Nollakeli!

Ennen:

Jälkeen:


Mysslalla siis karvanlähtöaika ja kolmisen viikkoa näyttelyyn. Jibi.

Lisäksi nyt on nollakeli, joten lumipalloja tuli heiteltyä aamutuimaan koirille, kun Saiva emäntineen tarpoi tänne lenkille. Mukavaa kuntoilua tallustella poluilla, jotka eivät ole kunnolla auki.

Normipäivä

Aamulla käytiin melko rauhallinen lenkki Veilan ja omistajansa kanssa mehtäsä. Semmonen reilu tunti siellä mäni, sen jälkeen tuo ikuinen energia tahtoi vielä leikkiä miun kanssa! Hitto vie, kiinnostaa tietää mistä se repii kaiken sen energian...

Noh, muru varastelee jälleen ruokaa pöydältä. Kuulemma jo melkein suustakin. Ei tietenkään minulta, eihän se herttinen sitä uskaltaisi, mutta pienemmiltä lapsilta kyllä toki ja pöydältä. Siksipä tänään koulutin sitä hieman. Jätin pöydännurkalle kinkunsiivun, missä oli ihan mukavanoloisesti perus mustaapippuria. Noh, eipä auttanut... kuulemma. Siskoni siis otti koiran sisälle pihalta ja en ehtinyt todistamaan asiaa. Eipä siinä, seuraavaksi laitoin juustonpalan, missä olikin sitten vähän runsaammalla kädellä laitettu chiliä. Tämä yhdistelmä sai huvittavan näköisen ilmeen koiran naamalle, ei tainnut olla oikein mieleen. Ehkäpä se tästä sitten lähtisi taas vaihteeksi ei-varastelevaksi.

Ollaan yritetty testata sitä Furminaattoria, mutta täytyy kyllä sanoa, että ei sillä nyt kauhean paljon enempää lähde kuin perus karstallakaan. Mutta koska olen harjannut koiraa sellaiset 2-3 kertaa päivässä, ei siellä varmaan ole paljoa enää lähdettävääkään. Veilan omistaja sanoi, että Mysslan turkki näyttää tosi nätiltä! Mistä olen hyvin iloinen, koska kohta (3vk) on se näyttely.

Ja testasimme heijastinliivin iltalenkillä, joka oli myös tunninmittainen vapaanajuoksutusta metsässä. Hyvin näkyi, hyvin sopi ja hyvä on.

Iltaruuaksi tein keitettyjä porkkanoita, uuniohrapuuroa ja raksuja. Kuulinpas, että tuon kokoiselle koiralle pitäisi olla 1,5dl raksuja. Yritetään nyt pudottaa painoa tuolla vielä, vaikka olikin laihtunut jo ihmeellisesti ½kg! Olen ylpeä!

Tassu is mucho bättre

Eli tassu alkaa olla jo loistavassa kunnossa. Oltiin koirapuistossa, ja kun se kerran tippui ja toisen muutaman kerran meinasi, niin kyllästyin ja otin sen kokonaan pois. Mysslakin sai leikkiä paljon vapaammin.

Peten Koiratarvikkeesta saatiin paketti tänään :) Kaikki oli hyviä, mikään ei lähde takaisin. Heijastinliivi on ehkä himpun verran iso, mutta ainahan sen voi itse pienentää - se yhtä pienempi kun vaikutti niin kamalan pieneltä! Furminaattoriakin ehdittiin jo kokeilla, ja kyllähän sillä karva lähtee. Huomenna aamusta vielä paremmin yritetään harjata. Nytkin meidän harjaustahti on sitä, että ainakin se kaksi kertaa päivässä. Kauheen pitkiä aikoja kun ei voi pihalla olla, itse jäätyy jo paikoilleenkin.

Lisäksi oon huomannut, että tuo meidän räppänä on aika kylmäkinttuinen kaveri, -15C nostelee jo tassujaan niin, että palelee. Ilmeisesti voisi kokeilla pitää niitä tossuja yli -20C pakkasessa kun ne on ostettu. Jos vaikka helpottaisi koiraa. Hieman ehkä ihmettelen, kun pitäisi olla ihan säänkestävä turkki jne. eikä tassukarvojakaan olla leikattu kun viime talven lopussa. Mutta kai se on yksilökohtaista, toiset kestää paremmin ja toiset ei.

Jes, vieraita!

