Ripuli ja uusvanha kaveri

Tänään aamusta Kleppa teki kakat ulos, mikä mielestäni on ihan mahtava juttu.

Matolääke annettiin myös tänään, minkä Kleppa ahmi hetkessä ja kerjäsi lisää, kun taas Mysslalle sai tunkea kurkkuun, jotta se nielaisi sen. Pöljiä molemmat, mutta tulipaha annettua.

Suomenlapinkoira Saiva tuli lenkille tänne ja Mysslahan oli asiasta ihan innoissaan. Kleppa aluksi taas arasteli kaveria, mutta piankos ne jo touhusi kolmestaan siellä iloisesti. Loppuvaiheessa lenkkiä rupesin kantamaan Kleppaa, kun näytti olevan niin väsynyt. Lenkin jälkeen uni maistui kyllä älyttömän maittavasti.

Noh, jo lenkillä huomasin, että Mysslalla on vatsa löysällä, mutta kotona se väänsi rehelliset ripulit sanomalehdelle (eikä mennyt pisaraakaan lattialle) ja hetken päästä ulos. Ihana, kun sillä on niin älyttömän pitkät perskarvat, niin totta kai niissä oli sitten löysää kakkaa ja se piti pestä pois. Ulkona, vieläpä, kun alakerran kylpyhuone oli varattu likapyykille. Mutta eipä tuo näyttänyt menoa haittaavan.. Korkeintaan sitä, ettei tänään mennä agilityyn.

Vanhempia tekstejä

Totesin, että on hyvin rasittavaa kirjoittaa samoista asioista kahteen kertaan, joten liitän molemmat blogit tähän yhteen ja samaan. Eli tässä siis Klepan aikaisemmasta blogista tekstejä, vanhimmat alimmaisena.

tiistai 30.3.2010
Yksinoloharjoitus osa 2

Tein Klepalle yksinoloharjoituksen ja hyvin toimivana tekniikkana jätin mp3-soittimeni äänittämään, että kauanko tämä meidän murunen täällä huutelee yksinään. Noh, pääpiirteittäin se meni niin, että se huuteli täällä pieniä kuuntelutaukoja pidellen 20 minuuttia. Sitten oli noin 5 minuuttia hiljaa. Sitten huusi 5 minuuttia. Ja oli yli 10 minuuttia hiljaa, kunnes sitten pikkusiskoni tuli kotiin ja tuo aloitti huutamisen. Mietiskelin tässä, että jatkanko samalla linjalla asian suhteen, jotta annan sen vain huudella yksinään täällä pitkän aikaa kunnes oppii, että siitä ei ole niin minkäännäköistä hyötyä. Vai otanko vain pienempiä taukoja tuossa yksinolossa. Ideoita? Mielipiteitä?

maanantai 29.3
Koirapuisto

Eilen uskallauduttiin koirapuistoon sellainen pikakäynti. Kleppa ei oikein innostunut ajatuksesta, aika lailla kyyhötti aidan vieressä ja mietti että mitä pitäisi tehdä. Ei siellä hirveästi koiria ollut, yksi basset fauve de bretagne, chowchow, järjettömän iso dobberi ja rotikka. Ei kukaan niistä ollut mitenkään huonostikäyttäytyvä, mutta eipä tuo meidän vauva vielä uskaltanut leikkiä niiden kanssa. Ajattelin, että mennään seuraavalla kerralla niin, että siell on ainakin yksi pentukaveri. Niitäkin kun on nyt niin paljon.

Ja pientä painoinfoa: Kun Kleppa meille saapui, se painoi 4kg. Nyt se painaa 4.5kg.

perjantai 26.3.
Raakaa Kalaa

Käytiin tänään lenkillä meren jäällä Veilan kanssa. Kleppa jaksoi hyvin mukana, eilinen yksityislenkki teki selvästi hyvää kun kulki minun eikä Mysslan perässä. Menomatkalla matka meni ihan hyvin, vaikkakaan ei kukaan ollut öisen lumisateen jälkeen tehnyt moottorikelkkalatuja, mitä pitkin olisi voinut käppäillä. Siispä sukat märäksi heti alkuunsa, kun oli sellainen plussakeli...

