Huom huom

Kyllästyin bloggerin toimimattomuuteen, kun se koko ajan herjaa jotain, eikä kuviakaan meinaa saada laitettua kuin kamalan tappelun jälkeen, jos silloinkaan. Näinpä ollen, wordpressin otin koeajalle ja meidän juttuja voi sieltä käydä lukaisemassa tästä etiäpäin.

Osoite on http://karvamaailma.wordpress.com

Välipysäkki

Kotosalla äiskän luona olla napotetaan. Koirat saivat joululahjaksi oululaiselta pukilta (aka pikkusiskoni ja äitini) ihan itsetehdyt heijastinliivit ja ompa muuten vielä hyvin pysyvät. Myssla ja Kleppakin tykkää kun ne voi kääntää supermiesviitaksi selkään, eikä hidasta vauhtia. Kuvia tapahtumasta myöhemmin, kunhan aurinko paistaa ja saan aikaiseksi! Lisäksi käytiin Lemmikkiasemalla hakemassa Klepalle uusi panta kun edellinen rupesi käymään turhan kapeamalliseksi. Siitäkin kuvia myöhemmin. Kuten myös yritämme ottaa kunnon poseerauskuvia, saa nähdä miten käy. Nykyään kaikki ottamani kuvat ovat enemmän ja vähemmän huonoja ja epäonnistuneita. Mistähän johtuu, vaikka en suinkaan väitä vanhojenkaan kuvien mestariteoksia olleen. Saipahan niistä selvää ainakin.

Huomenna tarkoitus olisi treffata kaverin koiraa Mimosaa, kun ajellaan Rovaniemen ohi. Pitääpä laittaa kamera toimintakuntoon, että saa siitäkin tytöstä kuvia. Jos huomenna olisi mukavan vähän asteita, aurinko paistaisi ja kaikkea kivaa ja naiivia toivoa, kun luvassa on pitkä ajomatka.

Tänään käytiin kanssa Veilan omistajan kanssa ilman Veilaa (veila oli mökillä) lenkillä ja oli hauskaa. Kuvia ei saanut pimeällä, pahoittelen.
Mysslalle käydään hakemassa matkapahoinvointilääkkeitä, kun se on niin levoton autossa. Parempi kokeilla ja katsoa tapahtuuko mitään kummempaa, jos ei tapahdu, etsitään syitä muualta. Kuvittelenko vain, vai onko nykyään koko ajan jotain kummallista tapahtumassa? No, voihan se olla oman pään sisällä ja koira ei tykkää matkustamisesta ajajan ajotyylin vuoksi. En minäkään tykkäisi, ei sen puoleen, ja varmasti protestoisin, jos joutuisin omaa lauluääntäni koko matkan kuuntelemaan! Mutta yrittänyttä ei laiteta sen matolääkkeen kanssa. Olisin kokeillut homeopatialääkettä tähän, mutta "luottohankkijallani" ei ollut sopivaa lääkettä. Joten apteekin tuotteilla mennään, ei sinänsä, etteivätkö olisi hyviä.

Hyvää Joulua!

Hyvää joulua Mysslalta ja Klepalta näin jälkeenpäin ja Onnellista Uutta Vuotta! Tytöt sai ison pehmokäärmeen, joka tuntuu olevan mieleinen ja ruuaksi porkkanalaatikon ja kinkun lisäksi maksalaatikkoa ja viiliä.

Huomenna lähdetään aamusta pohjoiseen reissuun.

Pissanäyte saatiin, maksoi 20e ja ell sanoi, että normaali. Ell tosiaan sanoi myös, että olisi normaalia nartuilla kehittyä hitaasti, mutta en olekaan vielä tästä tämänikäisestä kuullut, ettei olisi... munuaiset voisi vielä tutkia, mutta katsoo nyt loman jälkeen miten sitä rupeaa tutkimaan jos rupeaa vielä ollenkaan.

Eläinlääkäriä ja muuta sellaista

Klepalla valeraskaus. Laskin juoksusta, niin kaippa siitä on se 8 viikkoa suunnilleen. Sille ei maistu aamusin ruoka ja on pirun ärhäkällä päällä. Maitua ei tuu, eikä hoivaile pentuja, onneksi. Eiköhän tästä selvitä.

Eläinlääkärissä käytiin rokotuksilla ja samalla olisi pitänyt ottaa pissanäyte, mutta eipä ole vielä onnistanut. Koko ajan yritetään, että saisi sen vietyä sen sitten syynättäväksi... Pitäisi sitä tutkia, johtuuko se esim. sairaudesta, kun se ei ole sisäsiisti vieläkään. Eli siitä tarkistetaan tulehdusarvot ja poikkeamat, kunhan sen nyt saisi edes... Ei meinaa millään onnistua. Ell punnittiin, Kleppa painaa melkein 9 kg. Röhkiminen tutkittiin otukselta myöskin, ei sydämessä mittään vaikuttanu olevan ja nenäpunkkilääke saatiin. 10 pv välein yksi tabletti sitä jotain lääkettä. Että tallaista.