Myssla kun on ollut pari päivää lyhyemmällä ja paljon rajoitetummalla lenkillä kuin yleensä sen tassun kanssa, sillä on sitä energiaa pakkautunut ihan tuhottomasti. Rajoitetummat lenkit siis meinaa, että remmin päässä. Metsään tekisi mieli yhdellä jos toisellakin, mutta ainakin huominen vielä tehdään remmilenkkeinä. Tänään sitten lenkitin, leikitin, harjasin, leikitin, älyleikit käyttöön ja sitten soitin Saivan omistajalle, että tulehan tänne sen karvakasan kanssa, koira kun hyppii pitkin seiniä ja kaipaa painiseuraa. Noh, eihän siinä kauaa nokka tuhissut, kun ne jo tulivatkin ja voi että oli ilo ylimmillään. Tassukaan ei auennut kertaakaan.

Saiva oli täällä semmoiset pari tuntia riehumassa, lisäksi jossain vaiheessa touhusivat hetken aikaa kolmistaan naapurin Jessen kanssa. Kun Saiva sitten lähti, käytin Mysslan lenkillä hetken päästä. Ja kun tultiin sisälle, koira ilmaisi: JA NYT LEIKKIMÄÄN. Siis mitä ihmettä tuolle koiralle on annettu, kofeiinia?

Nettishoppailua

Pahus vie, mikä keksintö! Koko ajan tulee jotain keksittyä... :'D Nyt uhriksi joutui Petenkoiratarvike.com, mistä sitten löytyi kaikkea kivaa ja lähes tulkoon jopa hyödyllistä. Postimaksut sentään sain puolitettua ottamalla yhteistilauksen Saivan omistajtan kanssa, joten voin ainakin yrittää kuvitella väittäväni itselleni, että se oli kannattavaa. Tilasimme Furminaattorin kokoa S, toivottavasti ei ole liian kapoinen. Mysslalla sattuu olemaan karvanlähtöaika, joten katsellaan jos tuo toimii, niin kuin mainos lupasi... Lisäksi tilasimme matkustamiseen toivottavasti kätevät ruokakupin ja juomakupin (viime hetken randomostos, kirottua), uuden näyttelyhihnan, joka tällä kertaa on lähempänä oikeaa väriä kuin se meidän vanha. Se siis on musta, ja myyn sen Saivalle, mikäli en palauta tätä uutta. Mitähän vielä... Ah! Heijastinliivi! Sehän se oli! Myssla tosiaan on syönyt sen vanhan varsin järkyttävään kuntoon, eikä se enää kauaa selviä hengissä. Oikeastaan, se ei ole enää hengissä...

Sitten aikaisempaan tilaukseen Islandsk Fårehundeklubista viinilaseja. Ne tulivat tänään! Ja en tiedä, mitä järkeä oli tilata, kun en edes juo viiniä, mutta noh... Mitäs pienistä! Rotukamat ovat aina rotukamoja. Pidättelen itseäni, etten osta islanninlammaskoira pyyhkeitä

Mutta ehkä tämä nyt riittää tässä. Elättelen toivoa, jos rahaa säästyisi ja pääsisi osallistumaan Pellon näyttelyyn. Kattoo ehkä ensin, miten Tampereella sujuu.

Ja tassu vuotaa taasen

Aamullahan tuo tassu oli jo hyvässä kunnossa, pikkunen jälki vain näkyi ja vähän oli kosketusarka (ei silti ontunut). Nyt sitten puolentoista tunnin metsälenkin jälkeen huomasin, että varvas on ihan veressä. Onneksi ei oltu kauhean kaukana kotoa, ja siellä sitten laitettiinkiin tassuside. Osasin kai suunnilleen jopa tehdä sen oikeinkin, mistä olen varsinaisen ylpeä. Tassuside ei ehkä välttämättä olisi ollut täyin välttämätön, mutta en nyt innostunut ajatuksesta, että sitä verta olisi joka paikassa. Nyt sitten ainakin pari päivää käytetään tossua lenkillä ja toivotaan, että se paranisi siitä.