Siinä vaiheessa kun käännyttiin takaisin Kleppakin tajusi mitä ihmettä se Myssla kaiveli vähän matkan päässä. Sitä vain ei tajunnut miksi emäntä näytti vihaista naamaa kaverille. Myssla kun palasi rakkaan harrastuksensa pariin - pilkkijöiden kaloja syömään... Noh, eipä siinä Kleppa teki perässä... Ja mamma sai huutaa sydämensä kyllyydestä. Lopuksi saimme haistella kolmea kalalle lemuavaa koiraa pienessä autossa. Ah ihana elämä.

Kotiin päästyä nuo kaksi sitten suoraa kylppäriin ja suihkuun. Kalanhaju hävisi ja mamma on hyvin tyytyväinen.

Paitsi siihen kalansyöntiin. Siitä en tykkää yhtään.


torstai 25.3
Yhteislenkki ja epävarmuus

Käytiin tänään Klepan kanssa kahdestaan lenkillä, missä sitten tajusin, että pitää rueta viettämään paljonpaljon aikaa kahdestaan. Nimittäin pikkaisen vaati huomionhakua itseltä että sain sen kuuntelemaan minua. On vissiin vain ottanut Mysslasta mallia aina, nyt rupeankin käymään ainakin kerran päivässä sen kanssa kahdestaan lenkillä. Eli menee varmaan niin, että ensin käytän Mysslan aamulenkillä ja heti perään toisen, jos pakkaset antavat periksi. Tänään jäi aamulenkki pienellä aamupäivään kun oli taas se -17 C ja teki kaikki mahdolliset asiansa sisälle ennen kuin pääsin edes lähelle ulko-ovea.

Viime yönä äitini kulki ovemme ohitse ja Kleppa vielä suht epäluuloisena kaikesta uudesta murisi ja ärisi oven takana. Äitini tokaisi sitten aamulla, että jos hän ei olisi tiennyt millainen rääpäle oven takana on, niin sitä olisi voinut luulla isoksikin pedoksi. Hah, tulevaisuuteni on turvattu ;) Vaikka mielelläni opettaisin sen pois murinasta. Nyt kokeilen täydellistä välinpitämättömyyttä asian suhteen, luin muutaman artikkelin koiran epävarmuudesta.

http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/remmirayha.html


keskiviikko 24.3
Lenkkeilyä

Tänään aamusta oli -18 C, joten käytin Klepan talon kulmalla pissalla ja vein sisälle kun rupesi palelemaan. Sinne se jäi pikkuveljeni kanssa odottamaan aika nätisti, että sain tuon isomman neidin käytettyä lenkillä. Siinäpä oli siis tämän päivän yksinolot.

Tänään myös pääsi ensimmäistä kertaa vieraat sisälle katsomaan pentua, kylässä kävivät muun muassa isovanhempani ja veljeni ja pikkusiskoni kaverit. Kleppa otti ne iloisesti vastaan, eikä edes murissut kuten sillä tapana on! Pitää vahvistaa neidin itsetuntoa, koska jatkuva murina ja haukkuminen tuskin on edes koirasta kivaa.

Imuriinkin ehdittiin tutustua tarkemmin tänään - Kleppa kun osoittaa lievää pelkoa ja ihmetystä tätä outoa joskin fiksua keksintöä kohtaan. Pysytteli turvallisen välimatkan päässä, muttei silti jättänyt imuria silmistään. Siinä vaiheessa kun Mysslaa piti töniä pois imurilla pois tieltä oli pentu ihan kauhuissaan. Mutta hyvin selvisi molemmat kaverit tästä koettelemuksesta ja eipä siinä kuin imuroimaan useammin. Äitini riemastuu.

Sitten päivemmällä käytiin hieman pidemmällä lenkillä lähimetsäpätkässä käppäilemässä hieman, ja hienosti jaksoi pentu. Kotiin tultua lirautti saman tien pissat lattialle ja meni tyytyväisesti nukkumaan. Tosin vain hetkeksi kun islanninlammaskoira Veila tuli yllättäen lenkille Mysslan kanssa ja pentu päätettiin ottaa mukaan. Ainahan sitä voisi kantaa kun ei jaksa. Mutta pirajahan yllätti ihmeesti, jaksoi nimittäin kävellä ihan törkeän pitkään isojen kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa nappasin sen sitten syliini takin sisälle kun alkoi näyttää turhan väsyneeltä (vaikka olisikin vielä halunnut leikkiä ja riehua), mutta tyytyi kohtaloonsa. Lenkin jälkeen törmättiin vielä naapurin Jesseen (tolleri), johon oli myös tosikiva tutustua.