Mysslalle on karvat kasvamassa. Jibii, tosin näyttää melkoiselta linnun persaukselta.. :'D Ressukka. Harjataan joulun kunniaksi!

Sitruunapanta jälleen

Nyt ollaan kokeiltu sitruunapantaa sisätiloissa ja aaah, kun se oikeasti toimii! Kleppa on muutenkin tosi rauhallinen se kaulassa, tekee näköjään siitä paljon rennomman. Toisin kuin silloin kun sitä pidettiin ulkona, jolloin se suunnilleen juoksi ympyrää tyylillä "OTA SE POIS". Kai tuo koti on sille niin turvallinen paikka.

On se muutenkin oppinut. Yhtenä päivänä soi ovikello ja kumpikaan ei haukkunut! Kleppa tuli hakemaan minua ja vinkui että meeeeeee nyt, vauhtia. Myssla taas ei hauku kun ei koe tarvetta. Ja tänään kun tulin päivälenkiltä puolenpäivän aikaan, yläkerrassa haukkui koira. Kumpikaan ei vastannut, napottivat minua ja menivät sisään omaan kämppään kun sain oven avattua.


Aaah, voittaja-fiilis, pitkästä aikaa!

Vapautta ja varotuksia

Käytiin sunnuntaina Kontiomäellä Kuuraa morjenstamassa ja päästettiin koirat juoksemaan pellolle vapaana. Hyvin se meni, kuvia laittelen galleriaan tuossa jossain vaiheessa, kunhan saan aikaiseksi. Lunta oli koirille jalkojen verran, joten teki varmasti hyvää lihaksille. Korvat olivat tallessa, ja hienosti olivatkin.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tavattiin sitten Kellaa, Foaa ja Leeviä Sotkamossa ja käytiin metsikössä pitkähkö lenkki. Kleppa yritti paimennella hiihtäjiä, mutta loppuretkestä rupesi jo uskomaan että mammalta saadut broilerin sydämet on hiihtäjiä parempia.

Tänään sain sitten ensimmäisen varotuksen koirien haukunnasta. Pilasi vähän niin kuin hyvän fiiliksen, mutta ajatuksissa on kyllä kytenyt pitkään että kohta varmaan sellanen tuleee. Katsoo nyt mitä tekee asialle... Järettömästi tekemistä ympäri kämppää? Huisin pitkä lenkki aamulla? Kun tietäs. Vähän jo kyselin Seppälän koirakeskuksesta "ainaispaikkaa", mihin koirat voisi nakata koulupäivän ajaksi. Saa nähä millaisen hintasuunnitelman ne vääntäisi lukuvuodeksi, melekosen ison varmaan. Kai sitä pittää muuttaa pellon keskelle omakotitaloon. Löytyiski vielä sellanen...

Islanninkarvatonkoira

Kuten edellisessä postauksessani taisin mainita, Myssla on pudottanut jok ikisen pohjavillanpalasen poissa. Eli toisin sanoen meidän arktinen karvanaama on nyt samassa asemassa kuin kuka tahansa pohjavillaton puudeli (ei millään pahalla kenellekään ;)). Aamulenkillä katseltuani sellaisessa -20 C pakkasessa kuinka kauheasti tämä paleli, päätin käydä hakemassa helpotusta asiaan. Nyt Mysslalla on talveksi fleecevuorinen mantteli ja samalla ostin lohiöljykuurin. Jos vaikka karva kasvaisi nopeammin takaisin ja päästäisiin tähän "luonnolliseen" lookkiin takaisin.

Päivälenkillä laitoin sitten manttelin päälle ja Myssla oli ihan erilainen kuin aamulla. Siitä näki, että nyt oli mukava olla ulkona, eikä tarvinut kärvistellä odottamassa Klepan haisteluita. Myssla jopa jäi haistelemaan itse! Väittäisimpä sen olevan siis hyvä ostos. Mukamas kuviakin otin asian tiimoilta, mutta tänään kaikki tekniikka on minua vastaan. Pahoittelen ja laitan myöhemmin jos koneet sen sallivat.

Klepalla taas ei mitään ongelmaa asian tiimoilta ole.

Kaveritapauksia

Viikonloppu oltiin tuolla vanhassa kodissa Oulussa ja nähtiin totta kai Veilaa. Bonuksena Kella oli tullut Oulussa käymään (omistajansa Vuokko on kouluttaja ja tarkoituksena oli pitää koirankoulustusvkl, mihin kuului luento ja käytäntö mutta piti perua kun ei osallistujia tullut. Treenasimme siis kolmestaan).