Meren jäällä

Koirat järjestyksessä: Tuhkis, Hiltu, Myssla ja Veila
Olipas siinä lenkki, kylmäkin ehti tulla. Ei kauheasti silti tullut jäällä käveltyä, mutta oltiin me tunti siellä jotakuinkin. Varmaan oltaisiin oltu vähän pidempäänkin, mutta huomasin, että Mysslan tassusta rupesi verta vuotamaan mukavaa tahtia. Lähdettiin sitten Veilan ja emäntänsä autolla (kun tulimme samalla kyydillä) päivystävälle eläinlääkärille, joka oli matkan varrella. Tarkisti tassun ja sanoi, ettei hän sille mitään viitsi tehdä ku on vain pieni naarmu. Näin olin epäillytkin, kun en mitään valtoimenaan vuotavaa avohaavaa ollut nähnytkään. Verenvuotokin oli jo hetkeksi tyrehtynyt painamalla talouspaperilla tassua. Noh, paljoahan ei jouduttu maksamaan (enpäs kerro tarkkaa summaa, ha ha, mutta HYVIN halvalla päästiin) ja nyt ollaan kotosalla. Valkoisten mattojen ja uusien sohvien takia vielä pienen verenvuodon takia laitoin Mysslalle tossun jalkaan, ettei sotke paikkoja.

Viime yhteislenkin aikaan Myssla rupesi porukasta ontumaan. Ei sekään onneksi ollut mitään vakavaa, ehkä johonkin kolahti vain tassu. Mutta elämä on elämää, kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Nythän se tuossa nukkuu suht onnellisena. Tai no - melkein. Tossusta kun ei tykkää niin ei varmaan täysin onnellinen ole.

Kylymää...

Kylmät ilmat tulivat takaisin. Silti, sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla ja eskimokoiran avustuksella vietimme eilen Saivan ja hänen emäntänsä kanssa koirapuistossa ainakin tunnin, melkein -30 C:n asteessa. Muutama muukin koira tuli kyllä käymään, mutta lähtivät aika nopeasti takaisin autoillaan. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa tuli mieleen ajatus: 'hah, nössöt!' Kuitenkin, mikäli auto olisi koko ajan ollut paikoillaan, olisimme mekin lähteneet aikoja sitten sieltä. Eihän nyt kukaan täysjärkinen ole tuollaisessa pakkasessa koirapuistossa pitkiä aikoja...

Ja tänään sitten mittari näytti aamulla -32 C ja silti, silti uskallauduimme Veilan ja omistajansa kanssa lenkille metsään hieman reilun tunnin mittaiselle lenkille. Ei kauheasti pallellut, vaikka suukin taisi jossain vaiheessa olla ihan lumen peitossa, lähemmäs meni hien puolelle kun aurinko paistoi kunnolla ja tie, tai oikeastaan polku, oli niin epätasainen. Myssla ja Veila painelivat menemään kuin heikkopäiset, nyt on Myssla ollut mukavan väsynyt koko päivän, pieniä aktiivisuuspuuskia lukuunottamatta.

Huomenna Veilan ja muutaman muun islantilaisen kanssa lenkille meren jäälle. Onpas jännää.

Koirapuistokuvia

Käykää vilkaisemassa Nurkajaisen sivuilta koirapuistokuvia Mysslasta ja Saivasta. Blogspot ei pidä kuvien lataamisesta, joten yhteen paikkaan ladattavat saavat riittää.

Metsälenkki

Agilityyn olisi pitänyt mennä, mutta pakkasraja ylittyi. Mikä siis meinasi sitä, että jouduin metsään juoksuttamaan koiraa, joka sattui olemaan ylivilkkaalla päällä, koska en viitsinyt sen energiaa purkaa aiemmin päivällä, jotta jaksaisi agiliidellä ympäriinsä. Ohhoijjaa.

Metsässä tuo haisteli omiaan, kulki omaan tahtiinsa, mutta pysytteli lähituntumassa. Ärsyttää vähän, että kun ei ole toista koiraa, niin tuo ei pahemmin yksinään juokse. Ylimääräiset pakkautuneet energiat sain silti purettua nakkelemalla keppiä umpihankeen, joka upotti enemmän kuin koiralla on korkeutta. Silti ei kyllästynyt siihen kahteen kertaan - kuten yleensä - vaan kuuliaisesti hyppi kepin perässä. Yhdessä välissä pöljäke hyppäsi kepin päälle, joka siis hautautui syvemmälle lumeen. Minä sitten naureskellen katselin, kun kaveri yrittää kaivaa keppiä altaan ja samalla syvemmäksi kuoppaa, jossa oli. Kyllä se pois pääsi, mutta ei malttanut, ennen kuin keppi oli varmasti saatu talteen.