tiistai 23.3
Yksinoloa

Jätettiin ensimmäisen kerran n. 5 minuutiksi yksin, ilman Mysslaa. Soitin Saivan emännälle ja pyysin kuunnella miten käyttäytyy, kun en löytänyt vanhaa kunnon mp3-soitinta, että olisin voinut äänittää sen. Mutta niin, ilmeisesti haukkui/vinkui koko ajan, eli perkule sentään. Tietenkin pitää nyt vähän enemmän jättää sitten yksinään niin, että vie roskia ja käy vessassa jne. koko ajan ilman Mysslaa, että tottuu siihenkin. Toivottavasti kuitenkin oppii olemaan. Ja kun osaa jotenkuten (mielellään kyllä täydellisesti) olla yksinyksin niin voi jättää yksin Mysslan kanssa. En epäile ollenkaan, että siellä tulisi jotain väkivaltaista tapahtumaan, jos jotain niin peruskyykytystä ja leikkimistä.

Perjantaina olisi tarkoitus mennä Veilan kanssa emäntineen jäälle tallustelemaan noin tunnin lenkki, joten rupean totuttamaan Kleppaa olemaan repussa. Lämpimämpää kuin sylissä ja erinomainen paikka olla jos ja kun väsähtää kesken leikin. Mysslallekin tekee hyvää käydä vähän pidempi lenkki.Ei se mitään sanonut, ihan nätisti siellä viihtyi. EastPackin reppu on ihmeellisen isokokoinen, joten siellä on lokoisat oltavat. Vilttiäkin vielä mahtuu laittamaan.

Klepalta olen myös huomannut hauskan "harrastuksen" - siinä missä Myssla tuijottelee ikkunasta ulos, Kleppa tuijottaa itseään peilistä... :D

maanantai 22.3
Pissa

Heräsimpäs tänään niin, etten kertaakaan astunut pissaan tai kakkaan, koska en löytänyt niitä huoneestani ollenkaan! HA HA HAA. Fiksu koira, Kleppa :3

maanantai 22.3
LenkkeilyäEnsimmäiset

Heti ensimmäisenä päivänä nimesin tulokkaan pikkupirajaksi, tuo kun niin mielelllään näyttää ja käyttää hampaitaan. Ei ehkä minuun kuitenkaan niin paljon kuin "siskoonsa", mutta kuitenkin. Yrittipähän tämä jo ensimmäisenä päivänä pimittää luunkin minulta! Aikaimoinen pakkaus, täytyy myöntää. Piti sitten äristä takaisin ja ottaa se vain pois. Hetken päästä annoin jo takaisinkin sen ja osasi olla kyllä nätisti. Sanoo myös vastaan Mysslalle, mutta eiköhän Mysslakin pistää taaperoa muutaman päivän päästä ruotuun. Vinkui ainoastaan silloin, kun menin vessaan, eikä se päässyt kaveriksi sillä kertaa.

Ensimmäisenä yönä en herännyt kertaakaan yöllä, joten olipa se reipas pentu. Nukkua tosotti koko ajan vieressä, aamulla käveli jopa päälle syömään luuta. Herättiin siinä puoli 7 - 7 aikaan, käytiin ulkona ja syötiin. Kova on ruokahalu pennulla, ihan erilainen ahmimaan kuin Myssla. Ja siis nimenomaan ahmimaan.

Tämään, kunhan vähän lauhtuu tuo pakkanen, käydään vähän pidemmällä lenkillä kuin taloa ympäri :)

Koirapuistoilua

Käytiin tänään koirapuistossa iltalenkin sijaa ja Mysslahan oli ihan innoissaan. Pääsi leikkimään tuttujen kavereidensa kanssa, kun niiden kanssa olin sopinut jo tapaamisen sinne :) Eli sai juoksennella aikuisemmassa seurassa, mikä varmasti teki hyvää päällekin jo.