Torstai oli kummallinen päivä, kun Myssla on aloittanut autossa hermoilun. En yhtään tiedä mistä se voisi johtua, mutta yhtä kaikki puolet matkasta meni huutamiseen (Mysslan osalta). Ihmeen kohdalla vaihdoin sen sitten etupenkille ja loppumatka meni hiljaisesti, joskin levoton se edelleen oli ja olisi tahtonut syliin rauhoittumaan. Autolla ajaessa en moista ajatusta kannattanut, joten Mysslan etutassut oli reiteeni kiinni, mutta muuten oli ihan omalla paikallaan. Kleppa on taas hyvin rauhallinen matkustaja, joka oli koko matkan hiljaa ja mitä todennäköisemmin nukkui.

Ja ei, Mysslan levottomuus ei johtunut hädästä, kun käytin sen kolmesti lenkillä matkan aikana...

Perjantai meni rauhallisesti kun olimma koko päivän kotosalla pikkuveljeä vahtimassa, se kun oli sairaana. Koirat riehui tavalliseen tapaansa ja käytin melko lyhkäsillä lenkeillä sinä päivänä. Yöllä Myssla oli taas levoton, mutta käytin yöllä kakalla ja suljin sen samaan huoneeseen nukkumaa nniin rauhoittui.

Lauantai-iltana käytiin Veilan ja Kellan kanssa lenkillä, mihin vierähti parituntinen. Sen jälkeen uni maistui hyvin sekä koirille että omistajalle ja sänkyyn eksyttiin melko pian tämän pimeän lenkin jälkeen. Klepan valjaisiin sidoin sellaisen vilkkuvalon (jota ei alunperin oltu suunniteltu koiralle) mutta näkypähän hyvin! Mysslan kaulassa olevaa valopantaa (<--- Klepan panta, joka on iso Klepalle. Kleppa myöskin hajoitti Mysslan pannan) ei kyllä huomannut kuin tarpeeksi läheltä ja oikeasta suunnasta ja oikeaan paikkaan katsottuna. Kamalan kapea ja pitkän karvan alla, huoh!

Sunnunaina olikin sitten taas enemmän äksöniä koirille! Vuokko piti meille parituntisen koirankoulutus-rupeaman Limingantullissa olevalla hallilla (koirakoulu.infon halli se kai oli) ja ai että tytöt teki hienosti töitä! Mysslalle opetettiin kunnolla paikoillaan oloa (istumisesta), mikä liitetään myöhemmin agilityyn. Lisäksi sille opetettiin vasen-oikea -juttua ja sekin meni mahtavasti. Ilman opetusta Mysslan katsekontakti ja luoksetulo ja seuraaminen oli aivan mahtavaa! Veilan omistajalta saatiin joululahjaksi sellainen pallo, missä oli naru, ja se on meillä reenileluna. Molemmat ihan innoissaan asiasta. Klepalle opetettiin paikallaoloa ja riman ylittämistä (ei hypännyt vielä) agilityä varten. Nyt yritetään pidentää paikallaoloa (istumasta) pikkuhiljaa. Hyvin se jo sujuu. Senkin luoksetulo ja kontakti oli kyllä omaa luokkaansa, ei voi muuta sanoa kuin harvoin kai tulee noin tyytyväisenä harjoituksista!

Tämän koulutusrupeaman jälkeen mentiin vielä koirien kanssa läheiseen koirapuistoon päästämään paineita ja kyllä ne ihme vain juoksivat vielä. Lähdettiin sieltä melko nopeaa pois kun sinne oli tuotu ripuloiva Leonbergin koira. Olisin laittanut kuvia, mutta Blogger kiukuttelee taas. Ei se mitään, ei ne hyviä kuvia ollutkaan. Opettelen vasta käyttämään pokkariani.

Näiden jälkeen matka Oulu-Kajaani sujui todella rauhaisasti ja koirat ovat nukkuneet koko illan. Kyllä se tuollanen on aina poikaa silloin tällöin.

Ajattelin muuten sanoa jollekulle, että Myssla on islannin karvaton koira ja Kleppa kääpiökarhukoira. Menisiköhän läpi? (Myssla on pudottanut _kaikki_ karvansa! Huomenna lohiöljyn hakuun, kuulemma nopeuttaa tapahtumaa.)

Makupaloina käytin Hauhaun Tonnikalamakupaloja (100 % lihaa) Kuvassa näkyy! ja kuivattuja kananhelttoja (en muista merkkiä, löysin Stockmannilta.). Veilan omistaja antoi kuivattua lihaa (ei hajuakaan merkistä) ja lisäksi ostin yllä näkyvässäkin kuvassa "kanafileitä" joita nyt en kokeillut, mutta kokemuksesta tiedän niiden olevan erittäin hyviä.

Tassulan Puodista kävin hakemassa NEUta ja kanansiipiä.