Nyt se sitten nukkuu tuossa onnellisen väsyneenä melkein tunnin kestäneestä lenkistä.

Match Show

Ja näin meni mätsäri ja nyt voi taas rauhassa lakata huolehtimasta. Aluksi Myssla oli aika hermostunut, kun ei ollut aikoihin ollut paikassa, missä oli monia koiria - vieläpä sisätiloissa. Joten kovasti yritti kuristaa itsensä näyttelyremmiin yrittäessään tutustua muihin. Kehässä ollessaan juoksi niin kovin nätisti, vaikka toinen kaveri juoksikin edellä ja olin niin ihmeissäni ja yllättynyt että hitto vie, unohdin jännittää! Myssla oli myös erittäin kiltti koira tuomarisedälle ja antoi tämän kopeloida kaikessa rauhassa. Saimme punaisen nauhan! Toisessa kehässä ei mennytkään niin hyvin kun Myssla aloitti kilpahaukun jonkun ei-kehässä-olevan koiran kanssa, jonka omistaja ei viitsinyt hiljentää karvaista ystäväänsä. Tulimme näin ollen viidensiksi, tuomarin pitkällisen pohdinnan jälkeen. Ei se mitään, en ollut odottanutkaan pääsyä mihinkään BIS-kehään.

Tampereellekaan ei mitenkään suuret odotukset ole, mutta mennään nyt kuitenkin. Jos jostain tulisi vielä muutama match show lisää, pääsisi harjoittelemaan hiljaaoloa ja välinpitämättömyyttä...

Prkl ja taas!

Oltiin autolla menossa koirapuistoon jälleen kuluttamaan energiaa. Koska tuolla koiralla oli suhteellisen pitkä väli autoilussa niin, ettei sen tarvinnut olla häkissä, se nykyään möykkää siellä kuin heikkopäinen ja syö kaltereita. Kivakiva. Ei siinä sitten mitään, ajattelin siinä matkalla että jibii, koira on hiljaa edes hetken ja rauhoittunut makaamaan häkkiin. Mutta paskat, siellä se vain teki tihutöitään ja söi puolikuristavan, kaksinkertaista leveää nailonnarua olevan pantansa kahteen osaan. Ensimmäisen perkeleen ja saatanan jälkeen tajusin miten hyvä on, että on sen verran opetettu koira, että pärjää ilman pantaakin!

Koirapuiston jälkeen käytiin kaverin luona kylässä ja nyt tuo tuossa tuhisee onnellisena ja nukkuu.

Ohitusta ja koulutusta

Äskettäin kun käytiin lenkillä niin voi mahdoton kun meni hienosti. Minulla oli se 2 metrin remmi ihan löysällä ja nurkan takaa tuli esiin länsiylämaanterrieri. Hihkasin sitten Mysslalle, kun se oli menossa terrierin luo, että mennään tähän toiseen laitaan ja Myssla sitten vilkaisi minuun päin ja jopa astui pari askelta vähän ihmeissään minun luo. Samaan aikaan laitoin kättä taskuun ja hihkaisin "ohi" ja Mysslahan sitten ruskeet silmät napottaen kättä kulki nätisti ohi ja voi että sitä kehutulvaa jonka se sai. Ja niin tyytyväiseltä näytti itseensä, että...!

Sitä mätsäriä varten en ole viitsinyt vielä testata sitä juoksutusta pahemmin, enemmän ollaan treenattu seisomista. Hyvin se sujuu, kunhan vähän väliä muistuttaa koiralle, että käsky ei suinkaan ollut istu.

Tänään aamusta käytiin koirapuistossa ja nähtiin Vitoakin pitkästä aikaa! Saivakin oli siellä ja paaaljon tuttuja, voi että oli mukava aamu. Viton omistajan kanssa puhuttiin, että jos kävisi joku päivä lenkillä vaikka, Myssla ja Vito kun ovat saman ikäisiä muutaman päivän erotuksella.

Aktivointileluja

Ajattelin tässä kertoa erilaisita aktivointileluista, mitä meillä on kokeiltu. Tajusin nimittäin, että niitä on aikamoinen kasa ja joku saattaapi joskus havaita hyödylliseksi muistaessaan millaisia kokemuksia mahdollisesti jollakulla on.