Klepallehan puistokäynti oli vasta toinen, ja lähinnä sen takia uskallaudutaan sinne ennen toisia rokotuksia, koska Kleppa tuntuu olevan sen verran epävarma toisista koirista ja muuten, jotta jos siellä vaikka saisi itseään kasaan. Aluksihan se taas meni siihen, että pelkäsi vähän kaikkea (siellä oli muun muassa mustia mopseja) ja pentukaveriksikin oli hälyytetty portugalinvesikoiranpentu, joka on nyt jotain 4kk. Se vain oli vähän turhan riehakka ilmeisesti, Kleppa ei ainakaan tällä kertaa lämmennyt leikkimään. Mutta erona viime kertaan, niin tällä kertaa mentiin pienten puolelle.

Myssla yritti seurailla välistä Klepan jälkiä, mutta vaikka hanki kantoi pienempää, ei se sentään Mysslaa kantanut koko aikaa. Luoksekin tuli melkolailla heti, mikä sinänsä on jo parannusta - jonkun aikaa nyt on ollut sellainen en kuuntele -vaihe menossa, mikäpä siis sen hauskempaa. Karkailu on kivaa ja sitä rataa. Siispä parempaan kuriin tällä kertaa, eli iltapissallekin vain remmin kanssa. Sitä saa mitä tilaa...

Siinä vaiheessa Kleppa uskaltautui kunnolla haistelemaan kun puistoon tuli lisää islanninlammaskoiria, niitä se ei aristellut läheskään yhtä paljon kuin muita rotuja - vaikka ei ollut nähnytkään ennen kyseisiä kavereita. Loppua kohden Kleppa rupesi olemaan yhtä itsevarma kaikkien kanssa, ja vaikka uudeksi kaveriksi tuli 4kk ikäinen lyhytkarvainen collie ei Kleppa pelännyt mennä tutustumaan samaa tietä. Eli hyvää tulee!

Kalaa, kalaa

Käytiin tänään meren jäällä Veilan kanssa ja voi jehna siellä on taas niitä kaloja! Lisäksi pilkkijöitä oli ja yksi vanhempi mies sanoi että "ei se haittaa, ne jätetään aina variksille" mikä sinänsä varmaan ilahduttaa variksia vaan ei ainakaan meitä koiranomistajia. Nimittäin nämähän pisteli poskeen, eikä auttanut vaikka kuinka huutelin ja karjuin ja hihkuin ja... Nämä omat koirat eivät sentään PYÖRINEET siinä kuten Veila, mutta yhtä pahalta ne silti haisi keskenään. Kotia päästyä meni koirat sitten suoraan suihkuun... Enää ei haise kuin märkä koira. Tai no - sekään ei enää...

Lenkkeilyä

Tänään Veila tuli yllättäen lenkille meidän kanssa, joten tuli tehtyä semmoinen pitkä lenkki. Otettiin myös pentu mukaan, joka jaksoikin yllättävän pitkään roikkua mukana. Myssla antoi Veilan rauhassa tutustua karvapalloon ja leikkivät tosi nätisti kolmestaankin. Koko ajan aikuiset kaverukset pitivät silmällä, että pentu pysyi tallessa. Mysslakin sai pitkästä aikaa kunnon lenkin mehtäsä!

Mammavapaa

Kävimme Mysslan kanssa kahdestaan noin puolen tunnin mehtälenkillä tänään. Oli itsellekin mukavan rauhallinen lenkki ja koirakin tykkäsi kahdenkeskeisestä ajasta :)

Rauhallista(ko)

Pikkaisen vaatii tarkkaa silmää ja nenää, kun pitää komentaa noita. Enemmän ehkä Kleppaa, se kun ei millään pitäisi siitä, että Myssla tulee luokse jos Kleppa rauhoittuu viereen. Eli se murisee ja näyttää hampaitaan. Joudun siis torumaan Kleppaa ja houkuttelemaan Mysslan luokseni, kun se ei ole ihan varma onko sen sallittua enää. Hitto vie, tuommosta en kyl rupee kattoon yhtään! Sais se Myssla opettaa pennulle sen kaapin paikan, ennen kuin oikeasti rupee pomottaan liikoja! Ehkä se tässä muutaman päivän päästä, nyt Myssla sai etuoikeuden nukkua mun sylissä, kun Kleppa sille äsken ärisi.

Kuvatuksia

Ja kotia kohti

Tänään pääsimme vihdoin ja viimein kotia. Eihän tässä viikonlopun aikana istuttu kuin jotakuinkun 10 tuntia junassa. Nyt on jalat turvonneet ja mieli rentoutuu tässä sängyllä istuessa ja valittaessani tänne kaikki kuulumiset...