Kaupunkireissu

Kuva löytyy täältä

Tänään tehtiinkin varsinainen pistokoe sen suhteen, miten Klepalla sujuu haukkumattomuus remmissä. Mentiin ihan keskustakeskustaan kävelemään, eikä haukahtanut kuin kerran ihmiselle. Eikä kyllä haukkunut millekään muulle, pyörätkin antoi mennä rauhassa ohi! Todella hieno kontakti oli minuun ja tekemisiini koko ajan ja palkkaa sateli reilunpuoleisesti hienoista tuloksista. Mysslakin käyttäytyi ihmisiksi, kyllä sekin osaa. Loppulenkistä mentiin parin puiston läpi, missä saivat haistella ja pissailla ihan oman mielen mukaan, kun keskusta-alue on oikeastaan niitä viimeisimpiä paikkoja mihin tekevät. Lumihanki tai tienposki pitää olla. Mikä on kyllä hyvä asia.

Nyt nukkuvat kuin viimeistä päivää, sen verran rankkaa olla koko ajan käskyn alla. Ei me kuitenkaan käydä tuolla oikeassa keskustassa kovinkaan usein, eihän se ole koiran lenkkeilypaikka.

Tänään aamulenkillä kun Myssla teki kakkansa Ortodoksisen kirkon eteen, eräs mummo käveli ohitse ja vilkuili vielä taaksekin keräänkö sen. No, ei sattunut pussia mukaan, mutta tarkoitus olikin, että kävisin hakemassa viereisestä puistossa olevista koirankakkapussitelineistä pussin ja sitten ne kakat, kun se ehti vähän ennen aikaisesti ne ponnistella. Harmittaa kyllä aiheuttaa tuollaista närää turhan takia, en vain kehdannut perään rueta huutaan että kyllä minä ne kerään, kunhan pussin saan käsiini. Sain pahat katseet osakseni kun lähdin siitä kävelemään. No, oma häpiänsä sillä mummolla, pakkoko ajatella kaikesta pahaa :D

Tynnyrikoirat

Olin lauantaina kaupungilla ja kun tulin takaisin kotiin, sain huomata, että eräs ruokasäkki oli kaadettu ja sieltä oli mutusteltu useampikin nappula. Säkkiä kuitenkin säilytin suht korkealla sellaisella paikalla, mistä en uskonut niiden saavan sitä. Kuitenkin, onneksi säkissä ei kauheita määriä ollut jäljellä ja osa oli jätetty myös pohjalle. Ilmeisesti maha oli tullut täyteen kesken syömisen, varsinkin sen turpoamisen jälkeen....

Mahat pullottavat edelleen, tänään ovat olleet visusti paastolla. Saa nähdä jatkanko sitä vielä huomenna. Pienillä lenkillä ollaan ainoastaan käyty, vatsalaukunkiertymän ja muiden pelkojen vainotessa niskaan. Jotain tietoa vatsalaukunkiertymästä löytyy täältä.

Häkkiratkaisu

Kleppa ei nykyään ahmi ruokaansa enää niin vauhdikkaasti kuin ennen. Päättelin tämän johtuvan niin kutsutusta "häkkiratkaisusta", eli siirsin Klepan ruokailun häkkiin. Välistä laitoin oven ihan lukkoon, ja aukaisin kunhan oli saanut syötyä (ehei, en vahdannut siinä sen aikaa vaan kävin mutkan jossain muualla). Päätarkoituksenahan oli vain tehdä häkistä Klepalle turvallinen rauhoittumispaikka, missä se pääasiassa saisi olla rauhassa yksinään. Kyllähän sinne kaksi mahtuu, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että molemmat tunkeutuisivat sinne yhtä aikaa täysin vapaaehtoisesti. Se kuitenkin vaatii melkoista solidaarisuutta. Kyllä Mysslakin siellä käy möyhäämässä mattoja, eikä siitä olekaan tullut minkäänlaista kinaa. Mysslan ruokailun siirsin keittiöön. Ehkä Klepan ruokailun rauhoittumiseen liittyy myös se, että häkin ja keittiön oven välissä on ruokapöytä ja oviaukko, joten tila vaikuttaa jaetulta jopa koirien mielestä. Tiedä häntä, mutta ainakin olen tyytyväinen!

Mehtään!

Suunnattiin Kellan, Foan ja Leevin seurana Vuokatin metsien syvyyksiin ja ai että oli mukavaa - sekä omistajalle että koirille. Loppuvaiheessa jostain tuli kipinä Mysslan ja Foan välille ja tuli rähinä, mutta eipä niissä mitään näkynyt kähäkän jälkeenkään. Semmosia hupakoita nuo kyllä on.

Sain hyviä vinkkejä Klepan koulutukseen ja purettua hieman ajatuksia vaivaavia asioita, kuten esimerkiksi Klepan sisäsiisteys, joka on ottanut vähemmän sisäsiistejä askelia takaisinpäin. Nythän napero on 11kk ja yhä edelleen tekee asioitaan sisälle. Vähemmän niitä suurempia kuin pienempiä, mutta pisulitkin on rasittava luututa, varsinkin kun periaatteessa koira voisi olla jo sisäsiisti. Noh, Vuokkohan epäili, jotta mahdollisesti voi johtua Klepan pienestä koosta, sillä siis voisi olla pieni rakko. Tai sitten intopissoja. Neuvo asiaan: Kokeillaan viedä parin tunnin välein ulos, eli kohtapuoliin pitäisi seuraavan kerran käydä kuskaamassa ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa. Saa nyt nähdä tajuaako se sitten. Huoh.