Aloitetaan vaikka perus KONGista. Todettu hyväksi, Kongivaahtoakin on kokeiltu sisään. Pentuna tosin välitti siitä ehkä enemmän kuin nyt aikuisena. Naapuri kertoi, että he jäädyttävät koiranmakkaraa KONGin sisään, jolloin koiralla on haasteellisempaa saada se ruoka ulos sieltä. Kuulemma erinomainen harraste yksinoloon - sillä perusteella, jos koira syö yksinollessaan. Meillä kun ei syö. Lisäksi se aiheuttaa sen, että koira ei riehu ympäri taloa, kuten joidenkin lelujen sivuvaikutuksena on... (kuva)


Aktivointipallo. Aiheuttaa järetöntä riehumista pallon perässä ympäri kämppää. Se on helppo, viihdyttävä ja sitä monen värisenä ja näköisenä. Esimerkiksi nyt olen löytänyt eläinkaupasta parkettipallon, jota en kyllä ole testannut, että toimiiko oikeasti. Meillä kyllä olisi parketti, mutta aktivointipallojakin on useammanlaista... Aktivointipallossa tosiaan on se, että koira saattaa hyvinkin keilata lattialampun pallolla nurin tai vastaavaa. Mutta suosittelen ehdottomasti. (kuva)

Ostin kerran sellaisen pitkulaisen muotoisen, jossa toisessa päässä oli reikiä. Sen sai keskeltä kierrettyä auki kahteen osaan. Sinänsä ihan pätevä lelu, mutta materiaalina oli jotain kumia tai vastaavaa, vähän kun se kastui niin saman tien oli imassut kaiken pölyn, hiukset, koirankarvat... Vaikka yleensä en ole herkkänahkainen koiran lelujen, herkkujen, ties muiden suhteen niin se aiheutti sellaisen reaktion, että roskiin vain. En jaksanut olla viiden minuutin välein ottamassa nameja pois ja pesemässä sitä, jotta koiralla olisi edes välttävän puhdas lelu. Valitettavasti en pitkäpiimäisen etsinnän jälkeen löytänyt netistä kuvaa kyseisestä tuotteesta, mutta sen sanon niille jotka leluja valmistavat että äly hoi. Voisi vähän miettiä miten materiaalit käyttäytyvät juuri esimerkiksi kastuessaan (eli kuolautuessaan).

Aktivointipallon sukulainen DaBomb, jonka ostin kerran osottautui jälleen huonoksi valinnaksi. Pallohan muistuttaa pommia, joten lattialle osuessaan se myös ääntää samalla tavalla. Ei liian kovaa, eikä liian hiljaa, mikä minun mielestäni nostaa lelun pisteitä kuitenkin hitusen. Mitään hirveen suurta herkkusaalista ei kyseiseen leluun saa laitettua (toisaalta kelpasi myös ilman herkkujakin) eikä kyseiseen leluun kannata laittaa mitään sellaista herkkua, joka sotkee vähääkään tai voi jäädä jumiin. Minulle nimittäin selvisi, ettei kyseistä lelua voi pestä. Mitä ihmettä koirien lelujen suunnittelijat ajattelevat leluja tehdessään?! Nimittäin kun huuhtasin lelun jonkun perheenjäseneni tungettua sinne jotain vähän tahrivaa ainetta, DaBombista lähti ääni kokonaan. Lisäksi koirani söi heti ulokkeet, joten nyt se on vain hiljainen pallo, jossa on reikä. (kuva)

Ufon mallinen lelu oli kuulemma hyvä, näin myyjä sanoi. Kuulemma koiralle aiheuttaa vähän haastetta saada se ylösalaisin, kun pohjassa on paino. Noh, minähän kokeilin. Koira läppäsi tassullaan kerralla sen ylösalaisin ja isojen ja monien reikiensä ansiosta se oli siinä. Kaikki herkut sai samalla kertaa. Lisäksi taa syötiin kaikki ulokkeet lelusta. Joten ehkä meillä oli liian isolle koiralle tarkoitettu (en kyllä usko, kun myyjä ei sanonut mitään koosta) tai sitten lelun idea oli hyvä mutta suunnittelu huono. (kuva)

Dog Spinny, Nina Ottossonin suunnittelema koiran aktivointilelu. Se on myös helpoimmasta päästä, ei koiralla ainakaan ole mitään ongelmia löytää nameja tai saada niitä pois. Hieman harmittaa, olisihan sitä voinut ostaa vaikeammankin. Lisäksi Ottossonin tuotteet ovat yleensä aika kalliita... (kuva)