Ihan ensimmäiseksi menomatkalla juna oli tupaten täynnä myös eläimiä joten voitte vain kuvitella mitä siitä tuli... Pienet yöunet taustalla ja ah niin ihana ruuhka. Meinasi käämit palaa, mutta suunnattoman kärsivällisyyteni avulla selvisin tehtävästä. Eipä siinä, enon luo oli ihan mukava mennä. Mummokin oli mukana ja tietäähän sitä miten mummot käyttäytyy koiran ja ruuan kanssa.

Lauantaina näyttelyssä menin ihan älyttömän hyvin! Tuomarina oli Paavo Mattila, joka kuulemma (ainakin saksanseisojien keskuudessa) on hyvin, hyvin tiukka tuomari. Mutta lopputuloksena ERI NUK1 PN4. Ei ruusuketta, mutta seuraavassa sitten!

Sunnuntaina lähdettiin hakemaan Kleppaa, ja voi että Myssla innostui tytöstä! Leikkivät innokkaasti autossa ja junassa ja kun päästiin kotiin niin yhtä rallia talonpäästä päähän. Kova on tyttö sanomaan vastaan ja ihan Mysslaakin ihmetyttää pieni pirajanrääpäle, mutta hyvin se otti sen vastaan! Ei ole kyllä moitteen sijaa. Aivan loistavaa. Arjen aloittamista odotellen...

Ja väsyneenä matkasta totta kai iskin tämän tekstin väärään paikkaan... Aluksi. Tämä on korjattu versio.

Matkaan jo käy...

Viimeiset päivitykset ennen pentua ja koiranäyttelyä! Huomenna lähdetään matkaan - junalla, koska autoille oli luvattu niin mukavat pääkallokelit. Mutta ei se mitään, en lannistu vähästä ja sitä paitsi mummoni aikoi tulla joka tapauksessa mukaan auttamaan junassa. Joten tällä kertaa pääsen ehkä vessaankin, mikä tietää hyvää matkaa. Kuinka moni on joskus pidättänyt sen 5-8 tuntia, kun ei ole päässyt vessaan, kun koiraa ei uskalla jättää yksin? Mutta joo. Stressitaso on korkealla, tosin nyt olen melko varma, että lähes kaikki on pakattu. Kaikki, mitä en tarvitse huomenaamulla. Ja silloin pakkaan loput.

Huomenna tuleekin Saiva vielä viemään Mysslan energiat pois, jotta junamatka sujuisi rauhallisesti. Tosin äitini tokaisi tähän ihan mahtavan kommentin: "Uneksi sinä vain". Kiitos, äiti, se lohdutti.

Ja panikoin loppuillan. Tarvinko vielä jotain?!?!?

Kalaa, kalaa

Oltiin tänään Veilan kanssa jäällä kävelemässä aamusta. Koirakin sai syödäkseen kunnolla kun ärsyttävät pilkkijät olivat jättäneet saaliinsa jäälle. Siis ihan oikeasti, jos pitää pilkkiä, vie kalat vaikka naapurin kissalle tai nakkaa takaisin veteen tai vaikka pilki ilman syöttiä! Roskakalastus on niin perseestä, eikä ihmiset ajattele. Ihan hyviä kaloja oli, ihan kunnon kokoinen ahvenkin löytyi! Hiisi vieköön, olisin voinut itse viedä sen, mutta ihan kuin minulla mitään pussia olisi ollut mukana. Mikä idea on kalastaa, jos ei haluta pitää saaliita? Tällaiset kalastajat voisi tunkea siitä pilkkireiästä jään alle. Nyt on todella kivaa, jos koira saa jonkun loistartunnan niistä kaloista, mutta onneksi ei oltu makean veden päällä kävelemässä. Ei niin paha asia. Mutta silti! Ja kun Veilakin pyörii niissä, on mahtanut olla hyvät aromit loppuillan... Että haistakaa paska te jotka ette osaa pilkkiä kunnolla.

Ja tuon pienen purkauksen jälkeen muihin aiheisiin. Agilitytreenit oli tänään peruttu, eikä minulle oltu kerrottu mitään. Kivakiva. Kävin sitten 10 minuuttia treenaamassa yksinään, mutta koirakin oli sen verran väsynyt, että lähdimme kohti kotia melkein saman tien. Ei ole minun vikani, että ohjaajalla ei ole numeroani, koska olen sille useamman kerran soittanut. Tiedä sitten, miksi ei ollut ottanut ylös sitä.