Tänään tulee Saiva illasta, saa nähdä millainen hulabaloolai tulee tänne... Toivottavasti rupeavat sitten nukkumaankin jossain vaiheessa! Onneksi ei ole ihan aamusta herätystä, muuten voisi olla ilo irti omistajallakin.

Ruokaan lorautin eilettäin rypsiöljyä, tänään tulee mössöä ála allekirjoittanut, mihin raksujen lisäksi lukeutuu raaka jauheliha ja raaka kananmuna. Proteiinipitoista ruokaa ja ehkä varsin herkkua. Kokeillaan, kokeillaan...

Lumisade, jee!

Viikonloppuna oltiin Oulussa vanhoilla kulmilla :) Junamatka on yhtä hevon persettä Klepan kans mentäessä - kiitos räksytyksen. Nyt se rupee jo pikkuhiljaa oppimaan että hiljaisuus on hyve. Varsinkin asemalla meinaa ipana innostua räkyttämään kaiken maailman otuksille, oli ne sitten olemassa tahi ei. Junassa se osaa olla hiljaa - jos muita ei näy. Ohikulkevat ihmiset on vielä huomionarvoisia ihmisiä, vaikka ne yleensä ei pysähtelekään. Joskus konnari jää silittään useamman kerran, varsinkin jos Kleppa on ehtinyt tottua sen edestakaiseen menemiseen ja pysyy hiljaa ja vain odottaa. Kajaani-Oulu välillä juna on onneksi kuitenkin vanhempaa mallia, jossa eläinvaunu on aina päässä. Näin ollen sellaista turhaa ravaamista siellä on vain vähän, toisin kuin näissä "nykyaikaisissa" IC junissa, missä eläinvaunu on pöljästi tungettuna keskelle junaa ja väkiä ramppaa kuin lauantain markkinoilla.

Perjantaina nähtiin Veilaa metsälenkkeilyn merkeissä ja ai että oli kivaa! Käytiin uusia polkuja kokeilemassa ja tällä kertaa se oli aika hyvä lenkki. Kesti sellaisen tunnin se ja sitten käytiin vielä Tassulan Puodissa ja Veila sai treeninameiksi kivipiiraa ja Myssla ja Kleppa ei tällä kertaa mitään. Ehkä ensi kerralla.

Lauantaina nähtiin Saivaa koirapuistoilun merkeissä. Tytöillä oli kova vauhti päällä ja painitkin sujuivat yksiin. Kleppaa jätettiin välistä ulkopuolelle ja kostoksi tyttö roikkui Mysslassa ja ärisi kun tämä yritti leikkiä Saivan kanssa. Eipä siinä, hauskaa oli ja naatteja olivat kun kotiin päästiin. Ainakin hetken aikaa.

Sunnuntaina treffattiin myös Saivaa eri koirapuistossa, annoin eräälle Wind-Up Toyn tuttavalle lainaan Mysslan vetovaljaat malliksi. Klepalle olen miettinyt niiden ostamista, mutta se nyt vielä kasvaa kuitenkin, niin en sitten tiedä.. No, puistosta lähdettiin sitten suoraa Kajaaniin ajamaan ja paikoitellen oli melkoinen keli. Kuitenkin koirat olivat onnensa kukkuloilla kun lunta oli oikeasti maassa, ei vain mitään valkoista muka-lumikerrosta. Siellä oli kiva pyöriä ja telmiä tutun koiran kanssa lähipuistossa. Ja nyt on hyvä nukkua.

Puistoilua pimeällä

Nyt en ole koulusta päässyt ennen 4 pois, joten puistoon ja lenkille päästään puoli viiden jälkeen, jolloin ei ihan vielä hämärry. Sen verran hämää, että kun tiedän, että viideltä on _pimeää_ niin sitä voisi mahdollisesti laittaa ne heijastinliivit ja valopannat. Helpottaisi huomattavasti, nyt kun puistossa ollaan käyty. Ei siellä näe, ei. Ei siellä ole valoja, nih.

Ehkä huomenna?

Tänään puistossa ollessa siellä kaksi urosta tapansa mukaan rähähtivät toisilleen, mutta hiisi vie kun toisen uroksen pentukaveri meni rohkeasti mukaan "tappeluun" ja sitten kun rupesi sitä ääntä kuulumaan (räyhräyh ei viuviu) niin TOTTA KAI meidän tytöt on menossa tunkemaan kuononsa siihen. Kleppa nyt vielä kuuntelee hieman, mutta olen ihan varma että Myssla haukkuu "tappelu! tappelu! tappelu!" Että semmosta. Varulta sitten otan tämän meidän äiti teresan hännästä kiinni (en saanut pannasta) ja vedän sen vähän kauemmaksi, jottei saa edes vahinkohampaasta. Kun sittenhän sen ilo vasta yltyisi jos meidän flikka päättäisi lähteä mukaan tappeluun.