Variaatio Ottossonin aktivointimatosta, jonka tein itse. Kuva on ihan oikea Ottossonin tuote. Mutta en tiedä pitäisikö matto olla liimattuna kovalle alustalle, niin, ettei sitä voi rytätä vai mitä ihmettä? Myssla ainakin ryttää sen kerralla. Vaikeutuupahan herkkujen etsiminen, jos eivät lennä pois ennen sitä. Mutta siis ihan viihdyttävä, aika helppo lelu. (kuva)

Pyramidi on hemmetin hyvä ostos! Siinä ei ole kuin yksi reikä yläpäässä, ja vielä sijoitettuna niin, että vaikka lelu kierähtäisi ympäri, ei herkut tipu suorinta tietä ulos. Sama periaate kuin ufossa, eli pohja on painotettu. Tällä kertaa jopa suunnittelu ja työn tulos oli hyvä. Lelu on astetta vaikeampi kuin muut tähän mennessä. (kuva)

Pullo on ollut myös hyvä ostos. Sieltä on vaikea saada nameja pois, muttei kuitenkaan liian vaikea. Myssla on ainakin pitänyt suuressa arvossa sitä ja itsekin olen ollut tyytyväinen tulokseen. Suosittelen. (kuva)

Ja sitten perinteisiin: Vessapaperihylsyn sisään makupaloja ja reunat taitetaan kiinni. Toimii parhaiten pennun kanssa, aikuiselle koiralle ei ole enää mitään haastetta. Lisäksi ideaa voi soveltaa mihin tahansa pahvipakkaukseen, joka on puhdas, ja jonka saa viimeistään taittelemalla kiinni.

Että sellaista. Toivottavasti oli edes jotain hyötyä jollekin.

Näyttelyharjoitukset

Kun tuo match show viimeinkin lähenee, niin mietin, että pitäisikö viimeinkin aloittaa tuollainen kouluttaminen sitä varten... Karvakin lähtee mutta harjasin sen toissapäivänä. Nyt tuulee ja tuiskuaa, eli ei tee mieli lähteä ulos juoksemaan.

Ravaamisen se toisaalta on jopa oppinut, kun aamulenkeillä harjoitellaan perus remmillä. Viimeinkin voisi liittää siihen jonkun käskysanan ja näyttelyhihnan. Näyttelyhihnassa tosin koira kulkee muutenkin paljon nätimmin kuin normiremmissä, sen kanssa kun en ole yleensä antanut leikkiä - toisin kuin sen nahkaisen remmin...

Astetta vaikeampi tapaus onkin sitten taas löytää se näyttelyremmi. Minulla kun asiat ovat niin fiksusti vähintään kolmessa eri paikassa.

Ja totta kai tarvitsisin jonkun räpläämään koiran hampaat sun muut, jotta taas tottuisi asiaan. Joten tulukeehan Saivan kanssa vaikka huomenna lenkille niin pääsette räpläämään :D

Niitä kuvia

Lisäsin juuri niitä kuvia Mysslasta ja Muffesta, löytyy galleriasta.

Mmm, haisen pissalle. IHANAA!

Kuten otsikkokin jo asian ilmaisi, koirani on alkanut pyöriskellä toisten tekemissä pissalätäköissä. Voi jösses. Uskaltaakohan tuota pitää kuinka vapaana enää, saa muuten yleiseltä vessalta haisevan koiran viereensä...

Koira hoidossa

Minut herätettiin tänään epätoivoisten kauneusunieni keskeltä ja vain kysyttääkseen, jotta hoidanko koiranpentua tänään. No tottahan ihmeessä, joten nyt jaloissa vipeltää tuommoinen sekarotunen koiranpentu Muffe, jossa on ainakin terrieriä ja se näkyy paitsi karvassa myös luonteessa. Ärhäkkä tapaus ja noita Mysslan luita syödessään toivon, ettei sillä mene maha sekasin. Äsken kalusi henkitorvea (olin täysin yllättynyt jo siitä, että Myssla ANTOI sen syödä rauhassa) ja nyt kaluaa savustettua jotain luuta, ja olen täysin ällistynyt siitä, että Myssla keskittyy täysillä syömään omaa luutaan, siis pekonilla täytettyä puruluuta, josta se ainakin viimeksi taisi oksentaa... Mutta ainakin ovat paaaaaaaaaaljon rauhallisemmin kuin tuossa puolisen tuntia sitten kun katsoi sitä rallia... Kuviakin ehkä jopa tulossa myöhemmin, jos saan luvan julkaista Muffesta netissä. Joten ilmoittelempa siitä taasen tässä.