Muuten on koira nukkunut koko päivän. Huomenna pakataan kimpsut ja kampsut ja perjantaiaamusta lähdetään kohti Tamperetta. Talo alkaa pikku hiljaa olla pennuntulokunnossa, mattoja on otettu osittain jo pois ja loputkin häipyy viikonlopun aikana viimeistään. Huomenna pitääkin väkertää autoon semmoiset pressusysteemit, että ihan heikompia hirvittää. Ei vaan, että koirat voisivat matkata takapenkillä.Ideaalia. Pitääpäs nyysiä vanha lakana sitä varten.

Remmilenkkejä ja pikkuvauvoja

Tänään käytiin Mysslan kanssa pitkästä aikaa kunnon remmilenkki. Toki sitten pääsi vapaaksikin välistä, kun käveltiin läheisellä jäällä, mutta enimmäkseen kuitenkin remmissä. Aika nätisti vielä muisti kulkea, mistä olen erittäin, erittäin ylpeä. Kaksi tuntia me tuolla pakkasessa kuljeskeltiin ja kyllä tuota koiraa nyt väsyttää.

Ohituksetkin sujui tosi hyvin, vaikka kaverin koira välistä provosoikin haukkumaan. Yhden koiran kanssa tuo vain innostui haukkumaan, en tiijä miksi se oli niin mielenkiintoinen, mutta kolme - neljä muuta koiraa meni vallan mainiosti syöden.

Ja sitten otsikon toiseen viittaukseen pikkuvauvoista. Myssla saapi itselleen koiravauvakaverin! Haemme sen ensi viikon sunnuntaina, se varmistui tänään! :) Penikka on noin 3kk ikäinen karvakaveri Kleppa. Islanninlammaskoiranarttu. Sille pitänee tehdä oma blogi, jonka osoitteen lykkään sivuun myöskin. Ellen innostu tähän samaan siitä räpeltämään asiaa. Kahtoo nyt.

Pitkiä lenkkejä

Tänään käytiin taas Hiltun, Kvennan ja Veilan kanssa semmoisella puolentoistatunnin mehtälenkillä. Kauhea oli vauhti ja sääkin suosi - aurinko paistoi ja ilma lauhtui -15 C -8 Chen siinä lenkin aikana. Että hiki tuli ja polutkin olivat paikoitellen hieman lumiset. Ärsyttää hieman itseä ja muita, kun joutuu kävelemään aika pitkään polkua, joka on todella kapea. Vähäsenkään kun astuu sivuun niin upottaa kertaheitolla syvälle. Ja vielä sekin, kun keskustelu ei kolmen ihmisen voimin toimi jos kävelee jonossa kuin köyhän talon porsaat. Pitäisiköhän joskus tuumata nuille moottorikelkkaihmisille, että jos viitsisivät vetää sinne jotain leveämpää väylää?

Ja sitten myöhemmin käytiin pyöräilemässä kaupalla, kun minun piti saada itselleni jotain mahantäytettä. Taas meni hienosti, vaikka haukkuikin muille koirilla ja kaupan pihalla. Lisäksi laitoin hakemukset Oulaisen ja Pellon näyttelyihin viimeinkin. Vaikka Oulaisen kanssa meinasi tulla semmoinen virhe, että kirjoitin kuoreen Oulun... Mutta noh, aina on hyvä pitää kynää matkassa, näin tämäkin asia korjaantui. Toukokuusta tuleekin sitten rankka kuukausi, kun kolmena peräkkäisenä viikonloppuna on jotain: Ensin Pellon näyttely, sitten Pohjoisten Belgien järjestämä PK-leiri ja sitten vielä Oulaisten näyttely. Että huh huijakkaa.

