Äskettäin kun käytiin lenkillä niin voi mahdoton kun meni hienosti. Minulla oli se 2 metrin remmi ihan löysällä ja nurkan takaa tuli esiin länsiylämaanterrieri. Hihkasin sitten Mysslalle, kun se oli menossa terrierin luo, että mennään tähän toiseen laitaan ja Myssla sitten vilkaisi minuun päin ja jopa astui pari askelta vähän ihmeissään minun luo. Samaan aikaan laitoin kättä taskuun ja hihkaisin "ohi" ja Mysslahan sitten ruskeet silmät napottaen kättä kulki nätisti ohi ja voi että sitä kehutulvaa jonka se sai. Ja niin tyytyväiseltä näytti itseensä, että...!
Sitä mätsäriä varten en ole viitsinyt vielä testata sitä juoksutusta pahemmin, enemmän ollaan treenattu seisomista. Hyvin se sujuu, kunhan vähän väliä muistuttaa koiralle, että käsky ei suinkaan ollut istu.
Tänään aamusta käytiin koirapuistossa ja nähtiin Vitoakin pitkästä aikaa! Saivakin oli siellä ja paaaljon tuttuja, voi että oli mukava aamu. Viton omistajan kanssa puhuttiin, että jos kävisi joku päivä lenkillä vaikka, Myssla ja Vito kun ovat saman ikäisiä muutaman päivän erotuksella.
Ooo, hianoa hianoa! Meillä ei ohitukset meinaa sujua, mutta tuollainen ohitus tavoitteena ;)
VastaaPoistaSe olis kyllä mukavaa, että kaikki sujuis tuolla lailla, mutta edelleen on menossa morjenstaan jokaista vastaantulevaa koiraa (noita poikkekuksia lukuunottamatta)
VastaaPoista