Pitäisköhän tässä hommata toinen koira vaan sen takia, että Mysslalle maistuis luut paremmin? Nyt sentään ruoka maistuu normaalisti. Saattaa kyllä olla syynä, että pienensin annoskokoa. Ha ha haa, I'm evil. Tai sitten en.

Lepopäiviä

Tässä nyt muutama päivä on pidetty Mysslalla lepopäivinä, nimittäin keskiviikko-ilta veti koiran viimeistaan aika loppuun kun meitä oli vain kaksi treenaamassa agilityä. Ei me kyllä koko tuntia oltu hallilla, mutta kotimatkakin kesti jotain reilun tunnin - piti kiertää kun lumisade tukki polut, että poispääsy metsästä oli aika extreme-kokemus.

Yksi päivä päätin jopa kokeilla tuota, jotta miten sujuisi tuo toisten koirien ohittaminen nätisti, ja kyllähän tuota namipalat kelpas, vaikka ollaankin vielä sillä asteella, että pyydän vain koiraa istumaan ja tuijottamaan minua. Niin kauan sujuu hyvin, kunnes koira on kohdalla ja siinä viimeistään pitäisi päästä haistelemaan, mutta en antanut siihen tilaisuutta. Että sellaista. Mietin, että pitäiskö kuonopanta ottaa hetkeksi virallisesti käyttöön, kun murisee ja haukkuu joillekin koirille. Viime kerralla auttoi hetkeksi ainakin. Mutta kokeillaan nyt ensin tuota namipalkkausta.

Kaikenlaista

Maanantaina tosiaan käytiin Saivan kanssa taas lenkillä mehtässä ja riehuivat kivasti energiansa loppuun. Tosin aina kun Saiva on kylässä niin kaikki luut maistuu - semmoisetkin mitkä ei normaalisti maistu. Se löysi semmoisen muutaman viikon vanhan luun, jossa oli pekonitäyte, sitä sitten mussutteli ja ärisi Saivalle aina kun se tuli liian lähelle. Mutta ahneella on paskanen loppu ja näin ollen Myssla oksensi illemmalla... Mammapa joutui sitten siivoamaan ja ihmetteli samalla kuinka kummassa se oli mennyt sille halvemmalle ja helpommin siivottavalle matolle, eikä siihen mihin yleensä on hyvä tehdä vahingot, eli sille ylikalliille ja "karvaiselle" matolle, joka on siinä vieressä!

Eilen sitten käytiin Haaparannassa Saivan omistajan kanssa, koirat meni sillä välin minun isovanhempieni luo Kemiin peuhaamaan keskenään. Haaparannasta mukaan tarttui kilon säkki kaikenlaisia ruokatorvia sun muita, savustettuja ilmeisesti. Olivat alennuksessa, n. 10e se säkki! Lisäksi ostin semmoisen Nina Ottossonin pyramidin, mitä tuo eilen jo kokeili ja ilmeisesti ainakin hitusen oli vaikeutta verrattuna normi aktivointipalloihin. Savustetun luun ostin myös, ja annoin sen jopa eilen, muttei hirveästi tuntunut maistuvan. Vielä ainakaan. Sitten toki IKEAsta halpojen ja kestävien pehmolelujen joukosta valitsin sellaisen ison krokotiilin. Ei silläkään oikein jaksanut leikkiä. Ja totta kai IKEAsta lelulaatikon tuon roinalle. Olipa muuten justiinsa naftin kokonen. Sitten pari namipussia. Saivan omistaja on hyvä ja kertoo jos unohdin jotain... Kemistä taas semmoisesta halpakaupasta kuin Ollikainen löytyi 400g kuivattua kanaa hintaan vajaa 10e.

Tänään ehdittiin aamulenkillä tekemään polku tuonne mehtään, että pääsee lähemmäs kotiovea. Huomenna päästään varsinaisesti kokeilemaan sitä, kun Veila tulee lenkille... :D Ja tänään on vuorossa agility jälleen!