Pyöräilyä ja kevättä rinnassa

Siitä tietää, että kevät on tullut kun koira ei osaa päättää haluaako se olla sisällä vai ulkona. Joten se ravaa sitten viiden minuutin välein sisälle ja ulos, rupesin jo miettimään aitaanko pihan ja hommaan koiranluukun. Ei tarvisi koko ajan olla ovimiehenä. Tosin tuossa ulkonaollessakin on oltava aika valppaana, nythän tuo koira on meidän oven edessä vajaa 10 m narussa. Pelottaa vähän, että tuleeko lumet alas koiran päälle, mutta ajattelin koiralla olevan sen verran aivoja, korvia ja vaistoja, että hakeutuu pois alta ennen kuin se tapahtuu. Nyt tosin oven edestä tippui jo aikaisemmin lumet suoraa Mysslan viltin päälle, eli nyt ei pitäisi olla ihan hetkeen mitään hätää. Ja siis, Myssla ei ollut viltillä silloin.

Itse asiassa olimme pyöräilemässä aurinkoisen sään vuoksi. Verrattuna kesän ja syksyn pyöräilyyn koira juoksi kuin unelma. Ei pysähdellyt omiaan, vaan aina kun sanoin että "vapaa" niin sai tehdä asiansa ja haistella vähän tarkemmin. Muuten piti harjoittaa tuota penkkojen pikalukutaitoa.

Lisäksi kun kaksi koiraa tuli vastaan, ei niille sanonut yhtään mitään. Toinen koira, irlanninsetteri, tuli suoraa vastaan, joten silloin pysäytin pyörän ja syötin sille kasan makupaloja. Keskittyi suoraa käteeni, eikä paljoa vilkaissutkaan setteriin. Toinen koira tuli taas sivutieltä, niin sen ohi päästiin pysähtymättä. Mieleen on herännyt, alkoiko se remmihaukku pyöräillessä kun "pakotin" sen juoksemaan toisia koiria vastaan, eikä siis ehtinyt näyttää olevansa viaton karvapallo, joka ei tahdo kenellekään mitään pahaa. (Sinänsä jännä, koska se maatessaan tuijottaa kuitenkin uhkaavasti). Mutta yhtä kaikki, ollaan edistytty asian kanssa huimasti, rupean varmaan taas harjoittamaan pyöräilyä näillä kevätkeleillä. Viimeistään siinä vaiheessa kun metsäpoluille ei pääse...

Note: Islanninlammaskoirahan on ravaajakoira, ei laukkatyyppi. En siis pistä juoksemaan, vaan annan ravata ja yleensä koira määrää vauhdin.

Makupalatestejä ja agilityä

Kuivattu jauheliha onnistui ihan mahtavasti! Koira on ihan sulaa vahaa käsissä. Ja kun päätin piruuttani kokeilla että miten ohitus sujuu näillä herkuilla niin voi vehnä - sujuihan se ja hyvin sujuikin! Kolme koiraa ohitettiin, neljännen kanssa päästin sitten leikkimään.

Agilityssä oltiin kymmenen minuuttia myöhässä kun meidän metsäpolut, jota kautta kuljemme paikalle, oli niin huonossa kunnossa jatkuvan lumentulon takia. Siihen mennessä ohjaajakin oli lähtenyt, hitto vie, joten harjoittelimme keskenämme puolisen tuntia. Siellä oli jotain random-treenaajia, ja Myssla mieluummin keskittyi niiden tekemiseen kuin omaan työskentelyyn.

Agilityn huono keskittyminen johtui todennäköisemmin väsymyksestä. Nyt levähdetään pari päivää ihan kaikessa rauhassa ilman kavereita, ellei satu lenkillä tulemaan vastaan. Sitten voi morjenstaa. Saman tien kun päästiin kotiin sieltä treeneistä, niin koira simahti tuohon sängylle. Voi ressukkaa.

Makupalatestejä osa jotain

Tänään käytiin agilityhallilla kolmen viikon tauon jälkeen. Viime viikollahan se jäi sen tassun takia poies. Mutta nyt meni ja osasikin jopa hyvin! Meillä rupee sujumaan pujottelukin jo aikamoisen hyvin, vaan ei kannata minun mielipidettä uskoa - alun perinhän opetin koiran siihen väärin. Kokeiltiin myös muutaman esteen sarjaa, lähinnä putki - hyppy -tyylistä. Kerran alitti esteen, mutta minun vika, kun päästin sen kävelemään niin lähelle estettä, ettei hypystä olisi kyllä tullut mitään. Ilmeestäkin näin, että meinaa alittaa. Mutta noh, jos sitä vaikkapa joskus fiksuuntuisin minäkin... Ja koska kaikkia varmasti kiinnostaa minkä korkuisia esteitä me pompitaan niin kyllä se on kaikkea 45 cm asti. Vielä en ole täysin varma onko tuo midi vai maksi, niin siksi mennään noinkin korkeita.

