenkki, loppujen lopuksi. Ja kun Saiva tuli vielä sisällä käymään niin leikki edelleen, joskin ehkä hitusen vähemmän aktiivisesti kuin yleensä.

Uuden pennunkin Myssla hommasi itselleen - taitaa laskujeni mukaan olla neljäs. Tällä kertaa pennuksi joutui kuonopanta, mistä emo pitääkin sitten tarkkaa huolta, ettei se vaan katoa. Nimimerkillä olen aamulla piilottanut sen jo kolmasti ja joka kerralla koira on sen löytänyt ja huomannut saman tien.

Eilen koira jopa söi - perunamuussia ja koiranmakkaraa. Raksut ei kelpaa, ei sitten millään. En kyllä rupea antakaan nirsoilun takia muuttamaan ruokavalioo ns herkullisemmaksi, sitten kun raksut menee, niin saa mennä muutakin.

Koirapuistoilua

Innostuttiin siis menemään iltalenkin sijaa käymään koirapuistossa. Mikä kyllä kannattikin, sillä nähtiin vanhoja tuttuja, joiden kanssa Myssla innostui leikkimään. Saivaakin nähtiin, muttei Myssla innostunut niin, ärisi Saivalle jos penikka halusi leikkiä hänen kanssaan ja haukkui jos leikki muiden kanssa. Sitten se vain istui jaloissa, joten ei oltu mitenkään kauaa siellä puistossa jäätymässä, kuitenkin on lähes -20 C, joten päätimme lähteä kotiin.

Kaikilta kuulee yhä sen saman neuvon (kiitos silti kaikille neuvomisesta), "vähennä ruokaa". Mutta eipä sitä voi vähentää, jos koira ei mitään syökään...

Pirteämpi päivä

Ehkä kaikki nyt lähtee sujumaan paremmin - koirakin meni vapaaehtoisesti ulos ja hetken aikaa harkitsi karkuun juoksemista kun ilmoitin, että mennäänpä sisälle. Ei sitten kuitenkaan viitsinyt, kiitos salaisen aseeni - kuivatun kanan (kannattaa kokeilla). Jaksoi jopa riehua siellä normaalisti, noutaa palloa ja juosta ja pomppia lumipallojen perässä.

Luut eivät ole nyt hetkeen kelvanneet, yrittää vain piilottaa ne. Ja nytkin tuhisee tuossa vieressä kaikessa rauhassa ja pesee ja hoivaa minua pentujen puutteessa. Ainakin käteni ovat puhtaat.

Huomenna pääsee taas puuhaamaan Saivan kanssa, jos tällä kertaa muistaisin ottaa kameran sinnekin mukaan (täysillä pattereilla...).

lenkkeilyä

Käytiin Veilan kanssa lenkillä ja ai että koira jaksoi hyvin. Jaksoi jopa leikkiä! Noin tunnin verran käveltiin, siis ihan perus lenkin verran, mutta kun päästiin autoon niin koira simahti heti. Kotiinkin piti kantaa, kun ei suostunut karvaista takamustaan nostamaan autosta! Onneksi on pieni koira...

Nyt tosin huomasin Mysslan silmäkulmassa punaisen täplän, minkä puhdistin keitetyllä vedellä. Toivon, ettei ole vakavaa, seurataan tilannetta kuitenkin. (= Vilkaisen silmää viiden minuutin välein ihan vain tarkistaakseni onko se vielä siellä vai näinkö harhoja)

Lenkistä myös kuvia galleriassa!

Agiliitelyä

Olin ihan yllättynyt siitä, että sain kuin sainkin Mysslan agilityyn asti, vieläpä suhteellisen vaivattomasti. No joo, vikisihän se kotia kohti puolet ajasta, mutta liikkui vapaaehtoisesti eteenpäin aina kun hihkaisin "agility". Treeneissäkin meni aika lailla hyvin, tosin yksi pieni koira rupesi pelkäämään Mysslaa, kun se karkasi haistelemaan sitä pariin otteeseen. Vaikka Myssla ei haukkunut tai mitään, nuuski vain! No, koiria on moneen lähtöön.

Lisäksi sain vähän sellaisen vaikutelman, että olemme aavistuksen verran etevämpi kuin muut, vaikka meillä onkin pitkä matka kisoihin. Mutta ei se mitään, siellä sentään on ohjaaja.