Kamalan leikkisällä tuulella ovat olleet nyt, ja sain jopa ilmoitettua itsemme agilitykurssille TassuTellen koirakouluun. Vielä tarvitaan osanottajia kuitenkin, että saadaan ryhmä kasaan.

Koirapuistoilua

Löysin tänään kuolleen täin ja Klepan juoksukin alkaa olla takana päin.

Joten tänään käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Mentiin ihan piruuttaan sellaiseen aikaan, ettei siellä taatusti ollut ketään. No, muuten meni hyvin, mutta poislähtiessä Myssla tahtoi ruveta vääntämään kättä eikä tullut luokse, juoksi vain karkuun. Paskanmarjat rupea sen perässä juoksemaan, vaan laitettiin Klepan kanssa portti kiinni ja muka-lähdettiin pois. Vähän matkan päästä käännyttiin takaisin, että haluaako Myssla silti tulla mukaan. Ei halunnut, tämä toistettiin kolmesti. Sen jälkeen laitoin Klepan kiinni puiston ulkopuolelle, ja menin itse puistoon. Ajoin Mysslan uhkaavilla eleillä ja murinalla ensin pois, sen jälkeen käänsin sille selkäni ja kävelin vähän matkan päähän ja tuijotin vain eteeni. Se haisteli kauempana, lähempänä, puuhaili omiaan, kävi välistä tarkistamassa onko Kleppa kunnossa kun se kitisi siellä aidan toisella puolen ja muutaman kerran tuli varovaisesti haistelemaan minuakin. Osan aikaa se taas asettui istumaan selkäpuolelleni, n. 3 metrin päähän ja katseli vain minua.

Puoli tuntia me tätä jatkettiin, ennen kuin käännyin Mysslaan päin ja kyykistyin ja "päästin takaisin laumaan". Sen jälkeen se seurasi kuin lammas, ainakin portille asti. Saa nähdä saako seuraavalla kerralla tapella myös, vai mitä pitää keksiä.

Allergiakuvia

Lupasin teille näitä allergiakuvia ja nyt viimein sain aikaiseksi laittaa ne tänne...

Torstai

Torstai

Perjantai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Hyi täi!

No, tälleensä mahdollisesti löytyi syy Mysslan allergiselle reaktiolle, nimittäin täi, jos tunnistin oikein moisen otuksen. Useastihan minä tuon karvanaaman tarkistan, vaan eipä löytynyt mitään aikaisemmin satunnaisotannalla. Ei se pysyisi paikoillaan niin kauaa että saisin koko komeuden täikammalla (jota ei ole) tutkittua. Mutta tänään tuli napakymppi ja löysin yhden ötökän ja _ehkä_ toisen, tosin en siitä täysin varma voi olla kun en saanut mokomaa hyppysiini. Eipä siinä muuta kuin Frontlinea pipetissä apteekista, kävipä juuri niinkin, että paskanmarjat selvisin yhdellä paketilla. Piti ostaa molemmille omat kun olivat 5-10 kg ja 10-20 kg ja toiselle annostus oli liian iso ja toiselle liian pieni. Toinen maksoi 32,84 € ja toinen 26,74 €, mihin sitten menikin reilusti loppukuun ruokarahat. Opiskelijan onnea <3.

Tällainen otus se mahdollisesti oli, en ole täysin varma. Tämä yksilö on nimeltään Linognathus setosus ja lisätietoa otettu osoitteesta http://www.exspot.fi/muut-ulkoloiset/koiran-tai.asp :

Koiran täi (Linognathus setosus)

Täi on koiran yleisin ulkoloinen. Se on noin 2 mm:n pituinen ruskehtavan värinen siivetön hyönteinen, joka elää koko elämänsä koiran iholla ja karvassa. Se käyttää ravinnokseen koiran verta. Täin imemä veri näkyy tummana sen takaruumiissa.

Täi tarttuu koirasta toiseen tai saastuneiden hoitovälineiden välityksellä. Koirasta toiseen se tarttuu helposti, erityisesti talvella, jolloin kaupunkikoirat ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa esim. koirapuistoissa. Täitartunnan leviämisen kannalta otollisia ovat näyttelyt, kokeet ja muut koiratapahtumat, jotka keräävät paljon koiria yhteen.

Tavallisin täitartunnan oire koiralla on jatkuva voimakas kutina ja siitä seuraava raapiminen, koska täiden puremat ovat hyvin kutiavia. Varsinaiset ihovauriot ovat yleensä raapimisen seurausta, joka johtaa karvanlähtöön ja sekundaarisiin bakteeritulehduksiin. Jotkut koirat saattavat olla oireettomia kantajia tai niillä on vain vähäistä kutinaa. Täin puremat kutiavat vielä pitkään sen jälkeen, kun itse täit ovat jo kuolleet. Kutinan jatkuminen ei välttämättä merkitse sitä, että hoito on epäonnistunut.