Puomilla osasi myös pysähtyä oikeaan paikkaan, eli etutassut hiekalla. Senkin olin kuulemma opettanut väärin, kun olin opettanut sen vain pysähtymään lopussa. Mutta noh - tämän siitä saa kun menee yksinään opettelemaan.

Saiva emäntineen tuli myöskin mukaan. Saivahan on vielä niin pikkunen, ettei sille mitään hyppyjä tehty, mutta putkea, pussia ja puomia kokeiltiin. Näppärästihän se meni ne :)


Sitten itse otsikon asiaan:

Nyt tällä hetkellä olen kuivattelemassa jauhelihaa, saa nähdä millainen lopputulos on. Tällaisella reseptillä:

Mahdollisimman vähärasvaista jauhelihaa kannattaa käyttää. Itsellä ei tainnut olla, mutta noh.

Keitä aluksi jonkin aikaa. (Voi myös paistaa, mutta keittämisellä lähtee rasvat kuulemma paremmin).

Sitten painele talouspaperien välissä, niin saa imettyä vielä loppuja rasvoja.

Levitä mahdollisimman ohueksi kerrokseksi uuniin (kiertoilma päälle tai uunin luukku raolleen) noin 60C. Itse laitoin pellille ritilän ja siihen ne lihat (leivinpaperin päälle), pääsee ilma paremmin kiertämään?

Mitähän meinaisin pitää lämpöä, varmaan jotain 4-5 tuntia ainakin, laitan pois kun menen nukkumaan. Kiertoilman jätän yöksi päälle.

Reseptin löysin jostain vaellussivulta, sieltä löytää oikeastaan mitä vain. Ajattelin syksymmällä käydä sienimetsällä ja kuivatella niitä sitten koiralle herkuiksi jos vaan tykkäävät. Ja katsoo nyt mitä muuta innostun tekemään. Porkkanoita en päässy kuivaamaan, kun meillä ei niitä tällä kertaa ole, mutta ehkä joskus! Ja katsoo mitä muuta keksii kuivata herkuiksi.

Niin, ja jos harrastaa vaellusta, niin tämä sama reseptihän kelpaa myös ihmisille. Liha vain kannattaa ensin maustaa jne. niin voi maistua paremmalta!

Kerronpa huomenna tarkemmin, miten onnistuin.

Koulutusnameja

Täsä tuumailin, jotta vaikka ostelinkin kaupan makupaloja, voisin silti tehdä lisää kuivattuja herkkuja tuolle räppänälle. Näin ollen ajattelin viimekertaisen maksan ja sydämen sijaa kuivata vaikka vähän porkkanaa ja jauhelihaa tässä lähipäivinä. Ehkäpä jo huomenna, riippuen vähän asiasta jos toisestakin.

Porkkanasta tosin se, että ei välttämättä imeydy kunnolla. Mutta pieninä määrinä tuskin haittaakaan on, kun "laihiksellakin" sitä keitettynä annoin. Pitääpä sitten ilmoitella ja ohjeita pistää jos ja kun saan aikaiseksi!

No huh huh

Aamulla mentiin Veilan ja omistajansa kanssa lenkille. Aluksi piti islanninlammaskoira Breki tulla mukaan, mutta ressukalla on ripuli. Joten menimme kahdestaan, ja kävelimme - tai oikeastaan tarvoimme - 2,5 tuntia. Valehtelematta. Lisäksi nollakeli jatkui, joten lumi oli raskasta ja pitkäänkin oli polkukin aika huonossa kunnossa. Myssla kuitenkin jaksoi hienosti! Veilakin, vaikka sillä oli valeraskaus meneillään.

Noh, myöhemmin päivällä saimme soiton suomenajokoira Tunelta, joka kysyi kaveria koirapuistoon. Iltalenkkihän pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa tehdä joten miksikäs ei, hetkeksi. Se hetki venyi sitten tunniksi, ja siellä näkyi tuttujakin tyttökoiria! Mysslalla oli kyllä mukava päivä, nyt onnellisena tuhisee tuossa vieressä. Jospa se huomisen ottaisi rennommin, ajattelin kokeilla hierontaa! Sellaisenkin kurssin olen joskus käynyt :D