Saimme myös tuomion, että koira on taatusti midi, vaikkei sitä oikeastaan ole mitattu kunnolla. Mutta se nosti kiven sydämeltä, nyt meillä on paremmat mahdollisuudet menestyä kisoissa! Vaikka se ei ole varsinainen syy, miksi harrastamme lajia, mutta ainahan on hyvä olla tavotteita.

Huomenna suunnitelmissa taas Veilan kanssa lenkkeilyä, ehkäpä ns. oudossa maastossa lenkkeily ei olisi niin ylivoimainen asia pikkuisellekaan...

Uus kaveri ja uusi pentu

Eilen käytiin leikkimässä Welsh Corgi Pembroke-pojan Tatun kanssa. Myssla jaksoi, ihme ja kumma, leikkiä hieman, joskin väsyi aika äkkiä. Mikä ehkä oli ihan hyvä, kun ei tuommoinen 7vk ikäinen jaksa niin kauheasti ehkä leikkiä. Mutta hyvin meni, ja mennään varmasti uudestaankin, jahka Myssla on vähän paremmassa kondiksessa :)

Tänään toisaalta agility-treeneihin, saa nähdä tuleeko siitä hittojakaan. Laitoin kyllä ohjaajalle sähköpostia, jotta jos ei näy niin eipä kannata odotella. Joudutaan kävelemään hallille, niin voi olla, että koira haluaa kotia kesken lenkin. Ja voi olla, ettei jaksa kauheasti agiliidellä muutenkaan, mutta ainakin mennään kokeilemaan, jos se vaikka piristyisi!

Ja koska kaikkien sääntöjen mukaan olemme keränneet lelut poies Mysslan lähettyviltä, niin yhä se löytää pentuja itselleen! Nyt sillä pennunkorvikkeena on valopanta, innolla odotan, että kuin käy kun laitetaan se lenkillä kaulaan...!

valeraskaus

Meillä on siis jälleen valeraskaus. Mukavan vahvana vielä. Miten tämä näkyy?

Koira ei halua lenkille, mitä osattiin odottaa jo edellisen valeraskauden jälkeen. Tämän aamun aamulenkki oli kaiken huippu - koira teki yhdet pissat, piha-aidan toiselle puolelle ja sitten kauhea veto kotia kohti. Suoraa sisälle ja suoraa sänkyyn, sen jälkeen huuto, jotta alapa tulla sieltä.

Vinkuu ja ulisee kuin riivattu, jos en istu koko päivää sängyssä hänen ollessa tiukasti vieressäni nukkuen. Joten istun ja kirjoitan tätä blogia, eipä tässä parempaakaan tekemistä ole. Elokuvan voisin ehkä kohta katsoa.

Läheisyydenkipeys. Ennen se riitti, että oli vieressä, vaikkei välttämättä koskenutkaan. Nyt sitten ollaan kokoajan puoliksi sylissä.

Raksuja ei suostu syömään, koiranmakkaraa kyllä. Edes maksavaahto Kongissa ei kelvannut neidille.

Maitoa tulee - yritettiin jopa käydä imettämässä yksiä irlanninsusikoirapentuja (6vrk ikäisiä), mutta eipä tuo siihen hommaan ryhtynyt. Puhdisti kyllä pentuja vähän, mutta enimmäkseen oli hyvin hämillään, että mites tässä nyt pitäisi olla ja että elkää päästäkö niitä rottia vapaaksi.

Että tällaista tänään. Nauttikaahan, joiden koiralla ei ole ei-tautia!

Tassut, tassut

Mysslalla on tassuissa pikkasen halkeamia, jotka eivät ainakaan vielä näytä kauheasti sitä vaivaavan - toivotaan, ettei mene pahemmaksi! Yritän niitä hoidella rasvalla ja kylmimmiksi ilmoiksi ostin tossut, jotka saa koiran kävelemään kuin ankka ja hyppimään kuin härkä (pikkusiskoni kuvaus). Eli siis huvittavaa katsella koiraparkaa, jota kiusataan tossuilla! Omaksi parhaakseen kuitenkin...

Huomenna nähdään Saivaa ja Myssla saa taas riehua mielensä mukaan metsässä.