Vaikka loisen koko elinkierto tapahtuu koirassa, munia ja yksittäisiä aikuisia yksilöitä saattaa olla myös koiran ympäristössä, joten huolelliseen häätöön kuuluu koiran lähiympäristön (makuupaikat ja matot sekä hoitovälineet, kuten harjat) puhdistaminen. Koiran täi on eri laji kuin ihmisen päätäi, eikä tartu ihmiseen.

Minä epäilen, että Mysslan karvanlähtö on kuitenkin luonnollista, eikä punkista johtuvaa.

Turvotusta iltasella

Eli jatkoa edelliselle postaukselle. Illallahan turvotus rupesi uusiutumaan, joten annoin kyytabletin ja seurailin yöllä vähän väliä miltä se koira näyttää. Eli heräilin kahden tunnin välein seuraamaan tilannetta ja kyllä se siitä lähti sitten laskeutumaan.

Verinen kuono johtuu siitä, että siinä yhdessä paikassa on iho kadonnut jonnekin, olisiko sitten raapimisen syytä. Yhtä kaikki soitin eläinlääkärille että millä sitä hoidan ja ainakin Betadinea sekoitettuna veteen, että näyttää laihalta teeltä se väri ja sitten jotain pulveria, jonka nimen voin kertoa kunhan muistan mitä se on. Jos kuono rupee mätimään, eikä meinaa milläsäkään parantua, turvotus uusiutuu jatkuvasti ja näinikään niin ei muuta kuin takaisin eläinlääkärille. Lupasi kyllä, että tuskin tänä viikonloppuna tarvii mennä käymään, mutta koska sitä ei ikinä voi tietää, otin siis selvää (jo eilen illalla) päivystävän numeron ja sitten nyt kävin googlettamassa kemin kaupungin eläinlääkärin numeron kaiken varalta. Hyvää ennaltaehkäisyä!

Allergiaa ja eläinlääkäreitä

Viime viikonloppu vietettiin äidin luona Oulussa, nähtiin samalla ajokoira Tunea, islanninlammaskoiria Kvennaa lenkin merkeissä ja Tuhkista ja Hiltua ja Hiltun 3viikon ikäisiä pentuja, sekä Veilaa. Oli mukavaa ja koirillakin oli vaihtelua vapaana juostessaan. Kleppakin on ollut niin äksy kaikille että ei ole mitään ongelmaa pitää vapaana - eihän se päästä ketään vierasta koiraa ihan heti lähelle ;) Veilan se kyllä muistaa ja Tunea se ei nähnyt, niin typerä en sentään ole. Mysslan kanssa käytiin sitten Tunea morjenstamassa. Olipa mukava lenkki kun ei kukaan räyhännyt turhaa.

Tänä aamuna sitten aamulenkin jälkeen huomasin Mysslan kasvoissa jotain omituista. Sen kuono oli turvonnut ja siinä oli verta. Soitin sitten eläinlääkärille, joka käski tuoda saman tien näytille. Siihen mennessä Mysslan silmänympärykset olivat myös turvonneet ja kirkkaan punaiset ja korvatkin vaihtoivat värinsä tähän punaiseen. Kutina rupesi vaivaamaan kehossa myöskin.

Allerginen reaktio, vähän sama asia kuin ihmisillä pähkinäallergia, joskaan nämä oireet eivät tukkineet Mysslan hengitysteitä (Onneksi!!). Sitä mistä se tuli ei varmaan ikinä saada selville, mutta olen kyllä miettinyt allergiatestien tekemistä. Tämä lysti nyt sattumoisin vain maksaa sen 200 euroa suuntaan tai toiseen, joten harkiten, harkiten... Ja lainaten.

Tunti oltiin lääkärin juttusilla, ja sen ajan Myssla oli tipassa. Ressukka mökötti kun sille laitettiin kuonokoppa kaiken varalta. Karvoja ajeltiin etukäpälästä ja siihen laitettiin katetri, suonen sisään sai kortisonia. Nyt on silmät ja korvat palautuneet ennalleen, mutta kuono on edelleen turvonnut ja nestettä pukkaa läpi siitä. En ole enää täysin varma onko se verta, mutta... Jotain, kuitenkin. Myssla oli kyllä melko reipas käveliä (eli käveli itse ihan mielellään sinne lääkäriin, kuitenkin asutaan sen verran lähellä) ja sieltä pois. Ja tosi reipas tyttö lääkärissä. Lääkäri sanoi myös, että kannattaa paastota tämä päivä ja antaa tuttua ruokaa vähän aikaa. Lisäksi ei tänään ainakaan pitkiä lenkkejä, vain niitä pissakakkalyhyitä kävelyjä.

