Agilityyn olisi pitänyt mennä, mutta pakkasraja ylittyi. Mikä siis meinasi sitä, että jouduin metsään juoksuttamaan koiraa, joka sattui olemaan ylivilkkaalla päällä, koska en viitsinyt sen energiaa purkaa aiemmin päivällä, jotta jaksaisi agiliidellä ympäriinsä. Ohhoijjaa.
Metsässä tuo haisteli omiaan, kulki omaan tahtiinsa, mutta pysytteli lähituntumassa. Ärsyttää vähän, että kun ei ole toista koiraa, niin tuo ei pahemmin yksinään juokse. Ylimääräiset pakkautuneet energiat sain silti purettua nakkelemalla keppiä umpihankeen, joka upotti enemmän kuin koiralla on korkeutta. Silti ei kyllästynyt siihen kahteen kertaan - kuten yleensä - vaan kuuliaisesti hyppi kepin perässä. Yhdessä välissä pöljäke hyppäsi kepin päälle, joka siis hautautui syvemmälle lumeen. Minä sitten naureskellen katselin, kun kaveri yrittää kaivaa keppiä altaan ja samalla syvemmäksi kuoppaa, jossa oli. Kyllä se pois pääsi, mutta ei malttanut, ennen kuin keppi oli varmasti saatu talteen.
Nyt se sitten nukkuu tuossa onnellisen väsyneenä melkein tunnin kestäneestä lenkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hellurei