Kylmä on

Tuo -30 astetta on näköjään liikaa jopa Mysslalle, joka aamulla kieltäytyi lähtemästä vapaaehtoisesti ulos. Minähän jäin katselemaan lämmin kaakaomuki kädessäni samalla kun äitini yritti saada koiran lähimmälle pissatuspaikalle. Itse kun olen vuoteenomana, joten toivottavasti nämä pahimmat pakkaset menevät ohi siihen mennessä!

Ja hoitokoirakin lähti, Myssla on sen jälkeen vain nukkunut melkeimpä. Nyt on sitten mukavan rauhallista, viikonloppuna ilmeisesti käydään toisaalta siellä kylässä kertoilemassa miten meni lainakoiran kanssa :)

Näyttelyitä

Niin ja ilmottauduttiin Mysslan kanssa sitten tuonne Tampereen KV näyttelyyn, joten nyt on pakko aloittaa treenaaminen ja hermojen hallinta!

Huh huh...

Nyt on tässä kyllä mennyt aikaa aika pitkään, kun viimeksi täällä kirjoittelin - tai siltä ainakin tuntuu! Joulu oli ja meni ja Mysslalla ainakin oli hauskaa!

Eli meillehän tuli tuo hoitokoira partacollie vähän ennen joulua. Aluksi vähän pelotti, että miten se sujuisi kun joutuisin junalla menemään eikä hoitolapsi ollut ikinä ollut junassa + minulla helvetinmoiset pakkaukset mukana. No, menomatkalla ei sitä huolta ollut, sain kyydin omistajilta matkan ensimmäiseen stoppipaikkaan. Levotonhan koira oli kun se jätettiin täysin outoon paikkaan täysin outojen ihmisten kanssa, mutta Myssla ei ollut kaverista moksiskaan. Siinä vaiheessa tuli eripuraa kun ruoka piti antaa - lopputuloksena oli, että Myssla söi täysin erissä huoneessa ruokansa.

Matka mökille tunturien keskelle sujui seuraavana päivänä hyvin, hoitokoira oli erittäin rauhallisesti mummoni sylissä ahtaalla takapenkillä tavarapaljoudessa minun ajaessa autoa. Ihmettelen yhä, miten mahduimme siihen japani-ihmeeseen. Myssla nyt on yleensä aina vähän levottomampi matkustaja, vaeltelee penkiltä toiselle, joten se ei ollut yllätys.

Itselle jonkinmoinen järkytys kun hoitokoira ei käyttäytynytkään yhtä rauhallisesti kuin oma karvakasa :D Pari kertaa sitä kiroilin, mutta nyt olemme loppusuoralla ja sekin alkaa oppia meidän tapoihimme. Hyppimiseen keksin semmoisen ratkaisun, että puhallan koiran naamaan. Se ei siitä tietenkään pidä, ja alas mennään ja äkkiä... Mökkikin oli koirille unelmien täyttymys, kun pihalla sai juosta vapaana minkä sielustaan irti sai, mökki kun on keskellä metsää. Jouluruuan jälkeen se oli myös itselle suuri helpotus kun ei tarvinnut lyllertää kovassa pakkasessa monen tunnin lenkkiä. Naapurissa oli sitten amerikannoutaja, joka oli yhtä leikkisä kun kumpainenkin meidän, joten senkään kanssa ei tullut mitään ihmeellisiä konflikteja.

Mysslan kanssa pääsin kokeilemaan tätä vetokoirahommaa ja hyvin se meni alkuunsa! Ainakin kun veti lapsia pulkassa (ei ilman apuja tietenkään!) mutta suksien kanssa sen pitäisi vielä oppia vetämään. Onhan tässä talvea jäljellä!

Hoitokoiralla vissiin ikävä, kun se ei syö kauhean hyvin, mutta sekin kohta korjaantuu kun pääsee muutaman päivän päästä omistajiensa hellään huomaan. Tulomatkallakaan ei ollut ongelmia junien kanssa kun taas järjestyi kyyti kotia. Ainoa vain, että kun päästiin sisälle asti teki hoitokoira tarpeensa olohuoneen (kalleimmalle) matolle, vaikka hetki sitten oli hetken pihalla. No harm done, ja muistui itsellekin pentuajat mieleen.

Ja tosiaan mietin tuossa lomalla toisen koiran ottamista, mutta yksinkertaisesti oman elämäntilanteeni miettimisestä tulin siihen tulokseen, että järki käteen. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä uudelleen!