Ensiavuksi vastaavan varalle lääkäri neuvoi kyytabletteja - poistavat turvotusta. Joten suoraa apteekkiin.

Koulusta otin päivän vapaaksi, kun en uskaltanut jättää tyttöä yksin. Lääkäri sanoi, ettei se ole välttämätöntä, mutta että ei voi kuitenkaan taata, etteikö se turpoisi uudelleen. Mitäs sitten, jos meneekin hengitystiet tällä kertaa? Ehei, jäin kotiin.

Tai no kotiin ja kotiin, lähdettiin Kemiin mummolaan. Hyvin likat reissun otti ja nyt ovat nukkuneet paljon. Kleppaa ärsytti lääkärissä kun kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota... :D

Huom! Kuvia allergiatapauksesta tullee kuhan pääsen omalle koneelle!

Juoksemista ja sisäsiisteyttä

Klepalla alkoi juoksu, joten nyt ei päästäkään koirapuistoon aikoihin. Harmittaa tuo hiukan, mutta ehkä sitä lievittää pieni kyllästyminen aina samaan kaavaan, josta ei vain laiskuuden takia jaksanut päästä irti. Nyt siis pakko käydä k ävelyillä ja ainakin yksi tosi mukava reitti ollaan löydetty. Siitä saa joko sellaisen reilun puolentunnin tai vähän vajaa puolentoistatunnin lenkin, mielen mukaan. Upeita kuvauskohteitakin reitin varrella on. Tosin kaksi asiaa kyseisessä reitissä häiritsee: 1) Ei voi pitää vapaana, kun se on ihan kaupungin vieressä ja ihmisiä tulee vastaan harvakseltaan, mutta kuitenkin sen verran tiheään, ettei uskalla pitää. 2) se menee joenvartta pitkin, joten koirat hinkuu uimaan... "jee". Jatkolenkkiosuus (aka puoltoistatuntinen) kiertääkin sitten kaupungin lammen, missä koirat pääsi kesällä uimaan. Joten sinnekin kauhea kiskominen. Toisaalta lenkki on hyvä sen takia, että siellä saa pitää vähän löysemmällä remmillä, tie on hiekkapohjaista ja kaupungilta kuitenkin suojassa, mutta vastaan tulevat ihmiset ja koirat tekee hyväksi keinoksi opetella kontaktia penkan päällä tai vastaavaa.

Tarkoitus olisi ensiviikolla yrittää löytää vähän uutta reittiä. Haastehan tässä on se, ettei voi mennä suoraa koirapuiston ohitse, kun kamala vetäminen sinne on hivenen ärsyttävää. Ja ainakaan tällä hetkellä kärsivällisyys ja energia riittää juuri ja juuri niiden ihmisten ohitusten koulutukseen.

Asiasta saappaaseen.

Eilen illalla nukkumaanmennessä huomasin mukavaksi yllätykseksi miinan sängyssäni. Siis ruskean miinan, if you know what I mean... Vaikka kyseessä oli yksittäinen, jo pidempään ilmeisesti ollut ja vähän sotkeva yksilö, päätin silti vaihtaa lakanat. No, ei siinä mitään, Myssla valvotti illalla pitkään kun se oli haistanut ennen lenkille menoa vaatekaapissani säilyttämäni vinkulelut, mitä se piti poikasinaan (lahjoitin ne sitten naapurille sillä ehdolla, että se haki ne lenkin aikana pois) ja pääsin sitten nukkumaan joskus 12 jälkeen...

Aamulla heräsin siihen, että jalkani osui johonkin tunnistamattomaan aineeseen. Ei muuta kuin valot päälle ja voi sitä näkymää. Ruskeita vauhtiraitoja ja kakkakikkareita pitkin mattoja ja sänkyä. Hetken aikaa ei voinut kuin istua ja katsoa, sitten Klepalta housut pois, mistä putkahti nämä "kuningas" pökäleet. Ressukka, kuin kauan lie ollut, eikä mitään sanonut. Ainakaan ei ollut polttanut takamukseen jälkiä. No, sitten matot rullalle, lakanat pyykkiin, pöksyt pyykkiin, koirat ulos ja vilkaisu kelloon. Puoli kuusi. Eipä siinä auttanut kuin rallatella, kun puolen tunnin päästä oli kuitenkin herätys. Ja kaikki, jok ikinen lakana sattui olemaan pesussa. Että kiitos siitä.

Koulusta sain sitten hyvällä syyllä osan päivää vapaaksi ja mattopyykille mars. Kävin ostamassa mäntysuopaa ja mattoharjan, pääsin pyykkitupaan ja huomaan, että ilmeisesti ihan yleisessä käytössä sielläkin olisi mokomat olleet... No, ompahan ostettu. Eli tämän päivän saldo: Kolme koneellista pyykkiä ja neljä pestyä mattoa. Tämän lisäksi vielä lenkki päälle ja olen valmis hautaan.

Jostain syystä en käynyt kuin sen puolen tunnin lenkin...